Jätkäsaari, tuo asuinalue jossa Länsiterminaalin ja Bunkkerin varjosta kurkkaa keskeneräiset rakennustyömaat ja maisema joka on jatkuvasti myllättynä. Pidettiin E:n kanssa majaa Jätkäsaaressa kolme vuotta ja nyt mitta tuli yksinkertaisesti täyteen.

Moi kaikki… mä oon Eetu ja en ole koskaan käynyt festareilla. Ennenkuin nyt.

Viime kesäisen ison trendin pohjalta nyhtöporsas (pulled pork), eli nyhdetty porsas tuo helposti mieleen ajatuksen ruokamätöstä – loputtomasta feastista johon parhaimmillaan sisältyisi kylpytakki päällä sohvalla makaaminen samalla kun joku ruokkii nyhtöporsasta suuhun. Miten se menikään, mieluumin överit kuin vajarit?

Se on aina jännä, kun kovasti suunnittelee niin kaikki menee jotakuinkin pieleen. Tänään mun piti olla tähän aikaan jo kovaa vauhtia ajamassa kohti Hämeenlinnaa viemään meidän hurttia hoitoon, mutta kohtalo päätti toisin. Tämä kuitenkin johti siihen, että nyt olen leikkinyt vapaapäivän projektipäällikköä ja koittanut selvittää ratkaisuja miten koirat saadaan Hämeenlinnaan sekä miten saan vielä viimeiset joulun ruokaostokset tehtyä. Jos jotain positiivista, niin lahjat on jo ostettu.

Kerään tällä hetkellä voimia siihen, että kohta Kampin kauppakeskuksen ruokakaupat kutsuvat ja sen jälkeen toivottavasti pikainen piipahdus hermoja lepuuttamaan yhden kaljan ajaksi johonkin sopivaan olutravintolaan.

Lisäksi löysin juuri ratkaisun joulusta selviämiseen ja uskon vakaasti, että se on tämä video.

Itseasiassa jouluhan on rauhan aikaa, mutta tämä ns. ennakoiva vaihe on aina vähän henkistä kuormitusta lisäävää ajanjakso. Uskon kuitenkin vakaasti, että valkoinen maa sekä joulumieli voittaa ruuhkan ja ärsyyntyneet ihmiset.

Hyvää joulua sinulle!

Muutama vuosi takaperin olin töissä Ruoholahden alueella ja tällöin kävin satunnaisesti kanavarannassa olleessa Bistro Del Mar -ravintolassa, joka oli hyvin viihtyisällä paikalla kävelymatkan päässä Ruoholahden kauppakeskuksesta. Paikasta sai todella maukkaita ja inhimillisen hintaisia lounassalaatteja joita tuli useita kertoja mutusteltua. Paikka ajautui sittemmin konkurssiin ja liiketila oli pitkään tyhjillään.

Syksyn aikana kuitenkin törmäsin uutiseen, että kyseinen liiketila on vuokrattu ja Lauttasaaressa sijaitsevan Blue Peterin omistajat ovat perustamassa paikkaan uutta Faro nimistä ravintolaa.

Faron avaamisen jälkeen olen parikin kertaa käynyt paikassa istahtamassa alas etätöiden ja palavereiden merkeissä. Faro on siitä mukava, että sisustuksen osalta kaikki on kohdallaan korkkituoliensa, viimeisteltyjen pintojen ja erittäin nätin valaistuksen myötä.

Päätettiin tällä viikolla käydä hyvien säiden kunniaksi piipahtamassa Farossa vihdoinkin E:n kanssa yhdessä. Otin omaan pikkunälkääni kylmäsavulohta ja Hoegaardenin vehnäoluen.

Ja E nautti miniburgerin ranskalaisten kanssa.

Paikan hintataso on melko lähellä keskustahintoja sekä ruokien osalta hinnoittelu on fine dining -luokassa, mutta miljöön fiiliksen ja sisustuksen myötä on hinta toisarvoinen tekijä. Erityisesti tyynenä kesäpäivänä suosittelen liikkumaan kohti Ruoholahtea ja Faron terassia – kanavarannassa on todella ulkomaan tunnelmaa ja sitä jos mitä Suomen kesään kaipaakin.

En tästä pahemmin ole jaksanut huudella tämän blogin puolella, mutta olin tosiaan hetkellisesti muuttuneiden olosuhteiden vuoksi työttömänä koko maaliskuun, jonka jälkeen olen toiminut huhtikuusta asti heinäkuun loppuun saakka yrittäjänä oman digitaalisen osaamiseni puitteissa. Tämän jälkeen seuraava etappi on elokuun alusta siirtää osaamiseni taas palkkatyöhön, jota myöskin kovin innokkaasti odotellessa.

Olen kuitenkin päässyt löytämään ehkä hieman pakotetustikin ”etätyön” hienouden ja erityisesti sen, että työtä on mahdollista tehdä myös miellyttävissä paikoissa. Joissa saa hyvää kahvia. Nyt kun vaihtoehtoina on pitkälti ollut koti tai kaupunki. Olen onnistunut viihtymään todella mainiosti mm. Kauppakeskus Kluuvin Fratello Torrefazionessa, Stockmannin yläkerrassa olevassa Fazerin 8th Floorissa.

Joten hello cappucino, latte, icelatte ja muut kahvijuomat. Olette hyviä.

Koska syksystä asti on kodin sijaintina on ollut Länsisataman vierusta ja ei-niin-iloisesti olemme myös saaneet nauttia Viharatikan antimista, päätin että kun saan vanhan passini päivitettyä uuteen niin lähdetään E:n kanssa käymään Virossa. Tyhmää olla käymättä, sillä kävelymatka on noin sama etäisyys satamaan kuin sporapysäkille – ja erityisesti huomioiden, että meriteitse 76km Viroon on lyhyempi matka kuin visitoida Hämeenlinnassa.

Oh yeah. E voitti loistavan diilin, joka kulki ensiksi nimellä vappulounas, mutta siirtyi säiden ja olosuhteiden pakosta sitten seuraavalla viikolle. Käytiin nauttimassa lauantaina hieman Street Gastron kanssa läheisesti kulkevaan Bock Terraceen, joka sijaitsee aivan senaatintorin kupeessa Bockin talon sisäpihalla.

Kuva: Bock – Terrace

Ei tarvinnut pettyä. Meikäläinen nautti possuversion leivästä ja muu seurue otti härkää. Makunautinto oli helposti taattu, sillä annos oli iso ja äärettömän maukas. Tällä hetkellä leipien hintalaput ovat 9€ ja saa vaihdettua myös halutessaan salaateiksi. Täysin arvoisensa, hyvä investointi ja tulee myös varmasti Albertinkadun Street Gastrosta tultua haettua take-awayt kotiin saakka. Suosittelen kuitenkin nauttimaan tulevan Helsingin kesän aikana Bock Terracen sijainnista, sen tunnelmasta ja erittäin hyvästä safkasta (aukioloajat: to 11.00 – 20.00, pe-la 12.00 – 24.00, su 12.00 – 20.00.).

Uskoni on vahva siihen, että kevät tulee. Sain itsestäni aikaiseksi käydä korjauttamassa jo loppysyksystä rikkiolleen takakumin Pelagon huollossa, koska minä ja evo (et vaan osaa) sopi hyvin yhteen. Kerron tästä pienen tarinan, johon liittyy minä, uusi pyörä ja Clas Ohlsonin edulliset työkalut, jonka 22-osaisesta avainsarjasta yksikään ei sopinut pyörän rengaaseen vaan olivat penteleet kaikki liian pieniä. Mutta hätä ei siis ollut tämän näköinen, sillä sen vuoksi on olemassa ammattilaisia ja taluttelinkin pyörän Pelagoon huoltoon josta sen tänään kävin poimimassa. Homma toimi kuin junan vessa.

Tämä päivä antoi hyvän kuvan siitä, että kevät on todenteolla tulossa. Hyvä blogivaimoni hoiti myöskin ihan oikeaa kuvajälkeä meikäläisestä, joten miltei livenä päivän asu ja meininki. Tästä luontevana aasinsiltana muutaman viikon takaa kuva klo 17.20 kellonlyömältä, joka todellakin takaa sen, että kohta aurinko ei laske ollenkaan.

Tämä päivä pyörähuollon osalta jatkui sillä, että tallusteltiin E:n kanssa kahville ja innostuneena Suomen Parhaasta Leipomosta otettiin osoitteeksi Lönnrotinkadulla sijaitseva Krulla. Kyseinen mesta palveli osaltaan ihan OK, Cappuccino sisälsi omaan makuuni sopivan vähän maitoa, mutta ei välttämättä aivan se perinteinen vahva maitokahvi. Juustokakku, croissant ja palvelu oli myöskin osaltaan keskitasoa ja Krullaan voi joskus mennä toiste, mutta seuraavan kerran osoitteena on jokin toinen paikka. Jos siellä ei kuitenkaan ole tullut käytyä, niin kannattaa se ihan sen Itävalta/Saksamaisen meiningin takia käydä kokeilemassa sekä ilmeisesti sunnuntaibrunssi ja jälkiruokabuffet on kovaa valuuttaa.

Tämän päivän pohjalta uskallan väittää, että kevät tulee. Huomenna liikutaan jo pyörällä!

Mulla kävi munkki. Voitin Philipsin järkkäämästä kilpailusta itselleni poikien viikonlopun, joka piti sisällään jokseenkin lauantai- sekä sunnuntaipäivän ohjelmaa meikäläiselle ja kolmelle frendille.

En tiedä omista veistoksellisista piirteistäni tai yleisestikään miehisen kaltaisesta parrankasvusta, mutta onnellisena vastaanotin Philipsiltä palkinnoksi em. viikonlopun. Startattiin homma lauantaipäivänä Salmisaaren Megazonesta, jossa taannuttiin lantioon asti olevien 10-vuotiaiden kanssa hetkeksi takaisin lapsuuteen, joskin moitteettoman hyvin. Megazonen jälkeen jatkettiin matkaa kohti Ruoholahdenkadun Groomia, jossa oli luvassa grooming-session Tuborgin oluiden kera. Kyseisen session jälkeen lähdettiin tallaamaan kohti Klaus K:ta, jossa odottikin käytännössä loppuillan ohjelma sekä majoitus.

Näin ensimmäistä kertaa Klaus K:ssa käyneenä täytyy myöntää, että hotellin intiimi tunnelma ja hyvä palvelu oli täysin moitteetonta. Huoneet oli peruskauraa paremmat, joskin ei aivan sitä luokkaa mitä Imagen kokosivun mainoksista on tullut nähtyä. Myöhempää iltaa varten meille oli odottamassa pöytävaraus Il Toscaninissa, joka on Klaus K:n alakerrassa sijaitseva italialainen. Ennen pöytävarausta kerettiin kuitenkin nauttimaan yhdet drinkit hotellin baarissa, jossa kieltämättä useammankin kerran drinkkejä tehnyt baarimikko hoiti pitkästä aikaa itselleni kovinkin tutun Amaretto Sourin.

Jos drinkki ei ole tuttu, niin suosittelen maistamaan paikoissa josta sitä saa – toimii todella hyvin! Tämän jälkeen päästiin ravintolan pöytään, jossa päästiin nauttimaan seuraavankaltaisesta menyystä: prosecolla maustettua mustajuurikeittoa, käsintehtyjä mezzeluneja herne-mascarponetäytteellä, rapeaa Speck-kinkkua, haudutettua karitsanniskaa, paistettua sitruunapolentaa ja marsalakastiketta ja jogurtti-hunaja semifreddoa sekä sitruunasiirappia. Ateria oli suhteellisen varmaa, joskin ylitse muiden nousi karitsanniska, joka oli laitettu äärettömän hyvin ja liha oli suussasulavan mureaa.

Suhteellisen tujakan menuun jälkeen meitä odotti vielä pöytävaraus Ahjossa, joka oli meidän ryhmälle kovinkin suureksi iloksi vielä juomallisena varustettu.

Illasta ei siis sikäli mitään valittamista ja täytyykin vain iloita, että kävi näinkin hyvä tuuri. Isosti myös kiitosta Philipsillä toimineelle ”onnettarelle”, joka tämän allekirjoittaneelle paukautti. Sunnuntaina piti vähän haukkoa happea edellisillan tanssiaskeleiden ja ehkä myös alkoholin johdosta, mutta se on pieni paha tästä kaikesta ilosta. Oli mukavaa.

PS. Lisäksi vielä Philipsiltä lahjaksi saadut Beardtrimmer 9000 sekä Bodygroom-vartalotrimmeri pikaisen testauksen jälkeen menevät hyvään käyttöön.