Väittävät, että Englannissa sataa aina, mutta Lontoon reissu todisti tämän vääräksi.

Lähdettiin E:n (nykyisen vaimoni!) kanssa ennakoivalle honeymoon-matkalle Lontooseen neljäksi päiväksi. Aloitettiin samassa yhteydessä loma ja tämän matkan tarkoituksena oli saada pieni irtiotto häästresseistä ja kaikesta arkisesta.

Moni puhui meille, että kaupunki on meidän mieleen ja eivät nuo veikkaukset menneet laisinkaan pieleen. 🇬🇧

Aloin miettimään vielä tarkemmin aiemmin kirjoittamastani lifestyleblogien kiiltokuvista ja sitä miksi sen ympärillä oleva maailma jotenkin resonoi itsessä.

Tässäpä sitä ollaan taas. Kuinka monta kertaa olet erinäisistä paikoista eri bloggaajien toimesta lukenut ne sanat, joissa sanotaan että ”viime aikoina on ollut vähän radiohiljaisuutta, mutta nyt se muuttuu” – sitä minäkin tässä nyt koitan raapustaa kasaan.

Oma radiohiljaisuuteni on kestänyt jotakuinkin vuodesta 2016 lähtien jonka jälkeen en vuositasolla ole saanut yli kymmentä postausta kasaan. Tähän on monta syytä, mutta yksi lienee multitaskaamisen synnyttämä tehottomuus ja ettei energiat vain ole riittäneet paneutumaan tähän. Käyn seuraavaksi syyt läpi, jotta saan omatuntoni puhtaaksi.

Multitaskaajalla pitää olla aina monta projektia käynnissä

Kuten otsikkokin kertoo, olen multitaskaaja. Tunnustetusti loistava toimeksipanija, mutta huono tekemään rutiinilla toistoja.

En edes tiedä voiko tästä taudista parantua, mutta 2013 vuodesta asti toimin palkkatyöni ohessa sivutoimisesti verkkokauppayrittäjänä. Toiminimeni on kulkenut mukana 2009 vuodesta asti ja aktivoin sen käyttöön 2014 vuoden alkupuolella. 2014 vuoden lopussa päädyin kokeilemaan elämäni ensimmäisen kerran täysipäiväistä yrittäjyyttä tässä vaiheessa kolmen eri firman kanssa.

Tämän kaiken ohella olen kovasti yrittänyt ylläpitää myös ammatillista osaamistani ja kirjoittaa niistä asioista myös toiseen blogiini. Olen tehnyt satunnaisia duuniprojekteja rahan perässä. Kokeillut tubettamista. Perustanut Tuplariimi -räppipodcastin. Kun jätin täysipäiväisen yrittäjyyden 2016 kesällä, jätin edelleen yhden legacy-asiakkaan toiminimen puolelle jota edelleen autan digimarkkinoinnissa – heille kun haluan vilpittömästi hyvää ja rehellistä kasvua bisnekseen verkosta. Sitten tulikin taas arkipäivän kiireet jotka ovat vieneet tähän päivään saakka.

Väitän kuitenkin, että nyt tilanne on muuttunut. Tehtiin liiketoimintakaupat sivutoimisesta yrityksestä, joka kyllä rehellisesti vei joskus paljonkin aikaa viikosta – ihan vaan siihen juoksevaan bisneksen pyörittämiseen. Tuntuu vähän tyhjältä, mutta vapauttavalta koska se toivottavasti myös tarkoittaa sitä että tulevaisuudessa tulisi panostettua niihin asioihin joista ei tule rahaa, mutta tulee iloa. Kuten tästä blogista.

Miksi suomesta puuttuu miesten kirjoittamat lifestyleblogit?

Osasyy miksi tämä blogi aikoinaan edes syntyi oli mielestäni (varo, karkea yleistys) se, että suomesta puuttui täysin miesten kirjoittamat lifestyleblogit. En nyt itsekään voi väittää meneväni siihen tiettyyn mielikuvaan lifestyleblogeista, mutta lifestyle -termi on kattotasoltaan laaja.

Kun puhutaan siitä mitä lifestyle tarkoittaa, viitataan sillä kuitenkin elämäntapaan ja -tyyliin. On hieman absurdia, että se liitetään usein luksuselämään ja kiiltokuvapintoihin joissa stilisoidaan asiat kliinisen puhtaan kauniiksi, niin että kaikki sielu on kadonnut kuvista ja tekstistä. Tätä se tosissaan voi joillekin merkata, itselleni se merkkaa sitä samaa tematiikkaa jota se on alustapitäen ollut: elettyä elämää ja niitä juttuja joista innostun niin, että tahdon jakaa sen muillekin.

Edelleenkin mielestäni tilanne miesten lifestyleblogien suhteen on heikko ja sieltä erottuu pitkälti vain muutamat avainpelurit jotka, kiitoksena heille, listaan alle:

• Mustarttu
• Kalenterikarju
• Ohituskaistalla (Mika Niemi)
• Keikari
• Stylefellow
• Also Sprach Jussi (Jussi Mäntysaari)
• E20 (Esko Kyrö)
• Tämän kylän homopoika

Lukumäärä kertonee edelleen karua kieltä nykytilasta. Otan toki mielelläni vastaan vinkkejä itselleni luentaan ja tähän listaan lisättäväksi!

En edelleenkään uskalla osaltani luvata mitään, joka on järkevintä. Koitan ja yritän kuitenkin vilpittömästi kirjoittaa ja blogata enemmän, koska se tuntuu itsestäni myöskin hyvältä.

Succession on viime aikojen osalta ollut raikkain uutuussarja johon olen törmännyt. Löytyy HBO Nordicin sarjatarjonnasta.

Sarjat joissa erityisesti vilkaistaan yläluokan (eli rikkaiden) elämään jotenkin sermin takaa, jostain syystä vetoaa hyvin usein. Billions on ollut hyvä esimerkki sarjasta, joka ei välttämättä näyttelyltään ole täysin tyrmäävää, mutta elintaso ja pörssi aihealueena ovat hyvin mielenkiintoisia.

Muutettiin vuosi sitten Jätkäsaaren tuulesta ja tuiverruksesta Kaartinkaupungin hellään huomaan.

Kirjoitin jotakuinkin kolme vuotta sitten keski-ikäisgeenistä, joka kulminoitui silloisessa hetkessä lahjaksi saatuihin tohveleihin.

Ohimennen nopea tarina miehestä nimeltä Lauri, jonka kanssa ollaan tutustuttu aikoinaan Twitterin kautta ja jauhettu räpistä kaljan ääressä useammin kuin kerran.

Jätkäsaari, tuo asuinalue jossa Länsiterminaalin ja Bunkkerin varjosta kurkkaa keskeneräiset rakennustyömaat ja maisema joka on jatkuvasti myllättynä. Pidettiin E:n kanssa majaa Jätkäsaaressa kolme vuotta ja nyt mitta tuli yksinkertaisesti täyteen.

Työstössä School of Greatness -kirja*, josta tuli sopivasti pohdintaan unelmien ja vision merkitys omassa elämässä.

Tämä on ehkäpä elämäni ensimmäinen syksy, kun tuntuu etten ole päässyt kiinni arkirutiineihin vieläkään. Aloitin kuitenkin työt heinäkuun viimeisellä viikolla, joten sopisi olettaa, että näin syyskuun puolessa välissä sitä olisi jo rutinoitunut arkiseen tekemiseen ihan kunnolla. Vaan ei. Onneksi tälläiset ongelmat ovat niitä posiitivisia ongelmia.