Kämppä löydettiin frendin serkun kautta pitkähkön virpomisen kautta, mutta päästiin kuitenkin vuosi sitten syyskuussa asettumaan kuitenkin kodiksi. Ja ollaan nautittu, paljon. 60m2 suurella huonekorkeudella ja isohkosti elintilaa, vielä vaatehuoneen kera, unohtamatta toki että Espalle kävelee tästä 3 minuuttia.

Kaartinkaupunkihan on hassu kaupunginosa siitä, että 10 000 ihmisestä vain 1000 asuu tällä pienellä alueella. Se on näkynyt erityisesti lounasaikojen ruuhkaisuudessa ja muuten taas iltojen hiljaisuudessa. Valtaosa keskustan auto- ja kävelyliikenteestä menee suoraan Erottajalta eteenpäin ja tämä jättää meidän korttelivälin Korkeavuorenkadulla hyvin rauhaisaksi.

Korkkariksi kutsuttu koti on ollut vielä vuodenkin jälkeen kuherruskuukauden alla. Asunnossa on ollut hyvä olla ja kotiin kiva tulla.

Olisi myös edelleen, ellei vuokra vuokraemäntämme olisi myynyt asuntoa pois uudelle omistajalle, joka siis tarkoittaa meille poismuuttoa. Asunnon myyntiin laitto ja paperityöt tapahtui alle kuukaudessa. Ymmärrän kyllä omistajaa – kun tulee tarve realisoida omaisuutta, ei vuokralainen tässä suhteessa ole peruste olla tekemättä ratkaisuja.

Tuntuu surulliselta, kun asuntoon muutto oli parisuhdettakin osaltaan yhteenliimaava. Elämäni ensimmäisen kerran asunto oli sellainen, jossa olisi nähnyt asuvansa vielä vuosia.

Tuntuu siis hetkellisesti pahalta, vaikka materiaan ei saisikaan kiintyä. Suru kuitenkin samalla pakottaa eteenpäin. Nämä lie näitä vuokralaisena olemisen pahoja puolia.

The post Mitä kun unelmakoti lähtee alta? appeared first on Eduardo.

Aikoinaan Jätkäsaareen muutettaessa romantisoin ajatusta kuinka hienoa päästä näkemään kehittyvän ja rakentuvan asuinalueen kasvua. Ei mennyt ihan nappiin tämä ajatus.

Tässä näkymä marraskuusta 2013:

Ja tässä näkymä syyskuulta 2016:

Kuten tästä voinee arvata, ei ihan maailman miellyttävin alue asustella.

Jätkäsaaren asunnot, uupuvat palvelut ja keskeneräisyys

Tehtiin E:n kanssa noin vuoden päivät henkisesti lähtöä. Lähtöön on useampikin syy, mutta listaan seuraavaksi merkittävimmät.

1) Asuinalue on kesken. Siis todella kesken. Heräsin muuttoa edeltävällä viikolla 7:26 aamulla siihen kun kaivinkoneen telaketjut nitisee makuuhuoneen ikkunan alla.

2) Asuttiin Ilmarisen vuokra-asunnossa, joka oli asuntona ihan ookoo. Uusi, sen pohjalta vähän huonosti rakennettu, mutta silti – oltiin ensimmäiset asukkaat joka oli toki plussaa. Vuokrataso oli kohtalaisen kova siitä, että Jätkäsaari voisi periaatteessa asuinalueena sijaita ihan missä tahansa. Toki myöskään unohtamatta, että Ilmarisen tapa ulkoistaa kaikki liittyen taloyhtiön hallinnointiin, ei tämä saanut ainakaan vuokratasoa kohtaamaan palvelutason kanssa positiivisesti kertaakaan.

3) Jätkäsaaresta uupuu lisäksi palvelut. Se, että alueelta löytyy yksi K-market, Verkkokauppa.com, kohta valmistuva Clarion-hotelli, Subway, yksi nepalilainen ravintola ja Hesburger joka menee sunnuntaisin kiinni SEITSEMÄLTÄ ei todellakaan vastaa mielikuvaa kaupungissa asumisen palvelutasoista. Valitettavaa mutta totta. Ehkä asukasmäärän kasvu seuraavan viiden vuoden sisään sitten tuo volyymia jonka pohjalta alueelta löytyisikin jopa toinen kauppa.

Syy asua Helsingissä kun pääasiallisesti pohjautuu siihen, että kaupungin palvelut ovat saatavilla. Jätkäsaaresta nämä kaikki kaupunkilaisuuden peruspilarit oikeastaan uupuivat. Toki, alue on lähellä keskustaa ja pyöräily Baanaa pitkin on enemmän kuin sujuvaa. Silti samaan aikaan koko alueesta jäi uupumaan se katuvalot, korttelikapakka ja koko kaupungissa asumisen ydin, se tunnelma.

Siksipä siis muutettiin Kaartinkaupunkiin keskustakaduilla sijaitsevien jykevien julkisivujen, palveluiden ja sen pariin mitä Jätkäsaari ei kyennyt tarjoamaan.

Jätkäsaari sai jäädä pitämään tunkkinsa.

The post 3 syytä miksi Jätkäsaari saa pitää tunkkinsa appeared first on Eduardo.

Ajattelin ottaa pienen recapin tästä joulukuusta, kun on tullu taas mentyä haipakkaa sinne sun tänne ja tarkka keskittyminen siihen mitä onkaan tapahtunut on lievästi herpaantunut blogin osalta.

Tässä vielä itsenäisyyspäivää edeltävät kevyehköt after workit, joiden myötä Tukholman reissu oli tavallistakin raskaampi. Huom. mustikkashotit eivät olleet minun, mutta E:n suuresta pyynnöstä huolimatta jaan ne myös tänne.

Pidettiin myöskin viime viikonloppuna vihdoinkin tuparit. Ne lyötiin tosin jo lukkoon heti muuton jälkeen, sillä haluttiin varmistaa että mahdollisimman moni meidän tutuista hyvistä tyypeistä pääsisi paikalle. Saatiin nauttia vajaan 40 hengen kanssa meidän uudesta kämpästä ja selviydyttiin myöskin ilman ihan älyttömän suuria vahinkoja, joka on vain positiivista.

Mikä parasta, että meiltä löytyi näin paljon ihmisiä jotka olivat valmiita lahjomaan E:tä ja minua meidän asunnon johdosta – tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että porukka oikeasti panostaa näin paljon. Plus erityishuomio artikkelikuvassa olevaan piparkakkutaloon, joka varmasti on vienyt tekijältään mielenterveyden: kattotiilet on tehty veitsellä väännellen fudgesta – ei mitään lisättävää.

E:n hoitamat sisustustaulut, jotka ulkoistettiin sen faijan asennettavaksi. Sekin oli ihan hyvä veto, menipähän taulut suorempaan kuin meikäläisen timpurin taidoilla.

Koska näihin koostepostauksiin kuuluu aina ruoka, niin tottakai myös ruokakuvat mukaan! Alta löytyy E:n tekemä thaimaalainen ruoka, josta muistan tässä vaiheessa ainoastaan, että lehdestä revitty resepti pyöri meidän keittiössä pitkään, siinä oli ehkä kookosta ja se oli todella maukasta.

Tupareihin saatiin E:n tekemänä Rocky Roadia, joka oli sikäli uusi tuttavuus meikäläiselle, mutta joudun valitettavasti myöntämään, että tupareiden tarjoilupuoli keskittyi osaltani vahvemmin nestepitoiseen antiin, niin en päässyt tätä maistamaan. Kaikki jotka maistoivat, kertoivat olleen hyvää – olen kevyesti kateellinen.

Tortillavuoka. Silloin kun saa toivoa, että mitä syödään niin tortillavuoka on korkealla siinä listassa, sillä tässä ruoassa yhdistyy se kaikki hyvä mitä tortilloissa on ja vielä se, että sen saa syödä luvallisesti haarukalla ja veitsellä jolloin myös sotkeminen on poissa. Suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan reseptin ja kokeilemaan!

Viimeisimpänä todiste siitä, että Töölössä on jouluisempaa kuin Jätkäsaaressa. On suorastaan epäreilua, että meidän rappukäytävässä ei ole joulukuusta, ihan vaan sen vuoksi, että joulukuuset tekee joulun, jopa rapussa! Lukijat – olkaa hyvät, Töölön joulukuusi:

The post Joulukuu kuvina appeared first on Eduardo.

Postauksen pääkuvana on meidän tuorein investointi – alle 4 euroa maksanut seinätarra jostain Aasian perähikiältä. Ensimmäisen tilauksen kanssa kävi niinkin yllättävästi, että kyseistä tarraa ei koskaan meidän postilaatikkoon asti saapunut, joten tämä lie aiemman kaksonen.

Tässä meidän soma neiti näyttää ”kauniimman” puolensa.

Jatkettiin E:n kanssa tätä talven ja joulun odottamisen tematiikkaa, osui ja upposi.

Tää oli ensimmäinen resepti, jota koitin imitoida Pinterestin pohjalta mahdollisimman paljon. Tähän tähdättiin ja tälläistä siitä sitten tuli:

Duunissa sisäisen palaveripäivän + pikkujoulujen kunniaksi pääsin kokeilemaan Ravintola Rullan rullia, jotka oli ihan mielenkiintoinen kokemus ja varmaan tulevaisuudessa tulee pyörähdettyä toistekin ravintolan listan äärellä.

Ja koska kovin vahvalla ruokateemalla mentiin tämä postaus niin tässä edeltävän sunnuntain nautintoainekset, jotka meni meidän perheen työnjaolla ”pese sinä Dina niin mä laitan meille brunssia” ála E. Sehän sopi enemmän kuin hyvin.

Perjantaina luvassa pitkästä aikaa pientä reissaamista, kun otan nokan kohti isoäitiäni ja matkustelen kohti Mouhijärveä. Mutta nyt kutsuu ensimmäisen kunnon pakkaspäivän iltaulkoilut hurttien kanssa, mukavaa viikkoa!

PS. Tässä tämän illan biisi:

The post Viime viikkojen recap appeared first on Eduardo.

E on ollut kiitettävän aktiivinen sisustamaan kotia ja löytämään huonekaluja Tori.fistä ja Huuto.netistä ja pitkälti sen vuoksi meidän koti alkaakin olemaan jo mallillaan. Viime viikolla käytiin hakemassa käytännössä viimeiset suurimmat huonekalut ja muutamaa muuta pienempää tavaraa. Tämän viikon operaatioihin sisältyy tee-se-itse-miehenä toimimista ja eri asioiden seinään kiinnittämistä.

Muutot on toki aina raskaita, mutta tällä kertaa täytyy kyllä nostaa hattua E:n tekemisen meiningille, jonka myötä isoimmat ongelmakohdat on ollut lähinnä allekirjoittaneen kädettömyys omien kaiuttimien kanssa (ongelma tosin selvisi entisen kollegan avulla, onneksi). Vedän koosteen tästä koko kämpästä ja sisustuksesta heti, kun saadaan viimeiset asiat seinälle. Meillä on onneksi tuparipäivät lyöty jo lukkoon, joka on ehdoton takaraja kodin valmiina olemiselle.

Pika-analyysina Jätkäsaaresta itsessään: koko alue on vielä aivan kesken, Verkkokauppa.comin varjoissa on ihan mukava olla, mutta kyllä sitä odottaa sitä, että lähimmät talot valmistuu ja oikoreitit lähimpään kauppaan avautuu kunnolla. Säätilat on täällä pahimmillaan ihan täyttä horroria, mutta taas päivänvalossa ja hyvällä säällä ihanteelliset. Kuljen omat työmatkani kävellen, joten sen puolesta kelillä on hieman merkitystä (ainakin aamukahdeksalta). Ensi kesää erityisesti odotellessa, sillä meri ja aurinko on yhdistelmänä timanttinen. Ysin linja kulkee kuitenkin todella nätisti, joskin osuessaan sopivasti laivanlähtöaikaan se on täyttä Viharatikkaa koko raitiovaunu. Jos siis lasketaan plussia ja miinuksia niin aika vähiin miinusten kanssa jäädään ja uskonkin, että koko Jätkäsaari tästä vain paranee vielä.

The post Jätkä sen kun porskuttaa! appeared first on Eduardo.