• Lyhyt matka: kilometrimäärältään vähemmän kuin Helsingistä Hämeenlinnaan
• Edullinen hintataso ruokailujen suhteen, erityisesti pihviravintoloissa saat koko aterian samaan hintaan kuin suomessa pelkät pihvit
• Hyvää ystävääni lainaten ”alkoholi on juoma, jota kuitenkin aina kuluu”. Eli alkoholi ja sen edullisuus
• Joulun alla vanha kaupunki antaa positiivista tunnelmaa tulevasta joulusta
• Ulkomaafiilis, toinen maa kuin Suomi on aina toinen maa

Päätin myöskin ottaa suomalaisen harmaan massan tapaan pistejärjestelmät hyötykäyttöön ja lasautin Tallink Siljan Club One -kortin tulille ja kerryttämään pisteitä, jotta on sitten se potentiaali matkustaa pisteilläkin eikä vain rahalla.

Päädyimmekin valitsemaan tällä kertaa aikaisen lähdön laivalla kohti Tallinnaa, joka takasi sen että aikaa kaupungilla oli riittävästi. Käytiin kurkkaamassa paikallisia ostoskeskuksia, joista Kristiine Keskuksessa useampikin hetki.

Kuten huomaatte ylläolevasta kuvasta, välillä miehellä on vakava laukkuvahdin tehtävä, kun naisella on tärkeämpiä hetkellisiä päämääriä suorittaa tiettyjä vapaapäivän toimenpiteitä, kuten shoppailua. Oikealla taas posepose Endlan varrelta, josta on myös ylhäällä näkyvä talo. Jos tulee Kristinessä käytyä ja ilma on hyvä, niin Endlan läpikävely Viron keskustaan on hyvä valinta. Napattiin E:n kanssa pieni kävelylenkki siitä ja saatiin nauttia yllättävän hyvästä ja valoisasta säästä torstaipäivän iloki.

Pihviä Tallinnassa: Ravintola SPOT

Käytiin E:n kanssa myös parisen kuukautta takaperin syömässä vuosipäivän kunniaksi SPOT -ravintolassa, joka on onnistunut molemmilla kerroilla vakuuttamaan ruokapuolellaan.

Alkuun otettiin Snacks for two -lautanen, joka sisälsi muutaman palan leipää, graavattua sekä kylmäsavustettua lohta, erilaisia lihoja, käsintehtyä juustoa ja ohessa vielä erilaiset kermapohjaiset kastikkeen kaltaiset höysteet.

Pääruoaksi tuttuun tapaan päädyttiin sisäfileeseen, joka oli näin toistakin kertaa onnistunut. Ensimmäisellä kerralla kastike sekä kokonaisuus lihan kanssa oli mukailevampi kohti espanjalaista keittiötä ja tämä taas mielestäni lähempänä ranskalaista. Ei lainkaan huono silti.

Ravintola Spotin ”huono” puoli on jälkiruokalistan pienuus, joka tarkoittaa sitä, että jos joku listan viidestä vaihtoehdosta ei juuri silloin osu maaliin, niin täytyy tehdä spontaani jälkiruokapaikan metsästys, johon myös mekin päädyimme. Vanhan kaupungin torin laidalta löytyi gastropub, joka palveli tällä kertaa juustokakulla, creme bruleella, kahvilla, irish coffeella ja yhdellä oluella.

Kippis.

The post Viro on varma valinta matkakohteeksi joulun alla appeared first on Eduardo.

Lähdettiin perjantaina aamusta Superstarilla lahden ylitse ja tärkeimpinä aikeina lähinnä käydä pyörähtämässä muutamat kaupat, syömässä hyvin ja turvata pieni pätkä kesäjuomista jääkaappiin. Ruokailun suhteen tein kotiläksyjä edeltävänä iltana, sillä tahtotilana oli päästä syömään lihaa ja mielestäni hyvän ruoan kanssa ei kannata leikkiä arpapeliä pakollista enempää. Päätettiinkin siis tarttua TripAdvisorin pohjalta ravintolaan, joka oli Tallinnan ravintoloista sijalla yksi.

Rataskaevu 16 sijaitsee parin korttelin päässä vanhan kaupungin torilta ja ravintola onnistui vakuuttamaan. Ensinnäkin palvelu oli erittäin hyvää ja hipsteriviiksillä varustettu tarjoilijamme oli riittävän kohtelias, mutta ei silti pönöttänyt vaan onnistui pitämään fiiliksen sopivan rentona. Myös miljöö itsessään huokui tunnelmaa: kiviseinät, puulattia, pieni baaritiski heti aulassa, nuorekas henkilökunta ja paljon muuta hyvää.

Sitten se ruoka. Otettiin pullo valkoviiniä alkuun, joka sai taas muistamaan kuinka moukkamaisesti sitä yleensä itse tuleekaan juotua, lämpötilalla on oikea merkitys myös siihen viinin makuun. Alkuruoat vakuutti niin ikään, E nautti paistettuja sieniä lehtitaikinanyytissä ja itse pitkäaikaisen ankanlihan himoni takia pariloidun ankkasalaatin.

Pääruoan osalta oltiin päätetty jo valmiiksi sisäfileet, joten nämä myös tilattiin. Pihvien osalta ensivaikutelma oli, etteivät ne olleet sen ihmeellisempiä kuin peruspihvit käytännössä missä vain ravintolassa, jossa kokki osaa paistaa, mutta pienen suutuntuman jälkeen annos löysi itseensä mukavasti lisää makua. Erityisesti savunmakuinen viinikastike löysi tiensä vatsan kautta sydämeen.

Koska itse en ole erityisesti makeiden jälkiruokien ystävä, päätyi E nauttimaan tarjoilijan suosituksesta suklaakakkua, joka kieltämättä oli erit-täin maukasta. Omalta osaltani jälkiruokana toimi tuplaespresso, joka ylisanoja säästelemättä oli hyvin tehty.

Kokonaisuus oli todella onnistunut, jopa myös hintojensa puolesta sillä koko ateria kahdelle kustansi hiukan yli 60 euroa, joten ravintola on erittäin hyvä vaihtoehto, erityisesti jos tahtoo päästä syömään hyvin Virossa. Suosittelen myös muutaman kerran kokemuksella, että teet pöytävarauksen ravintolaan, sillä ravintolan täyttöaste oli näin normaalinakin perjantai-iltapäivänä lähemmäs 100%. Jos siis Viron reissulla kiinnostaa syödä hyvin, suosittelen varauksetta Rataskaevu 16:sta.

The post Rataskaevu 16 – tuo kulinarismin kehto Virossa appeared first on Eduardo.