Viro on varma valinta matkakohteeksi joulun alla

Olen ottanut itselleni tavoitteen tulevaisuutta varten, että niin kauan kun asumme E:n kanssa Jätkäsaaressa ja Länsisatama sijaitsee samalla etäisyydellä kuin lähin sporapysäkki, niin kauan koitamme pitää tiukasta Viron matkailutahdista kiinni. Nyt oli 7 kuukauden sisään kolmas kerta. Osaltaan toki myönnän, että reissut tapahtuvat myös osaltaan varastontäyttöä varten. Virossa on silti myös muitakin syitä minkä vuoksi pidän siellä käymisestä:

• Lyhyt matka: kilometrimäärältään vähemmän kuin Helsingistä Hämeenlinnaan
• Edullinen hintataso ruokailujen suhteen, erityisesti pihviravintoloissa saat koko aterian samaan hintaan kuin suomessa pelkät pihvit
• Hyvää ystävääni lainaten ”alkoholi on juoma, jota kuitenkin aina kuluu”. Eli alkoholi ja sen edullisuus
• Joulun alla vanha kaupunki antaa positiivista tunnelmaa tulevasta joulusta
• Ulkomaafiilis, toinen maa kuin Suomi on aina toinen maa

Päätin myöskin ottaa suomalaisen harmaan massan tapaan pistejärjestelmät hyötykäyttöön ja lasautin Tallink Siljan Club One -kortin tulille ja kerryttämään pisteitä, jotta on sitten se potentiaali matkustaa pisteilläkin eikä vain rahalla.

Päädyimmekin valitsemaan tällä kertaa aikaisen lähdön laivalla kohti Tallinnaa, joka takasi sen että aikaa kaupungilla oli riittävästi. Käytiin kurkkaamassa paikallisia ostoskeskuksia, joista Kristiine Keskuksessa useampikin hetki.

Kuten huomaatte ylläolevasta kuvasta, välillä miehellä on vakava laukkuvahdin tehtävä, kun naisella on tärkeämpiä hetkellisiä päämääriä suorittaa tiettyjä vapaapäivän toimenpiteitä, kuten shoppailua. Oikealla taas posepose Endlan varrelta, josta on myös ylhäällä näkyvä talo. Jos tulee Kristinessä käytyä ja ilma on hyvä, niin Endlan läpikävely Viron keskustaan on hyvä valinta. Napattiin E:n kanssa pieni kävelylenkki siitä ja saatiin nauttia yllättävän hyvästä ja valoisasta säästä torstaipäivän iloki.

Pihviä Tallinnassa: Ravintola SPOT

Käytiin E:n kanssa myös parisen kuukautta takaperin syömässä vuosipäivän kunniaksi SPOT -ravintolassa, joka on onnistunut molemmilla kerroilla vakuuttamaan ruokapuolellaan.

Alkuun otettiin Snacks for two -lautanen, joka sisälsi muutaman palan leipää, graavattua sekä kylmäsavustettua lohta, erilaisia lihoja, käsintehtyä juustoa ja ohessa vielä erilaiset kermapohjaiset kastikkeen kaltaiset höysteet.

Pääruoaksi tuttuun tapaan päädyttiin sisäfileeseen, joka oli näin toistakin kertaa onnistunut. Ensimmäisellä kerralla kastike sekä kokonaisuus lihan kanssa oli mukailevampi kohti espanjalaista keittiötä ja tämä taas mielestäni lähempänä ranskalaista. Ei lainkaan huono silti.

Ravintola Spotin ”huono” puoli on jälkiruokalistan pienuus, joka tarkoittaa sitä, että jos joku listan viidestä vaihtoehdosta ei juuri silloin osu maaliin, niin täytyy tehdä spontaani jälkiruokapaikan metsästys, johon myös mekin päädyimme. Vanhan kaupungin torin laidalta löytyi gastropub, joka palveli tällä kertaa juustokakulla, creme bruleella, kahvilla, irish coffeella ja yhdellä oluella.

Kippis.