Kämppä löydettiin frendin serkun kautta pitkähkön virpomisen kautta, mutta päästiin kuitenkin vuosi sitten syyskuussa asettumaan kuitenkin kodiksi. Ja ollaan nautittu, paljon. 60m2 suurella huonekorkeudella ja isohkosti elintilaa, vielä vaatehuoneen kera, unohtamatta toki että Espalle kävelee tästä 3 minuuttia.

Kaartinkaupunkihan on hassu kaupunginosa siitä, että 10 000 ihmisestä vain 1000 asuu tällä pienellä alueella. Se on näkynyt erityisesti lounasaikojen ruuhkaisuudessa ja muuten taas iltojen hiljaisuudessa. Valtaosa keskustan auto- ja kävelyliikenteestä menee suoraan Erottajalta eteenpäin ja tämä jättää meidän korttelivälin Korkeavuorenkadulla hyvin rauhaisaksi.

Korkkariksi kutsuttu koti on ollut vielä vuodenkin jälkeen kuherruskuukauden alla. Asunnossa on ollut hyvä olla ja kotiin kiva tulla.

Olisi myös edelleen, ellei vuokra vuokraemäntämme olisi myynyt asuntoa pois uudelle omistajalle, joka siis tarkoittaa meille poismuuttoa. Asunnon myyntiin laitto ja paperityöt tapahtui alle kuukaudessa. Ymmärrän kyllä omistajaa – kun tulee tarve realisoida omaisuutta, ei vuokralainen tässä suhteessa ole peruste olla tekemättä ratkaisuja.

Tuntuu surulliselta, kun asuntoon muutto oli parisuhdettakin osaltaan yhteenliimaava. Elämäni ensimmäisen kerran asunto oli sellainen, jossa olisi nähnyt asuvansa vielä vuosia.

Tuntuu siis hetkellisesti pahalta, vaikka materiaan ei saisikaan kiintyä. Suru kuitenkin samalla pakottaa eteenpäin. Nämä lie näitä vuokralaisena olemisen pahoja puolia.

The post Mitä kun unelmakoti lähtee alta? appeared first on Eduardo.

Aikoinaan Jätkäsaareen muutettaessa romantisoin ajatusta kuinka hienoa päästä näkemään kehittyvän ja rakentuvan asuinalueen kasvua. Ei mennyt ihan nappiin tämä ajatus.

Tässä näkymä marraskuusta 2013:

Ja tässä näkymä syyskuulta 2016:

Kuten tästä voinee arvata, ei ihan maailman miellyttävin alue asustella.

Jätkäsaaren asunnot, uupuvat palvelut ja keskeneräisyys

Tehtiin E:n kanssa noin vuoden päivät henkisesti lähtöä. Lähtöön on useampikin syy, mutta listaan seuraavaksi merkittävimmät.

1) Asuinalue on kesken. Siis todella kesken. Heräsin muuttoa edeltävällä viikolla 7:26 aamulla siihen kun kaivinkoneen telaketjut nitisee makuuhuoneen ikkunan alla.

2) Asuttiin Ilmarisen vuokra-asunnossa, joka oli asuntona ihan ookoo. Uusi, sen pohjalta vähän huonosti rakennettu, mutta silti – oltiin ensimmäiset asukkaat joka oli toki plussaa. Vuokrataso oli kohtalaisen kova siitä, että Jätkäsaari voisi periaatteessa asuinalueena sijaita ihan missä tahansa. Toki myöskään unohtamatta, että Ilmarisen tapa ulkoistaa kaikki liittyen taloyhtiön hallinnointiin, ei tämä saanut ainakaan vuokratasoa kohtaamaan palvelutason kanssa positiivisesti kertaakaan.

3) Jätkäsaaresta uupuu lisäksi palvelut. Se, että alueelta löytyy yksi K-market, Verkkokauppa.com, kohta valmistuva Clarion-hotelli, Subway, yksi nepalilainen ravintola ja Hesburger joka menee sunnuntaisin kiinni SEITSEMÄLTÄ ei todellakaan vastaa mielikuvaa kaupungissa asumisen palvelutasoista. Valitettavaa mutta totta. Ehkä asukasmäärän kasvu seuraavan viiden vuoden sisään sitten tuo volyymia jonka pohjalta alueelta löytyisikin jopa toinen kauppa.

Syy asua Helsingissä kun pääasiallisesti pohjautuu siihen, että kaupungin palvelut ovat saatavilla. Jätkäsaaresta nämä kaikki kaupunkilaisuuden peruspilarit oikeastaan uupuivat. Toki, alue on lähellä keskustaa ja pyöräily Baanaa pitkin on enemmän kuin sujuvaa. Silti samaan aikaan koko alueesta jäi uupumaan se katuvalot, korttelikapakka ja koko kaupungissa asumisen ydin, se tunnelma.

Siksipä siis muutettiin Kaartinkaupunkiin keskustakaduilla sijaitsevien jykevien julkisivujen, palveluiden ja sen pariin mitä Jätkäsaari ei kyennyt tarjoamaan.

Jätkäsaari sai jäädä pitämään tunkkinsa.

The post 3 syytä miksi Jätkäsaari saa pitää tunkkinsa appeared first on Eduardo.

E on ollut kiitettävän aktiivinen sisustamaan kotia ja löytämään huonekaluja Tori.fistä ja Huuto.netistä ja pitkälti sen vuoksi meidän koti alkaakin olemaan jo mallillaan. Viime viikolla käytiin hakemassa käytännössä viimeiset suurimmat huonekalut ja muutamaa muuta pienempää tavaraa. Tämän viikon operaatioihin sisältyy tee-se-itse-miehenä toimimista ja eri asioiden seinään kiinnittämistä.

Muutot on toki aina raskaita, mutta tällä kertaa täytyy kyllä nostaa hattua E:n tekemisen meiningille, jonka myötä isoimmat ongelmakohdat on ollut lähinnä allekirjoittaneen kädettömyys omien kaiuttimien kanssa (ongelma tosin selvisi entisen kollegan avulla, onneksi). Vedän koosteen tästä koko kämpästä ja sisustuksesta heti, kun saadaan viimeiset asiat seinälle. Meillä on onneksi tuparipäivät lyöty jo lukkoon, joka on ehdoton takaraja kodin valmiina olemiselle.

Pika-analyysina Jätkäsaaresta itsessään: koko alue on vielä aivan kesken, Verkkokauppa.comin varjoissa on ihan mukava olla, mutta kyllä sitä odottaa sitä, että lähimmät talot valmistuu ja oikoreitit lähimpään kauppaan avautuu kunnolla. Säätilat on täällä pahimmillaan ihan täyttä horroria, mutta taas päivänvalossa ja hyvällä säällä ihanteelliset. Kuljen omat työmatkani kävellen, joten sen puolesta kelillä on hieman merkitystä (ainakin aamukahdeksalta). Ensi kesää erityisesti odotellessa, sillä meri ja aurinko on yhdistelmänä timanttinen. Ysin linja kulkee kuitenkin todella nätisti, joskin osuessaan sopivasti laivanlähtöaikaan se on täyttä Viharatikkaa koko raitiovaunu. Jos siis lasketaan plussia ja miinuksia niin aika vähiin miinusten kanssa jäädään ja uskonkin, että koko Jätkäsaari tästä vain paranee vielä.

The post Jätkä sen kun porskuttaa! appeared first on Eduardo.

Olinkin tässä vaiheessa erittäin iloinen, kun edellisen kämpän vuokraemäntä tarjosi paikkaa sähköpostilla, vaikkei se meidän hakualueeseen kuulunutkaan. Epäonnistuneiden näyttöjen johdosta Vallilan kämpästä innoissamme päätettiin se ottaa. Vallilan kämpässä oli mukava tunnelma, vanhat puulattiat, korkeat katot, suuret ikkunalaudat, remontoitu vessa ja keittiö, eli kokonaisuudessaan niin paljon positiivista että sen vuoksi siinä varmasti näin pitkään viihdyttiinkin.

Keskusteltiin Vallilassa asuessa oikeastaan koko viimeinen vuosi E:n kanssa melko vakavasti siitä, että lähdetäänkö investoimaan omistusasuntoon vai jatketaanko vielä vuokralla, johon minä (omistusasumisen kannattajana) totesin useamman kerran ettei vuokra-asuntoon vaihtamisessa ole mitään järkeä.

Jokunen hetki eteenpäin, käänsin sitten kuitenkin takkini, osaksi sen vuoksi, että väärän maalin johdosta kämpän katosta tippui ihan kunnon kokoinen lohkare pois ja muutenkin samat seinät alkoivat hiljaa ahdistamaan. En kuitenkaan periaatteellisesti vähän jääränä voinut olla ehdottamatta uuteen asuntoon muuttamista sillä ehdolla, että uuden asunnon on oltava lähempänä Helsingin keskustaa kuin nykyinen ja näin me sitten loppujen lopuksi löydettiin itsemme Jätkäsaareen.

Muutto on aina vähän hanurista

Meidän Vallilan muuttohan koostui katastrofin aineksista, joihin sisältyi muuttopäivän ajankohta (vappuaatto), muuttoavun vähyys (minä, E ja E:n äiti) sekä avainten saaminen kello 19:30. Onneksi tuohon aikaan meidän parisuhteessa ei ollut kertynyt läheskään yhtä paljon tavaraa kuin mitä nykyään on. Muistelen, että patja kutsui tässä muutossa n. klo 02:30 yöllä, joten hetki sitä tuli muutettua.

Ludde Vallilaan muuton jälkeisissä tunnelmissa

Haluttiinkin varautua nykyiseen muuttoon astetta paremmin ja sainkin lyötyä kalenteriin kiinni lisäkseni kolme frendiä ja pakun. Koska mikäänhän ei muutoissa mene niin kuin Strömsössä, niin loppujen lopuksi yksi ystävistäni (juuri se pakettiauton omistaja) tuli kipeäksi eikä päässyt muuttamaan. Suomalaisena miehenä sitä kipua pideltiin toki sen verran visusti pienenä, että sain tietää tästä vasta muuttopäivän aamuna, joka aiheutti sitten sen, että allekirjoittanut lähti aamutuimaan hakemaan pakua alle Keravalta jotta saatiin muutto alkamaan. Säädöksihän se alku meni, mutta onnistuneesti saatiin koko homma paketoitua jo ennen 23:00 kyseisen päivän iltana. Onneksi on olemassa ystäviä, jotka jeesaa.

The post Hei hei Vallila appeared first on Eduardo.