Hei hei Vallila

maanantai 14.10.2013 klo 20:04

Vallila jäi taakse. 4,5 vuotta meidän elämästä nitoutui Sturenkadulle, josta viihdyttiin noin 3 vuotta hyvin antoisasti. Tykkäsin Vallilasta kyllä, joskin siihen ajankohtaan, kun muutettiin sinne, oltiin etsitty aiemmilta kotiseuduilta Etu- ja Taka-töölöstä kämppää jo lähes vuosi. Käytiin E:n kanssa useassa näytössä katsomassa kämppiä ja oltiin valmiita ottamaan useampikin niistä, mutta jostain syystä ne vain aina onnistui kariutumaan ihan niillä loppumetreillä.

Olinkin tässä vaiheessa erittäin iloinen, kun edellisen kämpän vuokraemäntä tarjosi paikkaa sähköpostilla, vaikkei se meidän hakualueeseen kuulunutkaan. Epäonnistuneiden näyttöjen johdosta Vallilan kämpästä innoissamme päätettiin se ottaa. Vallilan kämpässä oli mukava tunnelma, vanhat puulattiat, korkeat katot, suuret ikkunalaudat, remontoitu vessa ja keittiö, eli kokonaisuudessaan niin paljon positiivista että sen vuoksi siinä varmasti näin pitkään viihdyttiinkin.

Keskusteltiin Vallilassa asuessa oikeastaan koko viimeinen vuosi E:n kanssa melko vakavasti siitä, että lähdetäänkö investoimaan omistusasuntoon vai jatketaanko vielä vuokralla, johon minä (omistusasumisen kannattajana) totesin useamman kerran ettei vuokra-asuntoon vaihtamisessa ole mitään järkeä.


Vallilan katto tippuu

Jokunen hetki eteenpäin, käänsin sitten kuitenkin takkini, osaksi sen vuoksi, että väärän maalin johdosta kämpän katosta tippui ihan kunnon kokoinen lohkare pois ja muutenkin samat seinät alkoivat hiljaa ahdistamaan. En kuitenkaan periaatteellisesti vähän jääränä voinut olla ehdottamatta uuteen asuntoon muuttamista sillä ehdolla, että uuden asunnon on oltava lähempänä Helsingin keskustaa kuin nykyinen ja näin me sitten loppujen lopuksi löydettiin itsemme Jätkäsaareen.

Muutto on aina vähän hanurista

Meidän Vallilan muuttohan koostui katastrofin aineksista, joihin sisältyi muuttopäivän ajankohta (vappuaatto), muuttoavun vähyys (minä, E ja E:n äiti) sekä avainten saaminen kello 19:30. Onneksi tuohon aikaan meidän parisuhteessa ei ollut kertynyt läheskään yhtä paljon tavaraa kuin mitä nykyään on. Muistelen, että patja kutsui tässä muutossa n. klo 02:30 yöllä, joten hetki sitä tuli muutettua.

Ludde Vallilassa
Ludde Vallilaan muuton jälkeisissä tunnelmissa

Haluttiinkin varautua nykyiseen muuttoon astetta paremmin ja sainkin lyötyä kalenteriin kiinni lisäkseni kolme frendiä ja pakun. Koska mikäänhän ei muutoissa mene niin kuin Strömsössä, niin loppujen lopuksi yksi ystävistäni (juuri se pakettiauton omistaja) tuli kipeäksi eikä päässyt muuttamaan. Suomalaisena miehenä sitä kipua pideltiin toki sen verran visusti pienenä, että sain tietää tästä vasta muuttopäivän aamuna, joka aiheutti sitten sen, että allekirjoittanut lähti aamutuimaan hakemaan pakua alle Keravalta jotta saatiin muutto alkamaan. Säädöksihän se alku meni, mutta onnistuneesti saatiin koko homma paketoitua jo ennen 23:00 kyseisen päivän iltana. Onneksi on olemassa ystäviä, jotka jeesaa.

Kirjoittaja: Eetu
Helsinkiläismies, joka horisee joskus sakeammin ja joskus kevyemmin. Lifestyleblogin aiheet pyörivät matkustelun, eletyn elämän ja erittäin siistien juttujen ympärillä.

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | PINTEREST

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *