Kööpenhamina valikoitui myös siksi, että valtaosa lähipiirin ihmisistä oli kehunut paikkaa hyväksi ja allekirjoittanut halusi päästä todentamaan onko Köpis miten vertailukelpoinen suhteessa Helsinkiin. Ja olihan sen.

Majoituksena Airbnb, Vesterbro ja boheemihtava sisustus

Otettiin ensimmäistä kertaa myös majoitukset Airbnb:n kautta koska Kööpenhaminassa hotellien hintataso on huomattavan korkea. Johtuu käsittääkseni siitä, että Kööpenhaminan turistimäärän kasvu on ajanut kaupungin majoituslukumäärän suhteessa asukkaisiin ja turisteihin hyvin nurinkuriseksi. Tämän vuoksi Airbnb-majoittuminen* oli yleisesti niin hinnaltaan kuin puitteiltaankin kilpailukykyinen vaihtoehto.

Ensimmäiset tarpeet majoittumiselle oli, että päästäisiin suhteellisen lähelle keskustaa, joten puntaroitiin majoittumisen osalta asuinalueiden välillä Nørrebrota ja Vesterbrota joista jälkimmäiseen päädyttiin.

Vesterbro on Helsingin Kruununhakalaisella klassisuudella oleva kaupunginosa joka kuitenkin henkii vahvaa Kalliolaista tunnelmaa. Asuinalueella oli huomattavan paljon kolmenkymmenen ikävuoden haarukassa olevaa väkeä, joka oli selkeästi päättänyt jo jatkaa sukupolveaan – eli perheellisiä näkyi katukuvassa paljon.

Myös kämppävalinta osui hyvin nappiin. Asunto oli hyvin tanskalaisittain sisustettu, kevyesti boheemilla tavalla, mutta samalla myös pitäen sisällään moderneja valintoja. Todella lämmin ja miellyttävä 2 huonetta ja keittiö-kokonaisuus joka osui vielä alueen osalta hyville pelipaikoille.

Kööpenhamina on sadetakkien luvattu kaupunki

Kelien puolesta ei valitettavasti päästy pahemmin nauttimaan hellekeleistä. Tanskassa muutoinkin suurin sadekausi osuu heinä- ja syyskuun väliin joten terveiset lähtivät pääsääntöisesti sateisesta Københavnista. Myös sademäärien pohjalta kaupunki oli selkeästi luvattu sadetakeille, jotka vielä ovat hyvännäköisiä. Päädyin itsekin ihmisten puettujen sadetakkien vaikutteiden alaisena ostamaan sadetakin tanskalaislähtöiseltä Samsøe & Samsøelta, ihan vain ”koska olen aina tarvinnut tälläistä”.

Köpiksen lähes lyömätön ruokatarjonta kulinaristille

Se mikä Kööpenhaminasta jäi eniten mieleen on kuitenkin ruoka-, ravintola ja baaritarjonta jota on tarjolla kaikkea etnisestä katuruoasta hyvin sofistikoituneeseen fine diningiin. Siitä huolimatta söi missä tahansa, oli ruoka pääsääntöisesti hyvää ja aina keskitason suoritusta ylempänä.

Milteinpä kaikki baarit tarjoilevat aamupalaa joka päivä ja iltaa kohti mennessä painopisteet vaihtuvat hyvään juomatarjontaan. Unohtamatta, että listalla on läpi aukiolojen ajan tarjolla erittäin maukkaita täytettyjä leipiä.

Huomionarvoisena seikkana myös tietenkin tanskalaisittain, ne sisustukset, joihin on käytetty niin aikaa kuin rahaa. Ravintolat selkeästi haluavat ihmisten viihtyvän sisällä, eikä sisustusta ole jätetty sen vuoksi puolitiehen. Vaihtoehtoja ravintoloissa siis riittää ja valikoima on ruokien osalta enemmän kuin kattava.

Kodbyen aka Meat Packing District

Käytiin myös Kodbyenin sisällä testaamassa paljolti kehuttu pizzaravintola mother. Kokemuksena ookoo, 7/10 – Stadissa Putte’s on palvellut paremmin.

Copenhagen Street Food Market / PapirØen

Lisäksi toinen pakko-nähdä-kokemus oli Christianian lisäksi viereisessä Christianshavnissa sijaitseva Street Food Market. Miellyttävää katuruokaa, paljon valikoimaa ja hyvä tunnelma – ehdoton suosittelu!

Kööpenhaminan kaupunkikuva, pyöräily ja ne pyörät(iet)

Myönnän, urbaania kaupungistumista arvostavana pyöräily on merkittävässä roolissa omia arkipäiviäni. Sen vuoksi Kööpenhamina luvattuna pyöräilykaupunkina kiinnosti. Vuokrattiin pyörät ja poljettiin menemään leveitä pyöräteitä nauttien kohteliaasta liikennekulttuurista jossa pyörille on varattu paikkansa liikenteessä. Kadehdittavan hyvin otettu pyörien rooli koko liikennesuunnittelussa huomioon. Todiste kai siitä, että ei sitä Köpistä suotta pyöräilykaupungiksi kehuta.

Kööpenhaminan hintataso

Jos paljon hyvää, niin usein myös jotain huonoa. Ainoat miinukset koko Kööpenhaminan osalta oli hintataso, joka oli jopa Helsingissä asuvalle kallis. Tuntui toistuvasti, että perustarpeista sai pulittaa vähintään saman ellei jopa kalliimpaa hintaa kuin kotona.

Ehkä osaltaan johtuu siitä, että on tullut totuttua matkustamaan paikkoihin joissa lomailun ja elämisen kustannukset ovat Helsinkiä halvempia. Nyt kun se ei sitä ollutkaan niin tuntuu yllättävältä lomailijan löysän lompakon kanssa. Silti, vaikka hintataso oli kallis, on Kööpenhamina Euroopan matkakohteena kuitenkin enemmän kuin suositeltava.

Myönnän, että Kööpenhamina jäi ajatuksiin joista voi hyvinkin kasvaa kaukokaipuu joka paranee vain matkustamalla sinne uudestaan.

* Affiliate-mainoslinkki, jonka pohjalta voin saada rahallista hyötyä. Mahdolliset tulot sijoitetaan suoraan hyväntekeväisyytenä seuraavan reissun matkakassaan.

The post Kööpenhamina on sadetakkien luvattu kaupunki appeared first on Eduardo.

• Lyhyt matka: kilometrimäärältään vähemmän kuin Helsingistä Hämeenlinnaan
• Edullinen hintataso ruokailujen suhteen, erityisesti pihviravintoloissa saat koko aterian samaan hintaan kuin suomessa pelkät pihvit
• Hyvää ystävääni lainaten ”alkoholi on juoma, jota kuitenkin aina kuluu”. Eli alkoholi ja sen edullisuus
• Joulun alla vanha kaupunki antaa positiivista tunnelmaa tulevasta joulusta
• Ulkomaafiilis, toinen maa kuin Suomi on aina toinen maa

Päätin myöskin ottaa suomalaisen harmaan massan tapaan pistejärjestelmät hyötykäyttöön ja lasautin Tallink Siljan Club One -kortin tulille ja kerryttämään pisteitä, jotta on sitten se potentiaali matkustaa pisteilläkin eikä vain rahalla.

Päädyimmekin valitsemaan tällä kertaa aikaisen lähdön laivalla kohti Tallinnaa, joka takasi sen että aikaa kaupungilla oli riittävästi. Käytiin kurkkaamassa paikallisia ostoskeskuksia, joista Kristiine Keskuksessa useampikin hetki.

Kuten huomaatte ylläolevasta kuvasta, välillä miehellä on vakava laukkuvahdin tehtävä, kun naisella on tärkeämpiä hetkellisiä päämääriä suorittaa tiettyjä vapaapäivän toimenpiteitä, kuten shoppailua. Oikealla taas posepose Endlan varrelta, josta on myös ylhäällä näkyvä talo. Jos tulee Kristinessä käytyä ja ilma on hyvä, niin Endlan läpikävely Viron keskustaan on hyvä valinta. Napattiin E:n kanssa pieni kävelylenkki siitä ja saatiin nauttia yllättävän hyvästä ja valoisasta säästä torstaipäivän iloki.

Pihviä Tallinnassa: Ravintola SPOT

Käytiin E:n kanssa myös parisen kuukautta takaperin syömässä vuosipäivän kunniaksi SPOT -ravintolassa, joka on onnistunut molemmilla kerroilla vakuuttamaan ruokapuolellaan.

Alkuun otettiin Snacks for two -lautanen, joka sisälsi muutaman palan leipää, graavattua sekä kylmäsavustettua lohta, erilaisia lihoja, käsintehtyä juustoa ja ohessa vielä erilaiset kermapohjaiset kastikkeen kaltaiset höysteet.

Pääruoaksi tuttuun tapaan päädyttiin sisäfileeseen, joka oli näin toistakin kertaa onnistunut. Ensimmäisellä kerralla kastike sekä kokonaisuus lihan kanssa oli mukailevampi kohti espanjalaista keittiötä ja tämä taas mielestäni lähempänä ranskalaista. Ei lainkaan huono silti.

Ravintola Spotin ”huono” puoli on jälkiruokalistan pienuus, joka tarkoittaa sitä, että jos joku listan viidestä vaihtoehdosta ei juuri silloin osu maaliin, niin täytyy tehdä spontaani jälkiruokapaikan metsästys, johon myös mekin päädyimme. Vanhan kaupungin torin laidalta löytyi gastropub, joka palveli tällä kertaa juustokakulla, creme bruleella, kahvilla, irish coffeella ja yhdellä oluella.

Kippis.

The post Viro on varma valinta matkakohteeksi joulun alla appeared first on Eduardo.

Syksyn aikana kuitenkin törmäsin uutiseen, että kyseinen liiketila on vuokrattu ja Lauttasaaressa sijaitsevan Blue Peterin omistajat ovat perustamassa paikkaan uutta Faro nimistä ravintolaa.

Faron avaamisen jälkeen olen parikin kertaa käynyt paikassa istahtamassa alas etätöiden ja palavereiden merkeissä. Faro on siitä mukava, että sisustuksen osalta kaikki on kohdallaan korkkituoliensa, viimeisteltyjen pintojen ja erittäin nätin valaistuksen myötä.

Päätettiin tällä viikolla käydä hyvien säiden kunniaksi piipahtamassa Farossa vihdoinkin E:n kanssa yhdessä. Otin omaan pikkunälkääni kylmäsavulohta ja Hoegaardenin vehnäoluen.

Ja E nautti miniburgerin ranskalaisten kanssa.

Paikan hintataso on melko lähellä keskustahintoja sekä ruokien osalta hinnoittelu on fine dining -luokassa, mutta miljöön fiiliksen ja sisustuksen myötä on hinta toisarvoinen tekijä. Erityisesti tyynenä kesäpäivänä suosittelen liikkumaan kohti Ruoholahtea ja Faron terassia – kanavarannassa on todella ulkomaan tunnelmaa ja sitä jos mitä Suomen kesään kaipaakin.

The post Ruokaa ja juomaa Ruoholahdessa: Faro appeared first on Eduardo.

Lähdettiin perjantaina aamusta Superstarilla lahden ylitse ja tärkeimpinä aikeina lähinnä käydä pyörähtämässä muutamat kaupat, syömässä hyvin ja turvata pieni pätkä kesäjuomista jääkaappiin. Ruokailun suhteen tein kotiläksyjä edeltävänä iltana, sillä tahtotilana oli päästä syömään lihaa ja mielestäni hyvän ruoan kanssa ei kannata leikkiä arpapeliä pakollista enempää. Päätettiinkin siis tarttua TripAdvisorin pohjalta ravintolaan, joka oli Tallinnan ravintoloista sijalla yksi.

Rataskaevu 16 sijaitsee parin korttelin päässä vanhan kaupungin torilta ja ravintola onnistui vakuuttamaan. Ensinnäkin palvelu oli erittäin hyvää ja hipsteriviiksillä varustettu tarjoilijamme oli riittävän kohtelias, mutta ei silti pönöttänyt vaan onnistui pitämään fiiliksen sopivan rentona. Myös miljöö itsessään huokui tunnelmaa: kiviseinät, puulattia, pieni baaritiski heti aulassa, nuorekas henkilökunta ja paljon muuta hyvää.

Sitten se ruoka. Otettiin pullo valkoviiniä alkuun, joka sai taas muistamaan kuinka moukkamaisesti sitä yleensä itse tuleekaan juotua, lämpötilalla on oikea merkitys myös siihen viinin makuun. Alkuruoat vakuutti niin ikään, E nautti paistettuja sieniä lehtitaikinanyytissä ja itse pitkäaikaisen ankanlihan himoni takia pariloidun ankkasalaatin.

Pääruoan osalta oltiin päätetty jo valmiiksi sisäfileet, joten nämä myös tilattiin. Pihvien osalta ensivaikutelma oli, etteivät ne olleet sen ihmeellisempiä kuin peruspihvit käytännössä missä vain ravintolassa, jossa kokki osaa paistaa, mutta pienen suutuntuman jälkeen annos löysi itseensä mukavasti lisää makua. Erityisesti savunmakuinen viinikastike löysi tiensä vatsan kautta sydämeen.

Koska itse en ole erityisesti makeiden jälkiruokien ystävä, päätyi E nauttimaan tarjoilijan suosituksesta suklaakakkua, joka kieltämättä oli erit-täin maukasta. Omalta osaltani jälkiruokana toimi tuplaespresso, joka ylisanoja säästelemättä oli hyvin tehty.

Kokonaisuus oli todella onnistunut, jopa myös hintojensa puolesta sillä koko ateria kahdelle kustansi hiukan yli 60 euroa, joten ravintola on erittäin hyvä vaihtoehto, erityisesti jos tahtoo päästä syömään hyvin Virossa. Suosittelen myös muutaman kerran kokemuksella, että teet pöytävarauksen ravintolaan, sillä ravintolan täyttöaste oli näin normaalinakin perjantai-iltapäivänä lähemmäs 100%. Jos siis Viron reissulla kiinnostaa syödä hyvin, suosittelen varauksetta Rataskaevu 16:sta.

The post Rataskaevu 16 – tuo kulinarismin kehto Virossa appeared first on Eduardo.