Aikoinaan Jätkäsaareen muutettaessa romantisoin ajatusta kuinka hienoa päästä näkemään kehittyvän ja rakentuvan asuinalueen kasvua. Ei mennyt ihan nappiin tämä ajatus.

Tässä näkymä marraskuusta 2013:

Ja tässä näkymä syyskuulta 2016:

Kuten tästä voinee arvata, ei ihan maailman miellyttävin alue asustella.

Jätkäsaaren asunnot, uupuvat palvelut ja keskeneräisyys

Tehtiin E:n kanssa noin vuoden päivät henkisesti lähtöä. Lähtöön on useampikin syy, mutta listaan seuraavaksi merkittävimmät.

1) Asuinalue on kesken. Siis todella kesken. Heräsin muuttoa edeltävällä viikolla 7:26 aamulla siihen kun kaivinkoneen telaketjut nitisee makuuhuoneen ikkunan alla.

2) Asuttiin Ilmarisen vuokra-asunnossa, joka oli asuntona ihan ookoo. Uusi, sen pohjalta vähän huonosti rakennettu, mutta silti – oltiin ensimmäiset asukkaat joka oli toki plussaa. Vuokrataso oli kohtalaisen kova siitä, että Jätkäsaari voisi periaatteessa asuinalueena sijaita ihan missä tahansa. Toki myöskään unohtamatta, että Ilmarisen tapa ulkoistaa kaikki liittyen taloyhtiön hallinnointiin, ei tämä saanut ainakaan vuokratasoa kohtaamaan palvelutason kanssa positiivisesti kertaakaan.

3) Jätkäsaaresta uupuu lisäksi palvelut. Se, että alueelta löytyy yksi K-market, Verkkokauppa.com, kohta valmistuva Clarion-hotelli, Subway, yksi nepalilainen ravintola ja Hesburger joka menee sunnuntaisin kiinni SEITSEMÄLTÄ ei todellakaan vastaa mielikuvaa kaupungissa asumisen palvelutasoista. Valitettavaa mutta totta. Ehkä asukasmäärän kasvu seuraavan viiden vuoden sisään sitten tuo volyymia jonka pohjalta alueelta löytyisikin jopa toinen kauppa.

Syy asua Helsingissä kun pääasiallisesti pohjautuu siihen, että kaupungin palvelut ovat saatavilla. Jätkäsaaresta nämä kaikki kaupunkilaisuuden peruspilarit oikeastaan uupuivat. Toki, alue on lähellä keskustaa ja pyöräily Baanaa pitkin on enemmän kuin sujuvaa. Silti samaan aikaan koko alueesta jäi uupumaan se katuvalot, korttelikapakka ja koko kaupungissa asumisen ydin, se tunnelma.

Siksipä siis muutettiin Kaartinkaupunkiin keskustakaduilla sijaitsevien jykevien julkisivujen, palveluiden ja sen pariin mitä Jätkäsaari ei kyennyt tarjoamaan.

Jätkäsaari sai jäädä pitämään tunkkinsa.

The post 3 syytä miksi Jätkäsaari saa pitää tunkkinsa appeared first on Eduardo.

Idea lähti alunpitäen eräänä huuruisena iltana ystävien kesken virolaisessa saunassa. Lauteilla tuli puheeksi mahdolliset korporaatioiden tarjoamat lahjusliput jotka voisivat tarjota kolmeksi päiväksi päiväsijoituksen Suvilahteen Flow Festivaleille. Tästä viikkoja eteenpäin tilanteet (tietenkin) elivät, mutta idea jäi. Loppujen lopuksi lahjuslippujen määrä jäi kolmen sijasta yhteen, mutta vahvan suunnitelman pohjustamana päädyin ostamaan Tiketistä 169 euron arvoiset liput kaupunkifestivaaleille.

Otinkin siis analyyttisen luonteeni käyttöön ja aloitin perjantaina hyppämällä elämäni ensimmäistä kertaa festareille. Miellän myös, että omaan profiilini Flow:n kaltainen kaupunkifestivaali osui varsin hyvin. Plussapuolina kun on, että koko alue on asfaltoitu, kotimatka on inhimillisen hintainen jopa suomalaisella taksilla sekä saan herätä omasta sängystä jokaisena festivaaliaamuna.

Tämän vuoden artistikattaus ei yltänyt omilla mittareillani siihen mitä uskaltaisin kehua kympin suoritukseksi. Koska kuitenkin kokeneemmat Flow-kävijät olivat internetissä puhuneet että tämä kaupunkifestivaali ei rakennu pelkästään artisteista, vaan itse kokonaisuudesta uskalsin olla posiitivisesti tutkimusmatkalla.

Festivaalipäivä 1: beerjantai

Aloitin festarimatkani siirtymällä aurinkoisena perjantaipäivänä Flow Talksiin, jossa suunnitteluworkshopien ja parin keynoten kautta käsiteltiin urbanisoitumista ja tulevaisuuden kaupunkiasumista. Pidin. Demos Helsinki ja Flow:n suunnittelutiimi onnistui lunastamaan hyvän aloituksen perjantailleni ja huomasin tilaisuuden jälkeen jo odottavani mitä muuta festivaalilla voisikaan olla tarjottavanaan.

Festarit on ajatuksen ja käytännön tasolla hankalia myös siitä, että en henkilönä ole ensimmäisenä heiluttamassa käsiä lavan edessä taikka ottamassa groovehtavia tanssiaskeleita. Ainakaan ilman riittävän montaa olutta. Tänä elokuun kesäisenä perjantai-iltana löysin kuitenkin itseni joraamasta eturivistä Nile Rodgersin ja Chicin tahtiin. Eikä edes kahta olutta enempää alla, ehkäpä siis koska Le Freak.

Koitin parhaani mukaan innostua myös Major Lazerin esiintymisestä, mutta todettakoon Lauria lainaten, että esitys oli lähinnä Weekend-simulaattori, jossa biisit soi aivan liian lyhyen aikaa ja lavashowssa tähdättiin enemmän edm-rytmissä vilkkuviin valoihin. Poistuin yleisöstä siinä vaiheessa, kun sain jonkun heittämän (onneksi) tyhjän oluttölkin otsaani.

Koska larppasin analyyttisesti festivaalikriitikkoa, hain tunnelmaa muualta. Huomasin myös elämäni ensimmäistä kertaa sen kuinka ihmisten pakkautuessa väkijoukoksi se muodostaa lämpöä. Fiiliksessä oli jotain miltei maagista, kun poistuessani yleisöstä etäämmälle huomasin kuinka paljon viileämpää muualla oli. Festivaaliyleisön yhteisöllisyys siis lämmittää?

Perjantai-illan päätteeksi löysimme tiemme H&M loves Flow:n tanssilattialle, jossa kuului niinkin harvinaista herkkua kuin Skratch Bastid – International Whisperer’s Anthem (UGK x Outkast x George Michael). Kappaleen kuuleminen oli kuin kruunu päivän päätteeksi.

Festivaalipäivä 2: raskaampi lördag

Lauantaipäivän startiksi oltiin sovittu brunssi, joka herätyskellon soidessa kadutti välittömästi. Ei kuitenkaan kauaa.

Launtaipäivälle Suvilahden osalta latautui erityisiä odotuksia Reino Nordinin ja ILoveMakonnenin osalta. Virheellisenä ratkaisuna ostimme oluet juuri ennen Reikin keikkaa ja päädyimme Bright Balloon 360° Stagen ulkopuolelle toteamaan, että lava oli selkeästi liian pieni yleisömääräänsä nähden. Joskin Paperi-T:n keikan loppuja katsellessa, ymmärrän hyvin miksi lavavalinnat olivat osuneet näinpäin.

ILoveMakonnen, joka tylysti määriteltynä on yhden biisin artisti – onnistui kuitenkin lunastamaan odotusarvoni. Näiltä osin pakolliset artistit olivat siis nähty. Myöhäisen lauantai-illan/yön osalta löysin tieni New York Ninjan hävyttömän pitkään ruokajonoon, josta muiden ruokavalintojen perusteella päädyin valitsemaan New York Ninja Burgerin. Tämä burger sai sen hetkisessä mielentilassa aikaiseksi henkisen foodgasmin, jonka myötä en ymmärtänyt tätä taivaan lahjaa edes kuvata. Miksi tätä ei saa muualta?!

Lauantaina huomasin kuitenkin hienoista tunnetta siitä, että jalka painaa joten kaipuu kotisänkyyn kävi melko vahvaksi (jo) puoli kahden aikaan yöllä.

Festivaalipäivä 3: suven sininen söndag

Kotiutuminen baarin sijaan edellisyönä oli kaukaa viisasta ja sunnuntaihin herätessä oli olokin lauantaihin nähden latautunut. Kaksi päivää festivaalihumua oli kuitenkin auttanut ymmärtämään, että vaikka tapahtuma itsessään on hyvin organisoitu ja puitteet ovat enemmän kuin hienot – on sitä silti tullut kaksi päivää jo rymyttyä. Sunnuntaista päivää ei sikäli vauhdittanut se, että artistien osalta päivä oli osaltani suhteellisen tyhjää. Tyler, the creatorin ja Florence + The Machinen keikat olivat tutkimusmatkailun alla, mutta eivät mitään pakkorakoja. Muilta osin toimin viihdyttävänä seuralaisena Beckin ja Alt-J:n keikoilla, jotka eivät täysin tunnehermoihini iskeneet, vaikkakin olivat toki kokemuksia lisää.

Flow Festival on ilmiö

Kokonaisuutena pidin. Flow Festival on hieno konsepti, joka on onnistunut tuotteistamaan itsensä juuri niin hyvin, että se on ilmiö. Viikon jälkeen tapahtumasta koen edelleen hienoista kaipuuta alueelle, joka onnistui jättämään paljon positiivisia muistoja. Suvilahti oli saatu näyttämään todella ainutlaatuiselta ja ennenkaikkea kokonaisuudelta, joka elää alueella sijaitsevien rakennusten mukaisesti. Myös aurinkoisella kesäkelillä saattanee olla vaikutuksensa festariviikonlopun onnistumiselle.

Kuitenkin ensi vuoden festareita ajatellen tulen varmasti kiinnittämään enemmän huomiota itse ohjelmaan ja artisteihin, sillä Flow:ssa jos missä lempiartistiensa keikoista saa irti sen mitä niillä on parhaimmillaan tarjottavana. 169€ on kolmen päivän lipusta hintansa väärti, joskin kokonaisuudessa festareiden hintalapun asettuessa kaliberiin ”viikon loma välimerellä”, uskallan veikata että ensi vuoden osalta en tule aivan kolmeen päivään taipumaan. Tai sitten tulen, katsottavaksi jää miten paljon aika kultaa muistoja.

The post Flow vei festarineitsyyteni appeared first on Eduardo.

Oltiin helmikuun alkupuolella mökkireissulla poikien kanssa ja tähän kolmeen päivään mahtui muutaman oluen lisäksi muutama kilo nyhtöpossua. Meikämandoliini oli myyty tuossa vaiheessa, sillä tällä reissulla oli ensimmäinen kerta kun olin osaltani kokkaamassa (lue makutuomarin roolissa) kyseistä ruokalajia. Teimme tällöin helpon valinnan muodon suhteen ja päätimme hyödyntää porsasta burgerin välissä. Tämä food feast jäi kuitenkin kaivelemaan takaraivossa ja päätin toteuttaa vielä oman testieräni kotona.

Nyhtöporsaan aka nyhtöpossun ohje

Nyhtöporsas on ruokalajina miltei laittoman helppo ruoka, eikä vaadi oikeastaan lainkaan työtä. Lähinnä kärsivällisyyttä. Lisäksi kassler, eli possun etuselkä (hehe) tai tuttavallisemmin sianniska on kilohinnaltaan edullinen lihavalinta, joten soveltuu myös helposti tarjottavaksi isommalle ryhmälle taikka ihan vain viikonlopun mittaiseen herkutteluun.

Koska en meidän perheessä ole mitenkään liian tiuhasti keittiön puolella ja myönnettäköön, että kokkaus kiinnostaa, mutta olen ollut liian laiska aktivoitumaan sen suhteen, ostin impulssin pohjalta lihan valmiiksi marinoituna jonka pesin pois ennen pataan laittamista. Toteutin myös muutoinkin helppoa kaavaa tämän reseptin kanssa.

Nyhtöpossun resepti

• 1,5 kg köntti kassleria
• 1 sipuli
• 1 punasipuli
• 3 kynttä valkosipulia
• 1 rkl suolaa
• 1 rkl cayannepippuria
• 1 rkl mustapippuria
• 1 rkl chilijauhetta
• 1 rkl paprikajauhetta
• 1 rkl juustokuminaa
• Coca Colaa
• Porter/savu-olutta
• 500g haluamaasi barbequekastiketta

Ohje

1. Laita uuni 100 asteeseen
2. Ota liha ulos pakkauksesta ja jos seuraat jalanjälkiäni, pese marinadi pois. Suositeltavaa olisi hieroa pintaan merisuolaa, mutta itse merisuolan puutteesta johtuen heitin pinnalle vain perussuolat ja hieroin.
3. Laita myös muut mausteet matkaan lihan pinnalle tässä vaiheessa: pippurit, chilijauheet, paprikajauheet, juustokumina ym.
4. Laita liha pataan, itse käytin kannellista pataa mutta myös uunivuoka tai muu korkeareunallinen astia sopii
5. Leikkaa sipuli, punasipuli ja valkosipuli ja lisää pataan lihan kanssa
6. Lisää barbequekastike ja levitä vaikka lusikalla se lihan pinnoille
7. Lisää oman maun mukaan Coca Colaa ja olutta. Itse käytin normaalia lageria, mutta jälkiviisaana savu tai porter-olut olisi voinut tehdä hyvää
8. Sekoita nesteet kunnolla
9. Lisää liha uuniin ja aloita pitkä muhittaminen. Tämän reseptin liha oli 16h uunissa, mutta tärkeintä on että liha on niin pehmeää, että se voidaan repiä
10. Tarkasta ja ennen kaikkea maista satunnaisesti kastiketta (jollei liha ole nesteen alla niin levittele lusikalla nestettä lihan pinnalle)
11. Käännä liha myös toisinpäin noin puolessa välissä muhittamista
12. Ota liha uunista ja ala repimään lihaa kahdella haarukalla suikalemaiseksi
13. Repimisen jälkeen kannattaa vielä kostuttaa revityt lihat padan liemessä
14. Suosittelen myös säilyttämään liemen tulevia ruokamättötarpeita varten
15. Maista, ole tyytyväinen ja nauti

Perunoiden ohje

Koska tämä ateria sopii myös urbaanille kaupunkilaiselle krapularuoaksi niin valmistin ihan vaan kaiken varalta pannuperunat nyhtöporsaan seuraksi.

Perunoiden resepti

• 1-2kg perunaa
• suolaa
• ranskanperunamauste / perunamaustesuola
• suolaa
• chilijauhetta
• paprikajauhetta
• öljyä

Ohje

1. Halutessasi kuori perunat
2. Keitä perunat kattilassa
3. Ota pois kattilasta, anna hieman jäähtyä ja leikkaa neljään osaan
4. Lisää öljy pannulle, kun pannu on kuuma lisää perunat
5. Lisää mausteet ja sekoita
6. Maista, ole tyytyväinen ja nauti

Sådär. Siinä se on. Jos haluaa terveellistää ateriaa niin salaattia matkaan, tai sitten vaihtoehtoisesti majoneesia kaiken joukkoon. Syö burgerin, patongin tai ciabattan välissä. Syö lusikalla. Salaa jääkaapista. Miten vaan, hyvää se silti on.

The post Nyhtöpossu uunissa ja perunat pannulla appeared first on Eduardo.

Kerään tällä hetkellä voimia siihen, että kohta Kampin kauppakeskuksen ruokakaupat kutsuvat ja sen jälkeen toivottavasti pikainen piipahdus hermoja lepuuttamaan yhden kaljan ajaksi johonkin sopivaan olutravintolaan.

Lisäksi löysin juuri ratkaisun joulusta selviämiseen ja uskon vakaasti, että se on tämä video.

Itseasiassa jouluhan on rauhan aikaa, mutta tämä ns. ennakoiva vaihe on aina vähän henkistä kuormitusta lisäävää ajanjakso. Uskon kuitenkin vakaasti, että valkoinen maa sekä joulumieli voittaa ruuhkan ja ärsyyntyneet ihmiset.

Hyvää joulua sinulle!

The post Kuinka selvitä joulusta? appeared first on Eduardo.

Syksyn aikana kuitenkin törmäsin uutiseen, että kyseinen liiketila on vuokrattu ja Lauttasaaressa sijaitsevan Blue Peterin omistajat ovat perustamassa paikkaan uutta Faro nimistä ravintolaa.

Faron avaamisen jälkeen olen parikin kertaa käynyt paikassa istahtamassa alas etätöiden ja palavereiden merkeissä. Faro on siitä mukava, että sisustuksen osalta kaikki on kohdallaan korkkituoliensa, viimeisteltyjen pintojen ja erittäin nätin valaistuksen myötä.

Päätettiin tällä viikolla käydä hyvien säiden kunniaksi piipahtamassa Farossa vihdoinkin E:n kanssa yhdessä. Otin omaan pikkunälkääni kylmäsavulohta ja Hoegaardenin vehnäoluen.

Ja E nautti miniburgerin ranskalaisten kanssa.

Paikan hintataso on melko lähellä keskustahintoja sekä ruokien osalta hinnoittelu on fine dining -luokassa, mutta miljöön fiiliksen ja sisustuksen myötä on hinta toisarvoinen tekijä. Erityisesti tyynenä kesäpäivänä suosittelen liikkumaan kohti Ruoholahtea ja Faron terassia – kanavarannassa on todella ulkomaan tunnelmaa ja sitä jos mitä Suomen kesään kaipaakin.

The post Ruokaa ja juomaa Ruoholahdessa: Faro appeared first on Eduardo.

Olen kuitenkin päässyt löytämään ehkä hieman pakotetustikin ”etätyön” hienouden ja erityisesti sen, että työtä on mahdollista tehdä myös miellyttävissä paikoissa. Joissa saa hyvää kahvia. Nyt kun vaihtoehtoina on pitkälti ollut koti tai kaupunki. Olen onnistunut viihtymään todella mainiosti mm. Kauppakeskus Kluuvin Fratello Torrefazionessa, Stockmannin yläkerrassa olevassa Fazerin 8th Floorissa.

Joten hello cappucino, latte, icelatte ja muut kahvijuomat. Olette hyviä.

The post Kun työt kaipaavat paikkaa appeared first on Eduardo.

Lähdettiin perjantaina aamusta Superstarilla lahden ylitse ja tärkeimpinä aikeina lähinnä käydä pyörähtämässä muutamat kaupat, syömässä hyvin ja turvata pieni pätkä kesäjuomista jääkaappiin. Ruokailun suhteen tein kotiläksyjä edeltävänä iltana, sillä tahtotilana oli päästä syömään lihaa ja mielestäni hyvän ruoan kanssa ei kannata leikkiä arpapeliä pakollista enempää. Päätettiinkin siis tarttua TripAdvisorin pohjalta ravintolaan, joka oli Tallinnan ravintoloista sijalla yksi.

Rataskaevu 16 sijaitsee parin korttelin päässä vanhan kaupungin torilta ja ravintola onnistui vakuuttamaan. Ensinnäkin palvelu oli erittäin hyvää ja hipsteriviiksillä varustettu tarjoilijamme oli riittävän kohtelias, mutta ei silti pönöttänyt vaan onnistui pitämään fiiliksen sopivan rentona. Myös miljöö itsessään huokui tunnelmaa: kiviseinät, puulattia, pieni baaritiski heti aulassa, nuorekas henkilökunta ja paljon muuta hyvää.

Sitten se ruoka. Otettiin pullo valkoviiniä alkuun, joka sai taas muistamaan kuinka moukkamaisesti sitä yleensä itse tuleekaan juotua, lämpötilalla on oikea merkitys myös siihen viinin makuun. Alkuruoat vakuutti niin ikään, E nautti paistettuja sieniä lehtitaikinanyytissä ja itse pitkäaikaisen ankanlihan himoni takia pariloidun ankkasalaatin.

Pääruoan osalta oltiin päätetty jo valmiiksi sisäfileet, joten nämä myös tilattiin. Pihvien osalta ensivaikutelma oli, etteivät ne olleet sen ihmeellisempiä kuin peruspihvit käytännössä missä vain ravintolassa, jossa kokki osaa paistaa, mutta pienen suutuntuman jälkeen annos löysi itseensä mukavasti lisää makua. Erityisesti savunmakuinen viinikastike löysi tiensä vatsan kautta sydämeen.

Koska itse en ole erityisesti makeiden jälkiruokien ystävä, päätyi E nauttimaan tarjoilijan suosituksesta suklaakakkua, joka kieltämättä oli erit-täin maukasta. Omalta osaltani jälkiruokana toimi tuplaespresso, joka ylisanoja säästelemättä oli hyvin tehty.

Kokonaisuus oli todella onnistunut, jopa myös hintojensa puolesta sillä koko ateria kahdelle kustansi hiukan yli 60 euroa, joten ravintola on erittäin hyvä vaihtoehto, erityisesti jos tahtoo päästä syömään hyvin Virossa. Suosittelen myös muutaman kerran kokemuksella, että teet pöytävarauksen ravintolaan, sillä ravintolan täyttöaste oli näin normaalinakin perjantai-iltapäivänä lähemmäs 100%. Jos siis Viron reissulla kiinnostaa syödä hyvin, suosittelen varauksetta Rataskaevu 16:sta.

The post Rataskaevu 16 – tuo kulinarismin kehto Virossa appeared first on Eduardo.

Kuva: Bock – Terrace

Ei tarvinnut pettyä. Meikäläinen nautti possuversion leivästä ja muu seurue otti härkää. Makunautinto oli helposti taattu, sillä annos oli iso ja äärettömän maukas. Tällä hetkellä leipien hintalaput ovat 9€ ja saa vaihdettua myös halutessaan salaateiksi. Täysin arvoisensa, hyvä investointi ja tulee myös varmasti Albertinkadun Street Gastrosta tultua haettua take-awayt kotiin saakka. Suosittelen kuitenkin nauttimaan tulevan Helsingin kesän aikana Bock Terracen sijainnista, sen tunnelmasta ja erittäin hyvästä safkasta (aukioloajat: to 11.00 – 20.00, pe-la 12.00 – 24.00, su 12.00 – 20.00.).

The post Bock Terrace slash Street Gastro appeared first on Eduardo.

Tämä päivä antoi hyvän kuvan siitä, että kevät on todenteolla tulossa. Hyvä blogivaimoni hoiti myöskin ihan oikeaa kuvajälkeä meikäläisestä, joten miltei livenä päivän asu ja meininki. Tästä luontevana aasinsiltana muutaman viikon takaa kuva klo 17.20 kellonlyömältä, joka todellakin takaa sen, että kohta aurinko ei laske ollenkaan.

Tämä päivä pyörähuollon osalta jatkui sillä, että tallusteltiin E:n kanssa kahville ja innostuneena Suomen Parhaasta Leipomosta otettiin osoitteeksi Lönnrotinkadulla sijaitseva Krulla. Kyseinen mesta palveli osaltaan ihan OK, Cappuccino sisälsi omaan makuuni sopivan vähän maitoa, mutta ei välttämättä aivan se perinteinen vahva maitokahvi. Juustokakku, croissant ja palvelu oli myöskin osaltaan keskitasoa ja Krullaan voi joskus mennä toiste, mutta seuraavan kerran osoitteena on jokin toinen paikka. Jos siellä ei kuitenkaan ole tullut käytyä, niin kannattaa se ihan sen Itävalta/Saksamaisen meiningin takia käydä kokeilemassa sekä ilmeisesti sunnuntaibrunssi ja jälkiruokabuffet on kovaa valuuttaa.

Tämän päivän pohjalta uskallan väittää, että kevät tulee. Huomenna liikutaan jo pyörällä!

The post Uskon kevään tulemiseen – vakavasti appeared first on Eduardo.

En tiedä omista veistoksellisista piirteistäni tai yleisestikään miehisen kaltaisesta parrankasvusta, mutta onnellisena vastaanotin Philipsiltä palkinnoksi em. viikonlopun. Startattiin homma lauantaipäivänä Salmisaaren Megazonesta, jossa taannuttiin lantioon asti olevien 10-vuotiaiden kanssa hetkeksi takaisin lapsuuteen, joskin moitteettoman hyvin. Megazonen jälkeen jatkettiin matkaa kohti Ruoholahdenkadun Groomia, jossa oli luvassa grooming-session Tuborgin oluiden kera. Kyseisen session jälkeen lähdettiin tallaamaan kohti Klaus K:ta, jossa odottikin käytännössä loppuillan ohjelma sekä majoitus.

Näin ensimmäistä kertaa Klaus K:ssa käyneenä täytyy myöntää, että hotellin intiimi tunnelma ja hyvä palvelu oli täysin moitteetonta. Huoneet oli peruskauraa paremmat, joskin ei aivan sitä luokkaa mitä Imagen kokosivun mainoksista on tullut nähtyä. Myöhempää iltaa varten meille oli odottamassa pöytävaraus Il Toscaninissa, joka on Klaus K:n alakerrassa sijaitseva italialainen. Ennen pöytävarausta kerettiin kuitenkin nauttimaan yhdet drinkit hotellin baarissa, jossa kieltämättä useammankin kerran drinkkejä tehnyt baarimikko hoiti pitkästä aikaa itselleni kovinkin tutun Amaretto Sourin.

Jos drinkki ei ole tuttu, niin suosittelen maistamaan paikoissa josta sitä saa – toimii todella hyvin! Tämän jälkeen päästiin ravintolan pöytään, jossa päästiin nauttimaan seuraavankaltaisesta menyystä: prosecolla maustettua mustajuurikeittoa, käsintehtyjä mezzeluneja herne-mascarponetäytteellä, rapeaa Speck-kinkkua, haudutettua karitsanniskaa, paistettua sitruunapolentaa ja marsalakastiketta ja jogurtti-hunaja semifreddoa sekä sitruunasiirappia. Ateria oli suhteellisen varmaa, joskin ylitse muiden nousi karitsanniska, joka oli laitettu äärettömän hyvin ja liha oli suussasulavan mureaa.

Suhteellisen tujakan menuun jälkeen meitä odotti vielä pöytävaraus Ahjossa, joka oli meidän ryhmälle kovinkin suureksi iloksi vielä juomallisena varustettu.

Illasta ei siis sikäli mitään valittamista ja täytyykin vain iloita, että kävi näinkin hyvä tuuri. Isosti myös kiitosta Philipsillä toimineelle ”onnettarelle”, joka tämän allekirjoittaneelle paukautti. Sunnuntaina piti vähän haukkoa happea edellisillan tanssiaskeleiden ja ehkä myös alkoholin johdosta, mutta se on pieni paha tästä kaikesta ilosta. Oli mukavaa.

PS. Lisäksi vielä Philipsiltä lahjaksi saadut Beardtrimmer 9000 sekä Bodygroom-vartalotrimmeri pikaisen testauksen jälkeen menevät hyvään käyttöön.

The post 4 miestä ja viikonloppu appeared first on Eduardo.