Flow vei festarineitsyyteni

Moi kaikki… mä oon Eetu ja en ole koskaan käynyt festareilla. Ennenkuin nyt.

Idea lähti alunpitäen eräänä huuruisena iltana ystävien kesken virolaisessa saunassa. Lauteilla tuli puheeksi mahdolliset korporaatioiden tarjoamat lahjusliput jotka voisivat tarjota kolmeksi päiväksi päiväsijoituksen Suvilahteen Flow Festivaleille. Tästä viikkoja eteenpäin tilanteet (tietenkin) elivät, mutta idea jäi. Loppujen lopuksi lahjuslippujen määrä jäi kolmen sijasta yhteen, mutta vahvan suunnitelman pohjustamana päädyin ostamaan Tiketistä 169 euron arvoiset liput kaupunkifestivaaleille.

Otinkin siis analyyttisen luonteeni käyttöön ja aloitin perjantaina hyppämällä elämäni ensimmäistä kertaa festareille. Miellän myös, että omaan profiilini Flow:n kaltainen kaupunkifestivaali osui varsin hyvin. Plussapuolina kun on, että koko alue on asfaltoitu, kotimatka on inhimillisen hintainen jopa suomalaisella taksilla sekä saan herätä omasta sängystä jokaisena festivaaliaamuna.

Tämän vuoden artistikattaus ei yltänyt omilla mittareillani siihen mitä uskaltaisin kehua kympin suoritukseksi. Koska kuitenkin kokeneemmat Flow-kävijät olivat internetissä puhuneet että tämä kaupunkifestivaali ei rakennu pelkästään artisteista, vaan itse kokonaisuudesta uskalsin olla posiitivisesti tutkimusmatkalla.

Festivaalipäivä 1: beerjantai

Aloitin festarimatkani siirtymällä aurinkoisena perjantaipäivänä Flow Talksiin, jossa suunnitteluworkshopien ja parin keynoten kautta käsiteltiin urbanisoitumista ja tulevaisuuden kaupunkiasumista. Pidin. Demos Helsinki ja Flow:n suunnittelutiimi onnistui lunastamaan hyvän aloituksen perjantailleni ja huomasin tilaisuuden jälkeen jo odottavani mitä muuta festivaalilla voisikaan olla tarjottavanaan.

Festarit on ajatuksen ja käytännön tasolla hankalia myös siitä, että en henkilönä ole ensimmäisenä heiluttamassa käsiä lavan edessä taikka ottamassa groovehtavia tanssiaskeleita. Ainakaan ilman riittävän montaa olutta. Tänä elokuun kesäisenä perjantai-iltana löysin kuitenkin itseni joraamasta eturivistä Nile Rodgersin ja Chicin tahtiin. Eikä edes kahta olutta enempää alla, ehkäpä siis koska Le Freak.

Koitin parhaani mukaan innostua myös Major Lazerin esiintymisestä, mutta todettakoon Lauria lainaten, että esitys oli lähinnä Weekend-simulaattori, jossa biisit soi aivan liian lyhyen aikaa ja lavashowssa tähdättiin enemmän edm-rytmissä vilkkuviin valoihin. Poistuin yleisöstä siinä vaiheessa, kun sain jonkun heittämän (onneksi) tyhjän oluttölkin otsaani.

Koska larppasin analyyttisesti festivaalikriitikkoa, hain tunnelmaa muualta. Huomasin myös elämäni ensimmäistä kertaa sen kuinka ihmisten pakkautuessa väkijoukoksi se muodostaa lämpöä. Fiiliksessä oli jotain miltei maagista, kun poistuessani yleisöstä etäämmälle huomasin kuinka paljon viileämpää muualla oli. Festivaaliyleisön yhteisöllisyys siis lämmittää?

Perjantai-illan päätteeksi löysimme tiemme H&M loves Flow:n tanssilattialle, jossa kuului niinkin harvinaista herkkua kuin Skratch Bastid – International Whisperer’s Anthem (UGK x Outkast x George Michael). Kappaleen kuuleminen oli kuin kruunu päivän päätteeksi.

Festivaalipäivä 2: raskaampi lördag

Lauantaipäivän startiksi oltiin sovittu brunssi, joka herätyskellon soidessa kadutti välittömästi. Ei kuitenkaan kauaa.

Launtaipäivälle Suvilahden osalta latautui erityisiä odotuksia Reino Nordinin ja ILoveMakonnenin osalta. Virheellisenä ratkaisuna ostimme oluet juuri ennen Reikin keikkaa ja päädyimme Bright Balloon 360° Stagen ulkopuolelle toteamaan, että lava oli selkeästi liian pieni yleisömääräänsä nähden. Joskin Paperi-T:n keikan loppuja katsellessa, ymmärrän hyvin miksi lavavalinnat olivat osuneet näinpäin.

ILoveMakonnen, joka tylysti määriteltynä on yhden biisin artisti – onnistui kuitenkin lunastamaan odotusarvoni. Näiltä osin pakolliset artistit olivat siis nähty. Myöhäisen lauantai-illan/yön osalta löysin tieni New York Ninjan hävyttömän pitkään ruokajonoon, josta muiden ruokavalintojen perusteella päädyin valitsemaan New York Ninja Burgerin. Tämä burger sai sen hetkisessä mielentilassa aikaiseksi henkisen foodgasmin, jonka myötä en ymmärtänyt tätä taivaan lahjaa edes kuvata. Miksi tätä ei saa muualta?!

Lauantaina huomasin kuitenkin hienoista tunnetta siitä, että jalka painaa joten kaipuu kotisänkyyn kävi melko vahvaksi (jo) puoli kahden aikaan yöllä.

Festivaalipäivä 3: suven sininen söndag

Kotiutuminen baarin sijaan edellisyönä oli kaukaa viisasta ja sunnuntaihin herätessä oli olokin lauantaihin nähden latautunut. Kaksi päivää festivaalihumua oli kuitenkin auttanut ymmärtämään, että vaikka tapahtuma itsessään on hyvin organisoitu ja puitteet ovat enemmän kuin hienot – on sitä silti tullut kaksi päivää jo rymyttyä. Sunnuntaista päivää ei sikäli vauhdittanut se, että artistien osalta päivä oli osaltani suhteellisen tyhjää. Tyler, the creatorin ja Florence + The Machinen keikat olivat tutkimusmatkailun alla, mutta eivät mitään pakkorakoja. Muilta osin toimin viihdyttävänä seuralaisena Beckin ja Alt-J:n keikoilla, jotka eivät täysin tunnehermoihini iskeneet, vaikkakin olivat toki kokemuksia lisää.

Flow Festival on ilmiö

Kokonaisuutena pidin. Flow Festival on hieno konsepti, joka on onnistunut tuotteistamaan itsensä juuri niin hyvin, että se on ilmiö. Viikon jälkeen tapahtumasta koen edelleen hienoista kaipuuta alueelle, joka onnistui jättämään paljon positiivisia muistoja. Suvilahti oli saatu näyttämään todella ainutlaatuiselta ja ennenkaikkea kokonaisuudelta, joka elää alueella sijaitsevien rakennusten mukaisesti. Myös aurinkoisella kesäkelillä saattanee olla vaikutuksensa festariviikonlopun onnistumiselle.

Kuitenkin ensi vuoden festareita ajatellen tulen varmasti kiinnittämään enemmän huomiota itse ohjelmaan ja artisteihin, sillä Flow:ssa jos missä lempiartistiensa keikoista saa irti sen mitä niillä on parhaimmillaan tarjottavana. 169€ on kolmen päivän lipusta hintansa väärti, joskin kokonaisuudessa festareiden hintalapun asettuessa kaliberiin ”viikon loma välimerellä”, uskallan veikata että ensi vuoden osalta en tule aivan kolmeen päivään taipumaan. Tai sitten tulen, katsottavaksi jää miten paljon aika kultaa muistoja.