Parisen vuotta sitten Bangkok – Koh Samui-reissu oli enemmän kuin onnistunut ja jo tällöin matkakohteita kartoitellessa Koh Lanta sai paljon suosituksia. Palloteltiin hetki Khao Lakin, Koh Lipen ja Lantan välillä, mutta näistä kuitenkin jo suhteellisen alkuviivoilla Lanta valikoitui lopulliseksi kohteeksi.

Tuttuun tapaan lentojen metsästämisestähän se matkailu alkaa. Kun lentämään pitäisi aina päästä halvalla ja mahdollisimman kivuttomasti. Metsästeltiin Momondolla* ja Kayakilla hetki Aasian suurimpien kaupunkien osalta lentojen hintoja ja jossakin vaiheessa ajattelin positiivisen Aeroflot-kokemuksen jälkeen käydä kurkkimassa mitä liput yhtiön omilta sivuilta kustantaa – olikin positiivinen yllätys kun lyhyiden Moskova-vaihtojen kanssa saatiin menopaluut Bangkokiin 570 euron hintaan.

Kun liput oli hallussa ruvettiin suunnittelemaan miten jatketaan eteenpäin ja päätettiin yhdistää kertamatkat niin, että Bangkokiin saavuttaessa jatketaan suoraan AirAsian lennolla Krabille. Edellisvuonna Balilta palatessa kotiinpaluulennon kanssa meinasi mennä minuuttipeliksi, niin tällä kertaa jätettiin väliin reilusti aikaa. Varautuminen oli näin jälkikäteen viisasta sillä jo pelkästään Bangkokin Suvarnabhumin lentokentältä toiselle Don Muangille oli ilmaisella bussikuljetuksella ei-niin-rento yli tunnin matka. Ennakointi kannatti ja ehdittiin hyvin Krabin lennolle.

Pikakokemus Krabista: ei jatkoon

Koska matkapäivälle tuli kohtalaisesti mittaa jo itsessään Helsinki – Moskova – Bangkok – Krabi -välillä niin päätettiin turvallisuuden nimissä varata yksi yö Krabilla, ihan vaan ettei väsy ala painaa liian paljon. Koh Lantalle menemiseen varattiin ennakkoon lauttamatka Krabin Ao Nangin satamasta, joten ajateltiin että otetaan hotelli aivan sataman vierestä. Noh, allekirjoittaneen Google Mapsin pier (satamaa) hauilla onnistuin onnistuneesti löytämään hotellin Ao Nammaosta, josta tuohon oikeaan Nopparat-Thara Pier-satamaan olikin sitten ronski yli 10 kilometrin pätkä.

Päädyttiin siis aika kauas turistimestoista jonka sitten huomasi kyllä niin ympäristöstä kuin hotellistakin*. Saatiin meinaan olla kyseisen 20-huoneisen hotellin ainoat asiakkaat ja turistien vähäisen määrän huomasi myös viereisen kaupan tavasta kolminkertaistaa vesipullojen hinnat. Tulipahan koettua jokseenkin autenttisempi Krabin seutu kuin mitä esimerkiksi Ao Nangin läpiajojen pohjalta voisi olettaa.

Koh Lanta ei pettänyt

Koh Lanta oli siitä mielenkiintoinen matkakohde, että määrällisesti keskustelut, kirjoitetut kokemukset netissä, YouTuben GoPro-videoiden ja Instagram-kuvien lukumäärät olivat suhteessa muihin saariin kovin vähäisiä joten saarelle meneminen hieman jännitti. Unohtamatta toki Thaimaan sään puolesta olleita tulvia ja sateita – että kuinka paljon tai vähän sitä vettä sitten saarella sataakaan.

Parin tunnin lauttamatkan jälkeen Saladaniin, joka on saaren ns. keskusta, saapuessa tuli kuitenkin sellainen fiilis että paikka tuskin tulee pettämään sille asetettuja odotuksiaan.

Koska viikon matka-aika on kohtalaisen lyhyt, ollaan jokaisen reissun osalta tehty aika intensiivisiä taustatutkimuksia ja valittu hotellit erityisen tarkasti. Niin myös tällä kertaa – koska mukavuudenhaluisina kaupunkilaisina ei aivan reppureissaajana uskalla lähteä riskeeraamaan ja haluaa ne tietyt peruspuitteet ympärille valikoitiin pari erityyppistä hotellia muutaman kilometrin säteellä toisistaan.

Saladanin satamasta alkaneen tuktuk-matkan päätteeksi päästiin perille ekaan neljän tähden Moonlight Exotic Bay Resort-hotelliin*, joka oli jaettavissa oikeastaan kahteen osaan.

Toinen puoli piti sisällään bungaloweja merenrannan, baarin ja ravintolan vieressä. Me taas majoituttiin noin 500 metrin päässä olevaan laajennusosaan jossa odotti alimmassa kerroksessa lähes uusi huone suoralla yhteydellä uima-altaaseen. Vaikka merenrannan puolella oli hieman hankalahko kivinen pieni ranta, niin hotelli oli silti loistava kokemus. Sopivan intiimi, jossa tuntui siltä että sai olla omissa oloissaan vaikka muitakin asukkaita oli. Ainoat miinukset oli vieressä oleva jokailtaiset markkinat joilla oli kohtalaisen kokoinen ämyri josta paikalliset laulut alkoi soimaan iltaisin melko pian kuuden jälkeen jatkuen myöhäiseen yöhön.

Saaren parhaat puolet tulee esiin skootterin päällä

Samuilla päästiin jo skootteroinnin makuun ja Lantan ollessa huomattavasti pienikokoisempi saari, oli skootterin vuokraaminen aivan ehdoton juttu myös tällä kertaa. Käytiin aktiivisesti ajelemassa saarta ympäri: Saladanissa pyörimässä, Long Beachilla kävelemässä sekä syömässä ja toki katsomassa Old Townin tunnelmaa.

Erityisesti tuo saaren eteläosassa oleva Old Town on paikka johon Lantalla kannattaa mennä. Seutukunta oli kivan pikkuruinen kylä kevyesti turistikrääsällä ja muutamalla ravintolalla. Eikä näissä mitään, mutta ne ravintolat meren päällä ja suorat näköyhteydet turkoosin meriveden päälle horisonttiin, ovat juuri se syy mikä tekee Thaimaasta oivan aurinkolomakohteen.

Koh Lantalla itsessään aktiviteetit ja tekeminen rajoittuvat pääsääntöisesti kaikkialla olevien matkatoimistojen ja hotellien tarjoamiin retkipaketteihin, saarihyppelyyn ja skootterilla ajelemiseen. Sekä tietenkin usealle länsimaalaiselle kaikista tärkeimpään: rantoihin, auringon ottamiseen ja oleskeluun. Ensimmäisen hotellin jälkeen tarkoituksena oli seuraavan hotellin osalta ottaa haltuun erityisesti nämä viimeisimmät.

Neljän hotelliyön jälkeen jatkettiin kolmen kilometrin päässä olevaan SriLanta Resortin* bungalow-majoitukseen. Kyseinen, myös neljän tähden, hotelli sijaitsi Klong Nin Beach-rannalla, jossa päästiin nauttimaan saaren parhaimmista puolista, eli valkoisista hiekkarannoista.

Kyseinen hotellialue oli suuri, varustettu lukemattomilla aurinkotuoleilla, yhdellä baarilla ja parilla ravintolalla. Oli meidän Aasian reissuja ajatellen ensimmäinen kerta kun majoituttiin bungaloweissa ja kyllähän niiden osalta niissä on oma mökkimäinen tunnelmansa, tavallaan romanttisen kivoja mutta sitten samalla vähän siinä rajoilla miellyttävyyden kanssa.

Muina vieraina oli paljon (lapsi)perheitä, mutta sopivasti tilaa myös niin ettei lapsettomana joutunut häiriintymään vauvan itkuista tai muutenkaan tarvinnut olla aivan sillit sardiinissa.

Positiivinen kokemus kaikkinensa.

Kaikenkaikkiaan tämän viimeisen kolmen päivän osalta oli tarkoituksena ottaa SriLanta Resortissa mahdollisimman paljon lööbaa, lukea kirjoja, hikoilla aurinkotuolissa niin että on pakko siirtyä uima-altaaseen tai mereen. Saatiinkin yhden päivän verran tätä pois alta, kunnes E:llä alkoi olemaan haasteita olotilojen suhteen, jotka itseasiassa Bangkokiin päästessä eskaloituivat siihen pisteeseen, että saatiin sairaalavisiitin verran kokemusta Thaimaan terveydenhuollosta. Tästä johtuen pari viimeistä Lanta-päivää meni lähinnä bungalowin terassilla lukiessa ja sängyssä lepäillessä.

Miksi mennä Lantalle?

Koh Lanta oli sopiva yhdistelmä riittävää turismia, jonka pohjalta saarella on myös riittävästi infrastruktuuria ja palveluita. Turismi tuo toki sen tilanteen, että suomen kieleen saattaa joutua törmäämään matkalla, mutta thaimaalainen kulttuuri on edelleen onneksi läsnä. Saaren matkaajat kuitenkin koostuvat enemmän rauhallisista lapsiperheistä, pariskunnista ja reppureissaajista joiden tavoitteena on lomailla rennosti.

Meidän taipaleella eteen ei tullut ördääjiä tai ylimääräisen bilenälkäistä kansaa. Pikaisen Long Beach-kokemuksen pohjalta sinne tuntui pesiytyneen paljolti perinteisempää länsimaalaista kulttuuria ja turismia, muttei sekään mitenkään liian silmiinpistävästi. Meidän reissaamisen tavoitteina kun ei ole viettää aikaa muiden turistien kanssa vaan pääsääntöisesti nauttia paikallisesta tunnelmasta, ruokakulttuurista ja lomailusta kahdestaan.

Näin vuonna 2017 Thaimaan bathien ja euron välinen valuuttakurssi on valahtanut parissa vuodessa ikävään suuntaan ja ostovoima on heikentynyt. Tämä ei silti tarkoita sitä etteikö eurolla edelleen saisi suhteessa paljon. Myös yleisesti Bangkokiin verraten Lantan hintataso on hieman kalliimpi, mutta Suomen kustannuksiin tottuneena se on kaikkea muuta kuin kallis.

Lanta on kaikkinensa sopivan rauhallinen, mutta tarjoaa kuitenkin palveluita. Siinä on tietty fiiliksensä kun rantaravintolasta syömisen jälkeen saat kävellä rauhassa merenrantaa pitkin takaisin hotellille niin ettei rannalla ole kuin ihan satunnaisesti muita turisteja. Saari jäi positiivisesti mieleen ja erityisesti sellaisena paikkana jonne voisin kuvitella muutaman vuoden tauon jälkeen meneväni uudestaan.

Ehdottomasti jatkoon, vilpittömin suositteluin.

* Affiliate-mainoslinkki, jonka pohjalta voin saada rahallista hyötyä. Mahdolliset tuotot sijoitetaan suoraan hyväntekeväisyytenä seuraavan reisusn matkakassaan.

The post Koh Lanta – Thaimaan uusi saarisuosikki appeared first on Eduardo.

Päädyimme kuitenkin Baliin, sillä se piti sisällään rantoja, aurinkoa ja lämpöä – sekä sitä oli myös noin yleispiirteittäin kehuttu. Valtaosa lähipiiristä puhui sen puolesta, joten luotimme lähipiiriin.

Yhdeksän päivää Balilla

Varattiin Balin reissulle 9 päivää, joka toki on aina liian vähän jos oikeasti haluaisi päästä tutustumaan saareen kunnolla.

Aasian sisäisten lentojen osalta luotimme edellisvuotisessa reissussakin käyttämäämme AirAsiaan. Miinuksena ennen Balille saapumista oli Kuala Lumpurin kentältä pienet lisämaksut. Laukuissa 8 kiloa ylipainoa joista päädyimme maksamaan 80 euroa lisähintaa ja tulomatkan matkalippujen korotuksesta 20 euroa. Jos jotain tästä oppi, niin suosittelen ottamaan aina itselleen rehellisesti oikean kilomäärän mukaiset lisäpalvelut lentolippuihin – ihan vaan ettei tarvitse maksaa lisäkiloista hunajaa.

Meidän ajatuksena oli nähdä Balia hieman enemmälti, joten tapojemme mukaisesti valittiin Balin reissulle 3 eri majoitusta. Majoituspaikat ripoteltiin vielä sopivasti eri puolilta saarta, eli päädyimme näkemään Sanurin, Umalasin ja Nusa Duan.

Koska emme myöskään ole rinkka- tai reppureissaajaluonnetta niin näiden majoitusten eteen tulee tehtyä oikeasti töitä ennen lähtöä. Läppärit ja tabletti kuumina kumpikin tekee kotiläksyjään tulevista majoituksista. Näin jälkikäteen sitä kyllä aina huomaa tuon vaivan olleen sen arvoista.

Sanur ja Kejora Suites

Saavuttiin Balille matkustuspäivän päätteeksi joskus kahdeksan pintaan illalla. Kuten aina, paikat näyttävät pimeällä aivan erilaiselta kuin päivänvalossa joten lentokentän ja taksimatkan osalta Balin ensivaikutelmasta ei herännyt sen suurempia ajatuksia.

Ensimmäiseksi hotelliksemme olimme valinneet Kejora Suitesin*, joka sijaitsi Sanurilla. Sanur on Balin ensimmäisiä turistialueita ja siihen kuuluu pitkä ranta, jossa sijaitsee paljon hotelleja.

Kejora Suites* oli mahtava. Todella kaunis ja intiimi hotelli joka oli sisustettu hyvin Indonesialaisittain/Bali-tyyliin. Lukumäärällisesti myös sopivan vähän huoneita jotka asettuivat sisäpihalla sijaitsevan uima-altaan kahdelle eri puolelle. Hotelliin sisältyi myös paikalliseen tyyliin villoja, jotka käsittääkseni palvelevat osaltaan paikallisten asuntoina kuin myös loma-asuntoina. Palvelu hotellissa oli hyvää ja huone oli todella miellyttävä – paljon pieniä detaljita jotka teki paikasta autenttisen.

Hotellista merenrantaan oli matkaa villojen lomasta suljettua tietä pitkin noin 500 metriä. Ranta oli ihan toimiva, joskin sinne astuttaessa sai heti huomata miksi Sanur oli selkeästi turistialue. Jaan ongelmitta samaa ilmatilaa muiden turistien kanssa ja en koe muiden puolelta tulevaa länsimaalaista kulttuuria lähellä pahaksi. Isoimapana miinuksena Sanurin rantaraitilla oli kuitenkin se, että paikallisten hierojien, vesiurheilua tarjoavien tahojen sekä kauppiaiden (pakko)myynti oli päälleliimatun tökeröä ja samalla myös painostavaa. Näiden osalta siis tiesimme heti ensimmäisen päivän jälkeen mihin alueella ei kannata mennä.

Käytiin toki myös tutustumassa Sanuriin muutenkin. Se mikä tuntui toistuivan niin Sanurilla kuin muualla Balilla oli rakennusten hökkelimäisyys ja tietynkaltainen keskeneräisyys.

Kejora Suites oli kuitenkin onnistunut valinta, jossa olisi voinut viettää päivän tai pari enemmänkin. Toimisi hyvin getaway-lomaksi, jos tyytyy makaamaan uima-altaalla ja nauttimaan auringosta ja lämmöstä.

Umalas ja Bali Prime Villas

Sanurin ja Kejora Suitesin jälkeen siirryttiin kohti reissun mielenkiintoisinta majoitusta. Varattiin Umalasin alueelta Bali Prime Villas* -nimisestä majoituksesta oma villa. Kotiläksyt ja Google Maps kertoi reilusti ennen varausta, että nyt ei ainakaan oltaisi turistirysien äärellä ja näin päästiin itsekin toteamaan piakkoin saapumisesta.

Umalas on Kutan alueella heti Seminiyakin yläpuolella oleva asuinalue, josta löytyy pääsääntöisesti vain paikallisia ja villoja. Alue oli melkein kuin Balin maaseutua, mutta sitten ei kuitenkaan. Umalasista löytyi lähinnä nättejä maisemia, riisipeltoja sekä jonkin verran asutusta. Löysimme majoituksen vierestä n. kilometrin päästä pienen kaupan ja yhden ravintolan, josta saimme kotiruoan makuista mei ja nasi gorengia (eli riisiä ja nuudeleita).

Mutta se mikä tärkeintä, Bali Prime Villas oli MAHTAVA ja Umalas oli todella erikoisen kaunis.

Villa oli iso, aidattu ja sisälsi – mikä mukavinta – oman uima-altaan. Paikan arkkitehtuuri mukaili luonnonläheisyyttä, jonka pohjalta kylpyhuone suihkuineen oli katettu ja varustettu kevyillä seinillä, mutta silti puoliksi ulkotilassa. Elämäni ensimmäinen kerta kun pääsi trooppisen sateen aikana suihkuun. Myös villan oleskelutila oli iso katettu patio, josta oli suora pääsy uima-altaaseen.

Luonnonläheisyys näkyi myös suomalaiselle Balin luontoon tottumattomalle kevyesti miinusmerkkisenä. Kun pimeä laskeutui niin paikan luonto nousi normaalin tapaansa esiin: äänekkäät linnut, siritykset, sisiliskot ja mars-patukan kokoiset yöperhoset tulivat osaltaan tutuiksi, mutta mielestäni nämä on myös asioita jotka kuuluu paikalliseen kuvioon. Ei mitään tappavaa ja kokemuksia joita näin jälkikäteen on mukava muistella.

Kaiken kaikkiaan todella ainutlaatuinen paikka ilman älytöntä hintalappua. Maksoimme majoituksesta 120€ yöltä, joka piti sisällään myös aamiaiset, yhdet kokovartalohieronnat, kevyen lounaan ja illallisen.

Nusa Dua ja Sadara

Päädyttiin Umalasista vielä Balin viimeiseen hotelliin Sadara Beach Resortiin*, jossa tarkoituksena oli ottaa loppulomasta kaikki irti uima-altaan ja merenrannan äärellä. Sadara oli äskettäin remontoitu hotelli, joka olisi hyvin voinut olla all-inclusive. Tavallaan turisti, mutta sitten ei kuitenkaan liialti.

Nusa Dua on alueena ns. rikkaiden turistirysä, jossa on paljon 5 tähden hotelleja. Turismi oli täällä ehkä kaikista silmiinpistävintä, mutta ilmeisesti 5 tähteä takaa sen, että hotelliasukkaat ovat tyytyväisenä omien hotellien alueilla jolloin kaupustelijoita, kojuja tai muuta ei alueelta löytynyt. Starbucks kylläkin.

Sadara* oli hotellin alueiden osalta laitettu todella siistiksi ja joka päivä puutarhurit lähes millintarkasti hoitivat piha-alueen nurmikoita ja kasveja.

Päädyttiin ensimmäisen huoneen kanssa puolelle jossa viereen osui rakennustyömaa, jonka meteli muistutti epäilyttävän paljon Jätkäsaaren rakennusprojekteja. Epäsuomalaiseen tyyliin totesin, että jos maksetaan 80€ yöltä on meillä oikeus olla kuuntelematta rakennustyömaan ääniä aamukahdeksalta, joten saatiin uusi huone. Korvaava huone oli edeltävää mukavampi ja alakerroksessa hieman lähempänä uima-allasta. Sadarasta kuitenkin paistoi sen vanhuus ja se, että remontoinnin yhteydessä oli lähinnä laitettua maalia sinne ja korjattu akuutteja kohtia siellä sun täällä. Ei toki sillä, että hotellihuoneessa olisi tullut liiemmälti vietettyä aikaa, sillä tavoite oli tosissaan ottaa kaikki irti auringosta ja lämmöstä.

Äh, Nyepi

Meidän matkan ajankohta osui Nyepiksi, joka on paikallisten uusi vuosi. Nyepiä juhlitaan meditoimalla ja rauhoittumalla, joka etukäteen kuulosti todella mielenkiintoiselta nähdä. Todellisuudessa Nyepi oli päivä jolloin hotellin alueelta ei saanut poistua ja klo 18:00 jälkeen KAIKKI meni kiinni. Tässä on helppo riskiä kuulostaa länsimaalaiaselta turistilta, joka ei osaa kunnioittaa toisia kulttuureita, mutta ongelmakohdat olivat lähinnä viestinnässä hotellin puolelta.

Päädyimme huoneseen hieman ennen viittä ja huoneen puhelin soi joskus seitsemän aikaan jolloin ulkopuolelta siis pyydettiin sammuttamaan sisätiloista valot. Viestinnästä jäi vain uupumaan tämä, että edes asukkaiden huoneissa ei saa olla valoja päällä Nyepin aikana. Koska television osalta ruutu antoi lumisadetta, päädyttiin sitten tuijottamaan hetki tabletin ja puhelimen valoja (onneksi netti sentään toimi) jonka jälkeen todettiin paremmaksi mennä nukkumaan ennen yhdeksää.

Sadaran paras puoli olikin juuri se uima-allas ja meren läheisyys. Katsottiin joku ilta kuinka laskuvesi vei meren kauas horisonttiin ja seuraavana iltana kevyen hotelliahdistuksen jälkeen päästiin kävelemään monen sadan metrin päähän rantaviivasta. Kokemus jota on vaikea kuvailla sanoin tai edes kuvin – jäi mieleen todella merkittävänä ja oli yksi loman (sekä Balin) parhaista puolista.

Balin hyvät ja huonot puolet

Sanottakoon niin, että oli hienoa nähdä Bali.

Olisin halunnut päästä Ubudiin katsomaan oikeita riisipeltoja sekä nauttimaan infinity poolista lähes keskellä sademetsää jossakin huippuluokan hotellissa, mutta kompromissien ja käytännön budjettisyistä se ei päätynyt tälle reissulle ohjelmaan.

Ruokapuoli oli ehkä isoin pettymys koko reissulla. Odotukset Balin ja Indonesian keittiötä kohtaan oli merko suuret, mutta vajaan 20 ravintolan kokemuksella se ei vakuuttanut. Kävimme Bumbu Balissa. Alueellisesti todella arvostettu ravintola, jossa ruoka oli pettämättömän hyvää. Pääsääntöisesti ravintoloiden ruoka ei ollut pahaa, mutta lähinnä keskitason suorituksia. Maapähkinävoita itujen kanssa oli uusi makumaailma, jota voi mukailla hyvin myös kotimaassa.

Paikalliset olivat ystävällisiä, mutta samaan aikaan hymyn läpi tavallaan huokui pakottava tarve kysyä mistä olemme ja olemmeko häämatkalla. Ehkä se on vain mielikuvituksessa, mutta näissä tilanteissa tuntui toistuvan usein tietynkaltainen muodollisuus joka ei tule vastapuolelta täysin vilpittömästi tai aidosti. Saari elää turismista, joten on luonnollista että ihmiset tietävät sen olevan tärkeä tulonlähde heille. Sen huomasi myös siitä, että lähes jokainen Balilla tarjosi oman työnsä ohella matkaopaspalveluitaan.

Tykkäsin Balin vahvasta alakulttuurista. Lähes ensimmäinen Aasian maa, jossa tatuointeihin on suhtauduttu positiivisesti ja niitä myös kehuttiin ääneen. Kehujien joukossa tuntui toistuvan selkeä kaava sen osalta, että jokaisella oli myös kaveri joka tatuoi.

Ehkä osaltamme reissu ei osunut oikeisiin paikkoihin saarella, että olisimme saaneet sen tunnelman irti mitä niin monet muut ovat saaneet. Tästä vertailukohdasta uupuu kuitenkin kokemus Gilin saarista tai Lombokista, jotka ovat myös saaneet paljon suitsutusta osakseen. Omasta näkökulmasta kuitenkin Balia suurempi kiinnostus osoittuu jatkossa kohti Vietnamia tai Thaimaan saaria.

Balin miinuspuolista huolimatta loma kuitenkin itsessään oli juuri sitä pitää: aurinkoa, lämpöä ja rantaa. Tuli nollattua pääkoppa onnistuneesti, jotta Suomi tuntuu taas hetken vieraalta.

The post Hyvä ja huono Bali appeared first on Eduardo.

Matkasuunnitteluhan on mitä mahtavin keino kuluttaa aikaa ja kasvattaa kaikokaipuuta itseään suurempaan rooliin. Edellisvuotisen Thaimaan Bangkokin ja Koh Samuin jälkeen tahtotilana oli edelleen jatkaa samankaltaista suurkaupunki-rantakohde-yhdistelmää. Isompien kaupungien osalta nuorena urbaanina pariskuntana nautinnonaiheina on erityisesti shoppailu, joten kauppakeskukset ovat merkittävässä roolissa. Shoppaamisen osalta tarve ei ole päästä luxusliikkeisiin tai ostamaan kalliita merkkibrändejä, vaan kiinnostuksena on enemmänkin ne pienet kaupat tai kojut joista löytää ehkä halpaa, ehkä huonolaatuisempaa mutta uniikkia ja erilaista vaatetta.

Koska Singapore ja Bangkok oli jo suurkaupungeista osaltaan tuttuja, oli Malesian Kuala Lumpur seuraava luonnollinen valinta.

Rakkaudesta Aasian suurkaupunkeihin

Suurkaupungien osalta kaikista merkittävimmässä roolissa on mielestäni kaupungissa oleva syke. Se tunne, että kaupunki valvoo ja elää läpi yön. Se ristiriitainen kokemus siitä samasta kadusta aamupäivän auringossa ja pimeyden vallatessa alkuillasta – miten yksi katu voikaan näyttää ja tuntua niin erilaiselta?

Koska ennen Kuala Lumpuria vertailukohteina on ollut Bangkok ja Singapore, annan niille omat huomioni ennen Kuala Lumpuriin paneutumista.

Bangkok oli hyvällä tavalla mieleenpainuva, vaikka moni puhuu että kaupungin syövereihin on helppo uppoutua ja kuten kaikki suurkaupungit, sitä voi myös vihata ja/tai rakastaa. Bangkok oli kuitenkin hyvä kokemus, josta jäi eniten mieleen rajattomat shoppailumahdollisuudet.

Singapore on taas hyvin länsimaalainen suhteessa Aasian muihin suuriin kaupunkeihin. Vaikka Singaporea verrataan usein kilpailuhenkisesti Kuala Lumpuriin, oli se kuitenkin täysin erilainen sulatusuuni kaikille kansallisuuksille ja kokonaisuudessaan helpommin nieltävissä. Erityisesti suomesta ensikertalaiselle suosittelen ehdottomasti Singaporeen tutustumista, sillä kontrasti muihin Aasian kaupunkeihin on paljon miedompi. Huomiona toki se, että ainakaan meidän kahden hengen suulla ja korvilla Singlish (Singapore English) ei ollut selkokielistä tai ymmärrettävää. Lisävinkkinä myös Singaporeen, että jos Aasialta hakee ruokakokemuksia, on Singaporen food courtit mitä parhaimpia tähän – nokka kohti Chinatownia ja mitä enemmän kiinalaisia ja likaisemman näköinen food court onkaan, sitä rohkeammin sisälle syömään. Ruoka ei ole onnistunut tällä tavoin pettämään kertaakaan.

Kuala Lumpur

Kuala Lumpur tuntui kaupunkina aktiiviselta. Siellä oli suurkaupungin syke olemassa, mutta se tuntui käyvän juuri sen pienen asteen hitaampana kuin ylhäällä vertaamissani vaihtoehdoissa.

Ymmärrän hyvin miksi kaupunkia verrataan usein Singaporeen, sillä siinä on selkeästi palanen sitä, mutta silti se on kovin erilainen. Yhdistävinä tekijöinä koen jopa Singaporea suurempaa eri kulttuurien yhteenliittymistä, joka näkyy katukuvassa mutta on myös aistittavissa arjessa. Erityisen yllättävänä tuli Intia/Pakistan/Bangladesh -segmentin edustus, jota oli odotettua enemmän. Tämä näkyi myös luonnollisesti katukuvan lisäksi myös ruokakulttuurin osalta.

En tiedä johtuuko se Malesiasta vai vain Kuala Lumpurista, mutta ihmiset ovat kohteliaita ja jokseenkin helposti lähestyttäviä. Thaimaaseen verraten voi sanoa yleisen ilmapiirin olevan jotenkin helpompi ja tietyllä tavalla hillitympi. Ylitsevuotavaa pakkomyyntiä emme kohdanneet lainkaan, vaan tuntui enemmän että jokaisen myyjän huulilta ulosheitetty myyntihuuto oli ujosteleva ja hieman sisäänpäin kääntynyt. Ystävällisiä asenteita kohtasi lähes poikkeuksetta, erityisesti jos oli itse alttiina tervehtimään ja sanomaan ensimmäiset sanat. Kielitaidon osalta englannilla pärjäsi enemmän kuin hyvin, joskin vastapuolella kielitaidon tasot vaihtelivat huonosta keskinkertaisen kautta hyvään.

Hotellina Kuala Lumpur Journal

Majoituttiin neljän yön verran Kuala Lumpur Journal*-nimisessä hotellissa, jonka hintataso oli kohtalaiset 63€ yöltä. Pohdittiin ensiksi kovasti, että otetaanko majoitus Airbnbn* kautta, mutta sen hinta- ja laatutaso ei pärjännyt Malesian edullisille hotellimajoituksille.

Hotelli oli todella miellyttävä, kuten uudelta hotellilta voi odottaakin. Hyvällä paikalla ja todella lähellä keskustaa. Meidän makuun sopivan hipsterimäisellä maulla sisustettu, niin huoneiden kuin yleisten tilojen osalta. The Shack on hotellibaari toisessa kerroksessa joka tarjoaa todella miellyttävän maiseman terassilla ja hyvällä musiikilla kohti KL:n nousevia julkisivuja.

Singapore, Bangkok vai Kuala Lumpur?

Shoppailun osalta vaihtoehtoja oli paljon, joskin suhteessa Singaporeen tai Bangkokiin osaltamme emme ainakaan löytäneet niitä paikkoja joista olisi tehnyt rajattomasti löytöjä. Matkalaukkuihin päätyi kyllä paljon tavaraa, mutta ei ehkä aivan niin paljon kuin oli alunpitäen ajatuksissa. Huomionarvoisena lisänä kuitenkin se, että mm. Hundred%:ista pystyi ostamaan Niken kenkävalikoimaa (Air Maxit, Air Forcet, Roshet jne) useita kymppejä Suomea halvemmalla.

Valikoimaa ruokien osalta oli Aasian tapaan lähes rajattomasti. Singapore pitää edelleen paalua ruokatarjontansa osalta, mutta niin Bangkokista kuin Kuala Lumpurista löytyi myös omat voittajansa.

Tykättiin Kuala Lumpurista. Ehkä osaltaan sen jotenkin tietynkaltainen keskeneräisyys ja rosoisuus toi sen tavallaan autenttisemmaksi kuin Singapore tai Bangkok.

KL:n hintataso on länsimaalaisille halpa, huolimatta euron heikosta kurssistakin. Suomeen verrattuna jopa hotellibaarin paikallisesti korkea hintataso jäi silti vielä reilusti jalkoihin. Myös taksilla liikkuminen oli edullista, joskin meidän reissulla tätä huvia harrastettiin lähinnä eläintarhaan ja takaisin (sivuhuomiona, eläintarhaa en erityisesti suosittele – oli hyvin keskeneräinen ja parempiakin on tullut nähtyä. Jos Aasian eläintarhat kiinnostaa, niin Singaporen oma oli todella mieletön). Kuten muissakin suuremmissa kaupungeissa, taksikuskien kanssa saa aina veivata mittarin käytöstä tai matkan kokonaiskustannuksesta.

Joka tapauksessa tulee varmasti palattua vielä tulevaisuudessakin paikan päälle katsomaan miten kaupunki kehittyy. Kävipä mielessä ajatus, että täällä sitä voisi jopa kuvitella viettävänsä viikkoja pidempiä aikamääreitä. Näistä kolmen verrokkikaupungin osalta on vaikea valita voittajaa, sillä jokaisessa on puolensa. Kaikki riippuu pitkälti matkan tarkoituksesta, mutta vetäen ajatuksia yhteen – voin kyllä vahvasti suositella Kuala Lumpuria.

Parasta Kuala Lumpurissa

Majoitu: Kuala Lumpur Journal* (30, Jalan Beremi, Bukit Bintang)
Syö: Hutong Food Court (Lot 10 Shopping Centre, Food Court, Lower Fround Floor, Jalan Bukit Bintang)
Shoppaa: Berjaya Times Square (Berjaya Times Square, 1, Jalan Imbi)
Shoppaa katumuotia: Hundred% (Lot 10 Shopping Centre, Jalan Bukit Bintang)
Käy: Pavilion Kuala Lumpur (168, Jalan Bukit Bintang)

* Affiliate-mainoslinkki, jonka pohjalta voin saada rahallista hyötyä. Mahdolliset tulot sijoitetaan suoraan hyväntekeväisyytenä seuraavan reissun matkakassaan.

The post Kuala Lumpur, sanon sinulle kyllä appeared first on Eduardo.

Kuten aikaisemmin kirjoitinkin lähdimme maaliskuun loppupuolella kohti Thaimaata ja sen myötä sainkin pitkästä aikaa taas tehdä matkasuunnittelua. Ja on se nykyään sietämättömän helppoa, mutta samalla edelleen vaikeaa. Silti olen sitä mieltä, että matkailu on viimeisen 10 vuoden aikana muuttunut helpommaksi kuin se on koskaan ollut.

Matkasuunnittelun aloittaminen

Tiesin että haluamme lähteä tavoittelemaan rantalomaa ja kunnollista rantaloikoilua ilman kiirettä ja stressiä mistään. Koska samalla matkailun miinuspuolena oleva matkabudjetti usein juoksee vastaan yhtä nopeasti kuin toiveet, on koko matkailu hyvin usein valintojen tekemistä siltä niin kutsutulta kultaiselta keskitieltä.

Matkakohteen osalta tiesimme että haluamme lähteä kohti Aasiaa, osaltaan senkin vuoksi että muut kaukokohteet, kuten Bali, Havaiji, Dominikaaninen Tasavalta, Aruba ym. eksoottiset paikat ovat yleensä huomattavasti kalliimpia. Lähestyimme tätä asiaa matkasuunnittelun näkökulmasta niin, että tutustuimme Thaimaan eri kaupunkikohteisiin täällä, täällä ja täällä – josta viisastuimme aina askeleen verran siitä, että mikä näistä voisi olla ensimmäisen lentomme lopullinen kohde.

Omakohtaisen kokemuksen pohjalta olen oppinut, että matkailussa kannattaa suosia lentokenttien solmukohtia, joihin yleisesti saa lentoja huomattavasti erikoisempia kohteita halvemmalla. Tämän pohjalta tarkkailimme aktiivisesti lentoja Thaimaan päälentokentille ja merkittäviin kaupunkeihin, kuten Bangkok, Chiang mai ym.

Opi matkakohteesta

Tehokkain keino oppia tulevasta määränpäästä on aloittaa Googlettamalla. Itse olen käyttänyt tähän lähinnä rajauksia viimeisen vuoden tuloksissa, jolloin voin varmistua tiedon olevan suhteellisen ajankohtaista. Suomenkielisen sisällön osalta valtaosan perustiedoista löytää kuitenkin Wikipediasta, Rantapallosta ja matkatoimistojen kotisivuilta. Siitä syvemmälle mentäessä on myös suomalaiset matkablogit hyvänä vaihtoehtona tiedon hakemiseen.

Tämän jälkeen siirryn usein siihen, että keskityn maan sijaan tarkentamaan kaupunkeihin, saarikohteisiin ja maanosiin. Tämä yleensä muodostaa kiitettävän käsityksen siitä, mitä kokemuksia muilla matkailijoilla on ollut.

Kuten mainitsin, Google-haun osalta rajauksina kannattaa käyttää aikajänteenä viimeisen vuoden tuloksia, blogihakua ja mahdollisesti tarkentaa hakuja koskemaan pelkästään yksittäistä sivustoa. Site: -kriteerillä pääsee hyvin kiinni esimerkiksi siihen mitä Rantapallon artikkelikannasta löytyy tai minkälaisia keskusteluja Pallontallaajat -forumilla on esiintynyt.

Ikävä ystävä: matkabudjetti

Yleisen käsityksen syntymisen myötä budjetti yleensä juoksee rinnalla. Kun useinkin matkustaminen on asia, jossa tehdään kompromisseja budjetin osalta on hyvänä ystävänäni useinkin tässä Momondo*, joka antaa ketterästi vastaukset lentolippujen hintoihin ja samalla myös parhaimpiin päiviin matkustaa.

Momondo

Lisäksi ennakoiden käytän useinkin Kayakia seuratakseni lentolippujen hintoja, jotta voin paukauttaa sopivassa saumassa edulliset liput kiinni jo aikaisin. Myös äkkilähtöjä voi halutessaan seurata, mutta myönnettäköön että olen itse valitettavan laiska tarjoushaukkana joten tämä keino ei ole itselleni sopivin.

Meidän Thaimaan reissun osalta lähtöajankohtaan oli n. 4 kuukautta, jolloin Momondon käyttäminen* paljasti että Bangkokin saisi meno-paluulennot Aeroflotilla vain 530€ lippuhintaan. Jos saat kaukolennot varattu alle 600 euroon, on se miltei lainsäätämä yleinen kirjoittamaton sääntö: varaa ne.

Lentojen varaamisessa haastavinta useinkin taitaa olla se, kuinka kalenteri taipuu loman ajankohtaan. Osaltamme valitsimme päivät kiinni ja tämän jälkeen siirryimme suunnittelemaan seuraavia askeleitamme maan sisällä.

The post Matkasuunnittelun sietämätön helppous appeared first on Eduardo.

Löydettiin Momondosta* hyvällä diilillä (530€ / menopaluu per naama) Helsinki – Moskova – Bangkok – Moskova – Helsinki Aeroflotilla.

Tein vähän kotiläksyjä tuon Aeroflotin turvallisuuden ja luotettavuuden osalta, josta kävi ilmi siis, että Aeroflot on yli 51% Venäjän valtion omistama yritys ja viimeisten lähivuosien kehittynyt erityisen paljon länsimaalaisemmaksi. Erityisesti E meillä hieman jännitti lentoyhtiön valintaa, mutta pidettäköön myös mielessä että todennäköisyyslaskelmilla on yli 2 kertaa todennäköisempää voittaa lotossa päävoitto kuin joutua lentokoneonnettomuuteen.

Pallontallaajilta löytyi kiitettävän hyvää keskustelua aiheesta ja lisäksi törmäsin Fat In Bangkok -blogissa varmistumiseen siitä, että nykyisin käytettävä lentokalusto on ainakin yleisesti ollut nykypäivän tasolla. Myös joku liikematkaaja oli kehunut, että Moskovan lentokenttä Šeremetjevo oli nähnyt hieman remonttimiehiä uuden terminaalinsa osalta, joten lienee sekin kenttä tässä suhteessa parantunut. Mielenkiinnolla odottaen.

Aasia, olethan hyvä minulle

On mielenkiintoista sikäli lähteä näin ensimmäistä kertaa tietäen, että osoite ei tule olemaan koko loman aikaa samassa paikassa. Aiemminhan meikäläinen on päässyt näkemään kovinkin länsimaalaista Singaporea kahteen otteeseen, joista toinen E:n kanssa pari vuotta sitten. Sen reissun osalta tehtiin se virhe, että oltiin kaksi viikkoa putkeen Singaporessa. Vaikka kumpikin meistä rakastaa shoppailua ja hyvää (sekä edullista) ruokaa, niin silti kaksi viikkoa oli jälkikäteen turhan pitkä aika noin kaupunkiympäristössä.

Nyt tarkoituksenamme on laskeutua Bangkokiin katsomaan suurkaupunkia vain pariksi yöksi, josta sitten matka jatkuu eteenpäin kohti aurinkoisempia rantoja. Bangkok näin täysin näkemättä ja kokematta on mielikuvan sekä muutaman yksittäisen blogikirjoituksen pohjalta mielenkiintoinen paikka. Tarkoituksena ei lähtökohtaisesti ole rällätä vaan enemmänkin hengittää sitä suurkaupungin henkeä. Vaikka olen kuullut, että Bangkok imee sisäänsä ja lähentelee tämän vuoksi Aasian Las Vegasia (Hangover II, anyone?).

Ollaan siis positiivisen haasteen edessä, kun pitäisi alkaa valikoimaan seuraavia askeleita Aasian sisällä. Yksi ystävätär asuu Indonesiassa, joka jo paikallistuntemuksensa vuoksi asettaa sen lähtökohtaisesti korkealle. Toisena vaihtoehtona taas houkuttelisi Malesia tai sitten ”helppouden” myötä myös Thaimaan rauhallisemmat saaret ovat pyörineet toivelistalla. Pinterest ja TJ-laskuri pyörii vauhdilla.

Kaukokaipuu on siis päällä, mutta onneksi nyt on lukossa olevat päivämäärät milloin tietää saavansa lääkettä tähän.

The post Aasian kutsuhuuto korvissani appeared first on Eduardo.