Lähdettiin E:n (nykyisen vaimoni!) kanssa ennakoivalle honeymoon-matkalle Lontooseen neljäksi päiväksi. Aloitettiin samassa yhteydessä loma ja tämän matkan tarkoituksena oli saada pieni irtiotto häästresseistä ja kaikesta arkisesta.

Moni puhui meille, että kaupunki on meidän mieleen ja eivät nuo veikkaukset menneet laisinkaan pieleen.

The Stratford – skandinaavisella sisustuksella vivutettu hotelli

Majoituttiin Stratfordin -alueelle toukokuussa avattuun The Stratford -hotelliin*, jossa nykyisen trendin mukaisesti yhdistyivät ravintolat, hotelli ja loft-asunnot.

Hotelli valikoitui hieman budjetin ylälaidasta, pitkälti uutuudensa ja erityisesti sisustuksensa vuoksi. Saatiin häiden kunniaksi suurempi huone, jossa odotti valmiina kylmä prosecco-pullo ja suklaakakkua – tästä ei pahemmin voinut valittaa. Yleisesti muuten huoneeseen oli valikoitu seesteisyyttä tukemaan pehmeä kokolattiamatto, sänky kuin tyynytkin olivat huippuluokkaa ja kylpyhuoneessa kokonaisuus kruunattiin sadesuihkulla.

Vahvalla skandidesign -painotuksella visuaalinen silmä lepäsi hotellissa erittäin hyvin.

The Stratford Hotel* sijaitsi hyvällä paikalla julkisten osalta ja mm. keskustaan menevään Central Line -metrolinjalle pääsi hyppäämään vierestä kyytiin. Myös Westfield -ostoskeskus oli aivan muutaman askelluksen päässä. Knoppina muuten, että Westfield on euroopan neljänneksi suurin ostoskeskus, eli tarjoaa itsessään tutkailtavaa kuin syötävääkin ronskisti.

Camden Market oli Camdenissa käynnin arvoinen

Camden Town ja ruokakoju/kauppa-alue oli paikkana mielenkiintoinen. Paljon turisteja, jotenkin vanhahtavalla asuinalueella, josta löytyi värikkäitä julkisivuja pienillä välikaduilla. Jatkuva liikenteen pauhu ja turistien sekamelska teki alueesta uniikin.

Itse markettialueella oli kymmeniä, ellei satoja kauppoja sekä ruokakojuja vahvalla katuruokapainotuksella. Kauppavalikoimasta löytyi melkoisesti vintagekauppoja, joissa myös tarjooma oli yllättävän hyvää. Jos Barbourin tikkitakki tai Burberryn trenssi olisi houkutellut, niitä olisi saanut Camdenista kohtuulliseen 65 punnan hintaan.

Yleisesti koko Camden Marketissa näkyi Israelilaisen rahoittajan isot investoinnit siihen, että alue on alkanut elämään ja kehittymään. Väkimäärän perusteella nämä satsaukset ovat myös tuoneet kävijävirtaa ja rahaa alueelle.

Muutenkin paikka oli hyvin erilainen suhteessa moneen muuhun vastaavaan joita ollaan päästy Aasian reissuilla näkemään. Omalla tavallaan niin ainutlaatuinen, että jäi resonoimaan kivasti mieleen.

Ikoniset tavaratalot on Lontoon suola

Pääsin suurena tavaratalorakastajana näkemään ”muutaman” ikonisen kohteen, jotka ovat Lontoon kokoisessa metropolissa mittakaavassaan tietenkin suurta ja hienoa. Samalla tämä vertailu hieman surettaa suomeen katsottuna, mutta väestön määrä näissä vaikuttaa väkisin.

Pakollinen visiitti The Selfridgesiin

Selfridges yli satavuotisen historiansa myötä oli erityisesti paikka joka piti päästä yliviivaamaan omalta listalta pois.

Katselin Entouragestakin tutun pääosanäyttelijän Jeremy Pivenin tähdittämän tv-sarjan Netflixistä vuosipari takaperin ja se kuvastaa hyvinkin kuinka merkittävä kokonaisuus Selfridges on koko Englannin kaupalle aikoinaan ollut. Toivat mukanaan sanat elämyksellisyys ja markkinointi, jossa näyteikkunat näyttelivät merkittävää roolia kaupan edistämisessä.

Nykyhetkessä rakennus on mahtipontisen komea ja sisältä huokuu historiaa. Noin muuten tavataralo siinä missä moni muukin ympäri maailmaa, mutta itselle mieluisin huomio oli katumuodin lahjakas muovaaminen osaksi koko tavataralon valikoimaa. Shopinshop -mallilla tavaratalosta löytyivät mm. Kith, Bathing Ape (BAPE) ja Off White by Virgil Abloh.

Tavarataloja Harvey Nicholsista Harrodsiin

Muotikaupan saralla itselleni kaikista mieluisin oli Harvey Nicholsin kokonaisuus, vaikka vain yksi kerros miestenmuotia oli lievä pettymys. Löytyi kuitenkin uuden lompakon verran ostettavaa.

Sivuknoppina näki myös Monclerille annetuista neliömääristä, että taitaa merkki olla aika nosteessa tällä hetkellä.

Sivuttiin nopeasti toista ikonista tavaratalokohdetta: Harrodsia. Tämä sijoittui kuitenkin myöhäiseen iltaan ja lähi-idästä saapuneiden turistilaumojen myötä tuntui hieman tuskalliselta läpikäydä. Lähi-idästä saapuneen porukan määrä kuitenkin osoitti sen, että Lontoossa jos missä lompakon nyörejä avataan ja venytetään.

Lontoon luksus tuntui jotenkin omalla aristokraattisella tavalla olevan ylellistä ja hienoa.

Lontoo oli kaikkinensa mieluisa

Pidettiin kyllä, vaikkei ollut aivan sitä mitä odotukset ja ajatukset oli, mutta ei silti laisinkaan pettänyt. Yleisesti rahaa hujahti muutama satanen syyskauden kamppeisiin, joten shoppailua tuli harjoitettua onnistuneesti.

Hotelli oli kolmelta yöltä vajaa 500€ ja menopaluulennot Finnairilla 232€ kahdelta hengeltä. Fiksuina kerrankin osattiin ottaa lähtölento puolelta päivin ja paluu takaisin vasta iltaseitsemän jälkeen, joka antoi riittävästi unta ja nähtävää vielä lähtöpäivällekin.

Isoin miinus kaupungista oli satunnaisten ruoka- ja kahvilapaikkojen vähyys ja väkipaljous tietyillä alueilla (katson kartasta Oxford Street -osoitetta). Metropoliin kuuluvana ominaisuutena myös matkat ovat tietenkin pitkiä, jonka vuoksi kaupungissa liikkumiseen kuluu aikaa ja matkustusmuodosta riippuen täten myös rahaa. Metrolinjat ja Uber toimivat kuitenkin molemmat oikein moitteettomasti.

Jätettiin paljon nähtäväksi vielä toiselle kerralle, joka tulee koittamaan ennemmin tai myöhemmin. Lontoossa siis kuljettu sinne ja tänne. Kävelty kymmeniä kilometrejä. Laatuaikaa vietetty vaimon kanssa. Lomalla. Elämässä kaikki hyvin. Kiitos.

* Affiliate-mainoslinkki, jonka pohjalta voin saada rahallista hyötyä. Mahdolliset tulot sijoitetaan suoraan seuraavaan matkalippuun.

The post Lontoo – ei siellä sadakaan aina appeared first on Eduardo.

Miksi varasin matkan Nizzaan oli pitkälti ajatus siitä, että löydän mieluisan terassin johon voin parkkeerata itseni aamupäivästä. Istua aamiaisen jälkeen samassa paikassa lounaalla ja nauttia lounaan jälkeen iltapäivää, ennenkuin poistun muualle illallistamaan. Jos ravintolasta saa ruokaa, kahvia, roseeta sekä olutta ja ympäristössä tapahtuu asioita, olen hyvin tyytyväinen.

Lähdin myöskin ensimmäisen kerran elämässäni reissuun yksin joten pohdinnassa oli kuinka arrogansseja ranskalaiset ovat suomipoikaa kohtaan, mutta nämä ennakkoluulot kumottiin ongelmitta.

Miksi Nizzasta ei synny mitään oikeaa valitettavaa?

Yhdenkään henkilön suusta jonka kanssa puhuin Nizzasta, en kuullut pahaa sanaa kaupungista. Totesin tämän myös itse.

Nizza vaikutti ystävälliseltä, sillä moni ihmisistä huomioi, reagoi ja kertoi satunnaisissa lauseissaan varmasti hyviä vitsejä – vaikken niitä ymmärtänytkään. Ranskalaisissa on jotain sellaista omissa oloissaan olemista ja tietynlaista aristokraattista rauhallisuutta. Ranskan kieli on siitä erikoinen, että siitä en todella ymmärrä kuin olehyvän, kiitokset ja nähdääntaassit. Aloittavat vielä allekirjoittaneelle aina paikallisella, joten se lienee kotiinpäin vetämistä koska kyllähän nyt ranskalaisen pitäisi aina yksi suomituristi tunnistaa.

Kaupunki on kauniin siisti. Vanha arkkitehtuuri ja lukemattoman pienet yksityiskohdat julkisivuissa herättää miellyttävän mukavia hetkiä vain pällistellessä taloja. Siihen päälle sitten puiset sälekaihtimet, joiden takana piilee oletettavasti vanhojen rakennuksien hulppeat huoneistot.

Kaikkialle ”merkittäviin” kohteisiin pääsi kävellen, joka teki kaupungin koluamisesta kovin helppoa ja kiinnostavaa. Oma hotellini sijaitsi rautatieaseman läheisyydessä, joka ei valintana ollut ehkä paras, mutta ei siltikään liian kaukana mistään.

Nizzan sää

Yksi ehdottoman hyvistä puolista oli Nizzan heinäkuinen sää, joka oli helteinen, aurinkoinen mutta kuitenkin miellyttävä. Jokaisella kävelymatkalla tiesit, että hikoilet, mutta se ei silti haitannut koska kaupunkia kolutessa tälläiset pikkuseikat annetaan anteeksi. Lämpötilat paukkuivat helposti lähemmäs kolmeakymmentä, joka näin suomen (joskin nyt poikkeuksellisen hyvään) kesään tottuneena sai tuntemaan kiitollisuutta.

Mietin kyllä, että jos Nizzassa tulisi talvella kylmä, mitä oletan että tulee, niin silloin kaupunki tuulen ja sateen hakkaamana on todella ankea. Erityisesti kun vanhat kivilinnat (ja ne kivilattiat) ovat satavarmasti kylmiä, kun kerran kylmäksi muuttuvat.

Jos vähän valitetaan kuitenkin: Nizzan hintataso

Okei, ainoa miinus Nizzassa oli hintataso joka erityisesti näkyi hotellien hinnoissa. Maksoin omasta Best Western Hotel So’Con yhden hengen huoneesta* näin heinäkuussa 440€ neljältä yöltä. Joskin valitsin hotellin pitkälti sen takia, että se sattui olemaan koko kaupungin ainoa jossa konseptina oli moderni ja trendikäs sisustus. Muut hotellit kun olivat aika ranskalaishenkisiä, joissa ainakin TripAdvisorin kuvien perusteella vallitsi juuri se ensimmäinen ajatus siitä seisahtuneesta Ranskasta. Hotellia valittaessa mietin kyllä myös Airbnb:tä*, mutta yksin lähtiessä koin että ehkä sosiaalinen viitekehys hotelliympäristössä tuntui turvallisemmalta.

Ranskalaiset ravintolat eivät ole poikkeuksetta laadukkaita ja hyviä

Älä lue otsikkoa väärin, ruoka ei missään nimessä ollut kertaakaan pahaa. Ranskalainen keittiö ei kuitenkaan ole _aina_ niin laadukas ja hyvä kuin ruokakirjat väittää. Leipä on tuoretta, mutta ei suussasulavaa.

Toisaalta taas aamiaisella kunnollinen croissant vadelmahillolla räjäyttää tajunnan ja kun sen jälkeen siirryt rosee-lasillisen pariin, alkaa elämä olla mallillaan.

En nauttinut hotelliaamiaista kertaakaan, sillä näiden hinnat tuntuivat olevan hyvin korkealla, vaan suunnistin kaupungille metsästämään kaupungin parasta aamiaista. En tiedä löysinkö, mutta Mama Delices oli omalla kokemuksellani paras, toinen hyvä oli Le Circuit joka sijaitsi liikenneympyrän läheisyydessä, jonka myötä aamiaisella riitti katseltavaa.

Suurin ihastus ruokakulttuuriin löytyi kuitenkin kadunvarsibistroista ja niistä ravintoloista joissa terassi menee jalkakäytävän ylitse. Erityisesti kun nautit pitkän kaavan kautta illallista 25 asteen lämmössä, näet samalla kun ilta hämärtyy, kaupungissa syttyvät katuvalot ja taustalla on livejazzia – aletaan olemaan oikeiden asioiden äärellä. Suosittelen Le Bistro Dalpozzo -ravintolaa tämän kokemuksen toistamiseen itse.

En tiedä oliko iltaiset ravintolavalinnat sijainniltaan huonoja, mutta tuntui että valtaosa kaupungin ravintoloista meni pitkälti klo 22:00 – 23:00 kellonlyömillä kiinni ja olisivat helposti jättäneet vapaammalla kalenterilla haahuilevan nälkäiseksi.

Alkuperäinen ajatukseni terassilla viettämisestä onnistui enemmän kuin hyvin. Löysin tieni useille terasseille vain olemaan ja lukemaan Kindlellä. Kaupungin parhaan terassin löysin kuitenkin läheltä pitkän kävelypromenaadin, Promenade des Anglaisin turistirysiä. Westminster -hotellin Le Bar -aulabaarin terassi oli katettu ja samalla hieman irti ohikävelevästä porukasta – maisemien ollessa suoraan turkoosiin mereen. Aurinkoa, taustalla juuri sopivat taustamusiikkivalinnat ja hyvä palvelu. Vaikka se palvelu maksaakin, oli se ehdottomasti yksi parhaimmista kokemuksista koko reissulla. Löysinpä myös Suomen kesähelteille soveltuvan yksinkertaisen juoman, jossa siis Perrier (hapotettu laatuvesi), jääpalat ja sitruuna istuivat toisilleen kuin nakutettu.

Nizzan aktiviteetit: pällistely ja shoppailu

Koska lähdin reissuun myös, viime vuosina itselleni tyypilliseen tyyliin, niin etten tehnyt erityisemmin kotiläksyjä en myöskään oikein tiennyt mitä halusin nähdä.

Päädyin kuitenkin erään aamiaisen jälkeen haahuilemaan Nizzan vanhankaupungin vieressä ja Promenade des Anglais -kadun päässä sijaitsevalle Colline du Chateau -linnakukkulan maisematasanteelle ja 1700-luvulta asti pystyssä olleen vuoren/linnakkeen rinteille. Päädyin tänne vähän vahingossa, joka ei nättien maisemien vuoksi haitannut lainkaan.

Poistuessani satuin kuitenkin kävelemään toista päätyä pitkin pois, joka varmaankin johti noin muutaman kilometrin ylimääräiseen lenkkiin. Toiselta puolelta pääsi kuitenkin kivasti Nizzan vanhaankaupunkiin, jossa haahuilin sisustus-, antiikki- ja taideliikkeiden ikkunoissa. Rue Martin Seytour -kadun päädyssä olleet houkuttelevan miellyttävät ravintolat olivat harmillisesti rajoittaneet itsensä vain juomatarjoiluun ennen iltaruokailijoita niin nälkäisenä jouduin matkaamaan takaisin kohti keskustaa.

Pyhitin yhden päivän myöskin shoppailuun ja vanhana retail junkiena kauppojen kokemiseen. Valtaosa Nizzan kaupoista vaikutti sijoittuvan viehättävän Avenue Jean Médecin -kadun varrelle, jonka keskellä meni kliinisen tyylikkäät raitiovaunukiskot. Kadun varrelta löytyykin monelle Eurooppaa kolunneelle tuttuja kauppoja kuten Monoprix, Bershka, Pull & Bear, klassiset Zara sekä H&M. Kauppakeskuspuolesta vastasi pitkälti Nice Etoile (josta myös löytyy Adidaksen lippulaivamyymälä) ja tavarataloista, itselleni Amsterdamissa tutuksi tullut, Galeries Lafayette. Kadun eteläpäästä löytyi sitten merkkitietoisimmille kaikki ne klassiset luxusbrändit, kuten Hermes, Chanel, Louis Vuitton jne.

Katumuodin perässähän sitä itse tuli pitkälti oltua, mutta kaupungin tarjonta vaatepuolella oli rehellisesti sanottuna heikkoa. Sneaker-kulttuuri taas oli selkeämmin esillä Nizzassa. Lenkkaripuolesta kaupungissa vastasi brittilähtöinen (Suomenkin Itikseen saapunut) JD Sports, Footlocker kahdessa eri lokaatiossa, NINE, Impact Shop ja muutamia satunnaisia muita.

Sain siis kuitenkin poltettua muutaman satasen rahaa SOLDES-lapuilla (ranskaksi alennusmyynti) varustettuihin tuotteisiin, joten ihan tyhjin käsin ei kaupoista tarvinnut poistua. Kaikkinensa helppo kaupunki shoppaamiseen ja ostoksiin, sillä kaikki liikkeet olivat lähellä toisiaan olivat myös helposti kierretty päivässä lävitse.

Loppukaneetit Nizzasta

Maksoin Nizzan lennoista* 269€ Norwegianilla (joskin paluulento oli Kööpenhaminan kautta) ja hotellista aiemmin mainitsemani 440€, eli yksin matkuvastana ei liioin halpaa lystiä. Toki halvemmallakin olisi voinut päästä.

Kaupungista jäi erittäin hyvä maku ja fiilis. Aivot saivat myös selkeästi hyrrätä aika kiireisen kevään jäljiltä niin, että tämä reissu aloitti hyvin loman. Kantava ajatus, joka jäi oli että Nizzaan voisi joskus mennä toistamiseenkin.

* Affiliate-mainoslinkki, jonka pohjalta voin saada rahallista hyötyä. Mahdolliset tulot sijoitetaan suoraan hyväntekeväisyytenä seuraavaan matkalippuun.

The post Nizza kolmessa päivässä – pikainen ensikosketus Ranskaan appeared first on Eduardo.

Kööpenhamina valikoitui myös siksi, että valtaosa lähipiirin ihmisistä oli kehunut paikkaa hyväksi ja allekirjoittanut halusi päästä todentamaan onko Köpis miten vertailukelpoinen suhteessa Helsinkiin. Ja olihan sen.

Majoituksena Airbnb, Vesterbro ja boheemihtava sisustus

Otettiin ensimmäistä kertaa myös majoitukset Airbnb:n kautta koska Kööpenhaminassa hotellien hintataso on huomattavan korkea. Johtuu käsittääkseni siitä, että Kööpenhaminan turistimäärän kasvu on ajanut kaupungin majoituslukumäärän suhteessa asukkaisiin ja turisteihin hyvin nurinkuriseksi. Tämän vuoksi Airbnb-majoittuminen* oli yleisesti niin hinnaltaan kuin puitteiltaankin kilpailukykyinen vaihtoehto.

Ensimmäiset tarpeet majoittumiselle oli, että päästäisiin suhteellisen lähelle keskustaa, joten puntaroitiin majoittumisen osalta asuinalueiden välillä Nørrebrota ja Vesterbrota joista jälkimmäiseen päädyttiin.

Vesterbro on Helsingin Kruununhakalaisella klassisuudella oleva kaupunginosa joka kuitenkin henkii vahvaa Kalliolaista tunnelmaa. Asuinalueella oli huomattavan paljon kolmenkymmenen ikävuoden haarukassa olevaa väkeä, joka oli selkeästi päättänyt jo jatkaa sukupolveaan – eli perheellisiä näkyi katukuvassa paljon.

Myös kämppävalinta osui hyvin nappiin. Asunto oli hyvin tanskalaisittain sisustettu, kevyesti boheemilla tavalla, mutta samalla myös pitäen sisällään moderneja valintoja. Todella lämmin ja miellyttävä 2 huonetta ja keittiö-kokonaisuus joka osui vielä alueen osalta hyville pelipaikoille.

Kööpenhamina on sadetakkien luvattu kaupunki

Kelien puolesta ei valitettavasti päästy pahemmin nauttimaan hellekeleistä. Tanskassa muutoinkin suurin sadekausi osuu heinä- ja syyskuun väliin joten terveiset lähtivät pääsääntöisesti sateisesta Københavnista. Myös sademäärien pohjalta kaupunki oli selkeästi luvattu sadetakeille, jotka vielä ovat hyvännäköisiä. Päädyin itsekin ihmisten puettujen sadetakkien vaikutteiden alaisena ostamaan sadetakin tanskalaislähtöiseltä Samsøe & Samsøelta, ihan vain ”koska olen aina tarvinnut tälläistä”.

Köpiksen lähes lyömätön ruokatarjonta kulinaristille

Se mikä Kööpenhaminasta jäi eniten mieleen on kuitenkin ruoka-, ravintola ja baaritarjonta jota on tarjolla kaikkea etnisestä katuruoasta hyvin sofistikoituneeseen fine diningiin. Siitä huolimatta söi missä tahansa, oli ruoka pääsääntöisesti hyvää ja aina keskitason suoritusta ylempänä.

Milteinpä kaikki baarit tarjoilevat aamupalaa joka päivä ja iltaa kohti mennessä painopisteet vaihtuvat hyvään juomatarjontaan. Unohtamatta, että listalla on läpi aukiolojen ajan tarjolla erittäin maukkaita täytettyjä leipiä.

Huomionarvoisena seikkana myös tietenkin tanskalaisittain, ne sisustukset, joihin on käytetty niin aikaa kuin rahaa. Ravintolat selkeästi haluavat ihmisten viihtyvän sisällä, eikä sisustusta ole jätetty sen vuoksi puolitiehen. Vaihtoehtoja ravintoloissa siis riittää ja valikoima on ruokien osalta enemmän kuin kattava.

Kodbyen aka Meat Packing District

Käytiin myös Kodbyenin sisällä testaamassa paljolti kehuttu pizzaravintola mother. Kokemuksena ookoo, 7/10 – Stadissa Putte’s on palvellut paremmin.

Copenhagen Street Food Market / PapirØen

Lisäksi toinen pakko-nähdä-kokemus oli Christianian lisäksi viereisessä Christianshavnissa sijaitseva Street Food Market. Miellyttävää katuruokaa, paljon valikoimaa ja hyvä tunnelma – ehdoton suosittelu!

Kööpenhaminan kaupunkikuva, pyöräily ja ne pyörät(iet)

Myönnän, urbaania kaupungistumista arvostavana pyöräily on merkittävässä roolissa omia arkipäiviäni. Sen vuoksi Kööpenhamina luvattuna pyöräilykaupunkina kiinnosti. Vuokrattiin pyörät ja poljettiin menemään leveitä pyöräteitä nauttien kohteliaasta liikennekulttuurista jossa pyörille on varattu paikkansa liikenteessä. Kadehdittavan hyvin otettu pyörien rooli koko liikennesuunnittelussa huomioon. Todiste kai siitä, että ei sitä Köpistä suotta pyöräilykaupungiksi kehuta.

Kööpenhaminan hintataso

Jos paljon hyvää, niin usein myös jotain huonoa. Ainoat miinukset koko Kööpenhaminan osalta oli hintataso, joka oli jopa Helsingissä asuvalle kallis. Tuntui toistuvasti, että perustarpeista sai pulittaa vähintään saman ellei jopa kalliimpaa hintaa kuin kotona.

Ehkä osaltaan johtuu siitä, että on tullut totuttua matkustamaan paikkoihin joissa lomailun ja elämisen kustannukset ovat Helsinkiä halvempia. Nyt kun se ei sitä ollutkaan niin tuntuu yllättävältä lomailijan löysän lompakon kanssa. Silti, vaikka hintataso oli kallis, on Kööpenhamina Euroopan matkakohteena kuitenkin enemmän kuin suositeltava.

Myönnän, että Kööpenhamina jäi ajatuksiin joista voi hyvinkin kasvaa kaukokaipuu joka paranee vain matkustamalla sinne uudestaan.

* Affiliate-mainoslinkki, jonka pohjalta voin saada rahallista hyötyä. Mahdolliset tulot sijoitetaan suoraan hyväntekeväisyytenä seuraavan reissun matkakassaan.

The post Kööpenhamina on sadetakkien luvattu kaupunki appeared first on Eduardo.