Post Malone – White Iverson

Heräsin Post Maloneen jotenkin täysin puskista. Muistin kuulleeni featteja sekä biisejä HYPETRAK:in viikottaisilla soittolistoilla, mutta sen kummempaa suhdetta artistiin ei ollut muodostunut. White Iverson tuli sattumalta vastaan jossakin sopivassa hetkessä ja tämän kautta kappale jäi jatkuvaan toistoon. Osui selkeästi johonkin hermoon, jota en tiennyt olevan. Ehdottomasti vuoden 2015 kovin kappale.

Gasellit feat. JV – Avokämmentä

Avokämmentä osuu ja uppoaa osaltaan juuri siksi, että tunnistan itseäni kappaleesta paljolti. JV on näyttäytynyt allekirjoittaneelle pitkään lähinnä battleräppärinä, jolla on terävä kieli. Tämä vierailu nosti JV:tä ylemmäs tuosta mielikuvasta. Gasellien, tai kuten leikkisästi nimitän, sukupolvikokemusyhtyeen kappaleelle ei valitettavasti löytynyt YouTubesta videota kuin ääniraitaakaan, joten joudun tarjoamaan Spotifyn vaihdannaisen.

Fetty Wap – Again

Fetty Wapin osalta on nostettava isosti hattua niin tekemisen, sinkkujen suosion kuin onnistuneen debyyttialbumin osalta. Yksi historian sensaatiomaisista genre-edustajista (mitä genreä sitten onkaan), sillä on onnistunut mm. lunastamaan useamman kappaleen kanssa yhtäaikaisesti Billboardin listasijoituksia. Jos maistiainen uppoaa ja artisti ei ole vielä tuttu, suosittelen ehdottomasti tutustumaan muuhun tuotantoon!

Drake – Hotline Bling

Tältä kappaleelta ei käytännössä ole voinut välttyä. Videolla Champagne Papi aka Drizzy Drake nosti Monclerin takkimyynnin moninkertaiseksi ja sai internetin hullaantumaan Drake-meemeistä. Biisi on tullut todistettua tanssilattialla usean baari-illan viimeisenä kappaleena, eikä suotta.

Gasellit – Mahtuuko kyytiin?

Kuten yllä jo mainitsin, Gasellit edustavat tietynlaista ajankuvaa ja sukupolvikokemusta josta ei pääse yli eikä ali. Mahtuuko kyytiin? -kappale oli sinkkuirroitus Hätä-Miikan aka Hätiksen vetämällä vahvan melodisella kertosäkeellä, joka jää mieleen mieleen mieleen.

Kyytiin mahtuu aina.

Pianomies feat. Kube – Motto

Oman musiikkivuoteni osalta Pianomiehen julkaisema soololevy oli paras kotimainen albumi. Levyjulkkarikeikan innostuneet selfiet ovat päätyneet valitettavasti roskakoriin, kiitos kohtuullisen humalaisen kuvaajaystävämme. Motto ei välttämättä ole Solisti-albumin paras biisi, mutta sinkkuirroituksena varmasti eniten soitettu. Eikä toki Kubekaan tee kappaleelle lainkaan huonoa.

Fetty Wap feat. Remy Boyz – 679

Löysin Fetty Wapin hienouden tämän biisin kautta ja pohdin pitkään että mihin genreen kyseisen raidan voisi siilotta. En ole tätä vieläkään keksinyt, mutta tämän 679:ssä Montyn verse (toinen säkeistö) on yksi tämän vuoden parhaimmista – ei niinkään sisällön, mutta mukana räppäämisen helppouden osalta.

Major Lazer feat. Travi$ Scott, 2 Chainz, Pusha T, & Mad Cobra – Night Riders

Ei vuotta ilman Major Lazeria, puhumattakaan Diplosta. Night Ridersin julkaisuiltana painoin ainoastaan play- ja repeat-nappia.

Jamie xx feat. Young Thug, Popcaan – I Know There’s Gonna Be (Good Times)

Tietyistä biiseistä vain kykenee sanomaan ensimmäisellä soittokerralla, että niistä tulee hittejä. Jamie xx ei noin muuten artistina ole aivan oma kuppini teetä, mutta Young Thugin valittava soundi sovitettuna yksinkertaisen hyvään taustaan toimii. Suosittelen tämän lisäksi myös juuri Spotifyyn ilmestyneitä Dre Skullin ja Skeptan remixejä.

LCMDF – Fooled (5/5 Remix)

Muistan monen vuoden takaa Maria Veitolan tv-showsta Le Corps Mince De Françoisen esiintymisen, joka sanottakoon kauniisti, ei lunastanut odotuksiani. Tästä siis jokseenkin skeptisesti LCMDF:n tuotantoon suhtautuneena 5/5-remix upposi kuin kuuma veitsi voihin. Unohtamatta, että parhaan käsitykseni mukaan bändin toinen osapuoli oli soittamassa Flow Festivalien puitteissa levyjä ja laittoi jossakin vaiheessa yötä soimaan monivuotisen ihastukappaleeni. Tästä valinnasta on helposti pääteltävissä, että myös LCMDF:n täytyy olla hyvä.

Antonio – Annan Syyn

Tampereen lahja Suomelle, Antonio sai paikkansa listalla, syinä swäggeröinti, suomi ja R&B.

OverDoz. – Last Kiss

Olen nimittänyt OverDozia hyvän mielen musiikiksi, jota se uupuvan Pharrelinkin myötä edelleen on. Video soveltuu mihin tahansa pimeään maanantaiaamuun erittäin hyvin, sillä meininki on enemmän kuin fresh.

View feat. LCMDF – Lace

Jos väitetään, että suomalaista musiikkia ei voi viedä maailmalle, väitän toisin. View oli ensikosketuksesta lähtien selkeästi artisti, jolla on potentiaali kilpailla muillakin markkinoilla. Vaikka käsittääkseni Avalon EP on omakustanne niin täysin tietämättä tuotanto kuulostaa Cocoan rosterilta (jolle iso hatunnosto, sillä se on todella vakuuttava).

Lacen LCMDF-pitchaukset ovat todellisia koukkuja korville. Erittäin väkevä biisi.

The Game feat. Drake – 100

Kun vielä olin räppipäissäni, The Game oli todella kova nimi ja soi paljon. Nyt itsekin hieman vanhempana huomaan tavallaan nostalgisoivani 100-kappaletta, johon Draken vierailu istuu kuin nappi takkiin. 100 on tavallaan kovin perinteinen rap-kappale, joka ehkä juuri siksi toimii.

Kranium feat. Ty Dolla $ign – Nobody Has To Know (Major Lazer & KickRaux Remix)

Kranium on tuttu artisti vuonna 2013 breikanneen Nobody Has To Know -kappaleensa myötä. Taustaksi: kappale julkaistiin paikalliseen tapaan suhteellisen raakavideona ulos, jonka kautta isompi yleisö löysi Kraniumin. Vuonna 2015 Atlantic kiinnitti Kraniumin rosteriinsa, jonka jälkeen kappale sai nimekkäämmän featin ja tätä kautta ao. Major Lazer & KickRaux remixin. Osaltani remix toi kappaleelle vain entistä pidemmän elinkaaren.

Ben Esser – Love you More

En tiedä Ben Esseristä käytännössä mitään, mutua kuin että Love you more on kaverin ensimmäinen single. Spotify puski sen muutama viikko takaperin Discover Weeklyssä korville ja näin helposti sitä voi päätyä vuoden 2015 TOP20 kappaleet -listalle.

Kube – Guccin Lakanois

Kuben tuorein albumi Purppura ei ainakaan muutaman soiton jälkeen täysin osunut maaliinsa, mutta levyltä löytyy muutama kova kappale (mm. Purppura ja Lähiö Lähiö). Guccin lakanois oli biisi jota joutui maistelemaan. Kappaleen sisältämä autotunen määrä on siinä rajoilla, että koliseeko. Muistan kuitenkin hämärästi flashbackin siitä kuinka jokin myöhäinen ilta biisiä on tullut soitettua repeatilla YouTubesta. Ei käy kieltäminenkään.

Kalle Kinos – Pois

Kalle Kinos aka Idän Ihme aka Tupla-I on itselleni tuttu jo Tamperelaisen rap-orkesteri Maajoukkueen ajoilta, jolloin loikataan helposti 2005-vuoteen. Kalle on mielestäni yksi Suomen kovimmista räppäreistä, jonka linja on pysynyt täysin uniikkina läpi vuosien. Unohtamatta, että kun puhutaan herrasta on tuplariimien vieminen ns. nextille levelille mielikuvissani tatuoitu Kinoksen otsaan.

Marraskuun lopussa julkaistu Syvä Ätmös on ensimmäinen syvästi syvissä vesissä uiva albumi, jossa käydään aktiivisesti läpi Kinoksen alkoholista raitistumista. Pois on kappale siitä ja se osuu – lujaa.

Michel Dida feat. Cherrie, Sabina Ddumba, Silvana Imam, Seinabo Sey, Mapei, Zara Larsson – Höru Mej Bae

On tunnustettava, että oma ruotsin kielen taitoni on auttamattoman surkea. Eksyin kuitenkin kuulemaan kyseisen remixin D.R.E.A.M:in jossakin ohjelmassa. Tämän kappaleen osalta ruotsi (ja ymmärtämättömyyteni) ei haittaa lainkaan. Vahva kappale.

Rich Homie Quan

Valittavalla mausteella varustettujen miesartistien kuoroon liittyy myös Rich Homie Quan, jonka Flex on ollut soitossa. Olen kovasti miettinyt, että miksi tämä on soinut ja keksinyt parhaimmillaan vain yhteyden kertosäkeen yksinkertaisuuteen ja helppouteen. Joka ei silti tee tästä raidasta sen huonompaa.

Sodäär, siinä ne oli. Kappaleet löytyy myös Spotifyn puolelta kiinnostuneille.

Miltä lista maistuu? Jätä kommentteihin kehut, haukut, risut ja ruusut niin kuuntelen sekä saatan ottaa opikseni.

The post 20 kovinta biisiä 2015 vuodelta appeared first on Eduardo.

Olen aina pitänyt Gaselleista, sillä nuorten miesten musiikki jossa on samaistuttavuutta omaan elämään kutittelee kuunteluhermoja. Samaan aikaan taas on viihdyttävää huomata, että kuitenkin lähiöpiiri-ympäristöt jossa Gasellit-heimo on elänyt nuoruuttaan on hyvin kaukana omasta tarinasta.

Gasellit on kuitenkin kasvanut yhtyeenä mukanani viimeisen viiden vuoden aikana. Tällä jonkinlaisella taipaleella käsittelemään arkisen elämän oikeita haasteita, mutta samaan aikaan pitäen kiinni nuoruudesta jota ei tahdota menettää.

Tässä kirjoituksessa siis vapaamuotoinen arvostavan kuuntelijan antama arvostelu Seis-levystä.

Seis-levy pelotti, mutta vakuutti

Gaselleiden tuoreimman Seis-levyn irroituksina paukahtaneet Mahtuuko Kyytiin ja täysin ääripäästä Iisan Kirje biisillä sämplätty Älä muista pahalla antoivat positiivista osviittaa levystä. Nämä irroitukset olivat osoitus myös siitä, että Gasellit on löytänyt oman muotonsa osaltaan Hätä-Miikan vahvojen kertosäkeiden kautta. Vielä ennen julkaisupäivää irroitettu Vainoharhainen Kasmir-featilla ja Betoni-intiaani lupasivat hyvää.

Silti Seis -levy pelotti. Lähinnä siksi, että mietin saako Gasellit aikaiseksi yhtä vahvoja fiilistelyitä kuin aiemmin, vai ollaanko vuosien myötä kasvettu eri suuntiin.

Muutaman kuuntelukerran jälkeen on todettava platan olevan vahva. Suhteessa aikaisempiin todella paljon aikuisempi ja samalla myös melankolisempi. Gasellien jokainen levy on ollut suhteellisen raskas, enkä tarkoita tätä pahalla. Biittivalintojen kuin lyriikoiden osalta biisit ovat olleet hyvin suomalaiseen tyyliin painostavia, mutta samalla räpeiltään väkeviä. Melodisempi ote ei ole huono, kertosäkeet on hyvin vahvoja sekä tarttuu helposti päähän, joka lienee hyvä myös uudemman kuuntelijakunnan osalta.

Sen lisäksi, että levy on monella tavalla melodisempi kuin aiemmat, on myös huomattava että jokainen yhtyeen jäsen on kehittynyt niin kirjoittamisessa kuin räppäämisessä, jonka johdosta lyriikoista nousee muutamia todella hyviä linjoja.

Biisilistalta suosikeiksi nousee selkeästi Avokämmentä, jossa JV tiputtaa koko älppärin avauslainit omaan tapaansa vahvan ankaralla otteella. Muita jonoon toistuvasti päätyneitä kappaleita on Betoni-intiaani, Asfaltti-ihottumaa sekä Vainoharhainen.

Seis on hyvä kokonaisuus, johon voi yhdistää pääasiallisesti aiemmin mainitut adjektiivit: raskas, melankolinen ja väkevä. Suosittelen silti ja jään innostuneena odottamaan levyjulkkareita, sillä näillä herroilla on yksi vahvimmista keikkameiningeistä, jota ei toki lievennä oma fanitukseni.

The post Seis! Gasellit kasvoi aikuisiksi appeared first on Eduardo.

Kasvoin nuoruuteni varjossa idolisoimalla renttukulttuurin kasvokuvaa Wallu Valpiota, jonka johdosta päädyin satunnaisten oikoteiden kautta Arto Muna & Milleniumin Rakkauden lähteellä levyn pariin. Näin pidemmän aikavälin muistikuvani on, että levy löytyi silloin Nummelan Prisman alelaarista, joten myönnettäköön että musiikin kolahtaminen suhteessa maksettuun ostohintaan oli vähintäänkin kohdallaan. Kyseinen pitkäsoitto oli kuitenkin helppoa ja mukavaa musiikkia, jonka parissa oli helppo viihtyä.

Tämän aasinsillan merkityksenä oli siis viestiä, että Hätä-Miikka julkaisema Persaukinen ystäväsi levy saa aikaiseksi samankaltaisia fiiliksiä. Gaselleistakin tuttu Hätis saa levyllä toistumaan hieman punkahtavat taustat ja helpot kertosäkeet joiden mukana voi laulaa muutaman toistokerran jälkeen huoletta. Puhumattakaan levyn muodostamaa kokonaisuutta, jonka vallitsevana ajatuksena on mielikuva hieman reppanasta mieshahmosta lähiöstä, jolla loppupeleissä on paljon rakkautta mutta valitettavan vähän vastakaikua maailmalta.

Muutaman kuuntelukerran pohjalta levyn suosikeiksi nousee rallit kuten Saan turpaan, Mia Malmilta ja ylläoleva video- ja sinkkuirroitus Kuuntele.

Suosittelen avoimin mielin tutustumaan levyyn, sillä sinkkuirroitusten pohjalta syntyneiden pettymysten sijaan se onnistuikin vakuuttamaan hyvin.

The post Hätä-Miikka on hämmentä(jä/vä) appeared first on Eduardo.

Joka tapauksessa takaisin asiaan. Syksy ja musiikki. Edellisviikon tiukkoina raitoina omassa Spotifyssäni on soinut Iisa, joka on paremmin tunnettu Reginan laulajana. Allekirjoittaneen musiikkisivistys Reginan osalta on ollut melkoisen heikkoa, mutta lisätäkseni näitä aasinsiltoja, Gasellien ensimmäinen single Jäniksen Vuosi tutustutti käytetyllä samplellaan kyseiseen bändiin ja sen myötä Iisaan.

Jäniksen vuosi räjäytti julkaisuvaiheessaan jotakuinkin pankin (kotona vain tuttavallisesti säästöpossun), vaikka Gasellit olikin tuttu kokonaisuus ensimmäisen levynsä myötä. Jälkimmäinen Aina -levy ei kanna aivan yhtä korkealle kuin debyytti, mutta plussaa siitä ettei toinen pitkäsoitto ole läheskään yhtä vahvasti nuorten miesten vihaisuudella varustettua suomalaista rapmusiikkia kuin edeltäjänsä. Winvacen Lauri kirjoitteli hyvän setämies-kirjoituksen Gaselleista, jonka suosittelen lukemaan jos ryhmä kiinnostaa. Huomiona kuitenkin, että Gasellit ovat kuitenkin onnistuneet muutamassa biisissään todella hyvin, joista esiin nousee itsellä sinkku/videovalinnat 2006, Jäniksen vuosi ja Heimo.

Toisena (hieman yllättäenkin) odotuslistallani on Iisa (Pykärin) sooloalbumi, jonka on kerrottu ilmestyvän ensi vuoden alkupuolella. Suhtauduin Perjantai-biisiin suhteellisen skeptisesti, kun kuulin sen ensimmäisiä kertoja. Ei kuitenkaan omaan tapaani ottanut aikaakaan, kun huomasin että biisi ajautui jostakin syystä toistumaan yhä useammin ja useammin. Videot eivät ole aivan meikäläisen pala kakkua, mutta sinkku- ja videolohkaisut Perjantai sekä S€ pyörittää toimii kyllä biiseinä to-della hyvin.

The post Iisa & Gasellit = Syksyn pelastus? appeared first on Eduardo.