Kööpenhamina valikoitui myös siksi, että valtaosa lähipiirin ihmisistä oli kehunut paikkaa hyväksi ja allekirjoittanut halusi päästä todentamaan onko Köpis miten vertailukelpoinen suhteessa Helsinkiin. Ja olihan sen.

Majoituksena Airbnb, Vesterbro ja boheemihtava sisustus

Otettiin ensimmäistä kertaa myös majoitukset Airbnb:n kautta koska Kööpenhaminassa hotellien hintataso on huomattavan korkea. Johtuu käsittääkseni siitä, että Kööpenhaminan turistimäärän kasvu on ajanut kaupungin majoituslukumäärän suhteessa asukkaisiin ja turisteihin hyvin nurinkuriseksi. Tämän vuoksi Airbnb-majoittuminen* oli yleisesti niin hinnaltaan kuin puitteiltaankin kilpailukykyinen vaihtoehto.

Ensimmäiset tarpeet majoittumiselle oli, että päästäisiin suhteellisen lähelle keskustaa, joten puntaroitiin majoittumisen osalta asuinalueiden välillä Nørrebrota ja Vesterbrota joista jälkimmäiseen päädyttiin.

Vesterbro on Helsingin Kruununhakalaisella klassisuudella oleva kaupunginosa joka kuitenkin henkii vahvaa Kalliolaista tunnelmaa. Asuinalueella oli huomattavan paljon kolmenkymmenen ikävuoden haarukassa olevaa väkeä, joka oli selkeästi päättänyt jo jatkaa sukupolveaan – eli perheellisiä näkyi katukuvassa paljon.

Myös kämppävalinta osui hyvin nappiin. Asunto oli hyvin tanskalaisittain sisustettu, kevyesti boheemilla tavalla, mutta samalla myös pitäen sisällään moderneja valintoja. Todella lämmin ja miellyttävä 2 huonetta ja keittiö-kokonaisuus joka osui vielä alueen osalta hyville pelipaikoille.

Kööpenhamina on sadetakkien luvattu kaupunki

Kelien puolesta ei valitettavasti päästy pahemmin nauttimaan hellekeleistä. Tanskassa muutoinkin suurin sadekausi osuu heinä- ja syyskuun väliin joten terveiset lähtivät pääsääntöisesti sateisesta Københavnista. Myös sademäärien pohjalta kaupunki oli selkeästi luvattu sadetakeille, jotka vielä ovat hyvännäköisiä. Päädyin itsekin ihmisten puettujen sadetakkien vaikutteiden alaisena ostamaan sadetakin tanskalaislähtöiseltä Samsøe & Samsøelta, ihan vain ”koska olen aina tarvinnut tälläistä”.

Köpiksen lähes lyömätön ruokatarjonta kulinaristille

Se mikä Kööpenhaminasta jäi eniten mieleen on kuitenkin ruoka-, ravintola ja baaritarjonta jota on tarjolla kaikkea etnisestä katuruoasta hyvin sofistikoituneeseen fine diningiin. Siitä huolimatta söi missä tahansa, oli ruoka pääsääntöisesti hyvää ja aina keskitason suoritusta ylempänä.

Milteinpä kaikki baarit tarjoilevat aamupalaa joka päivä ja iltaa kohti mennessä painopisteet vaihtuvat hyvään juomatarjontaan. Unohtamatta, että listalla on läpi aukiolojen ajan tarjolla erittäin maukkaita täytettyjä leipiä.

Huomionarvoisena seikkana myös tietenkin tanskalaisittain, ne sisustukset, joihin on käytetty niin aikaa kuin rahaa. Ravintolat selkeästi haluavat ihmisten viihtyvän sisällä, eikä sisustusta ole jätetty sen vuoksi puolitiehen. Vaihtoehtoja ravintoloissa siis riittää ja valikoima on ruokien osalta enemmän kuin kattava.

Kodbyen aka Meat Packing District

Käytiin myös Kodbyenin sisällä testaamassa paljolti kehuttu pizzaravintola mother. Kokemuksena ookoo, 7/10 – Stadissa Putte’s on palvellut paremmin.

Copenhagen Street Food Market / PapirØen

Lisäksi toinen pakko-nähdä-kokemus oli Christianian lisäksi viereisessä Christianshavnissa sijaitseva Street Food Market. Miellyttävää katuruokaa, paljon valikoimaa ja hyvä tunnelma – ehdoton suosittelu!

Kööpenhaminan kaupunkikuva, pyöräily ja ne pyörät(iet)

Myönnän, urbaania kaupungistumista arvostavana pyöräily on merkittävässä roolissa omia arkipäiviäni. Sen vuoksi Kööpenhamina luvattuna pyöräilykaupunkina kiinnosti. Vuokrattiin pyörät ja poljettiin menemään leveitä pyöräteitä nauttien kohteliaasta liikennekulttuurista jossa pyörille on varattu paikkansa liikenteessä. Kadehdittavan hyvin otettu pyörien rooli koko liikennesuunnittelussa huomioon. Todiste kai siitä, että ei sitä Köpistä suotta pyöräilykaupungiksi kehuta.

Kööpenhaminan hintataso

Jos paljon hyvää, niin usein myös jotain huonoa. Ainoat miinukset koko Kööpenhaminan osalta oli hintataso, joka oli jopa Helsingissä asuvalle kallis. Tuntui toistuvasti, että perustarpeista sai pulittaa vähintään saman ellei jopa kalliimpaa hintaa kuin kotona.

Ehkä osaltaan johtuu siitä, että on tullut totuttua matkustamaan paikkoihin joissa lomailun ja elämisen kustannukset ovat Helsinkiä halvempia. Nyt kun se ei sitä ollutkaan niin tuntuu yllättävältä lomailijan löysän lompakon kanssa. Silti, vaikka hintataso oli kallis, on Kööpenhamina Euroopan matkakohteena kuitenkin enemmän kuin suositeltava.

Myönnän, että Kööpenhamina jäi ajatuksiin joista voi hyvinkin kasvaa kaukokaipuu joka paranee vain matkustamalla sinne uudestaan.

* Affiliate-mainoslinkki, jonka pohjalta voin saada rahallista hyötyä. Mahdolliset tulot sijoitetaan suoraan hyväntekeväisyytenä seuraavan reissun matkakassaan.

The post Kööpenhamina on sadetakkien luvattu kaupunki appeared first on Eduardo.

Oltiin helmikuun alkupuolella mökkireissulla poikien kanssa ja tähän kolmeen päivään mahtui muutaman oluen lisäksi muutama kilo nyhtöpossua. Meikämandoliini oli myyty tuossa vaiheessa, sillä tällä reissulla oli ensimmäinen kerta kun olin osaltani kokkaamassa (lue makutuomarin roolissa) kyseistä ruokalajia. Teimme tällöin helpon valinnan muodon suhteen ja päätimme hyödyntää porsasta burgerin välissä. Tämä food feast jäi kuitenkin kaivelemaan takaraivossa ja päätin toteuttaa vielä oman testieräni kotona.

Nyhtöporsaan aka nyhtöpossun ohje

Nyhtöporsas on ruokalajina miltei laittoman helppo ruoka, eikä vaadi oikeastaan lainkaan työtä. Lähinnä kärsivällisyyttä. Lisäksi kassler, eli possun etuselkä (hehe) tai tuttavallisemmin sianniska on kilohinnaltaan edullinen lihavalinta, joten soveltuu myös helposti tarjottavaksi isommalle ryhmälle taikka ihan vain viikonlopun mittaiseen herkutteluun.

Koska en meidän perheessä ole mitenkään liian tiuhasti keittiön puolella ja myönnettäköön, että kokkaus kiinnostaa, mutta olen ollut liian laiska aktivoitumaan sen suhteen, ostin impulssin pohjalta lihan valmiiksi marinoituna jonka pesin pois ennen pataan laittamista. Toteutin myös muutoinkin helppoa kaavaa tämän reseptin kanssa.

Nyhtöpossun resepti

• 1,5 kg köntti kassleria
• 1 sipuli
• 1 punasipuli
• 3 kynttä valkosipulia
• 1 rkl suolaa
• 1 rkl cayannepippuria
• 1 rkl mustapippuria
• 1 rkl chilijauhetta
• 1 rkl paprikajauhetta
• 1 rkl juustokuminaa
• Coca Colaa
• Porter/savu-olutta
• 500g haluamaasi barbequekastiketta

Ohje

1. Laita uuni 100 asteeseen
2. Ota liha ulos pakkauksesta ja jos seuraat jalanjälkiäni, pese marinadi pois. Suositeltavaa olisi hieroa pintaan merisuolaa, mutta itse merisuolan puutteesta johtuen heitin pinnalle vain perussuolat ja hieroin.
3. Laita myös muut mausteet matkaan lihan pinnalle tässä vaiheessa: pippurit, chilijauheet, paprikajauheet, juustokumina ym.
4. Laita liha pataan, itse käytin kannellista pataa mutta myös uunivuoka tai muu korkeareunallinen astia sopii
5. Leikkaa sipuli, punasipuli ja valkosipuli ja lisää pataan lihan kanssa
6. Lisää barbequekastike ja levitä vaikka lusikalla se lihan pinnoille
7. Lisää oman maun mukaan Coca Colaa ja olutta. Itse käytin normaalia lageria, mutta jälkiviisaana savu tai porter-olut olisi voinut tehdä hyvää
8. Sekoita nesteet kunnolla
9. Lisää liha uuniin ja aloita pitkä muhittaminen. Tämän reseptin liha oli 16h uunissa, mutta tärkeintä on että liha on niin pehmeää, että se voidaan repiä
10. Tarkasta ja ennen kaikkea maista satunnaisesti kastiketta (jollei liha ole nesteen alla niin levittele lusikalla nestettä lihan pinnalle)
11. Käännä liha myös toisinpäin noin puolessa välissä muhittamista
12. Ota liha uunista ja ala repimään lihaa kahdella haarukalla suikalemaiseksi
13. Repimisen jälkeen kannattaa vielä kostuttaa revityt lihat padan liemessä
14. Suosittelen myös säilyttämään liemen tulevia ruokamättötarpeita varten
15. Maista, ole tyytyväinen ja nauti

Perunoiden ohje

Koska tämä ateria sopii myös urbaanille kaupunkilaiselle krapularuoaksi niin valmistin ihan vaan kaiken varalta pannuperunat nyhtöporsaan seuraksi.

Perunoiden resepti

• 1-2kg perunaa
• suolaa
• ranskanperunamauste / perunamaustesuola
• suolaa
• chilijauhetta
• paprikajauhetta
• öljyä

Ohje

1. Halutessasi kuori perunat
2. Keitä perunat kattilassa
3. Ota pois kattilasta, anna hieman jäähtyä ja leikkaa neljään osaan
4. Lisää öljy pannulle, kun pannu on kuuma lisää perunat
5. Lisää mausteet ja sekoita
6. Maista, ole tyytyväinen ja nauti

Sådär. Siinä se on. Jos haluaa terveellistää ateriaa niin salaattia matkaan, tai sitten vaihtoehtoisesti majoneesia kaiken joukkoon. Syö burgerin, patongin tai ciabattan välissä. Syö lusikalla. Salaa jääkaapista. Miten vaan, hyvää se silti on.

The post Nyhtöpossu uunissa ja perunat pannulla appeared first on Eduardo.

• Lyhyt matka: kilometrimäärältään vähemmän kuin Helsingistä Hämeenlinnaan
• Edullinen hintataso ruokailujen suhteen, erityisesti pihviravintoloissa saat koko aterian samaan hintaan kuin suomessa pelkät pihvit
• Hyvää ystävääni lainaten ”alkoholi on juoma, jota kuitenkin aina kuluu”. Eli alkoholi ja sen edullisuus
• Joulun alla vanha kaupunki antaa positiivista tunnelmaa tulevasta joulusta
• Ulkomaafiilis, toinen maa kuin Suomi on aina toinen maa

Päätin myöskin ottaa suomalaisen harmaan massan tapaan pistejärjestelmät hyötykäyttöön ja lasautin Tallink Siljan Club One -kortin tulille ja kerryttämään pisteitä, jotta on sitten se potentiaali matkustaa pisteilläkin eikä vain rahalla.

Päädyimmekin valitsemaan tällä kertaa aikaisen lähdön laivalla kohti Tallinnaa, joka takasi sen että aikaa kaupungilla oli riittävästi. Käytiin kurkkaamassa paikallisia ostoskeskuksia, joista Kristiine Keskuksessa useampikin hetki.

Kuten huomaatte ylläolevasta kuvasta, välillä miehellä on vakava laukkuvahdin tehtävä, kun naisella on tärkeämpiä hetkellisiä päämääriä suorittaa tiettyjä vapaapäivän toimenpiteitä, kuten shoppailua. Oikealla taas posepose Endlan varrelta, josta on myös ylhäällä näkyvä talo. Jos tulee Kristinessä käytyä ja ilma on hyvä, niin Endlan läpikävely Viron keskustaan on hyvä valinta. Napattiin E:n kanssa pieni kävelylenkki siitä ja saatiin nauttia yllättävän hyvästä ja valoisasta säästä torstaipäivän iloki.

Pihviä Tallinnassa: Ravintola SPOT

Käytiin E:n kanssa myös parisen kuukautta takaperin syömässä vuosipäivän kunniaksi SPOT -ravintolassa, joka on onnistunut molemmilla kerroilla vakuuttamaan ruokapuolellaan.

Alkuun otettiin Snacks for two -lautanen, joka sisälsi muutaman palan leipää, graavattua sekä kylmäsavustettua lohta, erilaisia lihoja, käsintehtyä juustoa ja ohessa vielä erilaiset kermapohjaiset kastikkeen kaltaiset höysteet.

Pääruoaksi tuttuun tapaan päädyttiin sisäfileeseen, joka oli näin toistakin kertaa onnistunut. Ensimmäisellä kerralla kastike sekä kokonaisuus lihan kanssa oli mukailevampi kohti espanjalaista keittiötä ja tämä taas mielestäni lähempänä ranskalaista. Ei lainkaan huono silti.

Ravintola Spotin ”huono” puoli on jälkiruokalistan pienuus, joka tarkoittaa sitä, että jos joku listan viidestä vaihtoehdosta ei juuri silloin osu maaliin, niin täytyy tehdä spontaani jälkiruokapaikan metsästys, johon myös mekin päädyimme. Vanhan kaupungin torin laidalta löytyi gastropub, joka palveli tällä kertaa juustokakulla, creme bruleella, kahvilla, irish coffeella ja yhdellä oluella.

Kippis.

The post Viro on varma valinta matkakohteeksi joulun alla appeared first on Eduardo.

Syksyn aikana kuitenkin törmäsin uutiseen, että kyseinen liiketila on vuokrattu ja Lauttasaaressa sijaitsevan Blue Peterin omistajat ovat perustamassa paikkaan uutta Faro nimistä ravintolaa.

Faron avaamisen jälkeen olen parikin kertaa käynyt paikassa istahtamassa alas etätöiden ja palavereiden merkeissä. Faro on siitä mukava, että sisustuksen osalta kaikki on kohdallaan korkkituoliensa, viimeisteltyjen pintojen ja erittäin nätin valaistuksen myötä.

Päätettiin tällä viikolla käydä hyvien säiden kunniaksi piipahtamassa Farossa vihdoinkin E:n kanssa yhdessä. Otin omaan pikkunälkääni kylmäsavulohta ja Hoegaardenin vehnäoluen.

Ja E nautti miniburgerin ranskalaisten kanssa.

Paikan hintataso on melko lähellä keskustahintoja sekä ruokien osalta hinnoittelu on fine dining -luokassa, mutta miljöön fiiliksen ja sisustuksen myötä on hinta toisarvoinen tekijä. Erityisesti tyynenä kesäpäivänä suosittelen liikkumaan kohti Ruoholahtea ja Faron terassia – kanavarannassa on todella ulkomaan tunnelmaa ja sitä jos mitä Suomen kesään kaipaakin.

The post Ruokaa ja juomaa Ruoholahdessa: Faro appeared first on Eduardo.

Lähdettiin perjantaina aamusta Superstarilla lahden ylitse ja tärkeimpinä aikeina lähinnä käydä pyörähtämässä muutamat kaupat, syömässä hyvin ja turvata pieni pätkä kesäjuomista jääkaappiin. Ruokailun suhteen tein kotiläksyjä edeltävänä iltana, sillä tahtotilana oli päästä syömään lihaa ja mielestäni hyvän ruoan kanssa ei kannata leikkiä arpapeliä pakollista enempää. Päätettiinkin siis tarttua TripAdvisorin pohjalta ravintolaan, joka oli Tallinnan ravintoloista sijalla yksi.

Rataskaevu 16 sijaitsee parin korttelin päässä vanhan kaupungin torilta ja ravintola onnistui vakuuttamaan. Ensinnäkin palvelu oli erittäin hyvää ja hipsteriviiksillä varustettu tarjoilijamme oli riittävän kohtelias, mutta ei silti pönöttänyt vaan onnistui pitämään fiiliksen sopivan rentona. Myös miljöö itsessään huokui tunnelmaa: kiviseinät, puulattia, pieni baaritiski heti aulassa, nuorekas henkilökunta ja paljon muuta hyvää.

Sitten se ruoka. Otettiin pullo valkoviiniä alkuun, joka sai taas muistamaan kuinka moukkamaisesti sitä yleensä itse tuleekaan juotua, lämpötilalla on oikea merkitys myös siihen viinin makuun. Alkuruoat vakuutti niin ikään, E nautti paistettuja sieniä lehtitaikinanyytissä ja itse pitkäaikaisen ankanlihan himoni takia pariloidun ankkasalaatin.

Pääruoan osalta oltiin päätetty jo valmiiksi sisäfileet, joten nämä myös tilattiin. Pihvien osalta ensivaikutelma oli, etteivät ne olleet sen ihmeellisempiä kuin peruspihvit käytännössä missä vain ravintolassa, jossa kokki osaa paistaa, mutta pienen suutuntuman jälkeen annos löysi itseensä mukavasti lisää makua. Erityisesti savunmakuinen viinikastike löysi tiensä vatsan kautta sydämeen.

Koska itse en ole erityisesti makeiden jälkiruokien ystävä, päätyi E nauttimaan tarjoilijan suosituksesta suklaakakkua, joka kieltämättä oli erit-täin maukasta. Omalta osaltani jälkiruokana toimi tuplaespresso, joka ylisanoja säästelemättä oli hyvin tehty.

Kokonaisuus oli todella onnistunut, jopa myös hintojensa puolesta sillä koko ateria kahdelle kustansi hiukan yli 60 euroa, joten ravintola on erittäin hyvä vaihtoehto, erityisesti jos tahtoo päästä syömään hyvin Virossa. Suosittelen myös muutaman kerran kokemuksella, että teet pöytävarauksen ravintolaan, sillä ravintolan täyttöaste oli näin normaalinakin perjantai-iltapäivänä lähemmäs 100%. Jos siis Viron reissulla kiinnostaa syödä hyvin, suosittelen varauksetta Rataskaevu 16:sta.

The post Rataskaevu 16 – tuo kulinarismin kehto Virossa appeared first on Eduardo.

Kuva: Bock – Terrace

Ei tarvinnut pettyä. Meikäläinen nautti possuversion leivästä ja muu seurue otti härkää. Makunautinto oli helposti taattu, sillä annos oli iso ja äärettömän maukas. Tällä hetkellä leipien hintalaput ovat 9€ ja saa vaihdettua myös halutessaan salaateiksi. Täysin arvoisensa, hyvä investointi ja tulee myös varmasti Albertinkadun Street Gastrosta tultua haettua take-awayt kotiin saakka. Suosittelen kuitenkin nauttimaan tulevan Helsingin kesän aikana Bock Terracen sijainnista, sen tunnelmasta ja erittäin hyvästä safkasta (aukioloajat: to 11.00 – 20.00, pe-la 12.00 – 24.00, su 12.00 – 20.00.).

The post Bock Terrace slash Street Gastro appeared first on Eduardo.

Ajattelin ottaa pienen recapin tästä joulukuusta, kun on tullu taas mentyä haipakkaa sinne sun tänne ja tarkka keskittyminen siihen mitä onkaan tapahtunut on lievästi herpaantunut blogin osalta.

Tässä vielä itsenäisyyspäivää edeltävät kevyehköt after workit, joiden myötä Tukholman reissu oli tavallistakin raskaampi. Huom. mustikkashotit eivät olleet minun, mutta E:n suuresta pyynnöstä huolimatta jaan ne myös tänne.

Pidettiin myöskin viime viikonloppuna vihdoinkin tuparit. Ne lyötiin tosin jo lukkoon heti muuton jälkeen, sillä haluttiin varmistaa että mahdollisimman moni meidän tutuista hyvistä tyypeistä pääsisi paikalle. Saatiin nauttia vajaan 40 hengen kanssa meidän uudesta kämpästä ja selviydyttiin myöskin ilman ihan älyttömän suuria vahinkoja, joka on vain positiivista.

Mikä parasta, että meiltä löytyi näin paljon ihmisiä jotka olivat valmiita lahjomaan E:tä ja minua meidän asunnon johdosta – tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että porukka oikeasti panostaa näin paljon. Plus erityishuomio artikkelikuvassa olevaan piparkakkutaloon, joka varmasti on vienyt tekijältään mielenterveyden: kattotiilet on tehty veitsellä väännellen fudgesta – ei mitään lisättävää.

E:n hoitamat sisustustaulut, jotka ulkoistettiin sen faijan asennettavaksi. Sekin oli ihan hyvä veto, menipähän taulut suorempaan kuin meikäläisen timpurin taidoilla.

Koska näihin koostepostauksiin kuuluu aina ruoka, niin tottakai myös ruokakuvat mukaan! Alta löytyy E:n tekemä thaimaalainen ruoka, josta muistan tässä vaiheessa ainoastaan, että lehdestä revitty resepti pyöri meidän keittiössä pitkään, siinä oli ehkä kookosta ja se oli todella maukasta.

Tupareihin saatiin E:n tekemänä Rocky Roadia, joka oli sikäli uusi tuttavuus meikäläiselle, mutta joudun valitettavasti myöntämään, että tupareiden tarjoilupuoli keskittyi osaltani vahvemmin nestepitoiseen antiin, niin en päässyt tätä maistamaan. Kaikki jotka maistoivat, kertoivat olleen hyvää – olen kevyesti kateellinen.

Tortillavuoka. Silloin kun saa toivoa, että mitä syödään niin tortillavuoka on korkealla siinä listassa, sillä tässä ruoassa yhdistyy se kaikki hyvä mitä tortilloissa on ja vielä se, että sen saa syödä luvallisesti haarukalla ja veitsellä jolloin myös sotkeminen on poissa. Suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan reseptin ja kokeilemaan!

Viimeisimpänä todiste siitä, että Töölössä on jouluisempaa kuin Jätkäsaaressa. On suorastaan epäreilua, että meidän rappukäytävässä ei ole joulukuusta, ihan vaan sen vuoksi, että joulukuuset tekee joulun, jopa rapussa! Lukijat – olkaa hyvät, Töölön joulukuusi:

The post Joulukuu kuvina appeared first on Eduardo.

Postauksen pääkuvana on meidän tuorein investointi – alle 4 euroa maksanut seinätarra jostain Aasian perähikiältä. Ensimmäisen tilauksen kanssa kävi niinkin yllättävästi, että kyseistä tarraa ei koskaan meidän postilaatikkoon asti saapunut, joten tämä lie aiemman kaksonen.

Tässä meidän soma neiti näyttää ”kauniimman” puolensa.

Jatkettiin E:n kanssa tätä talven ja joulun odottamisen tematiikkaa, osui ja upposi.

Tää oli ensimmäinen resepti, jota koitin imitoida Pinterestin pohjalta mahdollisimman paljon. Tähän tähdättiin ja tälläistä siitä sitten tuli:

Duunissa sisäisen palaveripäivän + pikkujoulujen kunniaksi pääsin kokeilemaan Ravintola Rullan rullia, jotka oli ihan mielenkiintoinen kokemus ja varmaan tulevaisuudessa tulee pyörähdettyä toistekin ravintolan listan äärellä.

Ja koska kovin vahvalla ruokateemalla mentiin tämä postaus niin tässä edeltävän sunnuntain nautintoainekset, jotka meni meidän perheen työnjaolla ”pese sinä Dina niin mä laitan meille brunssia” ála E. Sehän sopi enemmän kuin hyvin.

Perjantaina luvassa pitkästä aikaa pientä reissaamista, kun otan nokan kohti isoäitiäni ja matkustelen kohti Mouhijärveä. Mutta nyt kutsuu ensimmäisen kunnon pakkaspäivän iltaulkoilut hurttien kanssa, mukavaa viikkoa!

PS. Tässä tämän illan biisi:

The post Viime viikkojen recap appeared first on Eduardo.

Otettiin lauantai leppoisasti kotosalla, jossa sainkin nauttia gourmeeta kotikokin tekemänä:

Spagetti och lihapullat ála E.

Illalla koirien kanssa lenkillä saatiin tuta ensimmäinen kerta se miltä Jätkäsaaressa tuntuu, kun mereltä oikeasti tuulee. Esimerkiksi sisäpihalla olleet metalliaidat kaatuu, eli kyllä täällä varmasti pääsee kokemaan miltä Mordorin maa pahimmilla keleillä tuntuu. Jatkettiin koirateemalla myös tänään, kun vuorostaan säät helli todella. Otettiin illan kunniaksi suunta kohti Rajasaarta, joka on siis ns. ”koirasaari” ihan Taka-töölön tuntumassa. Jos ulkona näyttää lokakuun alussa vielä tältä, ei voi kun tykätä:

The post Viikonloppufiilistelyt appeared first on Eduardo.