Lähdettiin E:n (nykyisen vaimoni!) kanssa ennakoivalle honeymoon-matkalle Lontooseen neljäksi päiväksi. Aloitettiin samassa yhteydessä loma ja tämän matkan tarkoituksena oli saada pieni irtiotto häästresseistä ja kaikesta arkisesta.

Moni puhui meille, että kaupunki on meidän mieleen ja eivät nuo veikkaukset menneet laisinkaan pieleen.

The Stratford – skandinaavisella sisustuksella vivutettu hotelli

Majoituttiin Stratfordin -alueelle toukokuussa avattuun The Stratford -hotelliin*, jossa nykyisen trendin mukaisesti yhdistyivät ravintolat, hotelli ja loft-asunnot.

Hotelli valikoitui hieman budjetin ylälaidasta, pitkälti uutuudensa ja erityisesti sisustuksensa vuoksi. Saatiin häiden kunniaksi suurempi huone, jossa odotti valmiina kylmä prosecco-pullo ja suklaakakkua – tästä ei pahemmin voinut valittaa. Yleisesti muuten huoneeseen oli valikoitu seesteisyyttä tukemaan pehmeä kokolattiamatto, sänky kuin tyynytkin olivat huippuluokkaa ja kylpyhuoneessa kokonaisuus kruunattiin sadesuihkulla.

Vahvalla skandidesign -painotuksella visuaalinen silmä lepäsi hotellissa erittäin hyvin.

The Stratford Hotel* sijaitsi hyvällä paikalla julkisten osalta ja mm. keskustaan menevään Central Line -metrolinjalle pääsi hyppäämään vierestä kyytiin. Myös Westfield -ostoskeskus oli aivan muutaman askelluksen päässä. Knoppina muuten, että Westfield on euroopan neljänneksi suurin ostoskeskus, eli tarjoaa itsessään tutkailtavaa kuin syötävääkin ronskisti.

Camden Market oli Camdenissa käynnin arvoinen

Camden Town ja ruokakoju/kauppa-alue oli paikkana mielenkiintoinen. Paljon turisteja, jotenkin vanhahtavalla asuinalueella, josta löytyi värikkäitä julkisivuja pienillä välikaduilla. Jatkuva liikenteen pauhu ja turistien sekamelska teki alueesta uniikin.

Itse markettialueella oli kymmeniä, ellei satoja kauppoja sekä ruokakojuja vahvalla katuruokapainotuksella. Kauppavalikoimasta löytyi melkoisesti vintagekauppoja, joissa myös tarjooma oli yllättävän hyvää. Jos Barbourin tikkitakki tai Burberryn trenssi olisi houkutellut, niitä olisi saanut Camdenista kohtuulliseen 65 punnan hintaan.

Yleisesti koko Camden Marketissa näkyi Israelilaisen rahoittajan isot investoinnit siihen, että alue on alkanut elämään ja kehittymään. Väkimäärän perusteella nämä satsaukset ovat myös tuoneet kävijävirtaa ja rahaa alueelle.

Muutenkin paikka oli hyvin erilainen suhteessa moneen muuhun vastaavaan joita ollaan päästy Aasian reissuilla näkemään. Omalla tavallaan niin ainutlaatuinen, että jäi resonoimaan kivasti mieleen.

Ikoniset tavaratalot on Lontoon suola

Pääsin suurena tavaratalorakastajana näkemään ”muutaman” ikonisen kohteen, jotka ovat Lontoon kokoisessa metropolissa mittakaavassaan tietenkin suurta ja hienoa. Samalla tämä vertailu hieman surettaa suomeen katsottuna, mutta väestön määrä näissä vaikuttaa väkisin.

Pakollinen visiitti The Selfridgesiin

Selfridges yli satavuotisen historiansa myötä oli erityisesti paikka joka piti päästä yliviivaamaan omalta listalta pois.

Katselin Entouragestakin tutun pääosanäyttelijän Jeremy Pivenin tähdittämän tv-sarjan Netflixistä vuosipari takaperin ja se kuvastaa hyvinkin kuinka merkittävä kokonaisuus Selfridges on koko Englannin kaupalle aikoinaan ollut. Toivat mukanaan sanat elämyksellisyys ja markkinointi, jossa näyteikkunat näyttelivät merkittävää roolia kaupan edistämisessä.

Nykyhetkessä rakennus on mahtipontisen komea ja sisältä huokuu historiaa. Noin muuten tavataralo siinä missä moni muukin ympäri maailmaa, mutta itselle mieluisin huomio oli katumuodin lahjakas muovaaminen osaksi koko tavataralon valikoimaa. Shopinshop -mallilla tavaratalosta löytyivät mm. Kith, Bathing Ape (BAPE) ja Off White by Virgil Abloh.

Tavarataloja Harvey Nicholsista Harrodsiin

Muotikaupan saralla itselleni kaikista mieluisin oli Harvey Nicholsin kokonaisuus, vaikka vain yksi kerros miestenmuotia oli lievä pettymys. Löytyi kuitenkin uuden lompakon verran ostettavaa.

Sivuknoppina näki myös Monclerille annetuista neliömääristä, että taitaa merkki olla aika nosteessa tällä hetkellä.

Sivuttiin nopeasti toista ikonista tavaratalokohdetta: Harrodsia. Tämä sijoittui kuitenkin myöhäiseen iltaan ja lähi-idästä saapuneiden turistilaumojen myötä tuntui hieman tuskalliselta läpikäydä. Lähi-idästä saapuneen porukan määrä kuitenkin osoitti sen, että Lontoossa jos missä lompakon nyörejä avataan ja venytetään.

Lontoon luksus tuntui jotenkin omalla aristokraattisella tavalla olevan ylellistä ja hienoa.

Lontoo oli kaikkinensa mieluisa

Pidettiin kyllä, vaikkei ollut aivan sitä mitä odotukset ja ajatukset oli, mutta ei silti laisinkaan pettänyt. Yleisesti rahaa hujahti muutama satanen syyskauden kamppeisiin, joten shoppailua tuli harjoitettua onnistuneesti.

Hotelli oli kolmelta yöltä vajaa 500€ ja menopaluulennot Finnairilla 232€ kahdelta hengeltä. Fiksuina kerrankin osattiin ottaa lähtölento puolelta päivin ja paluu takaisin vasta iltaseitsemän jälkeen, joka antoi riittävästi unta ja nähtävää vielä lähtöpäivällekin.

Isoin miinus kaupungista oli satunnaisten ruoka- ja kahvilapaikkojen vähyys ja väkipaljous tietyillä alueilla (katson kartasta Oxford Street -osoitetta). Metropoliin kuuluvana ominaisuutena myös matkat ovat tietenkin pitkiä, jonka vuoksi kaupungissa liikkumiseen kuluu aikaa ja matkustusmuodosta riippuen täten myös rahaa. Metrolinjat ja Uber toimivat kuitenkin molemmat oikein moitteettomasti.

Jätettiin paljon nähtäväksi vielä toiselle kerralle, joka tulee koittamaan ennemmin tai myöhemmin. Lontoossa siis kuljettu sinne ja tänne. Kävelty kymmeniä kilometrejä. Laatuaikaa vietetty vaimon kanssa. Lomalla. Elämässä kaikki hyvin. Kiitos.

* Affiliate-mainoslinkki, jonka pohjalta voin saada rahallista hyötyä. Mahdolliset tulot sijoitetaan suoraan seuraavaan matkalippuun.

The post Lontoo – ei siellä sadakaan aina appeared first on Eduardo.

Aloin miettimään vielä tarkemmin aiemmin kirjoittamastani lifestyleblogien kiiltokuvista ja sitä miksi sen ympärillä oleva maailma jotenkin resonoi itsessä.

Lifestyleblogien valoisat (ja nätisti käsitellyt) kuvat ilmentää tietyllä tavalla lukijalleen aina keinoa larpata toisen ihmisen elämää. Sitä samaa josta usein syntyy fiilis, että oispa-tollasta itselläkin. Nostan todella paljon hattua niille bloggaajille jotka on jaksaneet kirjoittaa yli kymmenen vuotta ja onnistuneesti tehnyt bloggaamisesta itselleen myös ammatin. Erityisesti vielä lifestyle-puolella jossa kirjoitetaan niin laajalla pensselillä, että siitä on yhden aihealueen ympärille erikoistuminen kaukana. Ammattitaitoa sekin, että kykenee visualisoimaan elämäänsä kuvien ja tekstien muotoon, vielä niin että tuhannet seuraajat sisältöä kuluttaa.

Tottakai itsekin lukee blogeja ja katsoo IG-storyja sillä ajatuksella, että voi kun vois olla tota samaa, mutta samalla kuitenkin se edustettu elämäntapa on siinä kiinnostavampi tekijä kuin se, että mitä tai missä asiat tapahtuu.

Itselle samankaltaisen maailmankuvan rakentaminen tai sitä kohti meneminen perustuu pitkälti kuitenkin sille ajatukselle, että sykkimällä kohti itselle tärkeää maalia ja tekemällä työtä josta tykkää, voi saavuttaa halutun elintason jolla pystyy taas määrittämään oman elämänsä askeleita vapaammin. Raha tuo pääsääntöisesti aina turvaa ja vapautta, mutta ei itseisarvoisesti määritä onnea.

Bisnes kiinnostaa

Mulle on jotenkin ollut melko pitkälle teini-ikäisestä lähtien ollut selkeää, että bisnes kiinnostaa ja urapolku tulee olemaan jossain yrittäjän ja intohimotyöntekijän välimaastossa. Se minkälaisilla aalloilla nykyhetkeenkin on päädytty on taas ollut kaikkea muuta kuin selkeää. Ekan palkkaduunin aloittaessani muistan kelanneeni, että tämä on vain porras matkalla johonkin sellaiseen jossa oikeasti viihtyy. Kerrankin näsäviisaana voi sanoa olleensa oikeassa, vaikka olinkin nuori ja naiivi.

Naiiviudesta hyvä osoitus oli myöhäisteininä vallinnut ajatus, että ennen kolmeakymmentä pitäisi olla miljoona tienattuna. Pari vuotta jäljellä ja veikkaan että miljoonaa ei tule tässä ajassa tienattua. Eipä tuo ole onneksi ollut aikustumisen myötä tavoitelistallakaan enää vuosiin.

Oman elämän merkityksellisyys kuitenkin parisuhteen lisäksi määräytyy pitkälti työminästä ja sellaisesta tekemisestä, jossa koen olevani hyvä ja saavani asioita aikaan.

Jos koko ammattitaito pohjautuu itseopiskelulle ja kokeilun kautta tekemiselle, on aika luonnollista että työstään myös tykkää. Parhaimmillaan työ on lisäksi askel kohti sitä, että nykyhetkessä voi nauttia elämästään antoisasti ja samalla myös turvata tulevaisuutta kasvamalla ammatillisesti (ammattitaito), säästämällä rahaa (ansiotaso), mutta ennenkaikkea kasaamalla muistoja nykyhetkestä.

The post Larppaatko lifestyleblogeja? appeared first on Eduardo.

Oma radiohiljaisuuteni on kestänyt jotakuinkin vuodesta 2016 lähtien jonka jälkeen en vuositasolla ole saanut yli kymmentä postausta kasaan. Tähän on monta syytä, mutta yksi lienee multitaskaamisen synnyttämä tehottomuus ja ettei energiat vain ole riittäneet paneutumaan tähän. Käyn seuraavaksi syyt läpi, jotta saan omatuntoni puhtaaksi.

Multitaskaajalla pitää olla aina monta projektia käynnissä

Kuten otsikkokin kertoo, olen multitaskaaja. Tunnustetusti loistava toimeksipanija, mutta huono tekemään rutiinilla toistoja.

En edes tiedä voiko tästä taudista parantua, mutta 2013 vuodesta asti toimin palkkatyöni ohessa sivutoimisesti verkkokauppayrittäjänä. Toiminimeni on kulkenut mukana 2009 vuodesta asti ja aktivoin sen käyttöön 2014 vuoden alkupuolella. 2014 vuoden lopussa päädyin kokeilemaan elämäni ensimmäisen kerran täysipäiväistä yrittäjyyttä tässä vaiheessa kolmen eri firman kanssa.

Tämän kaiken ohella olen kovasti yrittänyt ylläpitää myös ammatillista osaamistani ja kirjoittaa niistä asioista myös toiseen blogiini. Olen tehnyt satunnaisia duuniprojekteja rahan perässä. Kokeillut tubettamista. Perustanut Tuplariimi -räppipodcastin. Kun jätin täysipäiväisen yrittäjyyden 2016 kesällä, jätin edelleen yhden legacy-asiakkaan toiminimen puolelle jota edelleen autan digimarkkinoinnissa – heille kun haluan vilpittömästi hyvää ja rehellistä kasvua bisnekseen verkosta. Sitten tulikin taas arkipäivän kiireet jotka ovat vieneet tähän päivään saakka.

Väitän kuitenkin, että nyt tilanne on muuttunut. Tehtiin liiketoimintakaupat sivutoimisesta yrityksestä, joka kyllä rehellisesti vei joskus paljonkin aikaa viikosta – ihan vaan siihen juoksevaan bisneksen pyörittämiseen. Tuntuu vähän tyhjältä, mutta vapauttavalta koska se toivottavasti myös tarkoittaa sitä että tulevaisuudessa tulisi panostettua niihin asioihin joista ei tule rahaa, mutta tulee iloa. Kuten tästä blogista.

Miksi suomesta puuttuu miesten kirjoittamat lifestyleblogit?

Osasyy miksi tämä blogi aikoinaan edes syntyi oli mielestäni (varo, karkea yleistys) se, että suomesta puuttui täysin miesten kirjoittamat lifestyleblogit. En nyt itsekään voi väittää meneväni siihen tiettyyn mielikuvaan lifestyleblogeista, mutta lifestyle -termi on kattotasoltaan laaja.

Kun puhutaan siitä mitä lifestyle tarkoittaa, viitataan sillä kuitenkin elämäntapaan ja -tyyliin. On hieman absurdia, että se liitetään usein luksuselämään ja kiiltokuvapintoihin joissa stilisoidaan asiat kliinisen puhtaan kauniiksi, niin että kaikki sielu on kadonnut kuvista ja tekstistä. Tätä se tosissaan voi joillekin merkata, itselleni se merkkaa sitä samaa tematiikkaa jota se on alustapitäen ollut: elettyä elämää ja niitä juttuja joista innostun niin, että tahdon jakaa sen muillekin.

Edelleenkin mielestäni tilanne miesten lifestyleblogien suhteen on heikko ja sieltä erottuu pitkälti vain muutamat avainpelurit jotka, kiitoksena heille, listaan alle:

• Mustarttu
• Kalenterikarju
• Ohituskaistalla (Mika Niemi)
• Keikari
• Stylefellow
• Also Sprach Jussi (Jussi Mäntysaari)
• E20 (Esko Kyrö)
• Tämän kylän homopoika

Lukumäärä kertonee edelleen karua kieltä nykytilasta. Otan toki mielelläni vastaan vinkkejä itselleni luentaan ja tähän listaan lisättäväksi!

En edelleenkään uskalla osaltani luvata mitään, joka on järkevintä. Koitan ja yritän kuitenkin vilpittömästi kirjoittaa ja blogata enemmän, koska se tuntuu itsestäni myöskin hyvältä.

The post Moi kaikki. Mä oon multitaskaaja. appeared first on Eduardo.

Succession on viime aikojen osalta ollut raikkain uutuussarja johon olen törmännyt. Löytyy HBO Nordicin sarjatarjonnasta.

Sarjat joissa erityisesti vilkaistaan yläluokan (eli rikkaiden) elämään jotenkin sermin takaa, jostain syystä vetoaa hyvin usein. Billions on ollut hyvä esimerkki sarjasta, joka ei välttämättä näyttelyltään ole täysin tyrmäävää, mutta elintaso ja pörssi aihealueena ovat hyvin mielenkiintoisia. Succession menee tähän samaan laariin Billionsin kanssa.

Succession on vähän erilainen

Succession koukuttaa jo jylhästä tunnusmusiikistaan lähtien. Sarja perustuu Roy -sukunimellä varustettuihin perheenjäseniin jossa juoni rakentuu pitkälti patriarkkaisänsä toimitusjohtajan pallilta alas astumisen ympärille ja siihen kuka ottaa vastatakseen multimiljardien mediabisneksen.

Sarjassa on nopeita leikkauksia ja sen kantava teema on perhesuhteiden ristiriitaisuus, mollivoittoisen musta huumori joka on varustettu jopa koomisella epätoivolla.

Ehkä se kaikista kiinnostavin kulma sarjassa on se, että sukulaissuhteiden lisäksi tarina pyörii olennaisesti liike-elämän, bisneksen ja menestymisen tarpeen ympärillä jossa se on priorisoitu huomattavasti korkeammalle kuin yleinen mielipide sen sallisi olla. En osta jenkkiläistä ”teen 18 tuntia töitä joka päivä” -glorifiointia, mutta uskon siihen että menestyksen eteen tarvitaan enemmän työtunteja kuin työehtosopimuksien määräämät 7,5 tuntia.

Jaksot kestävät vajaan tunnin, joten ei ihan helpointa ohimennen pureksittavaa, mutta jostakin syystä resonoi itseeni lujaa. Suosittelen tutustumaan.

The post Succession, sarja jossa perhe, bisnes ja musta huumori kohtaavat appeared first on Eduardo.

Kämppä löydettiin frendin serkun kautta pitkähkön virpomisen kautta, mutta päästiin kuitenkin vuosi sitten syyskuussa asettumaan kuitenkin kodiksi. Ja ollaan nautittu, paljon. 60m2 suurella huonekorkeudella ja isohkosti elintilaa, vielä vaatehuoneen kera, unohtamatta toki että Espalle kävelee tästä 3 minuuttia.

Kaartinkaupunkihan on hassu kaupunginosa siitä, että 10 000 ihmisestä vain 1000 asuu tällä pienellä alueella. Se on näkynyt erityisesti lounasaikojen ruuhkaisuudessa ja muuten taas iltojen hiljaisuudessa. Valtaosa keskustan auto- ja kävelyliikenteestä menee suoraan Erottajalta eteenpäin ja tämä jättää meidän korttelivälin Korkeavuorenkadulla hyvin rauhaisaksi.

Korkkariksi kutsuttu koti on ollut vielä vuodenkin jälkeen kuherruskuukauden alla. Asunnossa on ollut hyvä olla ja kotiin kiva tulla.

Olisi myös edelleen, ellei vuokra vuokraemäntämme olisi myynyt asuntoa pois uudelle omistajalle, joka siis tarkoittaa meille poismuuttoa. Asunnon myyntiin laitto ja paperityöt tapahtui alle kuukaudessa. Ymmärrän kyllä omistajaa – kun tulee tarve realisoida omaisuutta, ei vuokralainen tässä suhteessa ole peruste olla tekemättä ratkaisuja.

Tuntuu surulliselta, kun asuntoon muutto oli parisuhdettakin osaltaan yhteenliimaava. Elämäni ensimmäisen kerran asunto oli sellainen, jossa olisi nähnyt asuvansa vielä vuosia.

Tuntuu siis hetkellisesti pahalta, vaikka materiaan ei saisikaan kiintyä. Suru kuitenkin samalla pakottaa eteenpäin. Nämä lie näitä vuokralaisena olemisen pahoja puolia.

The post Mitä kun unelmakoti lähtee alta? appeared first on Eduardo.

Nykyisen työnantajani uusille työntekijöille jaettuun ”tervetulopakettiin” sisältyy tohvelit jonka kautta olen saanut löytää niiden mukavuuden uudestaan. 9 kuukauden ajan ylhäällä olevan kuvan mukaisilla tohveleilla arkiviikkoja kävelleenä totesin joulun alla, että tarvitsen uuteen asuntoon ehdottomasti samanmoiset. Ihan vain jotta herraskainen elämä jatkuu ympäri vuorokauden. Johtuen hetkellisistä saatavuushaasteista Hush Puppiesin lahjatohvelit saapuivat parisen kuukautta joulun jälkeen, mutta saapuivat kummenkin. Näin kevyesti krapulaisena sunnuntaiaamussa en tiedä parempaa kuin tepastella ympäri kämppään kahvikuppi kädessä ja tohvelit jalassa. Voi vaikka leikkiä olevansa oman elämän Hugh Hefner.

The post Oman elämänsä Hugh Hefner appeared first on Eduardo.

Olen seurannut Laurin Wincave-blogia jonka pohjalta jo aikoinani tulkitsin, että meitä voisi kuvailla termillä musiikkikaksoset. Tästä parisen vuotta eteenpäin ollaan päädytty anniskeluravintoloista podcast-studioille ottamaan oppia siitä mikä tämä suomessa jylläävä podcast-buumi on. Tässä samassa yhteydessä on nauhoitettu myös parisen jaksoa meidän yhteistä podcastia.

Julkaistiin siis podcast nimeltä Tuplariimi. Kuten nimestä on tulkittavissa, Tuplariimi on podcast räpistä, hiphop-kulttuurista, sen eri muodoista, kehityksestä ja ”skenen tilasta”. Kaikki tämä täysin ilman tavoitteita, paitsi palkinto RadioGaalasta ja olla vaatimattomasti suomen (ainoa ja) paras räppipodcast.

Ensimmäisen podcast-episodin aiheena on suomiräppi, jonka pystyt kuuntelemaan myös alta. Ollaan myös Soundcloudissa sekä Itunesissa – joiden lisäksi löytyy lisäksi uutiskirje, Facebook-ryhmä ja Twitterissä tavoittaa hashtagilla #Tuplariimi.

Jos kuuntelet, toivottavasti tykkäät, tilaat ja kommentoit.

The post Tuplariimi-podcast appeared first on Eduardo.

Aikoinaan Jätkäsaareen muutettaessa romantisoin ajatusta kuinka hienoa päästä näkemään kehittyvän ja rakentuvan asuinalueen kasvua. Ei mennyt ihan nappiin tämä ajatus.

Tässä näkymä marraskuusta 2013:

Ja tässä näkymä syyskuulta 2016:

Kuten tästä voinee arvata, ei ihan maailman miellyttävin alue asustella.

Jätkäsaaren asunnot, uupuvat palvelut ja keskeneräisyys

Tehtiin E:n kanssa noin vuoden päivät henkisesti lähtöä. Lähtöön on useampikin syy, mutta listaan seuraavaksi merkittävimmät.

1) Asuinalue on kesken. Siis todella kesken. Heräsin muuttoa edeltävällä viikolla 7:26 aamulla siihen kun kaivinkoneen telaketjut nitisee makuuhuoneen ikkunan alla.

2) Asuttiin Ilmarisen vuokra-asunnossa, joka oli asuntona ihan ookoo. Uusi, sen pohjalta vähän huonosti rakennettu, mutta silti – oltiin ensimmäiset asukkaat joka oli toki plussaa. Vuokrataso oli kohtalaisen kova siitä, että Jätkäsaari voisi periaatteessa asuinalueena sijaita ihan missä tahansa. Toki myöskään unohtamatta, että Ilmarisen tapa ulkoistaa kaikki liittyen taloyhtiön hallinnointiin, ei tämä saanut ainakaan vuokratasoa kohtaamaan palvelutason kanssa positiivisesti kertaakaan.

3) Jätkäsaaresta uupuu lisäksi palvelut. Se, että alueelta löytyy yksi K-market, Verkkokauppa.com, kohta valmistuva Clarion-hotelli, Subway, yksi nepalilainen ravintola ja Hesburger joka menee sunnuntaisin kiinni SEITSEMÄLTÄ ei todellakaan vastaa mielikuvaa kaupungissa asumisen palvelutasoista. Valitettavaa mutta totta. Ehkä asukasmäärän kasvu seuraavan viiden vuoden sisään sitten tuo volyymia jonka pohjalta alueelta löytyisikin jopa toinen kauppa.

Syy asua Helsingissä kun pääasiallisesti pohjautuu siihen, että kaupungin palvelut ovat saatavilla. Jätkäsaaresta nämä kaikki kaupunkilaisuuden peruspilarit oikeastaan uupuivat. Toki, alue on lähellä keskustaa ja pyöräily Baanaa pitkin on enemmän kuin sujuvaa. Silti samaan aikaan koko alueesta jäi uupumaan se katuvalot, korttelikapakka ja koko kaupungissa asumisen ydin, se tunnelma.

Siksipä siis muutettiin Kaartinkaupunkiin keskustakaduilla sijaitsevien jykevien julkisivujen, palveluiden ja sen pariin mitä Jätkäsaari ei kyennyt tarjoamaan.

Jätkäsaari sai jäädä pitämään tunkkinsa.

The post 3 syytä miksi Jätkäsaari saa pitää tunkkinsa appeared first on Eduardo.

* Affiliate-mainoslinkki, jonka pohjalta voin saada rahallista hyötyä. Mahdolliset tulot sijoitetaan suoraan hyväntekeväisyytenä Kindlessä sijaitsevaan kirjahyllyyni.

The post Unelmat polttoaineena? appeared first on Eduardo.

Tavallaan pidän todella paljon arjesta. Arki on vähän kuin kaksiteräinen miekka. Sitä voi joko rakastaa tai vihata, vaikka tiedämme että rakastaminen on järkevämpää.

Nautin toki vapasta ja lomista, joskin yhtälailla vastapainoksi kaipaan arkipäiväiseen kalenteriini täyttöä. Uusien ihmisten tapaamista, arkista pusertamista, välillä päänsärkyä kiireestä ja stressistä, jonka jälkeen usein onkin rentouttava tunne istahtaa perjantaina after work -oluelle.

En ymmärrä miksi arjesta puhuttaessa sitä käsitellään usein negatiivisuuden kautta. Eihän rutiinitkaan ole lainkaan huono asia vaan enemmänkin vahvistus, että olemme oppineet noudattamaan jotain prosessia. Se onko prosessi hyvä vai huono, onkin enemmälti itsemme päätettävissä. Näen kuitenkin jokaisessa prosessissa aina kehitettävää ja ehkä tämä onkin nykypäivämme ikiliikkuja: miten tehdä omasta arjesta parempi?

Kärsimättömän luonteeni takia olen huomannut taistelevani aina aikaa vastaan. Se on oman elämäni pahis, jonka pitäisi vain kulua nopeammin. Asioiden jouduttaminen kun harvoin on mahdollista ja kärsivällisyyteen pitäisikin oppia. Ehkä kokonaisvaltainen ymmärrys ja kärsivällisyys tulee iän myötä, ehkä.

Siksi on lohdullista tietää arjessa elämisen olevan aina askelmerkkejä eteenpäin, hitaasti mutta varmasti.

The post Missä olet arki? appeared first on Eduardo.