Larppaatko lifestyleblogeja?

Aloin miettimään vielä tarkemmin aiemmin kirjoittamastani lifestyleblogien kiiltokuvista ja sitä miksi sen ympärillä oleva maailma jotenkin resonoi itsessä.

Lifestyleblogien valoisat (ja nätisti käsitellyt) kuvat ilmentää tietyllä tavalla lukijalleen aina keinoa larpata toisen ihmisen elämää. Sitä samaa josta usein syntyy fiilis, että oispa-tollasta itselläkin. Nostan todella paljon hattua niille bloggaajille jotka on jaksaneet kirjoittaa yli kymmenen vuotta ja onnistuneesti tehnyt bloggaamisesta itselleen myös ammatin. Erityisesti vielä lifestyle-puolella jossa kirjoitetaan niin laajalla pensselillä, että siitä on yhden aihealueen ympärille erikoistuminen kaukana. Ammattitaitoa sekin, että kykenee visualisoimaan elämäänsä kuvien ja tekstien muotoon, vielä niin että tuhannet seuraajat sisältöä kuluttaa.

Tottakai itsekin lukee blogeja ja katsoo IG-storyja sillä ajatuksella, että voi kun vois olla tota samaa, mutta samalla kuitenkin se edustettu elämäntapa on siinä kiinnostavampi tekijä kuin se, että mitä tai missä asiat tapahtuu.

Itselle samankaltaisen maailmankuvan rakentaminen tai sitä kohti meneminen perustuu pitkälti kuitenkin sille ajatukselle, että sykkimällä kohti itselle tärkeää maalia ja tekemällä työtä josta tykkää, voi saavuttaa halutun elintason jolla pystyy taas määrittämään oman elämänsä askeleita vapaammin. Raha tuo pääsääntöisesti aina turvaa ja vapautta, mutta ei itseisarvoisesti määritä onnea.

Bisnes kiinnostaa

Mulle on jotenkin ollut melko pitkälle teini-ikäisestä lähtien ollut selkeää, että bisnes kiinnostaa ja urapolku tulee olemaan jossain yrittäjän ja intohimotyöntekijän välimaastossa. Se minkälaisilla aalloilla nykyhetkeenkin on päädytty on taas ollut kaikkea muuta kuin selkeää. Ekan palkkaduunin aloittaessani muistan kelanneeni, että tämä on vain porras matkalla johonkin sellaiseen jossa oikeasti viihtyy. Kerrankin näsäviisaana voi sanoa olleensa oikeassa, vaikka olinkin nuori ja naiivi.

Naiiviudesta hyvä osoitus oli myöhäisteininä vallinnut ajatus, että ennen kolmeakymmentä pitäisi olla miljoona tienattuna. Pari vuotta jäljellä ja veikkaan että miljoonaa ei tule tässä ajassa tienattua. Eipä tuo ole onneksi ollut aikustumisen myötä tavoitelistallakaan enää vuosiin.

Oman elämän merkityksellisyys kuitenkin parisuhteen lisäksi määräytyy pitkälti työminästä ja sellaisesta tekemisestä, jossa koen olevani hyvä ja saavani asioita aikaan.

Jos koko ammattitaito pohjautuu itseopiskelulle ja kokeilun kautta tekemiselle, on aika luonnollista että työstään myös tykkää. Parhaimmillaan työ on lisäksi askel kohti sitä, että nykyhetkessä voi nauttia elämästään antoisasti ja samalla myös turvata tulevaisuutta kasvamalla ammatillisesti (ammattitaito), säästämällä rahaa (ansiotaso), mutta ennenkaikkea kasaamalla muistoja nykyhetkestä.