Olen seurannut Laurin Wincave-blogia jonka pohjalta jo aikoinani tulkitsin, että meitä voisi kuvailla termillä musiikkikaksoset. Tästä parisen vuotta eteenpäin ollaan päädytty anniskeluravintoloista podcast-studioille ottamaan oppia siitä mikä tämä suomessa jylläävä podcast-buumi on. Tässä samassa yhteydessä on nauhoitettu myös parisen jaksoa meidän yhteistä podcastia.

Julkaistiin siis podcast nimeltä Tuplariimi. Kuten nimestä on tulkittavissa, Tuplariimi on podcast räpistä, hiphop-kulttuurista, sen eri muodoista, kehityksestä ja ”skenen tilasta”. Kaikki tämä täysin ilman tavoitteita, paitsi palkinto RadioGaalasta ja olla vaatimattomasti suomen (ainoa ja) paras räppipodcast.

Ensimmäisen podcast-episodin aiheena on suomiräppi, jonka pystyt kuuntelemaan myös alta. Ollaan myös Soundcloudissa sekä Itunesissa – joiden lisäksi löytyy lisäksi uutiskirje, Facebook-ryhmä ja Twitterissä tavoittaa hashtagilla #Tuplariimi.

Jos kuuntelet, toivottavasti tykkäät, tilaat ja kommentoit.

The post Tuplariimi-podcast appeared first on Eduardo.

Vaikka video on itsessään sopivan kotikutoinen, mikä toki sopii biisiin niin vakuutti. Ludoon kertosäe kuulostaa vielä sopivasti Heikki Kuulan vanhemmalta meiningiltä, josta nostettavia pitkäsoittoja on ollut Blacksuami ja PLLP.

Tänään Spotifyhin ulostullut Töölön Ketterä EP oli helppo ja nopeasti upotettava lyhytsoitto, joka on kova. Palanen Gaselleja yhdistettynä kevyesti suomiräppisidonnaiseen musaan jota sekoitellaan grimeen – mitä muuta terävältä ja osuvalta musalta voi kaivata?

The post Lähti kuin Ketterä Töölöstä appeared first on Eduardo.

Post Malone – White Iverson

Heräsin Post Maloneen jotenkin täysin puskista. Muistin kuulleeni featteja sekä biisejä HYPETRAK:in viikottaisilla soittolistoilla, mutta sen kummempaa suhdetta artistiin ei ollut muodostunut. White Iverson tuli sattumalta vastaan jossakin sopivassa hetkessä ja tämän kautta kappale jäi jatkuvaan toistoon. Osui selkeästi johonkin hermoon, jota en tiennyt olevan. Ehdottomasti vuoden 2015 kovin kappale.

Gasellit feat. JV – Avokämmentä

Avokämmentä osuu ja uppoaa osaltaan juuri siksi, että tunnistan itseäni kappaleesta paljolti. JV on näyttäytynyt allekirjoittaneelle pitkään lähinnä battleräppärinä, jolla on terävä kieli. Tämä vierailu nosti JV:tä ylemmäs tuosta mielikuvasta. Gasellien, tai kuten leikkisästi nimitän, sukupolvikokemusyhtyeen kappaleelle ei valitettavasti löytynyt YouTubesta videota kuin ääniraitaakaan, joten joudun tarjoamaan Spotifyn vaihdannaisen.

Fetty Wap – Again

Fetty Wapin osalta on nostettava isosti hattua niin tekemisen, sinkkujen suosion kuin onnistuneen debyyttialbumin osalta. Yksi historian sensaatiomaisista genre-edustajista (mitä genreä sitten onkaan), sillä on onnistunut mm. lunastamaan useamman kappaleen kanssa yhtäaikaisesti Billboardin listasijoituksia. Jos maistiainen uppoaa ja artisti ei ole vielä tuttu, suosittelen ehdottomasti tutustumaan muuhun tuotantoon!

Drake – Hotline Bling

Tältä kappaleelta ei käytännössä ole voinut välttyä. Videolla Champagne Papi aka Drizzy Drake nosti Monclerin takkimyynnin moninkertaiseksi ja sai internetin hullaantumaan Drake-meemeistä. Biisi on tullut todistettua tanssilattialla usean baari-illan viimeisenä kappaleena, eikä suotta.

Gasellit – Mahtuuko kyytiin?

Kuten yllä jo mainitsin, Gasellit edustavat tietynlaista ajankuvaa ja sukupolvikokemusta josta ei pääse yli eikä ali. Mahtuuko kyytiin? -kappale oli sinkkuirroitus Hätä-Miikan aka Hätiksen vetämällä vahvan melodisella kertosäkeellä, joka jää mieleen mieleen mieleen.

Kyytiin mahtuu aina.

Pianomies feat. Kube – Motto

Oman musiikkivuoteni osalta Pianomiehen julkaisema soololevy oli paras kotimainen albumi. Levyjulkkarikeikan innostuneet selfiet ovat päätyneet valitettavasti roskakoriin, kiitos kohtuullisen humalaisen kuvaajaystävämme. Motto ei välttämättä ole Solisti-albumin paras biisi, mutta sinkkuirroituksena varmasti eniten soitettu. Eikä toki Kubekaan tee kappaleelle lainkaan huonoa.

Fetty Wap feat. Remy Boyz – 679

Löysin Fetty Wapin hienouden tämän biisin kautta ja pohdin pitkään että mihin genreen kyseisen raidan voisi siilotta. En ole tätä vieläkään keksinyt, mutta tämän 679:ssä Montyn verse (toinen säkeistö) on yksi tämän vuoden parhaimmista – ei niinkään sisällön, mutta mukana räppäämisen helppouden osalta.

Major Lazer feat. Travi$ Scott, 2 Chainz, Pusha T, & Mad Cobra – Night Riders

Ei vuotta ilman Major Lazeria, puhumattakaan Diplosta. Night Ridersin julkaisuiltana painoin ainoastaan play- ja repeat-nappia.

Jamie xx feat. Young Thug, Popcaan – I Know There’s Gonna Be (Good Times)

Tietyistä biiseistä vain kykenee sanomaan ensimmäisellä soittokerralla, että niistä tulee hittejä. Jamie xx ei noin muuten artistina ole aivan oma kuppini teetä, mutta Young Thugin valittava soundi sovitettuna yksinkertaisen hyvään taustaan toimii. Suosittelen tämän lisäksi myös juuri Spotifyyn ilmestyneitä Dre Skullin ja Skeptan remixejä.

LCMDF – Fooled (5/5 Remix)

Muistan monen vuoden takaa Maria Veitolan tv-showsta Le Corps Mince De Françoisen esiintymisen, joka sanottakoon kauniisti, ei lunastanut odotuksiani. Tästä siis jokseenkin skeptisesti LCMDF:n tuotantoon suhtautuneena 5/5-remix upposi kuin kuuma veitsi voihin. Unohtamatta, että parhaan käsitykseni mukaan bändin toinen osapuoli oli soittamassa Flow Festivalien puitteissa levyjä ja laittoi jossakin vaiheessa yötä soimaan monivuotisen ihastukappaleeni. Tästä valinnasta on helposti pääteltävissä, että myös LCMDF:n täytyy olla hyvä.

Antonio – Annan Syyn

Tampereen lahja Suomelle, Antonio sai paikkansa listalla, syinä swäggeröinti, suomi ja R&B.

OverDoz. – Last Kiss

Olen nimittänyt OverDozia hyvän mielen musiikiksi, jota se uupuvan Pharrelinkin myötä edelleen on. Video soveltuu mihin tahansa pimeään maanantaiaamuun erittäin hyvin, sillä meininki on enemmän kuin fresh.

View feat. LCMDF – Lace

Jos väitetään, että suomalaista musiikkia ei voi viedä maailmalle, väitän toisin. View oli ensikosketuksesta lähtien selkeästi artisti, jolla on potentiaali kilpailla muillakin markkinoilla. Vaikka käsittääkseni Avalon EP on omakustanne niin täysin tietämättä tuotanto kuulostaa Cocoan rosterilta (jolle iso hatunnosto, sillä se on todella vakuuttava).

Lacen LCMDF-pitchaukset ovat todellisia koukkuja korville. Erittäin väkevä biisi.

The Game feat. Drake – 100

Kun vielä olin räppipäissäni, The Game oli todella kova nimi ja soi paljon. Nyt itsekin hieman vanhempana huomaan tavallaan nostalgisoivani 100-kappaletta, johon Draken vierailu istuu kuin nappi takkiin. 100 on tavallaan kovin perinteinen rap-kappale, joka ehkä juuri siksi toimii.

Kranium feat. Ty Dolla $ign – Nobody Has To Know (Major Lazer & KickRaux Remix)

Kranium on tuttu artisti vuonna 2013 breikanneen Nobody Has To Know -kappaleensa myötä. Taustaksi: kappale julkaistiin paikalliseen tapaan suhteellisen raakavideona ulos, jonka kautta isompi yleisö löysi Kraniumin. Vuonna 2015 Atlantic kiinnitti Kraniumin rosteriinsa, jonka jälkeen kappale sai nimekkäämmän featin ja tätä kautta ao. Major Lazer & KickRaux remixin. Osaltani remix toi kappaleelle vain entistä pidemmän elinkaaren.

Ben Esser – Love you More

En tiedä Ben Esseristä käytännössä mitään, mutua kuin että Love you more on kaverin ensimmäinen single. Spotify puski sen muutama viikko takaperin Discover Weeklyssä korville ja näin helposti sitä voi päätyä vuoden 2015 TOP20 kappaleet -listalle.

Kube – Guccin Lakanois

Kuben tuorein albumi Purppura ei ainakaan muutaman soiton jälkeen täysin osunut maaliinsa, mutta levyltä löytyy muutama kova kappale (mm. Purppura ja Lähiö Lähiö). Guccin lakanois oli biisi jota joutui maistelemaan. Kappaleen sisältämä autotunen määrä on siinä rajoilla, että koliseeko. Muistan kuitenkin hämärästi flashbackin siitä kuinka jokin myöhäinen ilta biisiä on tullut soitettua repeatilla YouTubesta. Ei käy kieltäminenkään.

Kalle Kinos – Pois

Kalle Kinos aka Idän Ihme aka Tupla-I on itselleni tuttu jo Tamperelaisen rap-orkesteri Maajoukkueen ajoilta, jolloin loikataan helposti 2005-vuoteen. Kalle on mielestäni yksi Suomen kovimmista räppäreistä, jonka linja on pysynyt täysin uniikkina läpi vuosien. Unohtamatta, että kun puhutaan herrasta on tuplariimien vieminen ns. nextille levelille mielikuvissani tatuoitu Kinoksen otsaan.

Marraskuun lopussa julkaistu Syvä Ätmös on ensimmäinen syvästi syvissä vesissä uiva albumi, jossa käydään aktiivisesti läpi Kinoksen alkoholista raitistumista. Pois on kappale siitä ja se osuu – lujaa.

Michel Dida feat. Cherrie, Sabina Ddumba, Silvana Imam, Seinabo Sey, Mapei, Zara Larsson – Höru Mej Bae

On tunnustettava, että oma ruotsin kielen taitoni on auttamattoman surkea. Eksyin kuitenkin kuulemaan kyseisen remixin D.R.E.A.M:in jossakin ohjelmassa. Tämän kappaleen osalta ruotsi (ja ymmärtämättömyyteni) ei haittaa lainkaan. Vahva kappale.

Rich Homie Quan

Valittavalla mausteella varustettujen miesartistien kuoroon liittyy myös Rich Homie Quan, jonka Flex on ollut soitossa. Olen kovasti miettinyt, että miksi tämä on soinut ja keksinyt parhaimmillaan vain yhteyden kertosäkeen yksinkertaisuuteen ja helppouteen. Joka ei silti tee tästä raidasta sen huonompaa.

Sodäär, siinä ne oli. Kappaleet löytyy myös Spotifyn puolelta kiinnostuneille.

Miltä lista maistuu? Jätä kommentteihin kehut, haukut, risut ja ruusut niin kuuntelen sekä saatan ottaa opikseni.

The post 20 kovinta biisiä 2015 vuodelta appeared first on Eduardo.

Olen aina pitänyt Gaselleista, sillä nuorten miesten musiikki jossa on samaistuttavuutta omaan elämään kutittelee kuunteluhermoja. Samaan aikaan taas on viihdyttävää huomata, että kuitenkin lähiöpiiri-ympäristöt jossa Gasellit-heimo on elänyt nuoruuttaan on hyvin kaukana omasta tarinasta.

Gasellit on kuitenkin kasvanut yhtyeenä mukanani viimeisen viiden vuoden aikana. Tällä jonkinlaisella taipaleella käsittelemään arkisen elämän oikeita haasteita, mutta samaan aikaan pitäen kiinni nuoruudesta jota ei tahdota menettää.

Tässä kirjoituksessa siis vapaamuotoinen arvostavan kuuntelijan antama arvostelu Seis-levystä.

Seis-levy pelotti, mutta vakuutti

Gaselleiden tuoreimman Seis-levyn irroituksina paukahtaneet Mahtuuko Kyytiin ja täysin ääripäästä Iisan Kirje biisillä sämplätty Älä muista pahalla antoivat positiivista osviittaa levystä. Nämä irroitukset olivat osoitus myös siitä, että Gasellit on löytänyt oman muotonsa osaltaan Hätä-Miikan vahvojen kertosäkeiden kautta. Vielä ennen julkaisupäivää irroitettu Vainoharhainen Kasmir-featilla ja Betoni-intiaani lupasivat hyvää.

Silti Seis -levy pelotti. Lähinnä siksi, että mietin saako Gasellit aikaiseksi yhtä vahvoja fiilistelyitä kuin aiemmin, vai ollaanko vuosien myötä kasvettu eri suuntiin.

Muutaman kuuntelukerran jälkeen on todettava platan olevan vahva. Suhteessa aikaisempiin todella paljon aikuisempi ja samalla myös melankolisempi. Gasellien jokainen levy on ollut suhteellisen raskas, enkä tarkoita tätä pahalla. Biittivalintojen kuin lyriikoiden osalta biisit ovat olleet hyvin suomalaiseen tyyliin painostavia, mutta samalla räpeiltään väkeviä. Melodisempi ote ei ole huono, kertosäkeet on hyvin vahvoja sekä tarttuu helposti päähän, joka lienee hyvä myös uudemman kuuntelijakunnan osalta.

Sen lisäksi, että levy on monella tavalla melodisempi kuin aiemmat, on myös huomattava että jokainen yhtyeen jäsen on kehittynyt niin kirjoittamisessa kuin räppäämisessä, jonka johdosta lyriikoista nousee muutamia todella hyviä linjoja.

Biisilistalta suosikeiksi nousee selkeästi Avokämmentä, jossa JV tiputtaa koko älppärin avauslainit omaan tapaansa vahvan ankaralla otteella. Muita jonoon toistuvasti päätyneitä kappaleita on Betoni-intiaani, Asfaltti-ihottumaa sekä Vainoharhainen.

Seis on hyvä kokonaisuus, johon voi yhdistää pääasiallisesti aiemmin mainitut adjektiivit: raskas, melankolinen ja väkevä. Suosittelen silti ja jään innostuneena odottamaan levyjulkkareita, sillä näillä herroilla on yksi vahvimmista keikkameiningeistä, jota ei toki lievennä oma fanitukseni.

The post Seis! Gasellit kasvoi aikuisiksi appeared first on Eduardo.

The post Kikkelihevin kautta räppiin appeared first on Eduardo.

Keskustelu siitä onko Fetty Wap laskettavissa räpiksi on asia erikseen, mutta artistin suosio on ollut niin suurta, että sitä ei voi olla huomioimatta. Billboardin historiassa Fetty Wap on ollut ensimmäinen artisti, jolla on neljä biisiä Top 10 Hot Rap Songs -listalla. Merkittävä saavutus siis.

Tietyllä tavalla samassa lokerossa pelaa Post Malone, Dallasista kotoisin oleva 19-vuotias lahjakkuus. White Iverson -kappale ilmestyi jo helmikuussa ja nousi käytännössä yhden yön kautta tietoisuuteen. Heinäkuussa biisi sai lisäkseen vielä virallisen videon.

Artistia suoraan lainaten ”I’m not a rapper, I’m like white R. Kelly”, joka saattaa myös pitää sisällään hienoisen palan totuutta. Breidiensä myötä myös kommentteja köyhän miehen Riff Raff -kopioinnista on varmasti todistettu.

Muutaman kotiläksyiksi kulutetun haastatteluiden pohjalta Post Malonesta paistaa mielestäni hyvin vahva tekemisen meininki ja ennen kaikkea kunnioitettava vaikutelma jalat maassa olevasta tyypistä.

Artistin levy-yhtiöksi valikoitu Universal Music Groupin alle kuuluva Republic Records. Debyyttialbumi on tulossa ja ainakin allekirjoittaneelle isoissa odotuksissa. Levylle on toki ladattu suhteettoman suuriakin odotusarvoja, mutta tähän asti tipahtaneet kappaleet ovat vakuuttaneet ja uskallan väittää että tulevaisuudessa tulemme kuulemaan Post Malonesta vielä paljon lisää.

The post Post Malonella on pallo hallussa appeared first on Eduardo.

Väittäisin kuitenkin genren alkaneen muovautumaan omakseen 2010-luvun aikana. Tämän johdosta myös suurempi yleisö on löytänyt tiensä musiikkilajin pariin. Artistit kuten Kasmir, Karri Koira, Pianomies, Super Janne, Timi Lexikon tai Reino Nordin on tehneet genrestä myös musiikillisesti rikkaampaa. Tässä vaiheessa toki on hyvä kysymys, että voidaanko edellämainittuja artisteja upottaa R&B:n alle. Siitä huolimatta kaikki näistä käyttävät paljolti R&B:n alle sopivia elementtejä: pehmeitä melodioita, laulua ja samalla rikkovat genrerajoja sekoittamalla musiikkiinsa mukaan niin poppia, funkkia kuin räppiäkin.

Samankaltaista genrehajontaa on ollut mielestäni kuultavissa mm. Sannin tuoreimmalla levyllä. Kysymykseksi jääkin, että jos pitää lokeroida niin onko Sanni sitten poppia vai R&B:tä, vai molempia?

On myös huomioitava, että genrevertailu Yhdysvaltojen ja Suomen välillä on tavallaan väärä. Yhdysvaltojen R&B:ssä on genren pohjalta historiaa useiden kymmenien vuosien takaa ja aivan erilaista kulttuuripohjaa. Ehkäpä siis osaltaan juuri kulttuuripohjattomuus tekee R&B:stä Suomessa ihan oman juttunsa. Tämän vuoksi myös artistien lokerointi tiettyjen musiikkityylien alle on lähtökohtaisesti rajaavaa sekä yhtälailla turhaa.

Sivuhuomiona myös, että samanlaista kasvutarinaa on nauttinut myös suomiräppi, joka on kasvanut viimeisen 15 vuoden aikana Suomessa yhtälailla ”oikeaksi” musiikkilajiksi.

Antonio antoi syyn

Tämä vahva nostalgiatrippailu ja genren tila-analyysi lähti suoraan Antonion tuoreimmasta kappaleesta. Annan Syyn -niminen kappale ilmestyi muutama päivä sitten ja kappaleessa kiteytyy pitkälti askelmerkit yhdeksi hyväksi kappaleeksi lisää Suomen R&B-kenttään.

Tämä tamperelainen herrasmies on ehdottomasti yksi omalle muistilistalleni laitettavista artisteista. Toukokuussa julkaistu Naiset -kappale keräsi ainakin Tampereella paikallisesti omat huomioarvonsa, mutta myönnettäköön että jäi itseltä vähälle kuuntelulle.

Annan Syyn on kuitenkin ensimmäistä ulostuloa ronskisti parempi kappale. Kappaleessa tytöt ne hymyillen kyselee miten menee ja kokonaisuus on erittäin toimiva. Biisin tuotantopuolella on toiminut MMEN eli Millionaire Men, joka on viime aikoina tuottanut mm. Cheekiä ja Petri Nygårdia.

Mielenkiinnolla jäänkin odottamaan, että tarttuuko suurempi yleisö Antonioon kiinni vaiko eikö.

PS. Innostuin tämän postauksen pohjalta kasailemaan Spotifyyn soittolistaa +2010-luvun suomir&b-biiseistä. Soittolista löytyy täältä. Isoksi pohdinnan aiheeksi nyt jäikin, että puuttuuko listalta artisteja. Jos mielestäsi puuttui, laita kommenttia tulemaan!

The post Antonio antoi syyn: R&B Suomessa appeared first on Eduardo.

Vaikka musiikkia on ollut tarjolla enemmän kuin voi kuvitella olen kuitenkin kokenut hienoista hankaluutta sen osalta, että kuinka löytää uutta (ja hyvää) musiikkia. Kymmenen vuotta sitten tuntui siltä, että aikaa oli runsain mitoin käytettäväksi vain uuden musiikin löytämiselle. Tällöin se toki tapahtui internetin avulla ja muilla keinoin kuin ostamalla. Aikuisuus ja “oikeat työt” alkoivat aktiivisesti nappaamaan kalenterista isompia aikalohkoja jollekin muulle kuin musiikin metsästämiselle.

Selkeästi muutaman viimeisen vuoden aikana myös musiikin kuuntelun määrä on vähentynyt ja osaltaan johtuen juuri uuden musiikin puutteesta. Spotifystä tuli enemmän vain väline, jolla kuunnella omia puhkikuluneita soittolistoja sekä läpikäydä ne uusimmat levyt joissa oli jotakin tarkastamisen arvoista.

Uuden muzan löytäminen

Musadiggarina olen sitä sorttia, että soitan kappaleet puhki. Siis repeatilla toistoja niin, että biisi tulee korvista ulos, jonka jälkeen se saa jäädä muhimaan taka-alalle – pitkäksi aikaa.

Analyyttisesti laskien totesin joskus, että muutaman puhkisoitettavan kappaleen löytämiseksi piti useinkin käyttää 3-4 tuntia aikaa, jotta niitä kappaleita löysi. Näiden löytämiseksi käytin aiemmin pitkälti Spotifyn artistisivujen kautta samankaltaisia artisteja, Redditiä, foorumeita, YouTubea tai käytännössä mitä tahansa keinoa joilla uuteen musaan pääsi jotenkin kiinni.

Koinkin suurta intoa HYPETRAK-sivuston viikottaisesta soittolistasta, josta tuntui poikkeuksetta löytyvän edes jotain tuoretta, kuten uusia artisteja sekä muutama kappale soittolistalle.

Ja nyt vihdoin ja viimein. Digitalisaatio, data ja algoritmit, halleluja! Spotify on vastannut puolikriittisen musiikinkuuntelijan tarpeisiin ja tarjoaa viikottaisen soittolistan, jossa on 30 kappaletta henkilökohtaiseen profiilini pohjautuen. Soittolistassa parasta on se, että suosittelu jopa toimii. Ei nyt toki niin, että soittolista olisi pelkkää timanttia – tietenkään. Kuitenkin niin hyvin, että olen nyt onnistuneesti löytänyt kvartaalittaisiin soittolistoihini musiikkia kolmen viikon aikana suhteessa enemmän kuin aiemmin kolmen kuukauden jaksoissa.

Tähän päälle kun vielä lisätään, että olen tilannut muutaman muunkin tyypin Weekly Discover -soittolistat niin uuden musiikin metsästämisesta tuli juuri moninkertaisesti helpompaa. Suuret kiitokset siis Spotifylle – nyt ollaan oikeiden asioiden äärellä. Kuukausimaksulle tuli juuri valtavasti lisää perusteita.

Jos siis allekirjoittaneen musadiggailut kiinnostaa, tässä syksyn 2015 kvartaalisoittolista:

Ja tässä kiusallaan oma Discover Weekly:

The post Kiitos Spotify! appeared first on Eduardo.

Kasvoin nuoruuteni varjossa idolisoimalla renttukulttuurin kasvokuvaa Wallu Valpiota, jonka johdosta päädyin satunnaisten oikoteiden kautta Arto Muna & Milleniumin Rakkauden lähteellä levyn pariin. Näin pidemmän aikavälin muistikuvani on, että levy löytyi silloin Nummelan Prisman alelaarista, joten myönnettäköön että musiikin kolahtaminen suhteessa maksettuun ostohintaan oli vähintäänkin kohdallaan. Kyseinen pitkäsoitto oli kuitenkin helppoa ja mukavaa musiikkia, jonka parissa oli helppo viihtyä.

Tämän aasinsillan merkityksenä oli siis viestiä, että Hätä-Miikka julkaisema Persaukinen ystäväsi levy saa aikaiseksi samankaltaisia fiiliksiä. Gaselleistakin tuttu Hätis saa levyllä toistumaan hieman punkahtavat taustat ja helpot kertosäkeet joiden mukana voi laulaa muutaman toistokerran jälkeen huoletta. Puhumattakaan levyn muodostamaa kokonaisuutta, jonka vallitsevana ajatuksena on mielikuva hieman reppanasta mieshahmosta lähiöstä, jolla loppupeleissä on paljon rakkautta mutta valitettavan vähän vastakaikua maailmalta.

Muutaman kuuntelukerran pohjalta levyn suosikeiksi nousee rallit kuten Saan turpaan, Mia Malmilta ja ylläoleva video- ja sinkkuirroitus Kuuntele.

Suosittelen avoimin mielin tutustumaan levyyn, sillä sinkkuirroitusten pohjalta syntyneiden pettymysten sijaan se onnistuikin vakuuttamaan hyvin.

The post Hätä-Miikka on hämmentä(jä/vä) appeared first on Eduardo.

Lisäksi myös, jos musiikillisen annin osalta haluaa nauttia ”aivan jotain muuta” on Bassoradion Työn Alla -ohjelmakokonaisuus hyvä vaihtoehto. Ohjelman meininkiä voisi karkealla analogialla löyhästi verrata internetin hienoudesta löytyvään Redditiin tai Ylilautaan. Siksi siis Reino Nordin pitelemässä päätään -screenshot videosta.

Reino Nordin – Tuntematon sotilas

Jos kuitenkin itse aiheeseen. Se mistä tämä impulsiivinen blogikirjoitus kumpusi oli Reino Nordinin uusin videoirroitus tuoreimmalta Bongo Rock -nimiseltä levyltä.

Videon on ohjannut ja kuvannut Julius Konttinen aka Huumetukka, jonka kuvamateriaalia on tullut seurattua useampi hetki Instagramissa.

Myös videon juonen osalta ollaan saman aihepiirin ympärillä kuin ilmeisesti musiikilla on tarkoitus tavoittaa, löytyy siitä seuraavat kolme määrittävää tekijää:

1. Helsinki. Brahenkenttä. Helsinkilove, ehehe.
2. Pariskunta luistimilla = rakkaustarina
3. Reino Nordin karhupipossaan ajamassa Zambonia. Kieli keskellä suuta. Uskon, että Zamboni on ainoa syy miksi videon juoni on mitä on.

Suosittelen myös peukalot pystyssä varauksettomasti tuoreinta levyä, mutta yhtälailla myös aiempaa tuotantoa. Osuu ja uppoaa.

The post Reino Nordin tuo rakkauden lähettiläs appeared first on Eduardo.