Lähdettiin E:n (nykyisen vaimoni!) kanssa ennakoivalle honeymoon-matkalle Lontooseen neljäksi päiväksi. Aloitettiin samassa yhteydessä loma ja tämän matkan tarkoituksena oli saada pieni irtiotto häästresseistä ja kaikesta arkisesta.

Moni puhui meille, että kaupunki on meidän mieleen ja eivät nuo veikkaukset menneet laisinkaan pieleen.

The Stratford – skandinaavisella sisustuksella vivutettu hotelli

Majoituttiin Stratfordin -alueelle toukokuussa avattuun The Stratford -hotelliin*, jossa nykyisen trendin mukaisesti yhdistyivät ravintolat, hotelli ja loft-asunnot.

Hotelli valikoitui hieman budjetin ylälaidasta, pitkälti uutuudensa ja erityisesti sisustuksensa vuoksi. Saatiin häiden kunniaksi suurempi huone, jossa odotti valmiina kylmä prosecco-pullo ja suklaakakkua – tästä ei pahemmin voinut valittaa. Yleisesti muuten huoneeseen oli valikoitu seesteisyyttä tukemaan pehmeä kokolattiamatto, sänky kuin tyynytkin olivat huippuluokkaa ja kylpyhuoneessa kokonaisuus kruunattiin sadesuihkulla.

Vahvalla skandidesign -painotuksella visuaalinen silmä lepäsi hotellissa erittäin hyvin.

The Stratford Hotel* sijaitsi hyvällä paikalla julkisten osalta ja mm. keskustaan menevään Central Line -metrolinjalle pääsi hyppäämään vierestä kyytiin. Myös Westfield -ostoskeskus oli aivan muutaman askelluksen päässä. Knoppina muuten, että Westfield on euroopan neljänneksi suurin ostoskeskus, eli tarjoaa itsessään tutkailtavaa kuin syötävääkin ronskisti.

Camden Market oli Camdenissa käynnin arvoinen

Camden Town ja ruokakoju/kauppa-alue oli paikkana mielenkiintoinen. Paljon turisteja, jotenkin vanhahtavalla asuinalueella, josta löytyi värikkäitä julkisivuja pienillä välikaduilla. Jatkuva liikenteen pauhu ja turistien sekamelska teki alueesta uniikin.

Itse markettialueella oli kymmeniä, ellei satoja kauppoja sekä ruokakojuja vahvalla katuruokapainotuksella. Kauppavalikoimasta löytyi melkoisesti vintagekauppoja, joissa myös tarjooma oli yllättävän hyvää. Jos Barbourin tikkitakki tai Burberryn trenssi olisi houkutellut, niitä olisi saanut Camdenista kohtuulliseen 65 punnan hintaan.

Yleisesti koko Camden Marketissa näkyi Israelilaisen rahoittajan isot investoinnit siihen, että alue on alkanut elämään ja kehittymään. Väkimäärän perusteella nämä satsaukset ovat myös tuoneet kävijävirtaa ja rahaa alueelle.

Muutenkin paikka oli hyvin erilainen suhteessa moneen muuhun vastaavaan joita ollaan päästy Aasian reissuilla näkemään. Omalla tavallaan niin ainutlaatuinen, että jäi resonoimaan kivasti mieleen.

Ikoniset tavaratalot on Lontoon suola

Pääsin suurena tavaratalorakastajana näkemään ”muutaman” ikonisen kohteen, jotka ovat Lontoon kokoisessa metropolissa mittakaavassaan tietenkin suurta ja hienoa. Samalla tämä vertailu hieman surettaa suomeen katsottuna, mutta väestön määrä näissä vaikuttaa väkisin.

Pakollinen visiitti The Selfridgesiin

Selfridges yli satavuotisen historiansa myötä oli erityisesti paikka joka piti päästä yliviivaamaan omalta listalta pois.

Katselin Entouragestakin tutun pääosanäyttelijän Jeremy Pivenin tähdittämän tv-sarjan Netflixistä vuosipari takaperin ja se kuvastaa hyvinkin kuinka merkittävä kokonaisuus Selfridges on koko Englannin kaupalle aikoinaan ollut. Toivat mukanaan sanat elämyksellisyys ja markkinointi, jossa näyteikkunat näyttelivät merkittävää roolia kaupan edistämisessä.

Nykyhetkessä rakennus on mahtipontisen komea ja sisältä huokuu historiaa. Noin muuten tavataralo siinä missä moni muukin ympäri maailmaa, mutta itselle mieluisin huomio oli katumuodin lahjakas muovaaminen osaksi koko tavataralon valikoimaa. Shopinshop -mallilla tavaratalosta löytyivät mm. Kith, Bathing Ape (BAPE) ja Off White by Virgil Abloh.

Tavarataloja Harvey Nicholsista Harrodsiin

Muotikaupan saralla itselleni kaikista mieluisin oli Harvey Nicholsin kokonaisuus, vaikka vain yksi kerros miestenmuotia oli lievä pettymys. Löytyi kuitenkin uuden lompakon verran ostettavaa.

Sivuknoppina näki myös Monclerille annetuista neliömääristä, että taitaa merkki olla aika nosteessa tällä hetkellä.

Sivuttiin nopeasti toista ikonista tavaratalokohdetta: Harrodsia. Tämä sijoittui kuitenkin myöhäiseen iltaan ja lähi-idästä saapuneiden turistilaumojen myötä tuntui hieman tuskalliselta läpikäydä. Lähi-idästä saapuneen porukan määrä kuitenkin osoitti sen, että Lontoossa jos missä lompakon nyörejä avataan ja venytetään.

Lontoon luksus tuntui jotenkin omalla aristokraattisella tavalla olevan ylellistä ja hienoa.

Lontoo oli kaikkinensa mieluisa

Pidettiin kyllä, vaikkei ollut aivan sitä mitä odotukset ja ajatukset oli, mutta ei silti laisinkaan pettänyt. Yleisesti rahaa hujahti muutama satanen syyskauden kamppeisiin, joten shoppailua tuli harjoitettua onnistuneesti.

Hotelli oli kolmelta yöltä vajaa 500€ ja menopaluulennot Finnairilla 232€ kahdelta hengeltä. Fiksuina kerrankin osattiin ottaa lähtölento puolelta päivin ja paluu takaisin vasta iltaseitsemän jälkeen, joka antoi riittävästi unta ja nähtävää vielä lähtöpäivällekin.

Isoin miinus kaupungista oli satunnaisten ruoka- ja kahvilapaikkojen vähyys ja väkipaljous tietyillä alueilla (katson kartasta Oxford Street -osoitetta). Metropoliin kuuluvana ominaisuutena myös matkat ovat tietenkin pitkiä, jonka vuoksi kaupungissa liikkumiseen kuluu aikaa ja matkustusmuodosta riippuen täten myös rahaa. Metrolinjat ja Uber toimivat kuitenkin molemmat oikein moitteettomasti.

Jätettiin paljon nähtäväksi vielä toiselle kerralle, joka tulee koittamaan ennemmin tai myöhemmin. Lontoossa siis kuljettu sinne ja tänne. Kävelty kymmeniä kilometrejä. Laatuaikaa vietetty vaimon kanssa. Lomalla. Elämässä kaikki hyvin. Kiitos.

* Affiliate-mainoslinkki, jonka pohjalta voin saada rahallista hyötyä. Mahdolliset tulot sijoitetaan suoraan seuraavaan matkalippuun.

The post Lontoo – ei siellä sadakaan aina appeared first on Eduardo.

Nizza valikoitui matkakohteeksi sen vuoksi, että tahdoin löytää kaupungin parhaan terassin jossa vain lukea ja olla omien ajatusten kanssa.

Kaupunkilomat on kuitenkin aina kaupunkilomia ja yksin matkustava mies pääsee hyvin usein helpommalla, joten tästä ei liene niin suurta apua rinkka selässä yksin matkuvastalle naiselle, jonka mielessä on päästä vetelemään ympäri Aasian paratiisisaaria ilman nettiyhteyttä.

Miksi yksin matkustaminen pelottaa?

Huomasin miettiväni pitkälti sitä, että mitä jos reissussa sattuu jotain – tällöin kun ei ole ketään matkakumppania joka voisi varmistaa, auttaa ja hoitaa. Toisaalta taas pelko on täysin irrelevantti, koska meille kaikille voi missä tahansa milloin tahansa sattua mitä vaan, jolloin tilanne voi olla arjessakin aivan sama.

Noin lähtökohtainen ajatukseni tähän oli se, että ylivilkas kommunikaatio avopuolisolle ja internettiin pitänee kirjaa siitä, että olen edelleen elossa. Varmasti myös jos matkan aikana tulisi vaihdettua paljolti paikkaa niin tämä on ehdottomasti hyvä toimenpide tehdä aina. Lisäksi iPhone-käyttäjien kannattaa asettaa oma Medical ID:nsä puhelimeen, jotta hätätilanteessa sen kautta voidaan nähdä sinuun liittyviä relevantteja terveystietoja.

Muita juttuja joista ei ole haittaa on matkadokumenttien sekä passin, skannaus sähköiseksi (ja talteen esimerkiksi Dropboxiin, Evernoteen tai johonkin muuhun paikkaan johon pääsee koneella) ja tulostaminen.

Yksin matkustamisen pahin vastus on omat ajatukset

Isoin ja haastavin homma yksin olemisessahan on kuitenkin se oma pääkoppa, jännitys ja ajatukset joita ei voi karata. Huomasin, että reissun päällä yksin korostuu kaikista eniten se ajatusten kanssa toimeentuleminen.

Eeva Kolu kirjoitti mun mielestä kiteyttäen hyvin yksin matkustamisesta: ”Pari ensimmäistä päivää ovat vaikeimpia. Ensimmäisinä päivinä kannattaa päästää itsensä helpolla. Ei kannata potea syyllisyyttä siitä, jos jännittää tai jos heti ekana iltana ei ole MAAILMAN SIISTEINTÄ ja mielettömiä seikkailuja.”

Tykkään vielä itse olla yksin, joten tämä ei ollut mitenkään koetinkivi lähtemiselle. Huomasin kuitenkin, että toista päivää ulkomaalaisessa ympäristössä vaatii sitä että ajatuksien antaa myös vapaasti kulkea ja mennä mihin ne pääkopassa haluaa.

Toisaalta taas aistit ovat aivan erilailla auki, kun ei ole ketään jolle elämyksiään ja kokemuksiaan siinä hetkessä jakaa. Myös se matkailun parhain puoli, jossa pääset sukeltamaan paikallisten ihmisten elämään ja arkeen korostuu kun on yksin, jolloin sitä myös aikaa tappakseen keskittyy mielellään muiden ihmisten touhuihin.

Suomalaisille tyypilliseen tapaan ajatuksiakin vaikeampaa tuntui olevan yksin syömään meneminen.

Millä taistella yksinäisyyttä (tai tylsyyttä) vastaan kun on yksin reissussa?

Koska tästä tuli rauhoittumis- ja lukuloma, niin varustauduin itse matkalle seuraavilla asioilla:

• Lukemista varten: Kindle
• Latasin ekstrapaljon podcasteja, sillä sitä jaksaa aikansa kuunnella kieltä josta ei mitään ymmärrä, mutta yksinäisyyttä poistaa kivasti kun ”joku” juttelee. Sama juttu kuin se minkä vuoksi autoissa on radiot ja kanavilla juontajat.
• Langattomat kuulokkeet offline-Spotifya ja podcasteja varten
• Riittävän tehokas (10000 mAh) Powerbank niitä päiviä varten kun puhelin on liikaa kädessä ja akku on koko ajan loppu.

Vaikka pakki oli täynnä ajantappovälineitä, niin päädyin silti usein vaikkapa ravintolassa vain olemaan, kuuntelemaan ympärillä olevaa puheensorinaa ja tarkkailemaan mitä lähistöllä tapahtui.

Muutoin tämän ensimmäisen kokemuksen osalta päädyin siihen tulemaan, että yksin matkustaminen on loistava lomastartti, joka soveltuu sopivassa määrin itsensä haastamiseen. Pidemmät reppureissut yksin ei ainakaan ajatustasolla vielä ole sellaista mihin itse hyppäisin, mutta ymmärrän hyvin niitä jotka hyppäävät.

The post Yksin matkustaminen – kuinka matkustaa soolona appeared first on Eduardo.

Miksi varasin matkan Nizzaan oli pitkälti ajatus siitä, että löydän mieluisan terassin johon voin parkkeerata itseni aamupäivästä. Istua aamiaisen jälkeen samassa paikassa lounaalla ja nauttia lounaan jälkeen iltapäivää, ennenkuin poistun muualle illallistamaan. Jos ravintolasta saa ruokaa, kahvia, roseeta sekä olutta ja ympäristössä tapahtuu asioita, olen hyvin tyytyväinen.

Lähdin myöskin ensimmäisen kerran elämässäni reissuun yksin joten pohdinnassa oli kuinka arrogansseja ranskalaiset ovat suomipoikaa kohtaan, mutta nämä ennakkoluulot kumottiin ongelmitta.

Miksi Nizzasta ei synny mitään oikeaa valitettavaa?

Yhdenkään henkilön suusta jonka kanssa puhuin Nizzasta, en kuullut pahaa sanaa kaupungista. Totesin tämän myös itse.

Nizza vaikutti ystävälliseltä, sillä moni ihmisistä huomioi, reagoi ja kertoi satunnaisissa lauseissaan varmasti hyviä vitsejä – vaikken niitä ymmärtänytkään. Ranskalaisissa on jotain sellaista omissa oloissaan olemista ja tietynlaista aristokraattista rauhallisuutta. Ranskan kieli on siitä erikoinen, että siitä en todella ymmärrä kuin olehyvän, kiitokset ja nähdääntaassit. Aloittavat vielä allekirjoittaneelle aina paikallisella, joten se lienee kotiinpäin vetämistä koska kyllähän nyt ranskalaisen pitäisi aina yksi suomituristi tunnistaa.

Kaupunki on kauniin siisti. Vanha arkkitehtuuri ja lukemattoman pienet yksityiskohdat julkisivuissa herättää miellyttävän mukavia hetkiä vain pällistellessä taloja. Siihen päälle sitten puiset sälekaihtimet, joiden takana piilee oletettavasti vanhojen rakennuksien hulppeat huoneistot.

Kaikkialle ”merkittäviin” kohteisiin pääsi kävellen, joka teki kaupungin koluamisesta kovin helppoa ja kiinnostavaa. Oma hotellini sijaitsi rautatieaseman läheisyydessä, joka ei valintana ollut ehkä paras, mutta ei siltikään liian kaukana mistään.

Nizzan sää

Yksi ehdottoman hyvistä puolista oli Nizzan heinäkuinen sää, joka oli helteinen, aurinkoinen mutta kuitenkin miellyttävä. Jokaisella kävelymatkalla tiesit, että hikoilet, mutta se ei silti haitannut koska kaupunkia kolutessa tälläiset pikkuseikat annetaan anteeksi. Lämpötilat paukkuivat helposti lähemmäs kolmeakymmentä, joka näin suomen (joskin nyt poikkeuksellisen hyvään) kesään tottuneena sai tuntemaan kiitollisuutta.

Mietin kyllä, että jos Nizzassa tulisi talvella kylmä, mitä oletan että tulee, niin silloin kaupunki tuulen ja sateen hakkaamana on todella ankea. Erityisesti kun vanhat kivilinnat (ja ne kivilattiat) ovat satavarmasti kylmiä, kun kerran kylmäksi muuttuvat.

Jos vähän valitetaan kuitenkin: Nizzan hintataso

Okei, ainoa miinus Nizzassa oli hintataso joka erityisesti näkyi hotellien hinnoissa. Maksoin omasta Best Western Hotel So’Con yhden hengen huoneesta* näin heinäkuussa 440€ neljältä yöltä. Joskin valitsin hotellin pitkälti sen takia, että se sattui olemaan koko kaupungin ainoa jossa konseptina oli moderni ja trendikäs sisustus. Muut hotellit kun olivat aika ranskalaishenkisiä, joissa ainakin TripAdvisorin kuvien perusteella vallitsi juuri se ensimmäinen ajatus siitä seisahtuneesta Ranskasta. Hotellia valittaessa mietin kyllä myös Airbnb:tä*, mutta yksin lähtiessä koin että ehkä sosiaalinen viitekehys hotelliympäristössä tuntui turvallisemmalta.

Ranskalaiset ravintolat eivät ole poikkeuksetta laadukkaita ja hyviä

Älä lue otsikkoa väärin, ruoka ei missään nimessä ollut kertaakaan pahaa. Ranskalainen keittiö ei kuitenkaan ole _aina_ niin laadukas ja hyvä kuin ruokakirjat väittää. Leipä on tuoretta, mutta ei suussasulavaa.

Toisaalta taas aamiaisella kunnollinen croissant vadelmahillolla räjäyttää tajunnan ja kun sen jälkeen siirryt rosee-lasillisen pariin, alkaa elämä olla mallillaan.

En nauttinut hotelliaamiaista kertaakaan, sillä näiden hinnat tuntuivat olevan hyvin korkealla, vaan suunnistin kaupungille metsästämään kaupungin parasta aamiaista. En tiedä löysinkö, mutta Mama Delices oli omalla kokemuksellani paras, toinen hyvä oli Le Circuit joka sijaitsi liikenneympyrän läheisyydessä, jonka myötä aamiaisella riitti katseltavaa.

Suurin ihastus ruokakulttuuriin löytyi kuitenkin kadunvarsibistroista ja niistä ravintoloista joissa terassi menee jalkakäytävän ylitse. Erityisesti kun nautit pitkän kaavan kautta illallista 25 asteen lämmössä, näet samalla kun ilta hämärtyy, kaupungissa syttyvät katuvalot ja taustalla on livejazzia – aletaan olemaan oikeiden asioiden äärellä. Suosittelen Le Bistro Dalpozzo -ravintolaa tämän kokemuksen toistamiseen itse.

En tiedä oliko iltaiset ravintolavalinnat sijainniltaan huonoja, mutta tuntui että valtaosa kaupungin ravintoloista meni pitkälti klo 22:00 – 23:00 kellonlyömillä kiinni ja olisivat helposti jättäneet vapaammalla kalenterilla haahuilevan nälkäiseksi.

Alkuperäinen ajatukseni terassilla viettämisestä onnistui enemmän kuin hyvin. Löysin tieni useille terasseille vain olemaan ja lukemaan Kindlellä. Kaupungin parhaan terassin löysin kuitenkin läheltä pitkän kävelypromenaadin, Promenade des Anglaisin turistirysiä. Westminster -hotellin Le Bar -aulabaarin terassi oli katettu ja samalla hieman irti ohikävelevästä porukasta – maisemien ollessa suoraan turkoosiin mereen. Aurinkoa, taustalla juuri sopivat taustamusiikkivalinnat ja hyvä palvelu. Vaikka se palvelu maksaakin, oli se ehdottomasti yksi parhaimmista kokemuksista koko reissulla. Löysinpä myös Suomen kesähelteille soveltuvan yksinkertaisen juoman, jossa siis Perrier (hapotettu laatuvesi), jääpalat ja sitruuna istuivat toisilleen kuin nakutettu.

Nizzan aktiviteetit: pällistely ja shoppailu

Koska lähdin reissuun myös, viime vuosina itselleni tyypilliseen tyyliin, niin etten tehnyt erityisemmin kotiläksyjä en myöskään oikein tiennyt mitä halusin nähdä.

Päädyin kuitenkin erään aamiaisen jälkeen haahuilemaan Nizzan vanhankaupungin vieressä ja Promenade des Anglais -kadun päässä sijaitsevalle Colline du Chateau -linnakukkulan maisematasanteelle ja 1700-luvulta asti pystyssä olleen vuoren/linnakkeen rinteille. Päädyin tänne vähän vahingossa, joka ei nättien maisemien vuoksi haitannut lainkaan.

Poistuessani satuin kuitenkin kävelemään toista päätyä pitkin pois, joka varmaankin johti noin muutaman kilometrin ylimääräiseen lenkkiin. Toiselta puolelta pääsi kuitenkin kivasti Nizzan vanhaankaupunkiin, jossa haahuilin sisustus-, antiikki- ja taideliikkeiden ikkunoissa. Rue Martin Seytour -kadun päädyssä olleet houkuttelevan miellyttävät ravintolat olivat harmillisesti rajoittaneet itsensä vain juomatarjoiluun ennen iltaruokailijoita niin nälkäisenä jouduin matkaamaan takaisin kohti keskustaa.

Pyhitin yhden päivän myöskin shoppailuun ja vanhana retail junkiena kauppojen kokemiseen. Valtaosa Nizzan kaupoista vaikutti sijoittuvan viehättävän Avenue Jean Médecin -kadun varrelle, jonka keskellä meni kliinisen tyylikkäät raitiovaunukiskot. Kadun varrelta löytyykin monelle Eurooppaa kolunneelle tuttuja kauppoja kuten Monoprix, Bershka, Pull & Bear, klassiset Zara sekä H&M. Kauppakeskuspuolesta vastasi pitkälti Nice Etoile (josta myös löytyy Adidaksen lippulaivamyymälä) ja tavarataloista, itselleni Amsterdamissa tutuksi tullut, Galeries Lafayette. Kadun eteläpäästä löytyi sitten merkkitietoisimmille kaikki ne klassiset luxusbrändit, kuten Hermes, Chanel, Louis Vuitton jne.

Katumuodin perässähän sitä itse tuli pitkälti oltua, mutta kaupungin tarjonta vaatepuolella oli rehellisesti sanottuna heikkoa. Sneaker-kulttuuri taas oli selkeämmin esillä Nizzassa. Lenkkaripuolesta kaupungissa vastasi brittilähtöinen (Suomenkin Itikseen saapunut) JD Sports, Footlocker kahdessa eri lokaatiossa, NINE, Impact Shop ja muutamia satunnaisia muita.

Sain siis kuitenkin poltettua muutaman satasen rahaa SOLDES-lapuilla (ranskaksi alennusmyynti) varustettuihin tuotteisiin, joten ihan tyhjin käsin ei kaupoista tarvinnut poistua. Kaikkinensa helppo kaupunki shoppaamiseen ja ostoksiin, sillä kaikki liikkeet olivat lähellä toisiaan olivat myös helposti kierretty päivässä lävitse.

Loppukaneetit Nizzasta

Maksoin Nizzan lennoista* 269€ Norwegianilla (joskin paluulento oli Kööpenhaminan kautta) ja hotellista aiemmin mainitsemani 440€, eli yksin matkuvastana ei liioin halpaa lystiä. Toki halvemmallakin olisi voinut päästä.

Kaupungista jäi erittäin hyvä maku ja fiilis. Aivot saivat myös selkeästi hyrrätä aika kiireisen kevään jäljiltä niin, että tämä reissu aloitti hyvin loman. Kantava ajatus, joka jäi oli että Nizzaan voisi joskus mennä toistamiseenkin.

* Affiliate-mainoslinkki, jonka pohjalta voin saada rahallista hyötyä. Mahdolliset tulot sijoitetaan suoraan hyväntekeväisyytenä seuraavaan matkalippuun.

The post Nizza kolmessa päivässä – pikainen ensikosketus Ranskaan appeared first on Eduardo.

Parisen vuotta sitten Bangkok – Koh Samui-reissu oli enemmän kuin onnistunut ja jo tällöin matkakohteita kartoitellessa Koh Lanta sai paljon suosituksia. Palloteltiin hetki Khao Lakin, Koh Lipen ja Lantan välillä, mutta näistä kuitenkin jo suhteellisen alkuviivoilla Lanta valikoitui lopulliseksi kohteeksi.

Tuttuun tapaan lentojen metsästämisestähän se matkailu alkaa. Kun lentämään pitäisi aina päästä halvalla ja mahdollisimman kivuttomasti. Metsästeltiin Momondolla* ja Kayakilla hetki Aasian suurimpien kaupunkien osalta lentojen hintoja ja jossakin vaiheessa ajattelin positiivisen Aeroflot-kokemuksen jälkeen käydä kurkkimassa mitä liput yhtiön omilta sivuilta kustantaa – olikin positiivinen yllätys kun lyhyiden Moskova-vaihtojen kanssa saatiin menopaluut Bangkokiin 570 euron hintaan.

Kun liput oli hallussa ruvettiin suunnittelemaan miten jatketaan eteenpäin ja päätettiin yhdistää kertamatkat niin, että Bangkokiin saavuttaessa jatketaan suoraan AirAsian lennolla Krabille. Edellisvuonna Balilta palatessa kotiinpaluulennon kanssa meinasi mennä minuuttipeliksi, niin tällä kertaa jätettiin väliin reilusti aikaa. Varautuminen oli näin jälkikäteen viisasta sillä jo pelkästään Bangkokin Suvarnabhumin lentokentältä toiselle Don Muangille oli ilmaisella bussikuljetuksella ei-niin-rento yli tunnin matka. Ennakointi kannatti ja ehdittiin hyvin Krabin lennolle.

Pikakokemus Krabista: ei jatkoon

Koska matkapäivälle tuli kohtalaisesti mittaa jo itsessään Helsinki – Moskova – Bangkok – Krabi -välillä niin päätettiin turvallisuuden nimissä varata yksi yö Krabilla, ihan vaan ettei väsy ala painaa liian paljon. Koh Lantalle menemiseen varattiin ennakkoon lauttamatka Krabin Ao Nangin satamasta, joten ajateltiin että otetaan hotelli aivan sataman vierestä. Noh, allekirjoittaneen Google Mapsin pier (satamaa) hauilla onnistuin onnistuneesti löytämään hotellin Ao Nammaosta, josta tuohon oikeaan Nopparat-Thara Pier-satamaan olikin sitten ronski yli 10 kilometrin pätkä.

Päädyttiin siis aika kauas turistimestoista jonka sitten huomasi kyllä niin ympäristöstä kuin hotellistakin*. Saatiin meinaan olla kyseisen 20-huoneisen hotellin ainoat asiakkaat ja turistien vähäisen määrän huomasi myös viereisen kaupan tavasta kolminkertaistaa vesipullojen hinnat. Tulipahan koettua jokseenkin autenttisempi Krabin seutu kuin mitä esimerkiksi Ao Nangin läpiajojen pohjalta voisi olettaa.

Koh Lanta ei pettänyt

Koh Lanta oli siitä mielenkiintoinen matkakohde, että määrällisesti keskustelut, kirjoitetut kokemukset netissä, YouTuben GoPro-videoiden ja Instagram-kuvien lukumäärät olivat suhteessa muihin saariin kovin vähäisiä joten saarelle meneminen hieman jännitti. Unohtamatta toki Thaimaan sään puolesta olleita tulvia ja sateita – että kuinka paljon tai vähän sitä vettä sitten saarella sataakaan.

Parin tunnin lauttamatkan jälkeen Saladaniin, joka on saaren ns. keskusta, saapuessa tuli kuitenkin sellainen fiilis että paikka tuskin tulee pettämään sille asetettuja odotuksiaan.

Koska viikon matka-aika on kohtalaisen lyhyt, ollaan jokaisen reissun osalta tehty aika intensiivisiä taustatutkimuksia ja valittu hotellit erityisen tarkasti. Niin myös tällä kertaa – koska mukavuudenhaluisina kaupunkilaisina ei aivan reppureissaajana uskalla lähteä riskeeraamaan ja haluaa ne tietyt peruspuitteet ympärille valikoitiin pari erityyppistä hotellia muutaman kilometrin säteellä toisistaan.

Saladanin satamasta alkaneen tuktuk-matkan päätteeksi päästiin perille ekaan neljän tähden Moonlight Exotic Bay Resort-hotelliin*, joka oli jaettavissa oikeastaan kahteen osaan.

Toinen puoli piti sisällään bungaloweja merenrannan, baarin ja ravintolan vieressä. Me taas majoituttiin noin 500 metrin päässä olevaan laajennusosaan jossa odotti alimmassa kerroksessa lähes uusi huone suoralla yhteydellä uima-altaaseen. Vaikka merenrannan puolella oli hieman hankalahko kivinen pieni ranta, niin hotelli oli silti loistava kokemus. Sopivan intiimi, jossa tuntui siltä että sai olla omissa oloissaan vaikka muitakin asukkaita oli. Ainoat miinukset oli vieressä oleva jokailtaiset markkinat joilla oli kohtalaisen kokoinen ämyri josta paikalliset laulut alkoi soimaan iltaisin melko pian kuuden jälkeen jatkuen myöhäiseen yöhön.

Saaren parhaat puolet tulee esiin skootterin päällä

Samuilla päästiin jo skootteroinnin makuun ja Lantan ollessa huomattavasti pienikokoisempi saari, oli skootterin vuokraaminen aivan ehdoton juttu myös tällä kertaa. Käytiin aktiivisesti ajelemassa saarta ympäri: Saladanissa pyörimässä, Long Beachilla kävelemässä sekä syömässä ja toki katsomassa Old Townin tunnelmaa.

Erityisesti tuo saaren eteläosassa oleva Old Town on paikka johon Lantalla kannattaa mennä. Seutukunta oli kivan pikkuruinen kylä kevyesti turistikrääsällä ja muutamalla ravintolalla. Eikä näissä mitään, mutta ne ravintolat meren päällä ja suorat näköyhteydet turkoosin meriveden päälle horisonttiin, ovat juuri se syy mikä tekee Thaimaasta oivan aurinkolomakohteen.

Koh Lantalla itsessään aktiviteetit ja tekeminen rajoittuvat pääsääntöisesti kaikkialla olevien matkatoimistojen ja hotellien tarjoamiin retkipaketteihin, saarihyppelyyn ja skootterilla ajelemiseen. Sekä tietenkin usealle länsimaalaiselle kaikista tärkeimpään: rantoihin, auringon ottamiseen ja oleskeluun. Ensimmäisen hotellin jälkeen tarkoituksena oli seuraavan hotellin osalta ottaa haltuun erityisesti nämä viimeisimmät.

Neljän hotelliyön jälkeen jatkettiin kolmen kilometrin päässä olevaan SriLanta Resortin* bungalow-majoitukseen. Kyseinen, myös neljän tähden, hotelli sijaitsi Klong Nin Beach-rannalla, jossa päästiin nauttimaan saaren parhaimmista puolista, eli valkoisista hiekkarannoista.

Kyseinen hotellialue oli suuri, varustettu lukemattomilla aurinkotuoleilla, yhdellä baarilla ja parilla ravintolalla. Oli meidän Aasian reissuja ajatellen ensimmäinen kerta kun majoituttiin bungaloweissa ja kyllähän niiden osalta niissä on oma mökkimäinen tunnelmansa, tavallaan romanttisen kivoja mutta sitten samalla vähän siinä rajoilla miellyttävyyden kanssa.

Muina vieraina oli paljon (lapsi)perheitä, mutta sopivasti tilaa myös niin ettei lapsettomana joutunut häiriintymään vauvan itkuista tai muutenkaan tarvinnut olla aivan sillit sardiinissa.

Positiivinen kokemus kaikkinensa.

Kaikenkaikkiaan tämän viimeisen kolmen päivän osalta oli tarkoituksena ottaa SriLanta Resortissa mahdollisimman paljon lööbaa, lukea kirjoja, hikoilla aurinkotuolissa niin että on pakko siirtyä uima-altaaseen tai mereen. Saatiinkin yhden päivän verran tätä pois alta, kunnes E:llä alkoi olemaan haasteita olotilojen suhteen, jotka itseasiassa Bangkokiin päästessä eskaloituivat siihen pisteeseen, että saatiin sairaalavisiitin verran kokemusta Thaimaan terveydenhuollosta. Tästä johtuen pari viimeistä Lanta-päivää meni lähinnä bungalowin terassilla lukiessa ja sängyssä lepäillessä.

Miksi mennä Lantalle?

Koh Lanta oli sopiva yhdistelmä riittävää turismia, jonka pohjalta saarella on myös riittävästi infrastruktuuria ja palveluita. Turismi tuo toki sen tilanteen, että suomen kieleen saattaa joutua törmäämään matkalla, mutta thaimaalainen kulttuuri on edelleen onneksi läsnä. Saaren matkaajat kuitenkin koostuvat enemmän rauhallisista lapsiperheistä, pariskunnista ja reppureissaajista joiden tavoitteena on lomailla rennosti.

Meidän taipaleella eteen ei tullut ördääjiä tai ylimääräisen bilenälkäistä kansaa. Pikaisen Long Beach-kokemuksen pohjalta sinne tuntui pesiytyneen paljolti perinteisempää länsimaalaista kulttuuria ja turismia, muttei sekään mitenkään liian silmiinpistävästi. Meidän reissaamisen tavoitteina kun ei ole viettää aikaa muiden turistien kanssa vaan pääsääntöisesti nauttia paikallisesta tunnelmasta, ruokakulttuurista ja lomailusta kahdestaan.

Näin vuonna 2017 Thaimaan bathien ja euron välinen valuuttakurssi on valahtanut parissa vuodessa ikävään suuntaan ja ostovoima on heikentynyt. Tämä ei silti tarkoita sitä etteikö eurolla edelleen saisi suhteessa paljon. Myös yleisesti Bangkokiin verraten Lantan hintataso on hieman kalliimpi, mutta Suomen kustannuksiin tottuneena se on kaikkea muuta kuin kallis.

Lanta on kaikkinensa sopivan rauhallinen, mutta tarjoaa kuitenkin palveluita. Siinä on tietty fiiliksensä kun rantaravintolasta syömisen jälkeen saat kävellä rauhassa merenrantaa pitkin takaisin hotellille niin ettei rannalla ole kuin ihan satunnaisesti muita turisteja. Saari jäi positiivisesti mieleen ja erityisesti sellaisena paikkana jonne voisin kuvitella muutaman vuoden tauon jälkeen meneväni uudestaan.

Ehdottomasti jatkoon, vilpittömin suositteluin.

* Affiliate-mainoslinkki, jonka pohjalta voin saada rahallista hyötyä. Mahdolliset tuotot sijoitetaan suoraan hyväntekeväisyytenä seuraavan reisusn matkakassaan.

The post Koh Lanta – Thaimaan uusi saarisuosikki appeared first on Eduardo.

Kööpenhamina valikoitui myös siksi, että valtaosa lähipiirin ihmisistä oli kehunut paikkaa hyväksi ja allekirjoittanut halusi päästä todentamaan onko Köpis miten vertailukelpoinen suhteessa Helsinkiin. Ja olihan sen.

Majoituksena Airbnb, Vesterbro ja boheemihtava sisustus

Otettiin ensimmäistä kertaa myös majoitukset Airbnb:n kautta koska Kööpenhaminassa hotellien hintataso on huomattavan korkea. Johtuu käsittääkseni siitä, että Kööpenhaminan turistimäärän kasvu on ajanut kaupungin majoituslukumäärän suhteessa asukkaisiin ja turisteihin hyvin nurinkuriseksi. Tämän vuoksi Airbnb-majoittuminen* oli yleisesti niin hinnaltaan kuin puitteiltaankin kilpailukykyinen vaihtoehto.

Ensimmäiset tarpeet majoittumiselle oli, että päästäisiin suhteellisen lähelle keskustaa, joten puntaroitiin majoittumisen osalta asuinalueiden välillä Nørrebrota ja Vesterbrota joista jälkimmäiseen päädyttiin.

Vesterbro on Helsingin Kruununhakalaisella klassisuudella oleva kaupunginosa joka kuitenkin henkii vahvaa Kalliolaista tunnelmaa. Asuinalueella oli huomattavan paljon kolmenkymmenen ikävuoden haarukassa olevaa väkeä, joka oli selkeästi päättänyt jo jatkaa sukupolveaan – eli perheellisiä näkyi katukuvassa paljon.

Myös kämppävalinta osui hyvin nappiin. Asunto oli hyvin tanskalaisittain sisustettu, kevyesti boheemilla tavalla, mutta samalla myös pitäen sisällään moderneja valintoja. Todella lämmin ja miellyttävä 2 huonetta ja keittiö-kokonaisuus joka osui vielä alueen osalta hyville pelipaikoille.

Kööpenhamina on sadetakkien luvattu kaupunki

Kelien puolesta ei valitettavasti päästy pahemmin nauttimaan hellekeleistä. Tanskassa muutoinkin suurin sadekausi osuu heinä- ja syyskuun väliin joten terveiset lähtivät pääsääntöisesti sateisesta Københavnista. Myös sademäärien pohjalta kaupunki oli selkeästi luvattu sadetakeille, jotka vielä ovat hyvännäköisiä. Päädyin itsekin ihmisten puettujen sadetakkien vaikutteiden alaisena ostamaan sadetakin tanskalaislähtöiseltä Samsøe & Samsøelta, ihan vain ”koska olen aina tarvinnut tälläistä”.

Köpiksen lähes lyömätön ruokatarjonta kulinaristille

Se mikä Kööpenhaminasta jäi eniten mieleen on kuitenkin ruoka-, ravintola ja baaritarjonta jota on tarjolla kaikkea etnisestä katuruoasta hyvin sofistikoituneeseen fine diningiin. Siitä huolimatta söi missä tahansa, oli ruoka pääsääntöisesti hyvää ja aina keskitason suoritusta ylempänä.

Milteinpä kaikki baarit tarjoilevat aamupalaa joka päivä ja iltaa kohti mennessä painopisteet vaihtuvat hyvään juomatarjontaan. Unohtamatta, että listalla on läpi aukiolojen ajan tarjolla erittäin maukkaita täytettyjä leipiä.

Huomionarvoisena seikkana myös tietenkin tanskalaisittain, ne sisustukset, joihin on käytetty niin aikaa kuin rahaa. Ravintolat selkeästi haluavat ihmisten viihtyvän sisällä, eikä sisustusta ole jätetty sen vuoksi puolitiehen. Vaihtoehtoja ravintoloissa siis riittää ja valikoima on ruokien osalta enemmän kuin kattava.

Kodbyen aka Meat Packing District

Käytiin myös Kodbyenin sisällä testaamassa paljolti kehuttu pizzaravintola mother. Kokemuksena ookoo, 7/10 – Stadissa Putte’s on palvellut paremmin.

Copenhagen Street Food Market / PapirØen

Lisäksi toinen pakko-nähdä-kokemus oli Christianian lisäksi viereisessä Christianshavnissa sijaitseva Street Food Market. Miellyttävää katuruokaa, paljon valikoimaa ja hyvä tunnelma – ehdoton suosittelu!

Kööpenhaminan kaupunkikuva, pyöräily ja ne pyörät(iet)

Myönnän, urbaania kaupungistumista arvostavana pyöräily on merkittävässä roolissa omia arkipäiviäni. Sen vuoksi Kööpenhamina luvattuna pyöräilykaupunkina kiinnosti. Vuokrattiin pyörät ja poljettiin menemään leveitä pyöräteitä nauttien kohteliaasta liikennekulttuurista jossa pyörille on varattu paikkansa liikenteessä. Kadehdittavan hyvin otettu pyörien rooli koko liikennesuunnittelussa huomioon. Todiste kai siitä, että ei sitä Köpistä suotta pyöräilykaupungiksi kehuta.

Kööpenhaminan hintataso

Jos paljon hyvää, niin usein myös jotain huonoa. Ainoat miinukset koko Kööpenhaminan osalta oli hintataso, joka oli jopa Helsingissä asuvalle kallis. Tuntui toistuvasti, että perustarpeista sai pulittaa vähintään saman ellei jopa kalliimpaa hintaa kuin kotona.

Ehkä osaltaan johtuu siitä, että on tullut totuttua matkustamaan paikkoihin joissa lomailun ja elämisen kustannukset ovat Helsinkiä halvempia. Nyt kun se ei sitä ollutkaan niin tuntuu yllättävältä lomailijan löysän lompakon kanssa. Silti, vaikka hintataso oli kallis, on Kööpenhamina Euroopan matkakohteena kuitenkin enemmän kuin suositeltava.

Myönnän, että Kööpenhamina jäi ajatuksiin joista voi hyvinkin kasvaa kaukokaipuu joka paranee vain matkustamalla sinne uudestaan.

* Affiliate-mainoslinkki, jonka pohjalta voin saada rahallista hyötyä. Mahdolliset tulot sijoitetaan suoraan hyväntekeväisyytenä seuraavan reissun matkakassaan.

The post Kööpenhamina on sadetakkien luvattu kaupunki appeared first on Eduardo.

Päädyimme kuitenkin Baliin, sillä se piti sisällään rantoja, aurinkoa ja lämpöä – sekä sitä oli myös noin yleispiirteittäin kehuttu. Valtaosa lähipiiristä puhui sen puolesta, joten luotimme lähipiiriin.

Yhdeksän päivää Balilla

Varattiin Balin reissulle 9 päivää, joka toki on aina liian vähän jos oikeasti haluaisi päästä tutustumaan saareen kunnolla.

Aasian sisäisten lentojen osalta luotimme edellisvuotisessa reissussakin käyttämäämme AirAsiaan. Miinuksena ennen Balille saapumista oli Kuala Lumpurin kentältä pienet lisämaksut. Laukuissa 8 kiloa ylipainoa joista päädyimme maksamaan 80 euroa lisähintaa ja tulomatkan matkalippujen korotuksesta 20 euroa. Jos jotain tästä oppi, niin suosittelen ottamaan aina itselleen rehellisesti oikean kilomäärän mukaiset lisäpalvelut lentolippuihin – ihan vaan ettei tarvitse maksaa lisäkiloista hunajaa.

Meidän ajatuksena oli nähdä Balia hieman enemmälti, joten tapojemme mukaisesti valittiin Balin reissulle 3 eri majoitusta. Majoituspaikat ripoteltiin vielä sopivasti eri puolilta saarta, eli päädyimme näkemään Sanurin, Umalasin ja Nusa Duan.

Koska emme myöskään ole rinkka- tai reppureissaajaluonnetta niin näiden majoitusten eteen tulee tehtyä oikeasti töitä ennen lähtöä. Läppärit ja tabletti kuumina kumpikin tekee kotiläksyjään tulevista majoituksista. Näin jälkikäteen sitä kyllä aina huomaa tuon vaivan olleen sen arvoista.

Sanur ja Kejora Suites

Saavuttiin Balille matkustuspäivän päätteeksi joskus kahdeksan pintaan illalla. Kuten aina, paikat näyttävät pimeällä aivan erilaiselta kuin päivänvalossa joten lentokentän ja taksimatkan osalta Balin ensivaikutelmasta ei herännyt sen suurempia ajatuksia.

Ensimmäiseksi hotelliksemme olimme valinneet Kejora Suitesin*, joka sijaitsi Sanurilla. Sanur on Balin ensimmäisiä turistialueita ja siihen kuuluu pitkä ranta, jossa sijaitsee paljon hotelleja.

Kejora Suites* oli mahtava. Todella kaunis ja intiimi hotelli joka oli sisustettu hyvin Indonesialaisittain/Bali-tyyliin. Lukumäärällisesti myös sopivan vähän huoneita jotka asettuivat sisäpihalla sijaitsevan uima-altaan kahdelle eri puolelle. Hotelliin sisältyi myös paikalliseen tyyliin villoja, jotka käsittääkseni palvelevat osaltaan paikallisten asuntoina kuin myös loma-asuntoina. Palvelu hotellissa oli hyvää ja huone oli todella miellyttävä – paljon pieniä detaljita jotka teki paikasta autenttisen.

Hotellista merenrantaan oli matkaa villojen lomasta suljettua tietä pitkin noin 500 metriä. Ranta oli ihan toimiva, joskin sinne astuttaessa sai heti huomata miksi Sanur oli selkeästi turistialue. Jaan ongelmitta samaa ilmatilaa muiden turistien kanssa ja en koe muiden puolelta tulevaa länsimaalaista kulttuuria lähellä pahaksi. Isoimapana miinuksena Sanurin rantaraitilla oli kuitenkin se, että paikallisten hierojien, vesiurheilua tarjoavien tahojen sekä kauppiaiden (pakko)myynti oli päälleliimatun tökeröä ja samalla myös painostavaa. Näiden osalta siis tiesimme heti ensimmäisen päivän jälkeen mihin alueella ei kannata mennä.

Käytiin toki myös tutustumassa Sanuriin muutenkin. Se mikä tuntui toistuivan niin Sanurilla kuin muualla Balilla oli rakennusten hökkelimäisyys ja tietynkaltainen keskeneräisyys.

Kejora Suites oli kuitenkin onnistunut valinta, jossa olisi voinut viettää päivän tai pari enemmänkin. Toimisi hyvin getaway-lomaksi, jos tyytyy makaamaan uima-altaalla ja nauttimaan auringosta ja lämmöstä.

Umalas ja Bali Prime Villas

Sanurin ja Kejora Suitesin jälkeen siirryttiin kohti reissun mielenkiintoisinta majoitusta. Varattiin Umalasin alueelta Bali Prime Villas* -nimisestä majoituksesta oma villa. Kotiläksyt ja Google Maps kertoi reilusti ennen varausta, että nyt ei ainakaan oltaisi turistirysien äärellä ja näin päästiin itsekin toteamaan piakkoin saapumisesta.

Umalas on Kutan alueella heti Seminiyakin yläpuolella oleva asuinalue, josta löytyy pääsääntöisesti vain paikallisia ja villoja. Alue oli melkein kuin Balin maaseutua, mutta sitten ei kuitenkaan. Umalasista löytyi lähinnä nättejä maisemia, riisipeltoja sekä jonkin verran asutusta. Löysimme majoituksen vierestä n. kilometrin päästä pienen kaupan ja yhden ravintolan, josta saimme kotiruoan makuista mei ja nasi gorengia (eli riisiä ja nuudeleita).

Mutta se mikä tärkeintä, Bali Prime Villas oli MAHTAVA ja Umalas oli todella erikoisen kaunis.

Villa oli iso, aidattu ja sisälsi – mikä mukavinta – oman uima-altaan. Paikan arkkitehtuuri mukaili luonnonläheisyyttä, jonka pohjalta kylpyhuone suihkuineen oli katettu ja varustettu kevyillä seinillä, mutta silti puoliksi ulkotilassa. Elämäni ensimmäinen kerta kun pääsi trooppisen sateen aikana suihkuun. Myös villan oleskelutila oli iso katettu patio, josta oli suora pääsy uima-altaaseen.

Luonnonläheisyys näkyi myös suomalaiselle Balin luontoon tottumattomalle kevyesti miinusmerkkisenä. Kun pimeä laskeutui niin paikan luonto nousi normaalin tapaansa esiin: äänekkäät linnut, siritykset, sisiliskot ja mars-patukan kokoiset yöperhoset tulivat osaltaan tutuiksi, mutta mielestäni nämä on myös asioita jotka kuuluu paikalliseen kuvioon. Ei mitään tappavaa ja kokemuksia joita näin jälkikäteen on mukava muistella.

Kaiken kaikkiaan todella ainutlaatuinen paikka ilman älytöntä hintalappua. Maksoimme majoituksesta 120€ yöltä, joka piti sisällään myös aamiaiset, yhdet kokovartalohieronnat, kevyen lounaan ja illallisen.

Nusa Dua ja Sadara

Päädyttiin Umalasista vielä Balin viimeiseen hotelliin Sadara Beach Resortiin*, jossa tarkoituksena oli ottaa loppulomasta kaikki irti uima-altaan ja merenrannan äärellä. Sadara oli äskettäin remontoitu hotelli, joka olisi hyvin voinut olla all-inclusive. Tavallaan turisti, mutta sitten ei kuitenkaan liialti.

Nusa Dua on alueena ns. rikkaiden turistirysä, jossa on paljon 5 tähden hotelleja. Turismi oli täällä ehkä kaikista silmiinpistävintä, mutta ilmeisesti 5 tähteä takaa sen, että hotelliasukkaat ovat tyytyväisenä omien hotellien alueilla jolloin kaupustelijoita, kojuja tai muuta ei alueelta löytynyt. Starbucks kylläkin.

Sadara* oli hotellin alueiden osalta laitettu todella siistiksi ja joka päivä puutarhurit lähes millintarkasti hoitivat piha-alueen nurmikoita ja kasveja.

Päädyttiin ensimmäisen huoneen kanssa puolelle jossa viereen osui rakennustyömaa, jonka meteli muistutti epäilyttävän paljon Jätkäsaaren rakennusprojekteja. Epäsuomalaiseen tyyliin totesin, että jos maksetaan 80€ yöltä on meillä oikeus olla kuuntelematta rakennustyömaan ääniä aamukahdeksalta, joten saatiin uusi huone. Korvaava huone oli edeltävää mukavampi ja alakerroksessa hieman lähempänä uima-allasta. Sadarasta kuitenkin paistoi sen vanhuus ja se, että remontoinnin yhteydessä oli lähinnä laitettua maalia sinne ja korjattu akuutteja kohtia siellä sun täällä. Ei toki sillä, että hotellihuoneessa olisi tullut liiemmälti vietettyä aikaa, sillä tavoite oli tosissaan ottaa kaikki irti auringosta ja lämmöstä.

Äh, Nyepi

Meidän matkan ajankohta osui Nyepiksi, joka on paikallisten uusi vuosi. Nyepiä juhlitaan meditoimalla ja rauhoittumalla, joka etukäteen kuulosti todella mielenkiintoiselta nähdä. Todellisuudessa Nyepi oli päivä jolloin hotellin alueelta ei saanut poistua ja klo 18:00 jälkeen KAIKKI meni kiinni. Tässä on helppo riskiä kuulostaa länsimaalaiaselta turistilta, joka ei osaa kunnioittaa toisia kulttuureita, mutta ongelmakohdat olivat lähinnä viestinnässä hotellin puolelta.

Päädyimme huoneseen hieman ennen viittä ja huoneen puhelin soi joskus seitsemän aikaan jolloin ulkopuolelta siis pyydettiin sammuttamaan sisätiloista valot. Viestinnästä jäi vain uupumaan tämä, että edes asukkaiden huoneissa ei saa olla valoja päällä Nyepin aikana. Koska television osalta ruutu antoi lumisadetta, päädyttiin sitten tuijottamaan hetki tabletin ja puhelimen valoja (onneksi netti sentään toimi) jonka jälkeen todettiin paremmaksi mennä nukkumaan ennen yhdeksää.

Sadaran paras puoli olikin juuri se uima-allas ja meren läheisyys. Katsottiin joku ilta kuinka laskuvesi vei meren kauas horisonttiin ja seuraavana iltana kevyen hotelliahdistuksen jälkeen päästiin kävelemään monen sadan metrin päähän rantaviivasta. Kokemus jota on vaikea kuvailla sanoin tai edes kuvin – jäi mieleen todella merkittävänä ja oli yksi loman (sekä Balin) parhaista puolista.

Balin hyvät ja huonot puolet

Sanottakoon niin, että oli hienoa nähdä Bali.

Olisin halunnut päästä Ubudiin katsomaan oikeita riisipeltoja sekä nauttimaan infinity poolista lähes keskellä sademetsää jossakin huippuluokan hotellissa, mutta kompromissien ja käytännön budjettisyistä se ei päätynyt tälle reissulle ohjelmaan.

Ruokapuoli oli ehkä isoin pettymys koko reissulla. Odotukset Balin ja Indonesian keittiötä kohtaan oli merko suuret, mutta vajaan 20 ravintolan kokemuksella se ei vakuuttanut. Kävimme Bumbu Balissa. Alueellisesti todella arvostettu ravintola, jossa ruoka oli pettämättömän hyvää. Pääsääntöisesti ravintoloiden ruoka ei ollut pahaa, mutta lähinnä keskitason suorituksia. Maapähkinävoita itujen kanssa oli uusi makumaailma, jota voi mukailla hyvin myös kotimaassa.

Paikalliset olivat ystävällisiä, mutta samaan aikaan hymyn läpi tavallaan huokui pakottava tarve kysyä mistä olemme ja olemmeko häämatkalla. Ehkä se on vain mielikuvituksessa, mutta näissä tilanteissa tuntui toistuvan usein tietynkaltainen muodollisuus joka ei tule vastapuolelta täysin vilpittömästi tai aidosti. Saari elää turismista, joten on luonnollista että ihmiset tietävät sen olevan tärkeä tulonlähde heille. Sen huomasi myös siitä, että lähes jokainen Balilla tarjosi oman työnsä ohella matkaopaspalveluitaan.

Tykkäsin Balin vahvasta alakulttuurista. Lähes ensimmäinen Aasian maa, jossa tatuointeihin on suhtauduttu positiivisesti ja niitä myös kehuttiin ääneen. Kehujien joukossa tuntui toistuvan selkeä kaava sen osalta, että jokaisella oli myös kaveri joka tatuoi.

Ehkä osaltamme reissu ei osunut oikeisiin paikkoihin saarella, että olisimme saaneet sen tunnelman irti mitä niin monet muut ovat saaneet. Tästä vertailukohdasta uupuu kuitenkin kokemus Gilin saarista tai Lombokista, jotka ovat myös saaneet paljon suitsutusta osakseen. Omasta näkökulmasta kuitenkin Balia suurempi kiinnostus osoittuu jatkossa kohti Vietnamia tai Thaimaan saaria.

Balin miinuspuolista huolimatta loma kuitenkin itsessään oli juuri sitä pitää: aurinkoa, lämpöä ja rantaa. Tuli nollattua pääkoppa onnistuneesti, jotta Suomi tuntuu taas hetken vieraalta.

The post Hyvä ja huono Bali appeared first on Eduardo.

Matkasuunnitteluhan on mitä mahtavin keino kuluttaa aikaa ja kasvattaa kaikokaipuuta itseään suurempaan rooliin. Edellisvuotisen Thaimaan Bangkokin ja Koh Samuin jälkeen tahtotilana oli edelleen jatkaa samankaltaista suurkaupunki-rantakohde-yhdistelmää. Isompien kaupungien osalta nuorena urbaanina pariskuntana nautinnonaiheina on erityisesti shoppailu, joten kauppakeskukset ovat merkittävässä roolissa. Shoppaamisen osalta tarve ei ole päästä luxusliikkeisiin tai ostamaan kalliita merkkibrändejä, vaan kiinnostuksena on enemmänkin ne pienet kaupat tai kojut joista löytää ehkä halpaa, ehkä huonolaatuisempaa mutta uniikkia ja erilaista vaatetta.

Koska Singapore ja Bangkok oli jo suurkaupungeista osaltaan tuttuja, oli Malesian Kuala Lumpur seuraava luonnollinen valinta.

Rakkaudesta Aasian suurkaupunkeihin

Suurkaupungien osalta kaikista merkittävimmässä roolissa on mielestäni kaupungissa oleva syke. Se tunne, että kaupunki valvoo ja elää läpi yön. Se ristiriitainen kokemus siitä samasta kadusta aamupäivän auringossa ja pimeyden vallatessa alkuillasta – miten yksi katu voikaan näyttää ja tuntua niin erilaiselta?

Koska ennen Kuala Lumpuria vertailukohteina on ollut Bangkok ja Singapore, annan niille omat huomioni ennen Kuala Lumpuriin paneutumista.

Bangkok oli hyvällä tavalla mieleenpainuva, vaikka moni puhuu että kaupungin syövereihin on helppo uppoutua ja kuten kaikki suurkaupungit, sitä voi myös vihata ja/tai rakastaa. Bangkok oli kuitenkin hyvä kokemus, josta jäi eniten mieleen rajattomat shoppailumahdollisuudet.

Singapore on taas hyvin länsimaalainen suhteessa Aasian muihin suuriin kaupunkeihin. Vaikka Singaporea verrataan usein kilpailuhenkisesti Kuala Lumpuriin, oli se kuitenkin täysin erilainen sulatusuuni kaikille kansallisuuksille ja kokonaisuudessaan helpommin nieltävissä. Erityisesti suomesta ensikertalaiselle suosittelen ehdottomasti Singaporeen tutustumista, sillä kontrasti muihin Aasian kaupunkeihin on paljon miedompi. Huomiona toki se, että ainakaan meidän kahden hengen suulla ja korvilla Singlish (Singapore English) ei ollut selkokielistä tai ymmärrettävää. Lisävinkkinä myös Singaporeen, että jos Aasialta hakee ruokakokemuksia, on Singaporen food courtit mitä parhaimpia tähän – nokka kohti Chinatownia ja mitä enemmän kiinalaisia ja likaisemman näköinen food court onkaan, sitä rohkeammin sisälle syömään. Ruoka ei ole onnistunut tällä tavoin pettämään kertaakaan.

Kuala Lumpur

Kuala Lumpur tuntui kaupunkina aktiiviselta. Siellä oli suurkaupungin syke olemassa, mutta se tuntui käyvän juuri sen pienen asteen hitaampana kuin ylhäällä vertaamissani vaihtoehdoissa.

Ymmärrän hyvin miksi kaupunkia verrataan usein Singaporeen, sillä siinä on selkeästi palanen sitä, mutta silti se on kovin erilainen. Yhdistävinä tekijöinä koen jopa Singaporea suurempaa eri kulttuurien yhteenliittymistä, joka näkyy katukuvassa mutta on myös aistittavissa arjessa. Erityisen yllättävänä tuli Intia/Pakistan/Bangladesh -segmentin edustus, jota oli odotettua enemmän. Tämä näkyi myös luonnollisesti katukuvan lisäksi myös ruokakulttuurin osalta.

En tiedä johtuuko se Malesiasta vai vain Kuala Lumpurista, mutta ihmiset ovat kohteliaita ja jokseenkin helposti lähestyttäviä. Thaimaaseen verraten voi sanoa yleisen ilmapiirin olevan jotenkin helpompi ja tietyllä tavalla hillitympi. Ylitsevuotavaa pakkomyyntiä emme kohdanneet lainkaan, vaan tuntui enemmän että jokaisen myyjän huulilta ulosheitetty myyntihuuto oli ujosteleva ja hieman sisäänpäin kääntynyt. Ystävällisiä asenteita kohtasi lähes poikkeuksetta, erityisesti jos oli itse alttiina tervehtimään ja sanomaan ensimmäiset sanat. Kielitaidon osalta englannilla pärjäsi enemmän kuin hyvin, joskin vastapuolella kielitaidon tasot vaihtelivat huonosta keskinkertaisen kautta hyvään.

Hotellina Kuala Lumpur Journal

Majoituttiin neljän yön verran Kuala Lumpur Journal*-nimisessä hotellissa, jonka hintataso oli kohtalaiset 63€ yöltä. Pohdittiin ensiksi kovasti, että otetaanko majoitus Airbnbn* kautta, mutta sen hinta- ja laatutaso ei pärjännyt Malesian edullisille hotellimajoituksille.

Hotelli oli todella miellyttävä, kuten uudelta hotellilta voi odottaakin. Hyvällä paikalla ja todella lähellä keskustaa. Meidän makuun sopivan hipsterimäisellä maulla sisustettu, niin huoneiden kuin yleisten tilojen osalta. The Shack on hotellibaari toisessa kerroksessa joka tarjoaa todella miellyttävän maiseman terassilla ja hyvällä musiikilla kohti KL:n nousevia julkisivuja.

Singapore, Bangkok vai Kuala Lumpur?

Shoppailun osalta vaihtoehtoja oli paljon, joskin suhteessa Singaporeen tai Bangkokiin osaltamme emme ainakaan löytäneet niitä paikkoja joista olisi tehnyt rajattomasti löytöjä. Matkalaukkuihin päätyi kyllä paljon tavaraa, mutta ei ehkä aivan niin paljon kuin oli alunpitäen ajatuksissa. Huomionarvoisena lisänä kuitenkin se, että mm. Hundred%:ista pystyi ostamaan Niken kenkävalikoimaa (Air Maxit, Air Forcet, Roshet jne) useita kymppejä Suomea halvemmalla.

Valikoimaa ruokien osalta oli Aasian tapaan lähes rajattomasti. Singapore pitää edelleen paalua ruokatarjontansa osalta, mutta niin Bangkokista kuin Kuala Lumpurista löytyi myös omat voittajansa.

Tykättiin Kuala Lumpurista. Ehkä osaltaan sen jotenkin tietynkaltainen keskeneräisyys ja rosoisuus toi sen tavallaan autenttisemmaksi kuin Singapore tai Bangkok.

KL:n hintataso on länsimaalaisille halpa, huolimatta euron heikosta kurssistakin. Suomeen verrattuna jopa hotellibaarin paikallisesti korkea hintataso jäi silti vielä reilusti jalkoihin. Myös taksilla liikkuminen oli edullista, joskin meidän reissulla tätä huvia harrastettiin lähinnä eläintarhaan ja takaisin (sivuhuomiona, eläintarhaa en erityisesti suosittele – oli hyvin keskeneräinen ja parempiakin on tullut nähtyä. Jos Aasian eläintarhat kiinnostaa, niin Singaporen oma oli todella mieletön). Kuten muissakin suuremmissa kaupungeissa, taksikuskien kanssa saa aina veivata mittarin käytöstä tai matkan kokonaiskustannuksesta.

Joka tapauksessa tulee varmasti palattua vielä tulevaisuudessakin paikan päälle katsomaan miten kaupunki kehittyy. Kävipä mielessä ajatus, että täällä sitä voisi jopa kuvitella viettävänsä viikkoja pidempiä aikamääreitä. Näistä kolmen verrokkikaupungin osalta on vaikea valita voittajaa, sillä jokaisessa on puolensa. Kaikki riippuu pitkälti matkan tarkoituksesta, mutta vetäen ajatuksia yhteen – voin kyllä vahvasti suositella Kuala Lumpuria.

Parasta Kuala Lumpurissa

Majoitu: Kuala Lumpur Journal* (30, Jalan Beremi, Bukit Bintang)
Syö: Hutong Food Court (Lot 10 Shopping Centre, Food Court, Lower Fround Floor, Jalan Bukit Bintang)
Shoppaa: Berjaya Times Square (Berjaya Times Square, 1, Jalan Imbi)
Shoppaa katumuotia: Hundred% (Lot 10 Shopping Centre, Jalan Bukit Bintang)
Käy: Pavilion Kuala Lumpur (168, Jalan Bukit Bintang)

* Affiliate-mainoslinkki, jonka pohjalta voin saada rahallista hyötyä. Mahdolliset tulot sijoitetaan suoraan hyväntekeväisyytenä seuraavan reissun matkakassaan.

The post Kuala Lumpur, sanon sinulle kyllä appeared first on Eduardo.

The post Matkustamisen hienous appeared first on Eduardo.

Kuten aikaisemmin kirjoitinkin lähdimme maaliskuun loppupuolella kohti Thaimaata ja sen myötä sainkin pitkästä aikaa taas tehdä matkasuunnittelua. Ja on se nykyään sietämättömän helppoa, mutta samalla edelleen vaikeaa. Silti olen sitä mieltä, että matkailu on viimeisen 10 vuoden aikana muuttunut helpommaksi kuin se on koskaan ollut.

Matkasuunnittelun aloittaminen

Tiesin että haluamme lähteä tavoittelemaan rantalomaa ja kunnollista rantaloikoilua ilman kiirettä ja stressiä mistään. Koska samalla matkailun miinuspuolena oleva matkabudjetti usein juoksee vastaan yhtä nopeasti kuin toiveet, on koko matkailu hyvin usein valintojen tekemistä siltä niin kutsutulta kultaiselta keskitieltä.

Matkakohteen osalta tiesimme että haluamme lähteä kohti Aasiaa, osaltaan senkin vuoksi että muut kaukokohteet, kuten Bali, Havaiji, Dominikaaninen Tasavalta, Aruba ym. eksoottiset paikat ovat yleensä huomattavasti kalliimpia. Lähestyimme tätä asiaa matkasuunnittelun näkökulmasta niin, että tutustuimme Thaimaan eri kaupunkikohteisiin täällä, täällä ja täällä – josta viisastuimme aina askeleen verran siitä, että mikä näistä voisi olla ensimmäisen lentomme lopullinen kohde.

Omakohtaisen kokemuksen pohjalta olen oppinut, että matkailussa kannattaa suosia lentokenttien solmukohtia, joihin yleisesti saa lentoja huomattavasti erikoisempia kohteita halvemmalla. Tämän pohjalta tarkkailimme aktiivisesti lentoja Thaimaan päälentokentille ja merkittäviin kaupunkeihin, kuten Bangkok, Chiang mai ym.

Opi matkakohteesta

Tehokkain keino oppia tulevasta määränpäästä on aloittaa Googlettamalla. Itse olen käyttänyt tähän lähinnä rajauksia viimeisen vuoden tuloksissa, jolloin voin varmistua tiedon olevan suhteellisen ajankohtaista. Suomenkielisen sisällön osalta valtaosan perustiedoista löytää kuitenkin Wikipediasta, Rantapallosta ja matkatoimistojen kotisivuilta. Siitä syvemmälle mentäessä on myös suomalaiset matkablogit hyvänä vaihtoehtona tiedon hakemiseen.

Tämän jälkeen siirryn usein siihen, että keskityn maan sijaan tarkentamaan kaupunkeihin, saarikohteisiin ja maanosiin. Tämä yleensä muodostaa kiitettävän käsityksen siitä, mitä kokemuksia muilla matkailijoilla on ollut.

Kuten mainitsin, Google-haun osalta rajauksina kannattaa käyttää aikajänteenä viimeisen vuoden tuloksia, blogihakua ja mahdollisesti tarkentaa hakuja koskemaan pelkästään yksittäistä sivustoa. Site: -kriteerillä pääsee hyvin kiinni esimerkiksi siihen mitä Rantapallon artikkelikannasta löytyy tai minkälaisia keskusteluja Pallontallaajat -forumilla on esiintynyt.

Ikävä ystävä: matkabudjetti

Yleisen käsityksen syntymisen myötä budjetti yleensä juoksee rinnalla. Kun useinkin matkustaminen on asia, jossa tehdään kompromisseja budjetin osalta on hyvänä ystävänäni useinkin tässä Momondo*, joka antaa ketterästi vastaukset lentolippujen hintoihin ja samalla myös parhaimpiin päiviin matkustaa.

Momondo

Lisäksi ennakoiden käytän useinkin Kayakia seuratakseni lentolippujen hintoja, jotta voin paukauttaa sopivassa saumassa edulliset liput kiinni jo aikaisin. Myös äkkilähtöjä voi halutessaan seurata, mutta myönnettäköön että olen itse valitettavan laiska tarjoushaukkana joten tämä keino ei ole itselleni sopivin.

Meidän Thaimaan reissun osalta lähtöajankohtaan oli n. 4 kuukautta, jolloin Momondon käyttäminen* paljasti että Bangkokin saisi meno-paluulennot Aeroflotilla vain 530€ lippuhintaan. Jos saat kaukolennot varattu alle 600 euroon, on se miltei lainsäätämä yleinen kirjoittamaton sääntö: varaa ne.

Lentojen varaamisessa haastavinta useinkin taitaa olla se, kuinka kalenteri taipuu loman ajankohtaan. Osaltamme valitsimme päivät kiinni ja tämän jälkeen siirryimme suunnittelemaan seuraavia askeleitamme maan sisällä.

The post Matkasuunnittelun sietämätön helppous appeared first on Eduardo.

Löydettiin Momondosta* hyvällä diilillä (530€ / menopaluu per naama) Helsinki – Moskova – Bangkok – Moskova – Helsinki Aeroflotilla.

Tein vähän kotiläksyjä tuon Aeroflotin turvallisuuden ja luotettavuuden osalta, josta kävi ilmi siis, että Aeroflot on yli 51% Venäjän valtion omistama yritys ja viimeisten lähivuosien kehittynyt erityisen paljon länsimaalaisemmaksi. Erityisesti E meillä hieman jännitti lentoyhtiön valintaa, mutta pidettäköön myös mielessä että todennäköisyyslaskelmilla on yli 2 kertaa todennäköisempää voittaa lotossa päävoitto kuin joutua lentokoneonnettomuuteen.

Pallontallaajilta löytyi kiitettävän hyvää keskustelua aiheesta ja lisäksi törmäsin Fat In Bangkok -blogissa varmistumiseen siitä, että nykyisin käytettävä lentokalusto on ainakin yleisesti ollut nykypäivän tasolla. Myös joku liikematkaaja oli kehunut, että Moskovan lentokenttä Šeremetjevo oli nähnyt hieman remonttimiehiä uuden terminaalinsa osalta, joten lienee sekin kenttä tässä suhteessa parantunut. Mielenkiinnolla odottaen.

Aasia, olethan hyvä minulle

On mielenkiintoista sikäli lähteä näin ensimmäistä kertaa tietäen, että osoite ei tule olemaan koko loman aikaa samassa paikassa. Aiemminhan meikäläinen on päässyt näkemään kovinkin länsimaalaista Singaporea kahteen otteeseen, joista toinen E:n kanssa pari vuotta sitten. Sen reissun osalta tehtiin se virhe, että oltiin kaksi viikkoa putkeen Singaporessa. Vaikka kumpikin meistä rakastaa shoppailua ja hyvää (sekä edullista) ruokaa, niin silti kaksi viikkoa oli jälkikäteen turhan pitkä aika noin kaupunkiympäristössä.

Nyt tarkoituksenamme on laskeutua Bangkokiin katsomaan suurkaupunkia vain pariksi yöksi, josta sitten matka jatkuu eteenpäin kohti aurinkoisempia rantoja. Bangkok näin täysin näkemättä ja kokematta on mielikuvan sekä muutaman yksittäisen blogikirjoituksen pohjalta mielenkiintoinen paikka. Tarkoituksena ei lähtökohtaisesti ole rällätä vaan enemmänkin hengittää sitä suurkaupungin henkeä. Vaikka olen kuullut, että Bangkok imee sisäänsä ja lähentelee tämän vuoksi Aasian Las Vegasia (Hangover II, anyone?).

Ollaan siis positiivisen haasteen edessä, kun pitäisi alkaa valikoimaan seuraavia askeleita Aasian sisällä. Yksi ystävätär asuu Indonesiassa, joka jo paikallistuntemuksensa vuoksi asettaa sen lähtökohtaisesti korkealle. Toisena vaihtoehtona taas houkuttelisi Malesia tai sitten ”helppouden” myötä myös Thaimaan rauhallisemmat saaret ovat pyörineet toivelistalla. Pinterest ja TJ-laskuri pyörii vauhdilla.

Kaukokaipuu on siis päällä, mutta onneksi nyt on lukossa olevat päivämäärät milloin tietää saavansa lääkettä tähän.

The post Aasian kutsuhuuto korvissani appeared first on Eduardo.