Yksin matkustaminen – kuinka matkustaa soolona

Kävin tosissaan tutkimassa Nizzassa Ranskalaista sielunmaisemaa ja matkustin yksin elämäni ensimmäistä kertaa. Tässä omat kokemukseni asioista joilla varustautua kun lähtee tälläiselle reissulle.

Nizza valikoitui matkakohteeksi sen vuoksi, että tahdoin löytää kaupungin parhaan terassin jossa vain lukea ja olla omien ajatusten kanssa.

Kaupunkilomat on kuitenkin aina kaupunkilomia ja yksin matkustava mies pääsee hyvin usein helpommalla, joten tästä ei liene niin suurta apua rinkka selässä yksin matkuvastalle naiselle, jonka mielessä on päästä vetelemään ympäri Aasian paratiisisaaria ilman nettiyhteyttä.

Miksi yksin matkustaminen pelottaa?

Huomasin miettiväni pitkälti sitä, että mitä jos reissussa sattuu jotain – tällöin kun ei ole ketään matkakumppania joka voisi varmistaa, auttaa ja hoitaa. Toisaalta taas pelko on täysin irrelevantti, koska meille kaikille voi missä tahansa milloin tahansa sattua mitä vaan, jolloin tilanne voi olla arjessakin aivan sama.

Noin lähtökohtainen ajatukseni tähän oli se, että ylivilkas kommunikaatio avopuolisolle ja internettiin pitänee kirjaa siitä, että olen edelleen elossa. Varmasti myös jos matkan aikana tulisi vaihdettua paljolti paikkaa niin tämä on ehdottomasti hyvä toimenpide tehdä aina. Lisäksi iPhone-käyttäjien kannattaa asettaa oma Medical ID:nsä puhelimeen, jotta hätätilanteessa sen kautta voidaan nähdä sinuun liittyviä relevantteja terveystietoja.

Muita juttuja joista ei ole haittaa on matkadokumenttien sekä passin, skannaus sähköiseksi (ja talteen esimerkiksi Dropboxiin, Evernoteen tai johonkin muuhun paikkaan johon pääsee koneella) ja tulostaminen.

Yksin matkustamisen pahin vastus on omat ajatukset

Isoin ja haastavin homma yksin olemisessahan on kuitenkin se oma pääkoppa, jännitys ja ajatukset joita ei voi karata. Huomasin, että reissun päällä yksin korostuu kaikista eniten se ajatusten kanssa toimeentuleminen.

Eeva Kolu kirjoitti mun mielestä kiteyttäen hyvin yksin matkustamisesta: ”Pari ensimmäistä päivää ovat vaikeimpia. Ensimmäisinä päivinä kannattaa päästää itsensä helpolla. Ei kannata potea syyllisyyttä siitä, jos jännittää tai jos heti ekana iltana ei ole MAAILMAN SIISTEINTÄ ja mielettömiä seikkailuja.”

Tykkään vielä itse olla yksin, joten tämä ei ollut mitenkään koetinkivi lähtemiselle. Huomasin kuitenkin, että toista päivää ulkomaalaisessa ympäristössä vaatii sitä että ajatuksien antaa myös vapaasti kulkea ja mennä mihin ne pääkopassa haluaa.

Toisaalta taas aistit ovat aivan erilailla auki, kun ei ole ketään jolle elämyksiään ja kokemuksiaan siinä hetkessä jakaa. Myös se matkailun parhain puoli, jossa pääset sukeltamaan paikallisten ihmisten elämään ja arkeen korostuu kun on yksin, jolloin sitä myös aikaa tappakseen keskittyy mielellään muiden ihmisten touhuihin.

Suomalaisille tyypilliseen tapaan ajatuksiakin vaikeampaa tuntui olevan yksin syömään meneminen.

Millä taistella yksinäisyyttä (tai tylsyyttä) vastaan kun on yksin reissussa?

Koska tästä tuli rauhoittumis- ja lukuloma, niin varustauduin itse matkalle seuraavilla asioilla:

• Lukemista varten: Kindle
• Latasin ekstrapaljon podcasteja, sillä sitä jaksaa aikansa kuunnella kieltä josta ei mitään ymmärrä, mutta yksinäisyyttä poistaa kivasti kun ”joku” juttelee. Sama juttu kuin se minkä vuoksi autoissa on radiot ja kanavilla juontajat.
• Langattomat kuulokkeet offline-Spotifya ja podcasteja varten
• Riittävän tehokas (10000 mAh) Powerbank niitä päiviä varten kun puhelin on liikaa kädessä ja akku on koko ajan loppu.

Vaikka pakki oli täynnä ajantappovälineitä, niin päädyin silti usein vaikkapa ravintolassa vain olemaan, kuuntelemaan ympärillä olevaa puheensorinaa ja tarkkailemaan mitä lähistöllä tapahtui.

Muutoin tämän ensimmäisen kokemuksen osalta päädyin siihen tulemaan, että yksin matkustaminen on loistava lomastartti, joka soveltuu sopivassa määrin itsensä haastamiseen. Pidemmät reppureissut yksin ei ainakaan ajatustasolla vielä ole sellaista mihin itse hyppäisin, mutta ymmärrän hyvin niitä jotka hyppäävät.