Yleisesti langattomien nappien kanssa on ollut kysymys istuvuudesta ja ajatuksellisesta laadusta.

Audiokaupalta hankitut aiemmat Master & Dynamic MW07 Plus-kuulokkeet, palvelivat 3,5 vuotta uusilla tipeillä, mikä on ollut mielestäni hyvä saavutus. Akkukesto vain loppui niin, että loppuvaiheessa ei jaksanut enää kuin vartin soittoa ja rupesivat herjaamaan akun lataamisesta. Muuten en olisi vaihtamaan lähtenytkään.

Toisena verrokkina on olleet Vi Trainerin juoksukuulokkeet, joiden teknologia on ollut Harman Kardonilta. Vanhaa tekkiä jostain yli viiden vuoden takaa. Palvelleet hikoillessa ja kohtalaisen hyvin myös pakkasjuoksuissa. Ei huippuunsa viritettyä audiota, mutta juoksemisen seurana toimineet vallan hyvin.

Edeltävien tilalle saapui Denon Perl Pro

Koska edeltävät kuulokkeet alkoivat vetämään akkunsa puolesta viimeisiä oli aika hankkia uudet. Arjessa kuitenkin käyttöastetta kuulokkeilla on ollut melkoisesti niin palavereissa, puheluissa, musiikissa ja liikunnassa. Myös uusi Apple Watch mobiilikaistalla mahdollisti sen, että puhelut sujuu liikkeellä myös ilman luuria, joka henkisesti ainakin tuntuu vapauttavalta.

Perinteiseen tyyliin, kun en tiennyt mitkä olisi kuulokkeiden kuninkaat, pääsee helpommalla kun kyselee Audiokaupasta tutuilta kavereilta mitkä kuulokkeet on oman kategoriansa kultaiset kaiutinkaapelit. Keneltä on tullut pelien pelit, joilla soi räbändeeros ja iskelmän terävimmät tahdit?

Tällä kertaa vastauksena oli Denon PerL Pro, jota muutaman viikon odotusaikana kerkesin jo useamman hetken haaveilemaan perään.

Ensimmäisen kerran napit korviin ja mobiiliapplikaatio auki oli helppo todeta näiden olevan valovuosia edellä edellisiin kuulokkeisiin.

Pääasialliset ja huomionarvoiset syyt ja seikat miksi ostin:

• Vastamelu
• Akkukesto
• Äänenlaatu

Vastamelu napeissa – toimiiko?

Napit oli helppo saada istumaan siivekkeiden turvin korvaan, jonka seurauksena ympäröivän maailman äänet himmenee.

Vastamelu suojaa hyvin. Podcastien takaa purkaa vähän liikenteen ääntä, mutta musiikin kanssa pääsee täysin omaan tilaansa. Sosiaalinen tila vahvistaa ulkoiset äänet, joten klikkailemalla kuuloketta saa kuuloaistin auki ympärille. Edeltävien kanssa en koskaan päässyt sinuiksi tämän toiminnon kanssa, kun niissä fyysinen nappi tuntui vaikealta. Denoneissa on hipaisukytkimet, joihin voi säätää useampaa toimintoa perustuen montako kertaa sormella naputtelee.

Kokeilin vastamelua Kirjamessuilla, jossa Messukeskuksen jatkuva pauhu katosi ja oli helppo uppoutua omaan kuplaansa. Siis siihen mitä nykyajassa kuulokkeilla myös tavoitellaan, suljettua tilaa vaikka ympärillä olisikin ihmisiä ja tapahtumaa.

Akkukesto

Akkukesto on luvatusti hyvä, 8 tuntia ja 32 tuntia latauskotelon kanssa ladattuna. Ei ole ollut toivoa polttaa akkua tyhjäksi nykyisillä käyttökerroilla. Odotan akkujen puolelta paljon, joskin pidempi jänne kertoo paremmin mihin todellisuus asettuu, mutta 8 tunnin verran soittoa alkaa olemaan siinä mittakaavassa ettei pääse päivässäkään kuluttamaan sitä loppuun.

Äänenlaatu

Viimeisenä äänenlaatu. Näissähän on siis sellainen jännä homma, että kuulokkeisiin luodaan kuunteluprofiili jossa Masimo AAT-teknologia mittaa kuulon, joka vahvistaa heikkoja äänirekistereitä ja saa musiikin soimaan paksumman omaan kuuloon perustuen. Vaikka kuulostaa vähän taikapölyltä ja velhojen loitsuilta, on sanottava että musiikin sointi korvissa ilman ja kanssa perustelee selkeästi jonkun insinöörin onnistuneen suunnittelemaan oikeita juttuja.

Toisena on immersio, joka mukailee basson kajahtelua live-kokemuksen kaltaisesti, joka ainakin aktiiviselle räppipäälle tuntuu mieluisalta.

Ulosmenevän äänen kanssa mikrofoni ilmeisesti kaappaa ulkopuolisia ääniä jonkin verran, mutta en tiedä voiko ilman kunnollista mikkisuojaa tämän kaltaisilta napeilta parempaa odottaa. Pari puhelua juoksulenkillä kuitenkin toimi ainakin sen verran, että vastaanottajat kuulivat muttei aivan parhaimmalla äänellä. En tiedä vaikuttaako äänilähde paljonkin puhelun laatuun, sillä edeltävät puhelut menivät kellon kautta, jonka luulisi olevan myös puheluiden osalta vähemmän älykäs kuin iPhone. Samaten seinän takaa kuuluva poran ääni jäi nauhoitettuun audioon todellisuutta terävämmin. Toisaalta valtaosa puheluista ja palavereista tapahtuu kuitenkin autossa ja suojatuissa tiloissa, joten äänenlaadusta en usko syntyvän suurta haastetta.

Kokemus kuulokkeista

Istuvuus on ollut paikallaan ja juoksulenkki sujui ilman mitään ongelmia. Muutaman tunnin kokeilulla napit vaikuttaa erittäin hyvältä päivityksestä edeltäviin ja odotan luvassa olevan lukemattomia mieluisia tunteja lisää.

All in all. Näitä nappeja on ollut kiva tunkea korviin.

Jos kiinnostelee, kuikuile Audiokaupalta faktat tiskiin.

The post Uudet kuulokkeet: Denon Perl Pro appeared first on Eduardo.

Lähdettiin E:n (nykyisen vaimoni!) kanssa ennakoivalle honeymoon-matkalle Lontooseen neljäksi päiväksi. Aloitettiin samassa yhteydessä loma ja tämän matkan tarkoituksena oli saada pieni irtiotto häästresseistä ja kaikesta arkisesta.

Moni puhui meille, että kaupunki on meidän mieleen ja eivät nuo veikkaukset menneet laisinkaan pieleen.

The Stratford – skandinaavisella sisustuksella vivutettu hotelli

Majoituttiin Stratfordin -alueelle toukokuussa avattuun The Stratford -hotelliin*, jossa nykyisen trendin mukaisesti yhdistyivät ravintolat, hotelli ja loft-asunnot.

Hotelli valikoitui hieman budjetin ylälaidasta, pitkälti uutuudensa ja erityisesti sisustuksensa vuoksi. Saatiin häiden kunniaksi suurempi huone, jossa odotti valmiina kylmä prosecco-pullo ja suklaakakkua – tästä ei pahemmin voinut valittaa. Yleisesti muuten huoneeseen oli valikoitu seesteisyyttä tukemaan pehmeä kokolattiamatto, sänky kuin tyynytkin olivat huippuluokkaa ja kylpyhuoneessa kokonaisuus kruunattiin sadesuihkulla.

Vahvalla skandidesign -painotuksella visuaalinen silmä lepäsi hotellissa erittäin hyvin.

The Stratford Hotel* sijaitsi hyvällä paikalla julkisten osalta ja mm. keskustaan menevään Central Line -metrolinjalle pääsi hyppäämään vierestä kyytiin. Myös Westfield -ostoskeskus oli aivan muutaman askelluksen päässä. Knoppina muuten, että Westfield on euroopan neljänneksi suurin ostoskeskus, eli tarjoaa itsessään tutkailtavaa kuin syötävääkin ronskisti.

Camden Market oli Camdenissa käynnin arvoinen

Camden Town ja ruokakoju/kauppa-alue oli paikkana mielenkiintoinen. Paljon turisteja, jotenkin vanhahtavalla asuinalueella, josta löytyi värikkäitä julkisivuja pienillä välikaduilla. Jatkuva liikenteen pauhu ja turistien sekamelska teki alueesta uniikin.

Itse markettialueella oli kymmeniä, ellei satoja kauppoja sekä ruokakojuja vahvalla katuruokapainotuksella. Kauppavalikoimasta löytyi melkoisesti vintagekauppoja, joissa myös tarjooma oli yllättävän hyvää. Jos Barbourin tikkitakki tai Burberryn trenssi olisi houkutellut, niitä olisi saanut Camdenista kohtuulliseen 65 punnan hintaan.

Yleisesti koko Camden Marketissa näkyi Israelilaisen rahoittajan isot investoinnit siihen, että alue on alkanut elämään ja kehittymään. Väkimäärän perusteella nämä satsaukset ovat myös tuoneet kävijävirtaa ja rahaa alueelle.

Muutenkin paikka oli hyvin erilainen suhteessa moneen muuhun vastaavaan joita ollaan päästy Aasian reissuilla näkemään. Omalla tavallaan niin ainutlaatuinen, että jäi resonoimaan kivasti mieleen.

Ikoniset tavaratalot on Lontoon suola

Pääsin suurena tavaratalorakastajana näkemään ”muutaman” ikonisen kohteen, jotka ovat Lontoon kokoisessa metropolissa mittakaavassaan tietenkin suurta ja hienoa. Samalla tämä vertailu hieman surettaa suomeen katsottuna, mutta väestön määrä näissä vaikuttaa väkisin.

Pakollinen visiitti The Selfridgesiin

Selfridges yli satavuotisen historiansa myötä oli erityisesti paikka joka piti päästä yliviivaamaan omalta listalta pois.

Katselin Entouragestakin tutun pääosanäyttelijän Jeremy Pivenin tähdittämän tv-sarjan Netflixistä vuosipari takaperin ja se kuvastaa hyvinkin kuinka merkittävä kokonaisuus Selfridges on koko Englannin kaupalle aikoinaan ollut. Toivat mukanaan sanat elämyksellisyys ja markkinointi, jossa näyteikkunat näyttelivät merkittävää roolia kaupan edistämisessä.

Nykyhetkessä rakennus on mahtipontisen komea ja sisältä huokuu historiaa. Noin muuten tavataralo siinä missä moni muukin ympäri maailmaa, mutta itselle mieluisin huomio oli katumuodin lahjakas muovaaminen osaksi koko tavataralon valikoimaa. Shopinshop -mallilla tavaratalosta löytyivät mm. Kith, Bathing Ape (BAPE) ja Off White by Virgil Abloh.

Tavarataloja Harvey Nicholsista Harrodsiin

Muotikaupan saralla itselleni kaikista mieluisin oli Harvey Nicholsin kokonaisuus, vaikka vain yksi kerros miestenmuotia oli lievä pettymys. Löytyi kuitenkin uuden lompakon verran ostettavaa.

Sivuknoppina näki myös Monclerille annetuista neliömääristä, että taitaa merkki olla aika nosteessa tällä hetkellä.

Sivuttiin nopeasti toista ikonista tavaratalokohdetta: Harrodsia. Tämä sijoittui kuitenkin myöhäiseen iltaan ja lähi-idästä saapuneiden turistilaumojen myötä tuntui hieman tuskalliselta läpikäydä. Lähi-idästä saapuneen porukan määrä kuitenkin osoitti sen, että Lontoossa jos missä lompakon nyörejä avataan ja venytetään.

Lontoon luksus tuntui jotenkin omalla aristokraattisella tavalla olevan ylellistä ja hienoa.

Lontoo oli kaikkinensa mieluisa

Pidettiin kyllä, vaikkei ollut aivan sitä mitä odotukset ja ajatukset oli, mutta ei silti laisinkaan pettänyt. Yleisesti rahaa hujahti muutama satanen syyskauden kamppeisiin, joten shoppailua tuli harjoitettua onnistuneesti.

Hotelli oli kolmelta yöltä vajaa 500€ ja menopaluulennot Finnairilla 232€ kahdelta hengeltä. Fiksuina kerrankin osattiin ottaa lähtölento puolelta päivin ja paluu takaisin vasta iltaseitsemän jälkeen, joka antoi riittävästi unta ja nähtävää vielä lähtöpäivällekin.

Isoin miinus kaupungista oli satunnaisten ruoka- ja kahvilapaikkojen vähyys ja väkipaljous tietyillä alueilla (katson kartasta Oxford Street -osoitetta). Metropoliin kuuluvana ominaisuutena myös matkat ovat tietenkin pitkiä, jonka vuoksi kaupungissa liikkumiseen kuluu aikaa ja matkustusmuodosta riippuen täten myös rahaa. Metrolinjat ja Uber toimivat kuitenkin molemmat oikein moitteettomasti.

Jätettiin paljon nähtäväksi vielä toiselle kerralle, joka tulee koittamaan ennemmin tai myöhemmin. Lontoossa siis kuljettu sinne ja tänne. Kävelty kymmeniä kilometrejä. Laatuaikaa vietetty vaimon kanssa. Lomalla. Elämässä kaikki hyvin. Kiitos.

* Affiliate-mainoslinkki, jonka pohjalta voin saada rahallista hyötyä. Mahdolliset tulot sijoitetaan suoraan seuraavaan matkalippuun.

The post Lontoo – ei siellä sadakaan aina appeared first on Eduardo.

Nizza valikoitui matkakohteeksi sen vuoksi, että tahdoin löytää kaupungin parhaan terassin jossa vain lukea ja olla omien ajatusten kanssa.

Kaupunkilomat on kuitenkin aina kaupunkilomia ja yksin matkustava mies pääsee hyvin usein helpommalla, joten tästä ei liene niin suurta apua rinkka selässä yksin matkuvastalle naiselle, jonka mielessä on päästä vetelemään ympäri Aasian paratiisisaaria ilman nettiyhteyttä.

Miksi yksin matkustaminen pelottaa?

Huomasin miettiväni pitkälti sitä, että mitä jos reissussa sattuu jotain – tällöin kun ei ole ketään matkakumppania joka voisi varmistaa, auttaa ja hoitaa. Toisaalta taas pelko on täysin irrelevantti, koska meille kaikille voi missä tahansa milloin tahansa sattua mitä vaan, jolloin tilanne voi olla arjessakin aivan sama.

Noin lähtökohtainen ajatukseni tähän oli se, että ylivilkas kommunikaatio avopuolisolle ja internettiin pitänee kirjaa siitä, että olen edelleen elossa. Varmasti myös jos matkan aikana tulisi vaihdettua paljolti paikkaa niin tämä on ehdottomasti hyvä toimenpide tehdä aina. Lisäksi iPhone-käyttäjien kannattaa asettaa oma Medical ID:nsä puhelimeen, jotta hätätilanteessa sen kautta voidaan nähdä sinuun liittyviä relevantteja terveystietoja.

Muita juttuja joista ei ole haittaa on matkadokumenttien sekä passin, skannaus sähköiseksi (ja talteen esimerkiksi Dropboxiin, Evernoteen tai johonkin muuhun paikkaan johon pääsee koneella) ja tulostaminen.

Yksin matkustamisen pahin vastus on omat ajatukset

Isoin ja haastavin homma yksin olemisessahan on kuitenkin se oma pääkoppa, jännitys ja ajatukset joita ei voi karata. Huomasin, että reissun päällä yksin korostuu kaikista eniten se ajatusten kanssa toimeentuleminen.

Eeva Kolu kirjoitti mun mielestä kiteyttäen hyvin yksin matkustamisesta: ”Pari ensimmäistä päivää ovat vaikeimpia. Ensimmäisinä päivinä kannattaa päästää itsensä helpolla. Ei kannata potea syyllisyyttä siitä, jos jännittää tai jos heti ekana iltana ei ole MAAILMAN SIISTEINTÄ ja mielettömiä seikkailuja.”

Tykkään vielä itse olla yksin, joten tämä ei ollut mitenkään koetinkivi lähtemiselle. Huomasin kuitenkin, että toista päivää ulkomaalaisessa ympäristössä vaatii sitä että ajatuksien antaa myös vapaasti kulkea ja mennä mihin ne pääkopassa haluaa.

Toisaalta taas aistit ovat aivan erilailla auki, kun ei ole ketään jolle elämyksiään ja kokemuksiaan siinä hetkessä jakaa. Myös se matkailun parhain puoli, jossa pääset sukeltamaan paikallisten ihmisten elämään ja arkeen korostuu kun on yksin, jolloin sitä myös aikaa tappakseen keskittyy mielellään muiden ihmisten touhuihin.

Suomalaisille tyypilliseen tapaan ajatuksiakin vaikeampaa tuntui olevan yksin syömään meneminen.

Millä taistella yksinäisyyttä (tai tylsyyttä) vastaan kun on yksin reissussa?

Koska tästä tuli rauhoittumis- ja lukuloma, niin varustauduin itse matkalle seuraavilla asioilla:

• Lukemista varten: Kindle
• Latasin ekstrapaljon podcasteja, sillä sitä jaksaa aikansa kuunnella kieltä josta ei mitään ymmärrä, mutta yksinäisyyttä poistaa kivasti kun ”joku” juttelee. Sama juttu kuin se minkä vuoksi autoissa on radiot ja kanavilla juontajat.
• Langattomat kuulokkeet offline-Spotifya ja podcasteja varten
• Riittävän tehokas (10000 mAh) Powerbank niitä päiviä varten kun puhelin on liikaa kädessä ja akku on koko ajan loppu.

Vaikka pakki oli täynnä ajantappovälineitä, niin päädyin silti usein vaikkapa ravintolassa vain olemaan, kuuntelemaan ympärillä olevaa puheensorinaa ja tarkkailemaan mitä lähistöllä tapahtui.

Muutoin tämän ensimmäisen kokemuksen osalta päädyin siihen tulemaan, että yksin matkustaminen on loistava lomastartti, joka soveltuu sopivassa määrin itsensä haastamiseen. Pidemmät reppureissut yksin ei ainakaan ajatustasolla vielä ole sellaista mihin itse hyppäisin, mutta ymmärrän hyvin niitä jotka hyppäävät.

The post Yksin matkustaminen – kuinka matkustaa soolona appeared first on Eduardo.

Pätkässä on muutama hyvä huomio siitä kuinka katumuoti ja sneakerit ovat valtavirtaistuneet ja tulleet monessa maassa osaksi ihan tavallisten ihmisten arkea. Myös tuo, että kenkiä ei enää myydä vain käyttötarkoituksilleen ominaisesti vaan ajava voima on se, että jos se näyttää hyvältä sitä voidaan käyttää missä sitä halutaan (nimim. teininä And1:n koriskenkiä jalassa ilman, että olin palloon koskenutkaan). Pari vuotta takaperin myös Kööpenhaminan katukuva ilmensi hyvin sitä kuinka vakioitunut asuvalinta lenkkarit siellä olivat, käytännössä kaikille alle 40 -vuotiaille.

Ruotsin katumuotikaupassa tämä valtavirtaistuminen on näkynyt ainakin riskipääomien ja pääomasijoittajien mukaantulolla, sillä Calirootsin taustalla lompakkojaan on parin rahoituskierroksen verran avannut eEquity ja Verdane Capitals. Myös Sneakersnstuffin taustalla on virrannut pääomasijoittajien rahaa mahdollistamaan uusia myymälöitä ja tulevaisuuden kasvua.

The post Sneakersnstuffin tarina appeared first on Eduardo.

Aloin miettimään vielä tarkemmin aiemmin kirjoittamastani lifestyleblogien kiiltokuvista ja sitä miksi sen ympärillä oleva maailma jotenkin resonoi itsessä.

Lifestyleblogien valoisat (ja nätisti käsitellyt) kuvat ilmentää tietyllä tavalla lukijalleen aina keinoa larpata toisen ihmisen elämää. Sitä samaa josta usein syntyy fiilis, että oispa-tollasta itselläkin. Nostan todella paljon hattua niille bloggaajille jotka on jaksaneet kirjoittaa yli kymmenen vuotta ja onnistuneesti tehnyt bloggaamisesta itselleen myös ammatin. Erityisesti vielä lifestyle-puolella jossa kirjoitetaan niin laajalla pensselillä, että siitä on yhden aihealueen ympärille erikoistuminen kaukana. Ammattitaitoa sekin, että kykenee visualisoimaan elämäänsä kuvien ja tekstien muotoon, vielä niin että tuhannet seuraajat sisältöä kuluttaa.

Tottakai itsekin lukee blogeja ja katsoo IG-storyja sillä ajatuksella, että voi kun vois olla tota samaa, mutta samalla kuitenkin se edustettu elämäntapa on siinä kiinnostavampi tekijä kuin se, että mitä tai missä asiat tapahtuu.

Itselle samankaltaisen maailmankuvan rakentaminen tai sitä kohti meneminen perustuu pitkälti kuitenkin sille ajatukselle, että sykkimällä kohti itselle tärkeää maalia ja tekemällä työtä josta tykkää, voi saavuttaa halutun elintason jolla pystyy taas määrittämään oman elämänsä askeleita vapaammin. Raha tuo pääsääntöisesti aina turvaa ja vapautta, mutta ei itseisarvoisesti määritä onnea.

Bisnes kiinnostaa

Mulle on jotenkin ollut melko pitkälle teini-ikäisestä lähtien ollut selkeää, että bisnes kiinnostaa ja urapolku tulee olemaan jossain yrittäjän ja intohimotyöntekijän välimaastossa. Se minkälaisilla aalloilla nykyhetkeenkin on päädytty on taas ollut kaikkea muuta kuin selkeää. Ekan palkkaduunin aloittaessani muistan kelanneeni, että tämä on vain porras matkalla johonkin sellaiseen jossa oikeasti viihtyy. Kerrankin näsäviisaana voi sanoa olleensa oikeassa, vaikka olinkin nuori ja naiivi.

Naiiviudesta hyvä osoitus oli myöhäisteininä vallinnut ajatus, että ennen kolmeakymmentä pitäisi olla miljoona tienattuna. Pari vuotta jäljellä ja veikkaan että miljoonaa ei tule tässä ajassa tienattua. Eipä tuo ole onneksi ollut aikustumisen myötä tavoitelistallakaan enää vuosiin.

Oman elämän merkityksellisyys kuitenkin parisuhteen lisäksi määräytyy pitkälti työminästä ja sellaisesta tekemisestä, jossa koen olevani hyvä ja saavani asioita aikaan.

Jos koko ammattitaito pohjautuu itseopiskelulle ja kokeilun kautta tekemiselle, on aika luonnollista että työstään myös tykkää. Parhaimmillaan työ on lisäksi askel kohti sitä, että nykyhetkessä voi nauttia elämästään antoisasti ja samalla myös turvata tulevaisuutta kasvamalla ammatillisesti (ammattitaito), säästämällä rahaa (ansiotaso), mutta ennenkaikkea kasaamalla muistoja nykyhetkestä.

The post Larppaatko lifestyleblogeja? appeared first on Eduardo.

Oma radiohiljaisuuteni on kestänyt jotakuinkin vuodesta 2016 lähtien jonka jälkeen en vuositasolla ole saanut yli kymmentä postausta kasaan. Tähän on monta syytä, mutta yksi lienee multitaskaamisen synnyttämä tehottomuus ja ettei energiat vain ole riittäneet paneutumaan tähän. Käyn seuraavaksi syyt läpi, jotta saan omatuntoni puhtaaksi.

Multitaskaajalla pitää olla aina monta projektia käynnissä

Kuten otsikkokin kertoo, olen multitaskaaja. Tunnustetusti loistava toimeksipanija, mutta huono tekemään rutiinilla toistoja.

En edes tiedä voiko tästä taudista parantua, mutta 2013 vuodesta asti toimin palkkatyöni ohessa sivutoimisesti verkkokauppayrittäjänä. Toiminimeni on kulkenut mukana 2009 vuodesta asti ja aktivoin sen käyttöön 2014 vuoden alkupuolella. 2014 vuoden lopussa päädyin kokeilemaan elämäni ensimmäisen kerran täysipäiväistä yrittäjyyttä tässä vaiheessa kolmen eri firman kanssa.

Tämän kaiken ohella olen kovasti yrittänyt ylläpitää myös ammatillista osaamistani ja kirjoittaa niistä asioista myös toiseen blogiini. Olen tehnyt satunnaisia duuniprojekteja rahan perässä. Kokeillut tubettamista. Perustanut Tuplariimi -räppipodcastin. Kun jätin täysipäiväisen yrittäjyyden 2016 kesällä, jätin edelleen yhden legacy-asiakkaan toiminimen puolelle jota edelleen autan digimarkkinoinnissa – heille kun haluan vilpittömästi hyvää ja rehellistä kasvua bisnekseen verkosta. Sitten tulikin taas arkipäivän kiireet jotka ovat vieneet tähän päivään saakka.

Väitän kuitenkin, että nyt tilanne on muuttunut. Tehtiin liiketoimintakaupat sivutoimisesta yrityksestä, joka kyllä rehellisesti vei joskus paljonkin aikaa viikosta – ihan vaan siihen juoksevaan bisneksen pyörittämiseen. Tuntuu vähän tyhjältä, mutta vapauttavalta koska se toivottavasti myös tarkoittaa sitä että tulevaisuudessa tulisi panostettua niihin asioihin joista ei tule rahaa, mutta tulee iloa. Kuten tästä blogista.

Miksi suomesta puuttuu miesten kirjoittamat lifestyleblogit?

Osasyy miksi tämä blogi aikoinaan edes syntyi oli mielestäni (varo, karkea yleistys) se, että suomesta puuttui täysin miesten kirjoittamat lifestyleblogit. En nyt itsekään voi väittää meneväni siihen tiettyyn mielikuvaan lifestyleblogeista, mutta lifestyle -termi on kattotasoltaan laaja.

Kun puhutaan siitä mitä lifestyle tarkoittaa, viitataan sillä kuitenkin elämäntapaan ja -tyyliin. On hieman absurdia, että se liitetään usein luksuselämään ja kiiltokuvapintoihin joissa stilisoidaan asiat kliinisen puhtaan kauniiksi, niin että kaikki sielu on kadonnut kuvista ja tekstistä. Tätä se tosissaan voi joillekin merkata, itselleni se merkkaa sitä samaa tematiikkaa jota se on alustapitäen ollut: elettyä elämää ja niitä juttuja joista innostun niin, että tahdon jakaa sen muillekin.

Edelleenkin mielestäni tilanne miesten lifestyleblogien suhteen on heikko ja sieltä erottuu pitkälti vain muutamat avainpelurit jotka, kiitoksena heille, listaan alle:

• Mustarttu
• Kalenterikarju
• Ohituskaistalla (Mika Niemi)
• Keikari
• Stylefellow
• Also Sprach Jussi (Jussi Mäntysaari)
• E20 (Esko Kyrö)
• Tämän kylän homopoika

Lukumäärä kertonee edelleen karua kieltä nykytilasta. Otan toki mielelläni vastaan vinkkejä itselleni luentaan ja tähän listaan lisättäväksi!

En edelleenkään uskalla osaltani luvata mitään, joka on järkevintä. Koitan ja yritän kuitenkin vilpittömästi kirjoittaa ja blogata enemmän, koska se tuntuu itsestäni myöskin hyvältä.

The post Moi kaikki. Mä oon multitaskaaja. appeared first on Eduardo.

Succession on viime aikojen osalta ollut raikkain uutuussarja johon olen törmännyt. Löytyy HBO Nordicin sarjatarjonnasta.

Sarjat joissa erityisesti vilkaistaan yläluokan (eli rikkaiden) elämään jotenkin sermin takaa, jostain syystä vetoaa hyvin usein. Billions on ollut hyvä esimerkki sarjasta, joka ei välttämättä näyttelyltään ole täysin tyrmäävää, mutta elintaso ja pörssi aihealueena ovat hyvin mielenkiintoisia. Succession menee tähän samaan laariin Billionsin kanssa.

Succession on vähän erilainen

Succession koukuttaa jo jylhästä tunnusmusiikistaan lähtien. Sarja perustuu Roy -sukunimellä varustettuihin perheenjäseniin jossa juoni rakentuu pitkälti patriarkkaisänsä toimitusjohtajan pallilta alas astumisen ympärille ja siihen kuka ottaa vastatakseen multimiljardien mediabisneksen.

Sarjassa on nopeita leikkauksia ja sen kantava teema on perhesuhteiden ristiriitaisuus, mollivoittoisen musta huumori joka on varustettu jopa koomisella epätoivolla.

Ehkä se kaikista kiinnostavin kulma sarjassa on se, että sukulaissuhteiden lisäksi tarina pyörii olennaisesti liike-elämän, bisneksen ja menestymisen tarpeen ympärillä jossa se on priorisoitu huomattavasti korkeammalle kuin yleinen mielipide sen sallisi olla. En osta jenkkiläistä ”teen 18 tuntia töitä joka päivä” -glorifiointia, mutta uskon siihen että menestyksen eteen tarvitaan enemmän työtunteja kuin työehtosopimuksien määräämät 7,5 tuntia.

Jaksot kestävät vajaan tunnin, joten ei ihan helpointa ohimennen pureksittavaa, mutta jostakin syystä resonoi itseeni lujaa. Suosittelen tutustumaan.

The post Succession, sarja jossa perhe, bisnes ja musta huumori kohtaavat appeared first on Eduardo.

Miksi varasin matkan Nizzaan oli pitkälti ajatus siitä, että löydän mieluisan terassin johon voin parkkeerata itseni aamupäivästä. Istua aamiaisen jälkeen samassa paikassa lounaalla ja nauttia lounaan jälkeen iltapäivää, ennenkuin poistun muualle illallistamaan. Jos ravintolasta saa ruokaa, kahvia, roseeta sekä olutta ja ympäristössä tapahtuu asioita, olen hyvin tyytyväinen.

Lähdin myöskin ensimmäisen kerran elämässäni reissuun yksin joten pohdinnassa oli kuinka arrogansseja ranskalaiset ovat suomipoikaa kohtaan, mutta nämä ennakkoluulot kumottiin ongelmitta.

Miksi Nizzasta ei synny mitään oikeaa valitettavaa?

Yhdenkään henkilön suusta jonka kanssa puhuin Nizzasta, en kuullut pahaa sanaa kaupungista. Totesin tämän myös itse.

Nizza vaikutti ystävälliseltä, sillä moni ihmisistä huomioi, reagoi ja kertoi satunnaisissa lauseissaan varmasti hyviä vitsejä – vaikken niitä ymmärtänytkään. Ranskalaisissa on jotain sellaista omissa oloissaan olemista ja tietynlaista aristokraattista rauhallisuutta. Ranskan kieli on siitä erikoinen, että siitä en todella ymmärrä kuin olehyvän, kiitokset ja nähdääntaassit. Aloittavat vielä allekirjoittaneelle aina paikallisella, joten se lienee kotiinpäin vetämistä koska kyllähän nyt ranskalaisen pitäisi aina yksi suomituristi tunnistaa.

Kaupunki on kauniin siisti. Vanha arkkitehtuuri ja lukemattoman pienet yksityiskohdat julkisivuissa herättää miellyttävän mukavia hetkiä vain pällistellessä taloja. Siihen päälle sitten puiset sälekaihtimet, joiden takana piilee oletettavasti vanhojen rakennuksien hulppeat huoneistot.

Kaikkialle ”merkittäviin” kohteisiin pääsi kävellen, joka teki kaupungin koluamisesta kovin helppoa ja kiinnostavaa. Oma hotellini sijaitsi rautatieaseman läheisyydessä, joka ei valintana ollut ehkä paras, mutta ei siltikään liian kaukana mistään.

Nizzan sää

Yksi ehdottoman hyvistä puolista oli Nizzan heinäkuinen sää, joka oli helteinen, aurinkoinen mutta kuitenkin miellyttävä. Jokaisella kävelymatkalla tiesit, että hikoilet, mutta se ei silti haitannut koska kaupunkia kolutessa tälläiset pikkuseikat annetaan anteeksi. Lämpötilat paukkuivat helposti lähemmäs kolmeakymmentä, joka näin suomen (joskin nyt poikkeuksellisen hyvään) kesään tottuneena sai tuntemaan kiitollisuutta.

Mietin kyllä, että jos Nizzassa tulisi talvella kylmä, mitä oletan että tulee, niin silloin kaupunki tuulen ja sateen hakkaamana on todella ankea. Erityisesti kun vanhat kivilinnat (ja ne kivilattiat) ovat satavarmasti kylmiä, kun kerran kylmäksi muuttuvat.

Jos vähän valitetaan kuitenkin: Nizzan hintataso

Okei, ainoa miinus Nizzassa oli hintataso joka erityisesti näkyi hotellien hinnoissa. Maksoin omasta Best Western Hotel So’Con yhden hengen huoneesta* näin heinäkuussa 440€ neljältä yöltä. Joskin valitsin hotellin pitkälti sen takia, että se sattui olemaan koko kaupungin ainoa jossa konseptina oli moderni ja trendikäs sisustus. Muut hotellit kun olivat aika ranskalaishenkisiä, joissa ainakin TripAdvisorin kuvien perusteella vallitsi juuri se ensimmäinen ajatus siitä seisahtuneesta Ranskasta. Hotellia valittaessa mietin kyllä myös Airbnb:tä*, mutta yksin lähtiessä koin että ehkä sosiaalinen viitekehys hotelliympäristössä tuntui turvallisemmalta.

Ranskalaiset ravintolat eivät ole poikkeuksetta laadukkaita ja hyviä

Älä lue otsikkoa väärin, ruoka ei missään nimessä ollut kertaakaan pahaa. Ranskalainen keittiö ei kuitenkaan ole _aina_ niin laadukas ja hyvä kuin ruokakirjat väittää. Leipä on tuoretta, mutta ei suussasulavaa.

Toisaalta taas aamiaisella kunnollinen croissant vadelmahillolla räjäyttää tajunnan ja kun sen jälkeen siirryt rosee-lasillisen pariin, alkaa elämä olla mallillaan.

En nauttinut hotelliaamiaista kertaakaan, sillä näiden hinnat tuntuivat olevan hyvin korkealla, vaan suunnistin kaupungille metsästämään kaupungin parasta aamiaista. En tiedä löysinkö, mutta Mama Delices oli omalla kokemuksellani paras, toinen hyvä oli Le Circuit joka sijaitsi liikenneympyrän läheisyydessä, jonka myötä aamiaisella riitti katseltavaa.

Suurin ihastus ruokakulttuuriin löytyi kuitenkin kadunvarsibistroista ja niistä ravintoloista joissa terassi menee jalkakäytävän ylitse. Erityisesti kun nautit pitkän kaavan kautta illallista 25 asteen lämmössä, näet samalla kun ilta hämärtyy, kaupungissa syttyvät katuvalot ja taustalla on livejazzia – aletaan olemaan oikeiden asioiden äärellä. Suosittelen Le Bistro Dalpozzo -ravintolaa tämän kokemuksen toistamiseen itse.

En tiedä oliko iltaiset ravintolavalinnat sijainniltaan huonoja, mutta tuntui että valtaosa kaupungin ravintoloista meni pitkälti klo 22:00 – 23:00 kellonlyömillä kiinni ja olisivat helposti jättäneet vapaammalla kalenterilla haahuilevan nälkäiseksi.

Alkuperäinen ajatukseni terassilla viettämisestä onnistui enemmän kuin hyvin. Löysin tieni useille terasseille vain olemaan ja lukemaan Kindlellä. Kaupungin parhaan terassin löysin kuitenkin läheltä pitkän kävelypromenaadin, Promenade des Anglaisin turistirysiä. Westminster -hotellin Le Bar -aulabaarin terassi oli katettu ja samalla hieman irti ohikävelevästä porukasta – maisemien ollessa suoraan turkoosiin mereen. Aurinkoa, taustalla juuri sopivat taustamusiikkivalinnat ja hyvä palvelu. Vaikka se palvelu maksaakin, oli se ehdottomasti yksi parhaimmista kokemuksista koko reissulla. Löysinpä myös Suomen kesähelteille soveltuvan yksinkertaisen juoman, jossa siis Perrier (hapotettu laatuvesi), jääpalat ja sitruuna istuivat toisilleen kuin nakutettu.

Nizzan aktiviteetit: pällistely ja shoppailu

Koska lähdin reissuun myös, viime vuosina itselleni tyypilliseen tyyliin, niin etten tehnyt erityisemmin kotiläksyjä en myöskään oikein tiennyt mitä halusin nähdä.

Päädyin kuitenkin erään aamiaisen jälkeen haahuilemaan Nizzan vanhankaupungin vieressä ja Promenade des Anglais -kadun päässä sijaitsevalle Colline du Chateau -linnakukkulan maisematasanteelle ja 1700-luvulta asti pystyssä olleen vuoren/linnakkeen rinteille. Päädyin tänne vähän vahingossa, joka ei nättien maisemien vuoksi haitannut lainkaan.

Poistuessani satuin kuitenkin kävelemään toista päätyä pitkin pois, joka varmaankin johti noin muutaman kilometrin ylimääräiseen lenkkiin. Toiselta puolelta pääsi kuitenkin kivasti Nizzan vanhaankaupunkiin, jossa haahuilin sisustus-, antiikki- ja taideliikkeiden ikkunoissa. Rue Martin Seytour -kadun päädyssä olleet houkuttelevan miellyttävät ravintolat olivat harmillisesti rajoittaneet itsensä vain juomatarjoiluun ennen iltaruokailijoita niin nälkäisenä jouduin matkaamaan takaisin kohti keskustaa.

Pyhitin yhden päivän myöskin shoppailuun ja vanhana retail junkiena kauppojen kokemiseen. Valtaosa Nizzan kaupoista vaikutti sijoittuvan viehättävän Avenue Jean Médecin -kadun varrelle, jonka keskellä meni kliinisen tyylikkäät raitiovaunukiskot. Kadun varrelta löytyykin monelle Eurooppaa kolunneelle tuttuja kauppoja kuten Monoprix, Bershka, Pull & Bear, klassiset Zara sekä H&M. Kauppakeskuspuolesta vastasi pitkälti Nice Etoile (josta myös löytyy Adidaksen lippulaivamyymälä) ja tavarataloista, itselleni Amsterdamissa tutuksi tullut, Galeries Lafayette. Kadun eteläpäästä löytyi sitten merkkitietoisimmille kaikki ne klassiset luxusbrändit, kuten Hermes, Chanel, Louis Vuitton jne.

Katumuodin perässähän sitä itse tuli pitkälti oltua, mutta kaupungin tarjonta vaatepuolella oli rehellisesti sanottuna heikkoa. Sneaker-kulttuuri taas oli selkeämmin esillä Nizzassa. Lenkkaripuolesta kaupungissa vastasi brittilähtöinen (Suomenkin Itikseen saapunut) JD Sports, Footlocker kahdessa eri lokaatiossa, NINE, Impact Shop ja muutamia satunnaisia muita.

Sain siis kuitenkin poltettua muutaman satasen rahaa SOLDES-lapuilla (ranskaksi alennusmyynti) varustettuihin tuotteisiin, joten ihan tyhjin käsin ei kaupoista tarvinnut poistua. Kaikkinensa helppo kaupunki shoppaamiseen ja ostoksiin, sillä kaikki liikkeet olivat lähellä toisiaan olivat myös helposti kierretty päivässä lävitse.

Loppukaneetit Nizzasta

Maksoin Nizzan lennoista* 269€ Norwegianilla (joskin paluulento oli Kööpenhaminan kautta) ja hotellista aiemmin mainitsemani 440€, eli yksin matkuvastana ei liioin halpaa lystiä. Toki halvemmallakin olisi voinut päästä.

Kaupungista jäi erittäin hyvä maku ja fiilis. Aivot saivat myös selkeästi hyrrätä aika kiireisen kevään jäljiltä niin, että tämä reissu aloitti hyvin loman. Kantava ajatus, joka jäi oli että Nizzaan voisi joskus mennä toistamiseenkin.

* Affiliate-mainoslinkki, jonka pohjalta voin saada rahallista hyötyä. Mahdolliset tulot sijoitetaan suoraan hyväntekeväisyytenä seuraavaan matkalippuun.

The post Nizza kolmessa päivässä – pikainen ensikosketus Ranskaan appeared first on Eduardo.

Kämppä löydettiin frendin serkun kautta pitkähkön virpomisen kautta, mutta päästiin kuitenkin vuosi sitten syyskuussa asettumaan kuitenkin kodiksi. Ja ollaan nautittu, paljon. 60m2 suurella huonekorkeudella ja isohkosti elintilaa, vielä vaatehuoneen kera, unohtamatta toki että Espalle kävelee tästä 3 minuuttia.

Kaartinkaupunkihan on hassu kaupunginosa siitä, että 10 000 ihmisestä vain 1000 asuu tällä pienellä alueella. Se on näkynyt erityisesti lounasaikojen ruuhkaisuudessa ja muuten taas iltojen hiljaisuudessa. Valtaosa keskustan auto- ja kävelyliikenteestä menee suoraan Erottajalta eteenpäin ja tämä jättää meidän korttelivälin Korkeavuorenkadulla hyvin rauhaisaksi.

Korkkariksi kutsuttu koti on ollut vielä vuodenkin jälkeen kuherruskuukauden alla. Asunnossa on ollut hyvä olla ja kotiin kiva tulla.

Olisi myös edelleen, ellei vuokra vuokraemäntämme olisi myynyt asuntoa pois uudelle omistajalle, joka siis tarkoittaa meille poismuuttoa. Asunnon myyntiin laitto ja paperityöt tapahtui alle kuukaudessa. Ymmärrän kyllä omistajaa – kun tulee tarve realisoida omaisuutta, ei vuokralainen tässä suhteessa ole peruste olla tekemättä ratkaisuja.

Tuntuu surulliselta, kun asuntoon muutto oli parisuhdettakin osaltaan yhteenliimaava. Elämäni ensimmäisen kerran asunto oli sellainen, jossa olisi nähnyt asuvansa vielä vuosia.

Tuntuu siis hetkellisesti pahalta, vaikka materiaan ei saisikaan kiintyä. Suru kuitenkin samalla pakottaa eteenpäin. Nämä lie näitä vuokralaisena olemisen pahoja puolia.

The post Mitä kun unelmakoti lähtee alta? appeared first on Eduardo.

Voi siis puhua kevyestä kokemuksesta sen suhteen miten ruotsalainen katumuodin kauppa toimii.

Caliroots oli ensimmäisiä merkittäviä ja ”uskottavia” katumuodin ja sneakereiden verkkokauppoja joista nuorena kollina sai tilattua haluamiaan merkkejä. Tätä ennen kovaa kamaa itselleni oli myös Karmaloop ja saksalainen Kickz.

Vuoden 2008 jälkeen aiemmin mainittujen lisäksi viime aikoina myös toinen ruotsalainen kivijalka- ja verkkokauppa, Sneakersnstuff, on pitänyt huolta erityisesti kenkähyllyn täyttymisestä.

Varmaankin lähempänä noin kymmentä vuotta Caliroots kävi myös Helsingissä pyörähtämässä kivijalkaliikkeenä vanhalla Kampintorilla, mutta tuota lystiä ei tainnut kestää kuin vuoden verran jonka jälkeen liike suljettiin.

Calirootsista löytyviä merkkejä: Adidas (NMD, Originals, YEEZY)

Nykyisellään vaatteiden merkkivalikoimaan kuuluvat mm. Kappa, Alpha Industries, The North Face, Stussy, HUF, Cheap Monday ja Adidas Originals ja Kanyen isosti haippaama YEEZY.

Ja kenkäpuolen osalta klassiset Nike ja Adidas, olipa kiinnostuksena sitten Nikeltä Air Max ja Adidas Originals, NMD tai Tubular. Tai sitten ihan vaan Vanseja.

Caliroots kokemuksia

Ensinnäkin Caliroots on vakavarainen toimija, sillä parisen vuotta taaksepäin firmaan pumpattiin pääomasijoittajien rahaa merkittävästikin – jonka pohjalta merkkivalikoima kasvoi selkeästi ja syntyi Suomeksi käännätetty Caliroots.fi. En itseasiassa tiedä viimeisintä tilaa asiakaspalvelun osalta, että ovatko jo palkanneet suomenkielisiä työntekijöitä tekemään tätä, mutta ainakin pari vuotta sitten asiakaspalvelun kanssa asiat piti hoitaa lontooksi.

Asiakashistoriani aikana oon pari kertaa palauttanut kengiä, joista syntyy 5,90€ kustannus – käytännössä siis palautus tapahtuu omalla kustannuksella. Prosessin näkökulmasta palautukset hoidetaan yhtälailla ammattimaisesti kuin kaikki muukin, eli klaaraavat sen niinkuin mikä tahansa vakavasti otettava verkkokauppa. Vaihdettavien tuotteiden kanssa peritään myös palautusmaksu, mutta Caliroots toimittaa vaihdon perille ilmaiseksi.

Yhden Crooks & Castles-paidan kanssa oli laadussa selkeitä ongelmia, jonka vuoksi valkoisen paidan mustista printeistä katosi kaikki väri. Tästä reklamoin, jonka Caliroots hoiti lähtökohtaisesti huonosti ja syyttivät pesukonetta ja pesulappujen vastaista pesutapaa. Noin yleisesti sanoisin, että paita ei ollut niin spesiaalia kamaa, että olisin alkanut käsinpesemään ja printin vuotaminen oli pitkälti vaan huonolaatuista painotapaa. Olisivat toki voineet hoitaa homman paremmin, mutta ostin sen alesta ja maksoi parikymppiä joten annoin homman olla. Jätänpä vaan jatkossa Crooks & Castlesin vaatteet ostamatta.

Calirootsin toimitusaika

Tuntuu, että monet ruotsalaiset verkkokaupat vähän lorvivat lähetystensä kanssa – vähän ajatuksella, että mitä isompi verkkokauppa, sitä hitaammat prosessit.

Tyypillisesti paketit lähtee 1-2 arkipäivän sisään liikkeelle ja Postnord kuljettaa ne valitsemaasi noutopisteeseen tai UPS kotiin saakka. Parhaimmillaan olosuhteiden ja auringonsäteiden ollessa oikeassa asennossa, toimitus tulee 3 arkipäivän sisällä. Viime kuukausien sisällä vaihtoehdoiksi on tullut myös Suomen Posti, jonka kautta näyttäisi saavan tilaukset haluttuun noutopisteeseen 4,90€ hintaan.

Caliroots alennukset ja alennuskoodit

Tyypillisesti vaatekauppaan ja katumuotiin kuuluu isot alennusmyynnit. Kuten muutkin vaatekaupat, Calirootsin alennukset on tyypillisesti joulun jälkeen ja kesän lopussa. Kesäalennukset kohoavat parhaimmillaan -50% ja -70% alennuksiin, joten jos haluaa poistaa itselleen sesongin huonommin myyneitä sneakereita tai vaatetta, kannattaa näitä alennusmyyntejä väijyä.

Calirootsilta saat 15% alennuksen rekisteröitymällä uutiskirjeen tilaajaksi – tästä on helppo poimia jatkossa voimassa olevat muut alekamppikset.

Miksi itse ostan Calirootsista?

Ajan myötä toki asiakkuussuhde on muodostunut hyvinkin tiiviiksi.

Isoimmat syyt Calirootsin suosimiselle ovat kuitenkin olleet seuraavia:

• Todella laaja kenkävalikoima ja uusimmat sneaker-dropit
• Vaatepuolella löytyy myös kattava valikoima ja häntäpään kamoja myydään usein isohkoilla (-30 – -70%) alennuksilla
• Ale-kampanjoita – myös kanta-asiakkaille
• Nopea(hko) toimitus kattavalla noutopisteverkolla
• Klarna Checkout-kamppikset tarjoaa mahdollisuuksia ostaa laskulla, tilillä tai myös sesonkiluonteisia ”osta nyt – maksa joulukuussa” -vaihtoehtoja

Caliroots on todellakin ns. legit. Eduardo suosittelee.

The post Caliroots – omat kokemukset ja syyt ostaa appeared first on Eduardo.