Autoilevan ihmisen ongelmia

sunnuntai 06.10.2013 klo 16:35

Olen niitä miehiä, jotka lämpeää keskustelunaiheelle kun puhutaan autoista. Aiempi työpaikkani edellytti työn puolesta autoa käytettäväksi sekä 90 kilometriä työmatkoja päivittäin lisäsi sitä tarvetta. Impulsiivisella miesnäkökulmalla mentiin toki valinnoissa hyvin kauas järjestä.

Artikkelin pääkuvassa on elämäni ensimmäinen Audi. Enkä epäile vaikka olisikin viimeinen. Miehet tekevät autovalintojaan usein tunnepohjaisesti ja tällöin päätöksentekoon vaikuttaa lähinnä se ulkonäkö, tekniset tehot ja lisävarusteet. Toinen vaihtoehto on ajatella järjellä ja lähteä autokaupoille ostamaan kulkuvälinettä, joka kuljettaa paikasta A paikkaan B. En voi sanoa olleeni autokaupoilla jälkimmäisen ajatuksen kanssa.

Audi A4 Avant Sisätilat

Audi on hyvä auto ajaa, pidin nahkapenkeistä, nykypäivän tasolle hyvälaatuisesta ajotietokoneesta sekä yleisesti A4:n mukavuustasosta. Siihen kun kuitenkin huomioidaan se, että vuoden sisään kyseisestä autosta on vaihdettu kuluvia osia lähes kahdella tuhannella eurolla, tehty perinteinen kytkin- ja kaksoimassapyörän vaihto-operaatio (kuluttajansuojan piikkiin, onneksi), vaihdettu toisen puolen valojen ohjausyksikkö sekä korjattu toistuvia tunteja EGR-systeemeitä ja hakattu päätä seinään kaasuläpän anturi-whatever-kotelon kanssa ollaan siinä pisteessä, että kaikki järkiperusteinen syy auton omistamiselle on kadonnut. Sen lisäksi siitä vielä maksetaan kuukausittain rahaa pankille ja polttoaineyhtiöille siitä, että pysytään liikkeessä.

Tämä MTV3 Maxin mainosvideo kuvastaa hyvin sitä minkälaiseksi olen itseäni tähän asti laskenut:

Nyt kuitenkin asennemuutoksen myötä autosta tulikin enemmän päänsärky ja ärsyke, että onkin todella mukava päästä vaihteeksi julkisten varaan ja lisäksi päästä tekemään tiukkoja pyörävalintoja (joista lisää tulevaisuudessa), jotta liikkuminen tapahtuu kuitenkin itselle miellyttävällä tavalla. Ostin matkakortin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen ja totesin, että kahden kuukauden korttihinnalla saisin yhden tankillisen dieseliä, joka nykytahdilla on riittänyt noin puoleksitoista viikoksi. En voi kieltää, onneksi on HSL.

Dubkorps
Kuva: Timo Soasepp

Kirjoittaja: Eetu
Helsinkiläismies, joka horisee joskus sakeammin ja joskus kevyemmin. Lifestyleblogin aiheet pyörivät matkustelun, eletyn elämän ja erittäin siistien juttujen ympärillä.

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | PINTEREST

2 kommenttia.

  1. Mikko Hongisto sanoo:

    Entinen auto, Avensis, oli yksi murhe. Koko ajan joku rikki, suosikkini lämmityksen ohjaus. Viimisimpänä meni laatikko ja se oli lopullista. Sain onneksi jollekin roplaajalle myytyä. Nyt alla on todella komia Saab 900 kaikilla herkuilla.

    • Eduardo sanoo:

      Joo, murheelliset autot on kyllä ikäviä kavereita. Mun edeltävä -04 E-Mersu oli kans vähän murheenkryyni, kun vei 3-litrasella koneella dieseliä maantielläkin sen 9+ litraa satasella. Tällä hetkellä ei ole kyllä yhtään ikävä autoilun pariin, ainoat vaikeudet on tosissaan ne hetket, kun sitä autoa oikeasti tarvitsisi. Onnittelut Saappista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *