Kun yksivaihde tuli kotiin

lauantai 12.10.2013 klo 13:30

Kirjoitin aiemmin autoilevan ihmisen muutoksesta, johon liittyi aktiivisesti se käsityksen muovautuminen siihen, että nykyhetkessä ei autoilulle ole enää tarvetta. Vaihtoehtoisiin kulkuvälineisiin siirtyminen johti jossakin pisteessä ajatusten kääntymisen myös siihen mahdollisuuteen, että pyöräkin on olemassaoleva väline liikkumiseen.

Ajatukseen liittyi pohdinta siitä, että suostunko astumaan lahkoon nimeltä hipsterit, joiden vakiovarustukseen kuuluu fiksit (fixie/fixed gear) tai sinkulat, yleisesti kiteyttäen voidaan näitä nimittää termillä yksivaihteiset (viisaammat korjatkoon kommenteissa). Kun pääsin yli siitä lopputulemasta, että pyöräni tulee olemaan jokin edellämainituista alkoi inspiraatio ja metsästäminen.

Tapani yleisesti on, että kun innostun kovasti, niin paino on tällöin sanalla kovasti. Saatan aloittaa asiaan paneutumisen useita kuukausia ennen itse ostoajankohtaa tai konkreettisen päätöksen tekemistä. Tämän pyöräinvestoinnin osalta taisin käyttää aikaa noin parisen kuukautta, johon sisältyi fiksifoorumit, Pinterest-boardit ja myyntipalstat.

Tavoitteena kaunis pyörä

FixedGearComplete
Kuva: Velospace

tumblr_l2kl4f4uDa1qau50i
Kuva: FFFFOUND

tumblr_ldfxm8ki4K1qau50i
Kuva: FFFFOUND

Frank-5
Kuva: Frank Chemotti Madison / Fixed Gear Gallery

Yksinkertaisena tavoitteenani oli saada kaunis pyörä. Lopputulemaan vaadittiin loppujen lopuksi vain se yksi oikea kohde, joka herättää ostohalun ja riittävästi tunteita.

Löysinkin muutaman viikon hakemisen jälkeen Fillaritorilta itselleni juuri sopivan kohteen. Helkaman Kulkurin -runkoon toteutettu sinkula-projekti, jonka runko oli hiekkapuhallettu ja polttomaalattu. Lisäksi asiaan ei niin vihkiytyneelle ilmoituksesta löytyi riittävästi tärkeitä avaintekijöitä:

  • Keskiö, ohjainlaakeri ja navat avattu ja rasvattu
  • Kiekot kiillotettu ja suoristettu
  • Lokasuojat, jarrut, kehät ym. kiillotettu ja hapettumat poistettu
  • Uutena ostettu kammet, polkimet, tavarateline, renkaat, tanko, jarrukahvat, rattaat, ketjut ja jarrupalat

Ei vaadittu kovinkaan paljoa enempää, että minut oli myyty ja lähdin noutamaan pyörää.

Ensimmäinen hetki, kun istahdin pyörän satulaan jouduin toteamaan, että olin edellisen kerran pyöräillyt noin 7 vuotta sitten, vanhalla “mummopyörällä” parin kilometrin etappeja osana koulumatkaa. Joten pientä hapuilua oli ilmassa liikkeellelähtöjen ja jarrutusten kanssa, mutta näin pari viikkoa pyöräilyä takana on pahimmat vaikeudet kadonneet. Fiilis on ollut loistava, sillä 1,5 kilometrin työmatka sekä allaoleva yksivaihde takaa nopeita siirtymiä ilman liiallista hikoilua. Nyt vaan toiveissa, että säät pysyy pyöräilyyn soveltuvina vielä mahdollisimman pitkään.

Kirjoittaja: Eetu
Helsinkiläismies, joka horisee joskus sakeammin ja joskus kevyemmin. Lifestyleblogin aiheet pyörivät matkustelun, eletyn elämän ja erittäin siistien juttujen ympärillä.

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | PINTEREST

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *