Kädetön pyöräilijä, joka kehuu pyöräreittinä Baanaa ja väittää, että pyöräily kuuluu Helsinkiin.

Uskoni on vahva siihen, että kevät tulee. Sain itsestäni aikaiseksi käydä korjauttamassa jo loppysyksystä rikkiolleen takakumin Pelagon huollossa, koska minä ja evo (et vaan osaa) sopi hyvin yhteen. Kerron tästä pienen tarinan, johon liittyy minä, uusi pyörä ja Clas Ohlsonin edulliset työkalut, jonka 22-osaisesta avainsarjasta yksikään ei sopinut pyörän rengaaseen vaan olivat penteleet kaikki liian pieniä. Mutta hätä ei siis ollut tämän näköinen, sillä sen vuoksi on olemassa ammattilaisia ja taluttelinkin pyörän Pelagoon huoltoon josta sen tänään kävin poimimassa. Homma toimi kuin junan vessa.

Tämä päivä antoi hyvän kuvan siitä, että kevät on todenteolla tulossa. Hyvä blogivaimoni hoiti myöskin ihan oikeaa kuvajälkeä meikäläisestä, joten miltei livenä päivän asu ja meininki. Tästä luontevana aasinsiltana muutaman viikon takaa kuva klo 17.20 kellonlyömältä, joka todellakin takaa sen, että kohta aurinko ei laske ollenkaan.

Tämä päivä pyörähuollon osalta jatkui sillä, että tallusteltiin E:n kanssa kahville ja innostuneena Suomen Parhaasta Leipomosta otettiin osoitteeksi Lönnrotinkadulla sijaitseva Krulla. Kyseinen mesta palveli osaltaan ihan OK, Cappuccino sisälsi omaan makuuni sopivan vähän maitoa, mutta ei välttämättä aivan se perinteinen vahva maitokahvi. Juustokakku, croissant ja palvelu oli myöskin osaltaan keskitasoa ja Krullaan voi joskus mennä toiste, mutta seuraavan kerran osoitteena on jokin toinen paikka. Jos siellä ei kuitenkaan ole tullut käytyä, niin kannattaa se ihan sen Itävalta/Saksamaisen meiningin takia käydä kokeilemassa sekä ilmeisesti sunnuntaibrunssi ja jälkiruokabuffet on kovaa valuuttaa.

Tämän päivän pohjalta uskallan väittää, että kevät tulee. Huomenna liikutaan jo pyörällä!

Kirjoitin aiemmin autoilevan ihmisen muutoksesta, johon liittyi aktiivisesti se käsityksen muovautuminen siihen, että nykyhetkessä ei autoilulle ole enää tarvetta. Vaihtoehtoisiin kulkuvälineisiin siirtyminen johti jossakin pisteessä ajatusten kääntymisen myös siihen mahdollisuuteen, että pyöräkin on olemassaoleva väline liikkumiseen.

Ajatukseen liittyi pohdinta siitä, että suostunko astumaan lahkoon nimeltä hipsterit, joiden vakiovarustukseen kuuluu fiksit (fixie/fixed gear) tai sinkulat, yleisesti kiteyttäen voidaan näitä nimittää termillä yksivaihteiset (viisaammat korjatkoon kommenteissa). Kun pääsin yli siitä lopputulemasta, että pyöräni tulee olemaan jokin edellämainituista alkoi inspiraatio ja metsästäminen.

Tapani yleisesti on, että kun innostun kovasti, niin paino on tällöin sanalla kovasti. Saatan aloittaa asiaan paneutumisen useita kuukausia ennen itse ostoajankohtaa tai konkreettisen päätöksen tekemistä. Tämän pyöräinvestoinnin osalta taisin käyttää aikaa noin parisen kuukautta, johon sisältyi fiksifoorumit, Pinterest-boardit ja myyntipalstat.

Tavoitteena kaunis pyörä

Kuva: Velospace

Kuva: FFFFOUND

Kuva: FFFFOUND

Kuva: Frank Chemotti Madison / Fixed Gear Gallery

Yksinkertaisena tavoitteenani oli saada kaunis pyörä. Lopputulemaan vaadittiin loppujen lopuksi vain se yksi oikea kohde, joka herättää ostohalun ja riittävästi tunteita.

Löysinkin muutaman viikon hakemisen jälkeen Fillaritorilta itselleni juuri sopivan kohteen. Helkaman Kulkurin -runkoon toteutettu sinkula-projekti, jonka runko oli hiekkapuhallettu ja polttomaalattu. Lisäksi asiaan ei niin vihkiytyneelle ilmoituksesta löytyi riittävästi tärkeitä avaintekijöitä:

• Keskiö, ohjainlaakeri ja navat avattu ja rasvattu
• Kiekot kiillotettu ja suoristettu
• Lokasuojat, jarrut, kehät ym. kiillotettu ja hapettumat poistettu
• Uutena ostettu kammet, polkimet, tavarateline, renkaat, tanko, jarrukahvat, rattaat, ketjut ja jarrupalat

Ei vaadittu kovinkaan paljoa enempää, että minut oli myyty ja lähdin noutamaan pyörää.

Ensimmäinen hetki, kun istahdin pyörän satulaan jouduin toteamaan, että olin edellisen kerran pyöräillyt noin 7 vuotta sitten, vanhalla ”mummopyörällä” parin kilometrin etappeja osana koulumatkaa. Joten pientä hapuilua oli ilmassa liikkeellelähtöjen ja jarrutusten kanssa, mutta näin pari viikkoa pyöräilyä takana on pahimmat vaikeudet kadonneet. Fiilis on ollut loistava, sillä 1,5 kilometrin työmatka sekä allaoleva yksivaihde takaa nopeita siirtymiä ilman liiallista hikoilua. Nyt vaan toiveissa, että säät pysyy pyöräilyyn soveltuvina vielä mahdollisimman pitkään.