Keski-ikäisgeeni

sunnuntai 28.12.2014 klo 14:33

Luulin vakavasti muutama vuosi takaperin, että olen perin aikaisin keski-ikäistynyt. Koin vähän samalla tavalla kuin Laura Grönqvist kirjoitti Hesarin kolumnissaan Tuliko minusta tylsä, koska en oppinut dokaamaan?. En jotenkin jaksanut sen kummemmin miettiä lähteväni baariin ja koin, että ilta on osaltaan onnistunut myös kotona. Tämä on edelleen osaltaan totta, mutta olen saanut huomata iloisen tekijän, että ulos lähtiessä sitä väkisin sosialisoituu.

Internet on aina ollut aktiivinen osa elämääni. Teini-ikäisenä asuessani vielä Siuntion metsissä, oli internet merkittävässä roolissa sen osalta kuinka mahdollistin sosiaalisen kanssakäymiseni vapaa-ajalla. Olen löytänyt yhden parhaista ystävistäni täysin Counter-Striken pohjalta. Siihen aikaan meidän sukupolvi pelasi kynäriä todella paljon. Kyseisen pelin ympärille kuitenkin kuului pelaamista enemmän se, että sitä pelattiin yhdessä tiiminä, muita tiimejä vastaan, hyödyntäen Ventrilo -nimistä Voice over IP-palvelua suoraan puheyhteyteen. Ei ollut yksi eikä kaksi perjantaita kun saatettiin pelata helposti 10 tunnin mittaisia jaksoja yhdessä.

Luulin myös aiemmin, että olin ujo ja jokseen introvertti, mutta ensimmäisten myyntitapaamisten pohjalta löytyikin halua haastaa itseään sosiaalisissa tilanteissa. Myyntityö on kuitenkin hyvä koulu siihen kuinka asiakastapaamisen pohjalta muodostuvat jäiset lautat ovat välillä paikallaan kuin ankkuri – ja satunnaisesti aallokko heiluttaa lauttoja niin, että pelastusliiveille on tarvetta. Nykyään jopa nautin bileistä, joissa en tunne välttämättä ketään tai vaihtoehtoisesti vain kutsuvan osapuolen. Lisäksi ilokseni olen saanut huomata, että tanssilattialla voi olla älyttömän siistiä, kunhan vain seura ja musiikki on oikea. En kuitenkaan kiellä sitä etteikö vakavahkot debatit aiheesta kuin aiheesta olisi omaan makuun ja ettenkö suorastaan vihaa kaikkea mukahauskaa “nyt tehdään yhdessä tätä” -toimintaa. Kaikki hääleikit lasketaan myös mukaan tämän ärsytyksen piiriin.

Iän myötä vauhdilla laiskuuteen

Nuoresta iästä huolimatta olen huomannut, että mukavuudenhalu ja laiskuus kasvaa ikääntymisen myötä. Nykyään sitä pukee mieluumin päälleen lämpimästi unohtaen satunnaisesti jopa tyylikkyyden. Siitä lie kertoo aiemmin pohdinnan alla olleet lämpimät talvivaatteet. Käänteisenä kuitenkin olen oppinut sen, että vaikka autoilu onkin erittäin mukavaa (ja hieman keski-ikäistä) niin elämässä pärjää myös ilman autoa. En silti kiellä ettenkö välillä katsele kaihoisasti keski-ikäisten miesten elämää, jotka pönkittävät omaa egoaan 500-sarjan Bemarilla jossa on nahkapenkit, M-sport-paketti ja Vertinin vanteet.

Tämän postauksen artikkelikuvassa on tohvelit, jotka sain lahjaksi sen takia että halusin. Mielikuva lämpimistä jaloista sunnuntaiaamuna kahvin kera sai rustaamaan nämä joululahjatoiveisiini. Valinta oli osuva. Nyt enää puuttuu aurinkoiset ja lämpimämmät aamut jolloin tohvelit saavat entistä enemmän hyötykäyttöä, kun aurinko kutsuu istumaan kahvin kanssa parvekkeelle. Uskallan myös toivoa, että sikarikerho kutsuu pian?

Kirjoittaja: Eetu
Helsinkiläismies, joka horisee joskus sakeammin ja joskus kevyemmin. Lifestyleblogin aiheet pyörivät matkustelun, eletyn elämän ja erittäin siistien juttujen ympärillä.

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | PINTEREST

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *