Mitä kun radiolla voikin olla roolinsa?

Radio Helsinki. Voisin lopettaa kirjoittamisen jo ensimmäiseen kahteen sanaan, mutta jatkettakoon. En ole koskaan ollut erityisen innostunut radiosta mediamuotona, joskin edellisen työpaikkani työmatkojen myötä 1,5 tunnin viettäminen autossa, päivittäin, aktivoi kuuntelemaan radiota huomattavasti. Koska pidän erityisen paljon urbaanista rytmimusiikista ja kaupunkikulttuurin välittämisestä, oli tällöin vahva valintani Bassoradio.

Basso on ollut sikäli mahtava, että kun pääsi kiinni siihen ei totutun kaltaiseen radiotoimittamiseen, niin Jaako Hurmeen aamushow ja positiivisuuden välittyminen oli ehdottoman isossa roolissa omissa aamuissa. Yhtä lailla Hikinen Iltapäivä Jusan ja Tuken kanssa taas tuki kotimatkaa usein mielenkiintoisten aiheiden seurana. Basson isoin ongelma lienee ollut tähän asti kaupallistamisen heikkous ja ehkä juuri se pieni vivahde kotikutoisuudesta, joka tavallaan teki kanavasta juuri sen että sitä myöskin tahtoi kuunnella.

Jos puhutaan hetki ohi aiheesta ja pohditaan pikaisesti Basson muita palveluita, niin verkossa media ei jostakin syystä ole onnistunut rooliutumaan lähellekään niin hyväksi lopputuotteeksi journalismin osalta kuin mitä lehti ja myöskin radio on ollut. Sosiaalisen median myötä jutuille olisi ollut kysyntää ja näin ulkopuoliselta tuntuu, että Basso Medialla on ollut mahdollisuus kasvaa oikeasti yhdeksi Suomen ensimmäisistä alakulttuuria ja musiikkia edustavista yhteisöistä, joka vielä parhaimmillaan olisi voinut olla taloudellisesti kannattavaa. Nyt tulevaisuuden osalta vaikuttaa toiminta vaikuttaa hieman hapuilevalta ja johtuen varmaan osaltaan siitä etten ole radiota kuunnellut niin en tiedä mediassa tapahtuneista muutoksista kovinkaan paljon. Sunnuntaina onnistuin kuitenkin todistamaan Facebookista Jan Zapasnikin toimivan nykyään median päätoimittajana.

Pohdinta tähän kirjoitukseen syntyi, tuli Radio Helsingin julkaisemasta ohjelmakartasta, joka oli allekirjoittaneelle hyvinkin innostava ja herätti heti toiveen ohjelmien tulemisesta kuunneltavaksi verkossa. Nostan listalta muutamat erityisen kovat ohjelmaslotit, joiden takia saatan jopa avata radion:

– Noronen ja Hurme
– Ruudolf – Asfalttisoturi (avasin jo)
– Paula Räty & Reetta Salovaara – Vain työelämää
– Miika Särmäkari, Koko Hubara, J-Laini – Uusi Legacy (täysin Särren takia)
– Matti Nives & Teppo Mäkynen – Jazz Kiinnostaa

Nämä kaikki kiinnostaa. Onkin mielenkiintoista seurata ja nähdä mihin Radio Helsingin päätoimittaja Maria Veitola onnistuu tätä ”monimediaa” luotsaamaan. Odotan paljon ja toivon todella, että radio saadaan kannattavaksi monin tavoin. Loppuun vielä tunnustus: en ole koskaan kuunnellut Radio Helsinkiä radiosta. Uhrasin neitsyyteni puolittain muutama viikko sitten kuuntelemalla jälkikäteen netissä Kaarle Hurtigin vetämää Kaikkea saa kysyä -ohjelmaa.