On se. Vaikka onkin hieman samankaltainen ”tehdään ilosta tuottojen vuoksi” -elokuva, kuten Sinkkuelämää ja pitkään huhuttu Frendit. Sain kuitenkin HBO:lta katseltua kaikki 7 kautta Entouragea kesällä loppuun ja sarjan helppous sekä viihdyttävyys on yksi merkittävä syy, jonka vuoksi uskon elokuvan olevan arvoisensa. Lisäksi myös leffan olisi tarkoitus jatkaa sarjan juonta eteenpäin, joten oletan että tästä ei tule irrallista sivujuoksua.

Elokuvahan on virallisesti lyöty lukkoon jo syyskuussa 2012, jonka jälkeen monestakin syystä on tuotanto ja toteutus ollut seisahtunut. Elokuvan valmistuminen lienee myös pyörinyt hyvinkin vaakalaudalla moneenkin kertaan, mutta virallisten tietojen mukaan Entourage -elokuva ilmestyy jenkkiteattereihin kesällä 2015, joten hyvissä odotuksissa olisi että loppukesästä tuota pätkää saattaisi myös Suomessa päästä näkemään. Odotuksissa siis on.

En ole mitenkään kauhean kova katselemaan leffoja, vaikka niitä katsellessa sitä miettiikin usein, että miksen? Usein sitä kuitenkin ajankäytön kannalta sekä jotenkin ”varmasti toimivan” sisällön vuoksi tulee avattua HBO tai Netflix ja katseltua jotakin sarjaa, josta tietää lähtökohtaisesti mitä saa.

Satunnaisia leffakertoja tulee kuitenkin harrastettua ja itse teattereissa on aina siistiä käydä, joskin nykypäivän yli kymmenen euron lippuhinnat kyllä rajoittaa sitä intoa melko ronskisti. Silti, enemmän pitäisi käydä. Tämä orastava syyskausi (eletään siis jo lokakuuta, miltei talvea!) on aina hyvä aloittaa to-do-listan täyttämisellä leffoista, jotka täytyy käydä visitoimassa punaisissa penkeissä ison kankaan edessä.

Mitäs sitten katsottaisiin?

Runner Runner

Justin Timberlake on kova kaveri, niin musiikillisesti (kuka enää edes muistaa, että kaveri oli osana ’N Sync:iä?) kuin myös näyttelijänä. Yksi niistä monilahjakkuuksista, joiden suhteen voi vaan katsella, kun kaveri menee, tekee ja porskuttaa. Heittelin kotona, että tämä leffa voi hyvinkin olla yksi niistä mikä tulee breikkaamaan todella lujaa Justinin osalta.

The Wolf Of Wall Street

Toisena esimerkkinä, kun lapsenkasvoisesta pojasta kasvaa mies isolla ämmällä. Leonardo Dicaprio on yksi niistä näyttelijöistä, joka on omassa leffakerhossani lunastanut paikkansa tuoreimmissa elokuvissaan poikkeuksetta. Viimeisimpänä oli The Great Gatsby, jossa roolisuoritukset oli kyllä niin allekirjoittaneen kuppi teetä. Lisäksi ao. leffan tuotantopuolesta vastaava Martin Scorsese ei vähennä odotusarvoja yhtään. Kirjastakin on tullut kuultua kehuja, joten jos leffa vakuuttaa niin eiköhän sitä tule kirjakaupoillakin käytyä.

Leijonasydän

Me tykätään E:n kanssa katsella paljonkin suomielokuvia, vaikka ne ei välttämättä läheskään aina ole laadullisesti kovinkaan kummoisia – on silti mukava tukea kotimaista elokuvatuotantoa, koska ilman sitä ei täällä koskaan kehitykään tämän enempää hyviä näyttelijöitä. Suomileffoissa lähtökohtainen ongelma usein on näyttelijäkaartin kierrättäminen, joka tarkoittaa siis sitä, että Laura Malmivaara ja Samuli Edelmann on vähintään joka toisessa leffassa alasti. Dome Karukoski on kuitenkin tehnyt omaan makuun onnistuneita tuotoksia ja kyllä, Peter Franzén tietää mitä kameran edessä tekee. Leijonasydämen aihe on sopivasti tulenarka sekä samalla mielenkiintoisella kulmalla, eli kiinnostus on herätetty.

Artikkelikuva The Wolf Of Wall Street behind the scenes: Paramount Pictures