Sutsi Sotshi ja mitä näitä nyt onkaan?

Sain todistaa perjantaina televisiosta pätkän tätä suuren urheilujuhlan taikaa, jossa ensiksi käytiin läpi kaikki talviolympialaisiin osallistuvat maat, sisältäen joukkueet ja ihan pirusti lippuja. Sen jälkeen seremoniaan kuului kovalla rahalla toteutettuja valospektaakkeleita jotka saivat välillä pohtimaan, että miten tämä juhlistaminen liittyy itse tapahtumaan. Suurin ilon aihe showsta oli se kun Venäjän tullessa kentälle DJ soitti t.A.T.u:n remiksiä, joka ei vain taustoiltaan istunut siihen, että kamera kohdistui yhtäaikaa Putiniin.

Eikä toki kannata ymmärtää väärin, annan kaikkien kukkien kukkia, niin myös urheilufanien ja niiden jotka haluavat sitä seurata. Itseäni vain hieman ottaa pannuun se, että muuten suhteellisen laadukkaat Twitter ja Facebook -fiidini pilataan erilaisilla Sotshi- ja urheiluaiheisilla päivityksillä. Juon mitalikahveja vasta sitten, kun maailmasta loppuu kaikki muu mielenkiintoinen. Pienenä sivukaneettina pakko muuten linkittää tämä kuva Sotshin olympialaisten rahankäytöstä:

Ehkä tämä ahdistuminenkin on osaltaan vain sitä, että ärsytykset syntyy helposti siitä, kun asioita tuppaa tulemaan liikaa vähän joka puolelta. Ei siis pelkästään olympialaiset aiheuta tätä vaan ihan yhtälailla Putous tai Anneli Auer. Uhraan mielelläni aikaa sellaiseenkin missä ei välttämättä ole mitään järkeä, mutta urheilu harvemmin tähän listaan kuuluu. Ehkä joskus sitten, onhan sitä tullut opittua juomaan oluttakin.