JVG – Voitolla yöhön
Kirjoitus tulee karvan myöhässä siitä kun levy julkaistiin, mutta tuleepahan kuitenkin. JVG oli meikäläiselle alkuun ihan hauska ilmiö jota seurasin pidempäänkin lähinnä Basson keskustelufoorumeilta. Hittirenkutukset kuului radiossa sekä Helsingin yössä satunnaisesti ja kyllähän sitä Epoo sekä muita ralleja tuli hoilattua humalpäissään mukanakin. Meni kuitenkin jokunen hetki ennenkuin uhrasin Mustaa Kultaa -levylle yhtään enempää aikaa ja jouduin sikäli nielemään omia sanojani JVG:n huonoudesta. JVG.fi:n ilmestyessä otin levyn soittoon samantien sekä myönnettäköön, että molemmat levyistä on ehjiä kokonaisuuksia omilla biiseillään ja heitoillaan. Isoimpana kysymyksenä itselleni on kuitenkin ollut se, että miten paljon kyseinen kaksikko onnistuu kehittämään musiikillista antiaan ja kuinka hyvin kolmas levy tulee onnistumaan. Keikkamyynnin kanssa en jaksa uskoa olleen ongelmia ja YouTubesta löytyvien videoiden pohjalta JVG on saanut elää hyvinkin huoletonta elämää. Sellaista elämää, mikä paistaa läpi musiikistakin.
Voitolla yöhön levyä edeltävinä viikkoina Mäntysaaren Jussi kirjoitti levystä arvostelun, joka antoi osviittaa siitä mitä on odotettavissa. Otinkin levyn julkaisupäivänä hyvin aktiiviseen soittoon ja totesin, että JVG on onnistunut kaksikkona tekemään musiikistaan hyvin tuotteistettua, onnistunutta ja varmasti juuri sitä mitä fanikunta on odottanut. En itse koe musiikin olevan ns. älyttömän hyvää, se on enemmänkin parempaa peruskauraa – sitä mitä popmusiikki oli nuorempana, JVG on nyt sitä. Hyviä taustoja, helposti mukana räpättävää hyvinkin tarttuvilla kertosäkeillä. Levyllä on hyviä hittiralleja useampikin ja knoppina on tosissaan huomattavissa, että mukana on paljon JVG:lle uudempaa elektronisempaa taustaa.
Silti tässä musiikissa on jotakin voimaannuttavaa. Omansalainen boosti pohjautuen siihen ajatukseen, että elämän tulisi olla huolettomampaa ja on muutakin tekemistä kuin murehtia. Mietin, että eikö musiikin perustehtävänä olekin herättää jotain tunteita ja ajatuksia. Ja vaikka musiikki ei olisikaan elämää suurempaa, mutta jos se onnistuu vaikuttamaan kuulijaansa, eikö se silloin ole onnistunut tehtävässään?
Alla vielä hyvä esimerkki siitä kuinka hyvällä mashupilla nostetaan biisin tasoja kymmenkertaiseksi alkuperäiseen nähden.
