Muutettiin vuosi sitten Jätkäsaaren tuulesta ja tuiverruksesta Kaartinkaupungin hellään huomaan.

Jätkäsaari, tuo asuinalue jossa Länsiterminaalin ja Bunkkerin varjosta kurkkaa keskeneräiset rakennustyömaat ja maisema joka on jatkuvasti myllättynä. Pidettiin E:n kanssa majaa Jätkäsaaressa kolme vuotta ja nyt mitta tuli yksinkertaisesti täyteen.

Hieman yli kuukauden päivät ollaan saatu asuttaa uutta kotia ja nyt myös virallisesti ensimmäinen yö nukuttu jo jossain muuallakin kuin Jätkäsaaressa. Fiilis on ollut kämpästä kyllä älyttömän hyvä. Vaikka neliöt Vallilaan nähden ei kasvaneet kuin sen 7 neliötä, niin pohjaratkaisun merkityksen huomaa kyllä vahvasti arjessa. Sen lisäksi myöskin pintamateriaalien ja koko taloyhtiön uutuuteen ”yllättyy” toistuvasti. Onhan se kieltämättä mukava imuroida, kun näkee oikeasti mistä pöly ja koirankarvat katoaa.

E on ollut kiitettävän aktiivinen sisustamaan kotia ja löytämään huonekaluja Tori.fistä ja Huuto.netistä ja pitkälti sen vuoksi meidän koti alkaakin olemaan jo mallillaan. Viime viikolla käytiin hakemassa käytännössä viimeiset suurimmat huonekalut ja muutamaa muuta pienempää tavaraa. Tämän viikon operaatioihin sisältyy tee-se-itse-miehenä toimimista ja eri asioiden seinään kiinnittämistä.

Muutot on toki aina raskaita, mutta tällä kertaa täytyy kyllä nostaa hattua E:n tekemisen meiningille, jonka myötä isoimmat ongelmakohdat on ollut lähinnä allekirjoittaneen kädettömyys omien kaiuttimien kanssa (ongelma tosin selvisi entisen kollegan avulla, onneksi). Vedän koosteen tästä koko kämpästä ja sisustuksesta heti, kun saadaan viimeiset asiat seinälle. Meillä on onneksi tuparipäivät lyöty jo lukkoon, joka on ehdoton takaraja kodin valmiina olemiselle.

Pika-analyysina Jätkäsaaresta itsessään: koko alue on vielä aivan kesken, Verkkokauppa.comin varjoissa on ihan mukava olla, mutta kyllä sitä odottaa sitä, että lähimmät talot valmistuu ja oikoreitit lähimpään kauppaan avautuu kunnolla. Säätilat on täällä pahimmillaan ihan täyttä horroria, mutta taas päivänvalossa ja hyvällä säällä ihanteelliset. Kuljen omat työmatkani kävellen, joten sen puolesta kelillä on hieman merkitystä (ainakin aamukahdeksalta). Ensi kesää erityisesti odotellessa, sillä meri ja aurinko on yhdistelmänä timanttinen. Ysin linja kulkee kuitenkin todella nätisti, joskin osuessaan sopivasti laivanlähtöaikaan se on täyttä Viharatikkaa koko raitiovaunu. Jos siis lasketaan plussia ja miinuksia niin aika vähiin miinusten kanssa jäädään ja uskonkin, että koko Jätkäsaari tästä vain paranee vielä.

Vallila jäi taakse. 4,5 vuotta meidän elämästä nitoutui Sturenkadulle, josta viihdyttiin noin 3 vuotta hyvin antoisasti. Tykkäsin Vallilasta kyllä, joskin siihen ajankohtaan, kun muutettiin sinne, oltiin etsitty aiemmilta kotiseuduilta Etu- ja Taka-töölöstä kämppää jo lähes vuosi. Käytiin E:n kanssa useassa näytössä katsomassa kämppiä ja oltiin valmiita ottamaan useampikin niistä, mutta jostain syystä ne vain aina onnistui kariutumaan ihan niillä loppumetreillä.

Olinkin tässä vaiheessa erittäin iloinen, kun edellisen kämpän vuokraemäntä tarjosi paikkaa sähköpostilla, vaikkei se meidän hakualueeseen kuulunutkaan. Epäonnistuneiden näyttöjen johdosta Vallilan kämpästä innoissamme päätettiin se ottaa. Vallilan kämpässä oli mukava tunnelma, vanhat puulattiat, korkeat katot, suuret ikkunalaudat, remontoitu vessa ja keittiö, eli kokonaisuudessaan niin paljon positiivista että sen vuoksi siinä varmasti näin pitkään viihdyttiinkin.

Keskusteltiin Vallilassa asuessa oikeastaan koko viimeinen vuosi E:n kanssa melko vakavasti siitä, että lähdetäänkö investoimaan omistusasuntoon vai jatketaanko vielä vuokralla, johon minä (omistusasumisen kannattajana) totesin useamman kerran ettei vuokra-asuntoon vaihtamisessa ole mitään järkeä.

Jokunen hetki eteenpäin, käänsin sitten kuitenkin takkini, osaksi sen vuoksi, että väärän maalin johdosta kämpän katosta tippui ihan kunnon kokoinen lohkare pois ja muutenkin samat seinät alkoivat hiljaa ahdistamaan. En kuitenkaan periaatteellisesti vähän jääränä voinut olla ehdottamatta uuteen asuntoon muuttamista sillä ehdolla, että uuden asunnon on oltava lähempänä Helsingin keskustaa kuin nykyinen ja näin me sitten loppujen lopuksi löydettiin itsemme Jätkäsaareen.

Muutto on aina vähän hanurista

Meidän Vallilan muuttohan koostui katastrofin aineksista, joihin sisältyi muuttopäivän ajankohta (vappuaatto), muuttoavun vähyys (minä, E ja E:n äiti) sekä avainten saaminen kello 19:30. Onneksi tuohon aikaan meidän parisuhteessa ei ollut kertynyt läheskään yhtä paljon tavaraa kuin mitä nykyään on. Muistelen, että patja kutsui tässä muutossa n. klo 02:30 yöllä, joten hetki sitä tuli muutettua.

Ludde Vallilaan muuton jälkeisissä tunnelmissa

Haluttiinkin varautua nykyiseen muuttoon astetta paremmin ja sainkin lyötyä kalenteriin kiinni lisäkseni kolme frendiä ja pakun. Koska mikäänhän ei muutoissa mene niin kuin Strömsössä, niin loppujen lopuksi yksi ystävistäni (juuri se pakettiauton omistaja) tuli kipeäksi eikä päässyt muuttamaan. Suomalaisena miehenä sitä kipua pideltiin toki sen verran visusti pienenä, että sain tietää tästä vasta muuttopäivän aamuna, joka aiheutti sitten sen, että allekirjoittanut lähti aamutuimaan hakemaan pakua alle Keravalta jotta saatiin muutto alkamaan. Säädöksihän se alku meni, mutta onnistuneesti saatiin koko homma paketoitua jo ennen 23:00 kyseisen päivän iltana. Onneksi on olemassa ystäviä, jotka jeesaa.