Koh Lanta – Thaimaan uusi saarisuosikki
Tammikuun tullessa ja uuden vuoden alussa oli taas aika lähteä hakemaan kaksiviikkoinen hengittely Thaimaan auringon alla. Edellisvuotisen kevyen Bali-pettymyksen jälkeen todettiin, että mennään suoraviivaisesti Thaimaaseen ja käydään jollakin vielä meille uudella saarella.
Parisen vuotta sitten Bangkok – Koh Samui-reissu oli enemmän kuin onnistunut ja jo tällöin matkakohteita kartoitellessa Koh Lanta sai paljon suosituksia. Palloteltiin hetki Khao Lakin, Koh Lipen ja Lantan välillä, mutta näistä kuitenkin jo suhteellisen alkuviivoilla Lanta valikoitui lopulliseksi kohteeksi.
Tuttuun tapaan lentojen metsästämisestähän se matkailu alkaa. Kun lentämään pitäisi aina päästä halvalla ja mahdollisimman kivuttomasti. Metsästeltiin Momondolla* ja Kayakilla hetki Aasian suurimpien kaupunkien osalta lentojen hintoja ja jossakin vaiheessa ajattelin positiivisen Aeroflot-kokemuksen jälkeen käydä kurkkimassa mitä liput yhtiön omilta sivuilta kustantaa – olikin positiivinen yllätys kun lyhyiden Moskova-vaihtojen kanssa saatiin menopaluut Bangkokiin 570 euron hintaan.
Kun liput oli hallussa ruvettiin suunnittelemaan miten jatketaan eteenpäin ja päätettiin yhdistää kertamatkat niin, että Bangkokiin saavuttaessa jatketaan suoraan AirAsian lennolla Krabille. Edellisvuonna Balilta palatessa kotiinpaluulennon kanssa meinasi mennä minuuttipeliksi, niin tällä kertaa jätettiin väliin reilusti aikaa. Varautuminen oli näin jälkikäteen viisasta sillä jo pelkästään Bangkokin Suvarnabhumin lentokentältä toiselle Don Muangille oli ilmaisella bussikuljetuksella ei-niin-rento yli tunnin matka. Ennakointi kannatti ja ehdittiin hyvin Krabin lennolle.
Pikakokemus Krabista: ei jatkoon
Koska matkapäivälle tuli kohtalaisesti mittaa jo itsessään Helsinki – Moskova – Bangkok – Krabi -välillä niin päätettiin turvallisuuden nimissä varata yksi yö Krabilla, ihan vaan ettei väsy ala painaa liian paljon. Koh Lantalle menemiseen varattiin ennakkoon lauttamatka Krabin Ao Nangin satamasta, joten ajateltiin että otetaan hotelli aivan sataman vierestä. Noh, allekirjoittaneen Google Mapsin pier (satamaa) hauilla onnistuin onnistuneesti löytämään hotellin Ao Nammaosta, josta tuohon oikeaan Nopparat-Thara Pier-satamaan olikin sitten ronski yli 10 kilometrin pätkä.
Päädyttiin siis aika kauas turistimestoista jonka sitten huomasi kyllä niin ympäristöstä kuin hotellistakin*. Saatiin meinaan olla kyseisen 20-huoneisen hotellin ainoat asiakkaat ja turistien vähäisen määrän huomasi myös viereisen kaupan tavasta kolminkertaistaa vesipullojen hinnat. Tulipahan koettua jokseenkin autenttisempi Krabin seutu kuin mitä esimerkiksi Ao Nangin läpiajojen pohjalta voisi olettaa.
Koh Lanta ei pettänyt
Koh Lanta oli siitä mielenkiintoinen matkakohde, että määrällisesti keskustelut, kirjoitetut kokemukset netissä, YouTuben GoPro-videoiden ja Instagram-kuvien lukumäärät olivat suhteessa muihin saariin kovin vähäisiä joten saarelle meneminen hieman jännitti. Unohtamatta toki Thaimaan sään puolesta olleita tulvia ja sateita – että kuinka paljon tai vähän sitä vettä sitten saarella sataakaan.
Parin tunnin lauttamatkan jälkeen Saladaniin, joka on saaren ns. keskusta, saapuessa tuli kuitenkin sellainen fiilis että paikka tuskin tulee pettämään sille asetettuja odotuksiaan.
Koska viikon matka-aika on kohtalaisen lyhyt, ollaan jokaisen reissun osalta tehty aika intensiivisiä taustatutkimuksia ja valittu hotellit erityisen tarkasti. Niin myös tällä kertaa – koska mukavuudenhaluisina kaupunkilaisina ei aivan reppureissaajana uskalla lähteä riskeeraamaan ja haluaa ne tietyt peruspuitteet ympärille valikoitiin pari erityyppistä hotellia muutaman kilometrin säteellä toisistaan.
Saladanin satamasta alkaneen tuktuk-matkan päätteeksi päästiin perille ekaan neljän tähden Moonlight Exotic Bay Resort-hotelliin*, joka oli jaettavissa oikeastaan kahteen osaan.
Toinen puoli piti sisällään bungaloweja merenrannan, baarin ja ravintolan vieressä. Me taas majoituttiin noin 500 metrin päässä olevaan laajennusosaan jossa odotti alimmassa kerroksessa lähes uusi huone suoralla yhteydellä uima-altaaseen. Vaikka merenrannan puolella oli hieman hankalahko kivinen pieni ranta, niin hotelli oli silti loistava kokemus. Sopivan intiimi, jossa tuntui siltä että sai olla omissa oloissaan vaikka muitakin asukkaita oli. Ainoat miinukset oli vieressä oleva jokailtaiset markkinat joilla oli kohtalaisen kokoinen ämyri josta paikalliset laulut alkoi soimaan iltaisin melko pian kuuden jälkeen jatkuen myöhäiseen yöhön.
Saaren parhaat puolet tulee esiin skootterin päällä
Samuilla päästiin jo skootteroinnin makuun ja Lantan ollessa huomattavasti pienikokoisempi saari, oli skootterin vuokraaminen aivan ehdoton juttu myös tällä kertaa. Käytiin aktiivisesti ajelemassa saarta ympäri: Saladanissa pyörimässä, Long Beachilla kävelemässä sekä syömässä ja toki katsomassa Old Townin tunnelmaa.
Erityisesti tuo saaren eteläosassa oleva Old Town on paikka johon Lantalla kannattaa mennä. Seutukunta oli kivan pikkuruinen kylä kevyesti turistikrääsällä ja muutamalla ravintolalla. Eikä näissä mitään, mutta ne ravintolat meren päällä ja suorat näköyhteydet turkoosin meriveden päälle horisonttiin, ovat juuri se syy mikä tekee Thaimaasta oivan aurinkolomakohteen.
Koh Lantalla itsessään aktiviteetit ja tekeminen rajoittuvat pääsääntöisesti kaikkialla olevien matkatoimistojen ja hotellien tarjoamiin retkipaketteihin, saarihyppelyyn ja skootterilla ajelemiseen. Sekä tietenkin usealle länsimaalaiselle kaikista tärkeimpään: rantoihin, auringon ottamiseen ja oleskeluun. Ensimmäisen hotellin jälkeen tarkoituksena oli seuraavan hotellin osalta ottaa haltuun erityisesti nämä viimeisimmät.
Neljän hotelliyön jälkeen jatkettiin kolmen kilometrin päässä olevaan SriLanta Resortin* bungalow-majoitukseen. Kyseinen, myös neljän tähden, hotelli sijaitsi Klong Nin Beach-rannalla, jossa päästiin nauttimaan saaren parhaimmista puolista, eli valkoisista hiekkarannoista.
Kyseinen hotellialue oli suuri, varustettu lukemattomilla aurinkotuoleilla, yhdellä baarilla ja parilla ravintolalla. Oli meidän Aasian reissuja ajatellen ensimmäinen kerta kun majoituttiin bungaloweissa ja kyllähän niiden osalta niissä on oma mökkimäinen tunnelmansa, tavallaan romanttisen kivoja mutta sitten samalla vähän siinä rajoilla miellyttävyyden kanssa.
Muina vieraina oli paljon (lapsi)perheitä, mutta sopivasti tilaa myös niin ettei lapsettomana joutunut häiriintymään vauvan itkuista tai muutenkaan tarvinnut olla aivan sillit sardiinissa.
Positiivinen kokemus kaikkinensa.
Kaikenkaikkiaan tämän viimeisen kolmen päivän osalta oli tarkoituksena ottaa SriLanta Resortissa mahdollisimman paljon lööbaa, lukea kirjoja, hikoilla aurinkotuolissa niin että on pakko siirtyä uima-altaaseen tai mereen. Saatiinkin yhden päivän verran tätä pois alta, kunnes E:llä alkoi olemaan haasteita olotilojen suhteen, jotka itseasiassa Bangkokiin päästessä eskaloituivat siihen pisteeseen, että saatiin sairaalavisiitin verran kokemusta Thaimaan terveydenhuollosta. Tästä johtuen pari viimeistä Lanta-päivää meni lähinnä bungalowin terassilla lukiessa ja sängyssä lepäillessä.
Miksi mennä Lantalle?
Koh Lanta oli sopiva yhdistelmä riittävää turismia, jonka pohjalta saarella on myös riittävästi infrastruktuuria ja palveluita. Turismi tuo toki sen tilanteen, että suomen kieleen saattaa joutua törmäämään matkalla, mutta thaimaalainen kulttuuri on edelleen onneksi läsnä. Saaren matkaajat kuitenkin koostuvat enemmän rauhallisista lapsiperheistä, pariskunnista ja reppureissaajista joiden tavoitteena on lomailla rennosti.
Meidän taipaleella eteen ei tullut ördääjiä tai ylimääräisen bilenälkäistä kansaa. Pikaisen Long Beach-kokemuksen pohjalta sinne tuntui pesiytyneen paljolti perinteisempää länsimaalaista kulttuuria ja turismia, muttei sekään mitenkään liian silmiinpistävästi. Meidän reissaamisen tavoitteina kun ei ole viettää aikaa muiden turistien kanssa vaan pääsääntöisesti nauttia paikallisesta tunnelmasta, ruokakulttuurista ja lomailusta kahdestaan.
Näin vuonna 2017 Thaimaan bathien ja euron välinen valuuttakurssi on valahtanut parissa vuodessa ikävään suuntaan ja ostovoima on heikentynyt. Tämä ei silti tarkoita sitä etteikö eurolla edelleen saisi suhteessa paljon. Myös yleisesti Bangkokiin verraten Lantan hintataso on hieman kalliimpi, mutta Suomen kustannuksiin tottuneena se on kaikkea muuta kuin kallis.
Lanta on kaikkinensa sopivan rauhallinen, mutta tarjoaa kuitenkin palveluita. Siinä on tietty fiiliksensä kun rantaravintolasta syömisen jälkeen saat kävellä rauhassa merenrantaa pitkin takaisin hotellille niin ettei rannalla ole kuin ihan satunnaisesti muita turisteja. Saari jäi positiivisesti mieleen ja erityisesti sellaisena paikkana jonne voisin kuvitella muutaman vuoden tauon jälkeen meneväni uudestaan.
Ehdottomasti jatkoon, vilpittömin suositteluin.
* Affiliate-mainoslinkki, jonka pohjalta voin saada rahallista hyötyä. Mahdolliset tuotot sijoitetaan suoraan hyväntekeväisyytenä seuraavan reisusn matkakassaan.
