Tuplariimi: Ovatko räppärit nykypäivän poppareita?

1. 0:04

   Moi ja tervetuloa Tuplariimi-podcastiin. Mä oon Lauri. Mä oon Eetu. Tämän päivän aiheena on sellainen aihe, jota ei oikein pysty tiivistämään täysin. Sen pääajatus on se, että onko räpin suosio nyt sellaista, että se on nykypäivän popmusiikkia ja nykypäivän räppärit ovat poptähtiä. Joo, ja sitten samaan aikaan tullaan käsittelemään sitä lieveilmiötä ja historiankulkua, että mistä se on lähtenyt. Jos me ajatellaan kokonaiskuvaa, niin kymmenen vuotta sitten ne nimet, jotka silloin oli räpissä kovia, niin ne ei oikeastaan nykypäivänä enää näyttele samaa roolia, mitä ne oli silloin. Ja syihin mennään oikeastaan myöhemmin, mutta jos mietitään niitä kymmenen vuoden takaisia supertähtiä, niin silloin puhutaan nimistä kuten 50 Cent, The Game, ylipäänsä G-Unit, Snoop Dogg, Eminem.

2. 0:59

   Kaikki on tyyppejä, jotka jotenkin ovat kytköksissä gangsteriräppiin ja sellaiseen tosi macho-uhoon ja miehisyyteen, sellaiseen jotenkin vahvaan tilan haltuunottoon ja ehkä tietyllä tavalla sellaiseen vähän koristeltuun mielikuvaan siitä, että kuinka maskuliininen mies onkaan. Ja kuinka glorifioitua se on olla gangsta. Kyllä, liisatulla bemarilla. Jep. Mutta niin, siitä ei tarvitse mennä oikeastaan kuin vuosi eteenpäin, niin ei voi sanoa, että kaikki muuttuu, mutta se on selkeä sellainen käännepiste. Silloin, jos jonnet ei muista, niin samana päivänä levyn julkaisi Kanye West kolmannella levyllään Graduation ja 50 Cent kolmannella levyllään muistaakseni myös.

3. 1:50

   En muista kyllä nimeä, mutta sillä oli Ayo Technology. Joka tapauksessa se oli ns. kova kaba, missä vähän määriteltiin, että mikä on räpin nykylinja. Eikö tällä kyseisellä Ayo Technology -biisillä ollut myös Justin Timberlake? Oli, oli, ja Timbaland tuotti. Kyllä. Se ehkä tietyllä tavalla on osoitus siitä, että siinä vaiheessa on miksattu tätä feattikulttuuria riittävän pitkälle, että Justin Timberlake on kuitenkin ollut poppia. Mm. Ja isosti poppia. Niin on, ja Timbaland oli aikansa isoin tuottaja. Joo. Mitä sille kuuluu muuten nykyään, tällainen sivujuonteena? Ei muuten hajuakaan.

4. 2:31

   Kai se tuottaa edelleen. Tuottaa, tuottaa, mutta ei hajuakaan, että millä, kenelle ja mitä. Hyvä kysymys. Me selvitetään tämä. Joo, mutta sitten samaan aikaan Kanyen kärkisinkkuna oli Stronger, joka samplasi Daft Punkia, joka myös tavallaan on poppia, mutta aivan eri genrestä.

5. 2:56

   Se tuli housen puolelta, ja tavallaan sekin vähän määritteli sitä, miltä räppi kuulostaa nykyisin, mutta siis joka tapauksessa voittaja oli Kanye, niin kuin tiedämme. Lauri on tosi kova Kanye-fani, että tästä täytyy muistaa. Since 2005. Lähdekritiikki huomioon aina, kun puhutaan Laurin kanssa Kanyesta. Mutta miksi Kanye on niin kova? Miksi siitä on tullut niin iso nimi kuin se nykypäivänä on?

6. 3:24

   Paha väite, kun mä en ole silleen analysoinut ikinä, että miksi Kanye on suosittu. Mä oon miettinyt, että miksi Kanye on niin kova itselleni. Miksi se on sulle niin kova? Kysytään näin päin. Kanye on rikkonut niin paljon raja-aitoja. Se on tavallaan mulle eka räppäri, joka on jotenkin kokonaisvaltainen artisti. Niin, että se on oikeasti artisti, että se ei ole räppäri? Niin. Tai että miettii, että Kanye on lähtenyt tuottajana. Se on tuottanut Jay-Z:tä, Talib Kwelia, ketä kaikkia. Ja sitten lähti räppärinä 2004 gameen levyllä, mikä ei ollut vielä ihan hirveän hyvä. College Dropout ei musta ole vielä levynä kovin kummonen.

7. 4:10

   Mutta sitten vuotta myöhemmin Late Registration oli jo sellainen, että se upposi tosi kovaa. Miksi se upposi kovaa? Onko se ajankuva vai onko se enemmän? Siinä on varmaan sitä, että mä en silloin hirveästi kuunnellut räppiä, tai syy, miksi mä en kuunnellut räppiä, oli just 50 Centit ja muut. Mulle se uho, rahalla leveily, siis se koko blingikulttuuri ja hedonismi ja kaikki biletysmeininki, niin se oli jotenkin luotaan työtäävää. Luotaantyöntävää. Osaan puhuakin tänään. Niin jotenkin se oli genre, joka ei puhutellut mua yhtään.

8. 4:52

   Se näytti jotenkin kauheelta ja kuulosti kauheelta, ja sit jotenkin vähän sattumalta törmäsin Commonin Be:hen. Onko tuttu levy? En ole niin paljon kuunnellut Commonia. Se ei ole ehkä oikein koskaan kolissut niin lujaa. Eikä se ole myöskään kovin kaksinen näyttelijä. Niin, se on totta. On räppärinä joskin vähän ehkä arvostetumpi kuin näyttelijänä, mutta... Kyllä. Mutta siis jos ette Commonia tiedä, niin pitkän linjan räppäri, joka teki ns. comebackinsa levyllä Be, jonka Kanye West tuotti. Hyvin vahvasti käytti vanhoja jazz-sampleja ja soul-sampleja. Oli tosi sellainen mellow-levy, että räppäs pehmeästi, räppäs rakkaudesta, räppäs elämästä.

9. 5:39

   Että se ei ollut sitä, että yo bitches, I've got money, vaan enemmän sitä, että olen jotenkin tunteva ihminen. Niin, onko se sit ollut tavallaan, missä vaiheessa, jos mietitään räppiä itsessään, niin missä vaiheessa siitä tuli sallittua, että voi näyttää tunteita tai voi puhua, voi räpätä tunteista? Ehkä mainstreamissa vasta Draken kohdalla. Mut se menee aika pitkälle eteenpäin. Niin menee, neljä-viisi vuottakin jopa. Mut tavallaan ehkä sitä tietä Drakeen on alettu tehdä tässä vaiheessa. Kanyen ja Commonin vaiheessa vai missä vaiheessa? Siinäkin vaiheessa, ja siinä, mitä Kanye teki, niin on tavallaan selkeä jatkumo Drakeen.

10. 6:22

    Mä joudun selittämään sitä tosi pitkästi. Mutta siis Late Registration oli sit taas Kanyen se niinku Commonin Be -levy. Että Kanye räppäs siinä tosi paljon siitä, että se on kauhean epävarma, että se on musta mies, joka ei ole koskaan kouluttautunut. Mut se ei ole tyyppi, joka hustlaa huumeita, se ei ole tyyppi, joka pelaa koripalloa, se ei oo kova jätkä. Vaan se haluu menestyä räpissä kouluttamattomana miehenä, ja siinä on hirveesti epävarmuuksia. Se räppäs siitä, mikä oli jotenkin tosi uutta. Mä en ollut ikinä kuullut sellaista. Niin, että joku räpissä tuo oikeesti esiin omia ajatuksiaan tai asioita, jotka on pehmeitä.

11. 7:02

    Niin. Jotka edustaa jotain muuta kuin sitä. Ja et se musaakin voi olla pehmeetä, et se ei oo sitä hakkaamista vaan sellaista, että mitä nyt boom bap on. Niin. Et biitit iskee lujaa ja kahta kauheemmin räppää siellä joku tyyppi taustalla. Kun on bassolinja, ja sit siihen otetaan video, missä on isorintaisia ja suurpyllyisiä naisia ja paljon rahaa ja liisatut bemarit. Niin, no nehän tuli Kanyella myös, mutta tavallaan Kanye oli räppärinä kumminkin muuta. Kanye myös näytti ihan erilaiselta. Et jos mietitään, et nyt räppärit voi uskottavasti olla Versacen kuteissa ja Louis Vuittonin laukkujen kaa, niin se ei välttämättä ollu vielä siinä vuonna 2005 sitä, vaan siellä enemmän näkyi FUBU:a.

12. 7:42

    Rocawearit. Niin. Et sit Kanye tuli Louis Vuitton -reppuineen ja nörttilookkeineen sinne gameen silleen, että bitch and fabulous. Joo, mut se ehkä tietyllä tavalla sit on ollut varmaan määrittelevä. Onko ollut? Sitten samalla, että mikä on tavallaan yksittäisen artistin vaikutus siihen, että miten räppi on kehittynyt ja mitä siitä on tullut? Onks se vedenjako tapahtunut useamman artistin toimesta niin, että siitä räpistä on tullut sellaista, että sitä voidaan viedä enemmän poppimpaan suuntaan ja että siihen voidaan tuoda enemmän tunnetta ja jotenkin emootiota ja olla pehmeämpiä. Joo, eihän se siinä heti, kun Graduation meni listaykköseksi, niin ei se gangsteriräppi hävinny silleen samantien maailmankartalta.

13. 8:24

    Mutta tavallaan jos miettii, että niihin aikoihin sieltä undergroundista alkoi sitten tulla Kid Cudin kaltaisia nimiä. Jos Kid Cudi on kenellekään tuttu, niin vähän sellainen spaced out -räppäri, joka aika paljon teki yhteistyötä indienimien kuten MGMT:n ja Ratatatin kanssa. Ja oli Kanyen suojatteja. Oliko? Oli. Tätä en tiennyt. Joo. Tää oli mulle ihan uutta. Joo, kyllä. Mutta Kid Cudi on nuori kaveri muistaakseni, mä katoin jotain sen talkkia just toissapäivänä tai jotain, niin ei siitäkään nyt ihan älyttömän montaa vuotta oo ollut. Et sen ensimmäinen levy, niin se on ollut aika nuori poika silloin kuitenkin. Joo, oli, oli. 20-vuotias. 20-vuotias. Niin, jotain suunnilleen. Kyllä.

14. 9:01

    Et siinä suhteessa sit mun mielestä yksi keskustelu, mikä on ollut kans mielenkiintoinen jotenkin ajatustasolla, niin se, että miten paljon se artistin ikä vaikuttaa siihen. Joo, ikä on sikäli vain numero, mutta sitten loppujen lopuksi kuitenkin aika moni niistä isosti breikkaavista artisteista on aika nuoria, mikä voi sitten vähän vaikuttaa siihen, että se on sitten pahimmillaan sitä uhoa, maskuliinisuutta ja jotenkin semmoista aika money-tyyppistä. Tai sitten päinvastoin se voi olla myös niin, että jos ollaankin riittävän älykkäitä, niin sitten se on voinut olla just sitä, että siihen tuodaan semmoinen elementti, mikä on yllättävää huomioiden se ikä. Niin, no siis jos miettii sitä, että miksi joku gangsteriräppi on syntynyt, niin se menee niin paljon syvemmälle sinne mustien elämään ja rakenteisiin, että kun tullaan köyhistä oloista, niin sitten se, että saadaan rahaa, niin se on jotenkin voimauttavaa.

15. 9:47

    Mutta onko se sitten ollut kuitenkaan loppujen lopuksi niin, että se tavallaan näyttäytyy, vaikka jos ajatellaan 90-luvun loppuun, 2000-luvun alkuun, niin onko se sitten enemmän vaan sitä legacya, mitä ne kantaa mukanaan? No siis, joo, kyllähän 50 Cent, jos miettii, että mitä se edusti, niin se oli tosi vahvasti sitä East Coast -räppiä. Ja sitten kun tuli The Game, joka oli sitten taas länsirannikolta, niin niillähän tuli heti se tappelu, että kumpi rannikko on kovempi ja kumpi on aidompi. Niin, mikä oli siis ihan sitä Tupac-Biggie-apinointia. Niin, että se tavallaan, mutta ollaanko me tavallaan genren äärellä just siinä kysymyksessä, että se on sen verran paljon nuorempi genre, jos me vaikka verrataan sitä, että mitä rokki on ollut tai miten pitkään.

16. 10:29

    Siinä on kuitenkin kymmeniä vuosia välissä. Ja sitten, että tullaanko tästä myös siihen, että tietyllä tavalla se musiikin kuluttaminen, että tämä ajoittuu tietyllä pisteellä siihen kohtaan, että internet on tullut. Mä joudun ottamaan tämän internetin aina mukaan, koska se on tuonut teknologiaa ja tietyt mahdollisuudet. Se on sitten vaikuttanut tosi paljon siihen, että miten sitä musiikkia itsessään kulutetaan. Miten sitä kulutetaan, sen musadiggarin. Tai että ei kukaan osta enää levyjä. Spotify tuli ja jengi on siirtynyt striimaamaan. Ja se helppous saada erilaista musiikkia eri tavoin, ja niitä vaikutteita sen eri genren väliltä on tullut hirveän paljon läheisemmäksi.

17. 11:06

    Että onko se sitten vaikuttanut loppujen lopuksi siihen, että myös ne artistit saa ne vaikutteet niin paljon helpommin. Että se on lähtenyt tavallaan murtamaan sitä perinteisen räpin kulmaa ja tuonut siihen uusia elementtejä. On varmasti. Siis senhän kuulee kyllä ihan siinä, että mistä räppärit ottaa vaikutteita. Tai että myös se, että alueellistuminen on ihan heitetty helvettiin. Että miettii jotain A$AP Rockya, joka on siis nykkiräppäri, joka puhuu itsestään trillinä. Ja trill sitten on taas etelästä. Ja tosi vahvasti henkilöitynyt sinne eteläräppärien suuntaan.

18. 11:45

    Ja sitten se on kaikille ihan fine, että okei, A$AP Rocky on trill. Niin, mutta onko se tuo alueellisuus tavallaan, että se on ollut kymmenen vuotta sitten paljon enemmän läsnä? Joo joo, siis tavallaan se, että kymmenen vuotta sitten oli vielä legacy. Ja nyt sitten tähän päivään asti sitä on rikottu. Ja tuli internet. Internet tuli aiemmin, mutta siis joo. Siis varmasti internetillä on joku vaikutus. Mutta että ennen internetiä oli tavallaan isot staarat. Ja mixtapet levisi vaan kaduilla. Että se alueellistuminen ei oikeastaan missään vaiheessa päässyt leviämään.

19. 12:25

    Että sellaiset pienet underground-jutut ei oikeastaan koskaan päässeet sieltä omilta alueiltaan veke ennen nettiä. Että jos miettii mixtapekulttuuriakin nykyisin, niin mixtapet lähtee netissä. Niin, toisaalta sitten mä en oo enää ihan varma, että tekeekö niitä kukaan, kun mä en enää kuuntele niitä. Tekeehän niitä kai. Lil Wayneltäkin tulee uusi mixtape joka viikko. No joo, mutta Lil Wayne on tunnetusti myös se kaveri, joka oli jossain vaiheessa aina studiossa. Ja sitten mä kuulin jossain vaiheessa jonkun läpän siitä, että riittää, että sä laitat sille mailia tyyliin illalla, niin sulle tulee kolmen tunnin päästä sieltä verse, jonka se on nauhoittanut, kun se on aina siellä. Mutta tähän liittyy myös se, että Lil Wayne ei koskaan nuku, koska se vetää niin paljon kodeiinia.

20. 13:03

    Miten nää päihteet sitten tavallaan on osallisena siihen? Mun mielestä toi on itse asiassa ihan mielenkiintoinen ajatus, kun ajatellaan sitä, että mihin se Kanye vei. Niin mun mielestä Kanyella ei oo ollut päihdekulttuuri kovinkaan vahvasti läsnä. Ei ookaan, mutta sitten jos miettii, että sen 2007 Graduationin jälkeen vuotta myöhemmin vuoden isoja räppilevyjä oli Lil Waynen Tha Carter III. Se oli mulle hyvä levy. Mä just yritin kuunnella sitä eilen, ja ei jumalauta, se ei oo kestänyt aikaa juurikaan. Mut siis tavallaan miettii, että Lil Wayne tuli, joka sitten ei oo tavallaan räppärinä sellainen, että se toistaisi vanhojen räppärien tyyliäkään.

21. 13:40

    Niin se on pelannut kyllä aika omassa lokerossaan jo alusta pitäen, ja sit mä en muista, mitä vuosia se oli, mutta se semmonen rockstar-kulttuuri, mikä tuli tosi vahvasti räppiin mukaan. Se on ollu ehkä mun mielestä kans tätä samaa ajankohtaa, jotain 2005-haarukasta vähän eteenpäin. Niin silloinhan tuli just, ehkä osaltaan varmaan samaan ajankohtaan tää, että siinä vaiheessa se rupes ottamaan omia uomiaan. Että se poppi tuli mukaan, tuli tavallaan ehkä vähän tämmönen nörttiräppi, mutta sit samaan aikaan siellä on myös ollut tää tämmönen rockstar-kulttuuri, että isosti paukutellaan isosti rahaa ja vähän eri tyyliin blingiä kuin ehkä mitä se oli siihen. Ja silloin Ed Hardy oli kova vaatemerkkipuolella, ja vähän semmonen tietyllä tavalla nyt jälkikäteen katsottuna aika roskasen näkönen meininki.

22. 14:23

    Joo joo, ja siinä Lil Waynen labeli Cash Money oli se iso juttu. Ja tästä päästään aika suoraan siihen Draken nousuun, joka siis on Lil Waynen suojatti Cash Money -ajoilta. Joo, niiltä tuli Young Money, oli se niitten tämmönen käsittääkseni kollektiivityyppisesti, missä oli useampi eri artisti, ja sitten, mä en muista mitä vuotta, se menee varmaan 2000, mitähän se olisi, kahdeksan, oisko? Draken eka EP on tullut muistaakseni 2009, eka levy 2010. Että ne on tullut aika lyhyellä aikavälillä. Ja just jos mietitään, että ne kaksi isointa räppäriä nyt on Kanye ja Drake.

23. 15:03

    Niin, nykypäivänä. Niin, tavallaan tässä hetkessä. Että tavallaan se on se piste, missä se nykytilanne on muovattu.

24. 15:11

    Niin. Mut sit samaan aikaan ehkä tossa sitä Young Money -aikaa mä muistan, että silloin niiltä tuli BedRock, joka oli aika puhdasta poppia, semmonen kappale. Ja siinä se on ollut mulle ensimmäinen kerta, kun mä oon törmännyt Drakeen ja vähän tutustunut, että kuka siellä tää on, että tää nyt selkeästi nostaa päätään siellä. Ja sillä samalla raidalla oli myös Nicki Minaj, joka oli sillä tavallaan yllättävän freesi naisräppäri. Anteeksi, tää on tosi surullinen ja likainen yleistys, mutta siis naisräppi on ollut mulle aina jotenkin vähän vaikeeta. Ja se oli silloinkin ihan yleisesti vaikeeta, että jos miettii, että Missy Elliott oli sulle ainoa iso naisräppäri silloin, ja Missy Elliott oli niinä vuosina viettänyt hiljaiseloa.

25. 15:50

    Kyllä. Mut että se Nicki Minaj on ollut mun mielestä tavallaan, jos me katsotaan vähän taaksepäin tästä nykyhetkestä siihen päivään vaikka, niin sehän on kosiskellut tosi vahvasti tavallaan räppiä, R&B:tä. Ja sit kuitenkin tavallaan jatkumona on tullut sit siihen nykypäivän poppiin. Tai siis, että ainakin mä näen sen lista-artistina itselleni nykypäivänä, vaikka sitä ehkä koitetaan pumpata enemmän sinne R&B:n ja räpin genreen. Mut tässä tullaan just siihen, että Nicki Minaj voi olla uskottavasti sekä räppäri että popstara, kuten myös Drake. Että Drakehan laulaa tosi paljon. Plus näyttelee.

26. 16:26

    Näytteleekö se enää? No ei se enää, mutta kyllä sen kaikki viimeisimmät videot on ollut aika sellaista, että niin, joo, totta. Et mun pitäis nyt kuitenkin tätä taiteellista luovuutta uhrata tähän näyttelyynkin, että katso surullisena auton ikkunasta ulos. Niin, koska olen sad boy. Mut se on toisaalta varmasti ollut Draken näkökulmasta se, että se on ehkä vienyt tän, että meemikulttuuri ja kaikki muu, mikä siihen on liittynyt, tosi vahvasti se, että se on pehmeä. Mut se on myös tietoisesti ottanut mun mielestä omassa viestinnässään, tai siis viestintätavoissaan ja siinä ymmärryksessä ja tavassa viestiä, että hän tietää, että hänestä tehdään meemejä ja että hän on niinku soft spot ja pehmeä.

27. 17:08

    Ja koko se meemikulttuuri, mitä sen ympärille on rakentunut, niin sehän on rakentunut periaatteessa sille vitsailulle, että kuinka pehmeä Drake onkaan. Mut sitten, et onks se tavallaan, onks se sit enää räppiä tänä päivänä, jos me ajatellaan, että se laulu, melodiat ja tuommonen tunteellisuus on tullut tietyllä tavalla niin vahvasti mukaan. Totta kai se on räppiä. Ja jos miettii, mitä räppääminen on, niin sehän on vaan puhelaulamista, riimejä. Mut et onks se tavallaan, missä vedetään se raja? Että jos ajatellaan, onks sitä rajaa enää? Että tavallaan kun on tullut artistit, jotka on jotenkin uskottavasti räppäreitä kumminkin, mutta myös laulavat.

28. 17:49

    Niin tavallaan se, että onks sillä väliä? Tai et kiinnostaaks ketään enää, et ootsä räppäri vai ootsä poppari? Et just täst tullaan siihen suosionkin ytimeen. Niin, mut et ehkä se tavallaan, mä ite mietin sitä kans osaltaan niin, että jos mennään sinne 10 vuotta taaksepäin, niin räppi oli aika räppiä. Ja se oli aika silleen, et no tää on tää mieskuva ja tämmönen maskuliinisuus ja sen läsnäolo siinä. Joo, ja sun pitää kirjoittaa omat riimit, et vittu todellakaan laula. Tai jos yrität laulaa, niin se oli heti silleen vähän... Et lopeta nyt toi, et älä nyt oo tommonen. Mut sit samaan aikaan se, et onks se ollut sit siihen aikaan sitä myös, et räpin osalta, jos sä halusit tehdä sitä pehmeämpää, niin sit sun piti tehdä R&B:tä.

29. 18:33

    Ja sit, jos me tehtiin R&B:tä, niin sit sulla oli Usher tai sulla oli Joe tai sulla oli mitä muita artisteja. Niin, joo. Chris Brown. Niin, juuri tää, et tavallaan se on ollut kuitenkin sit vähän sellaista, et sielläkin on pönkitetty sitä sellaista mieskuvaa tietyllä tavalla. Tai joku R. Kelly on hyvä esimerkki siitä läpileikaten monta vuosikymmentä, että sä oot hirvee ori. Mut silti voit laulaa falsetissa. Niin, ettet sä mee pehmeäksi. Ja sit se tavallaan kokeellisuus, mikä sieltä on ehkä tullut just viimeisen viiden, kymmenen vuoden aikana, niin se on vienyt sitä tosi paljon eri suuntaan, sitä R&B:tä itsessään. Mut et sit samaan aikaan se, et kyllähän R&B ja räppi on kulkenut tosi käsi kädessä silti siihen ajankohtaan ja sitä aikaa ajatellen.

30. 19:13

    Mut et sit missä vaiheessa se oikeesti tapahtui niin, että räpistä ja R&B:stä tuli sulatusuuni toisilleen ja siitä tuli sit jossakin vaiheessa sulatusuuni popille. Vai tuliko? No siis just sehän on tavallaan meidän ytimessä. Et koska, vittu, mul katkes ajatus. Ei se mitään, se on ihan semmoinen ajatus siitä, että jotenkin se poppi itsessään nykypäivänä, tai siis ehkä tää menee siihen, että jos me ajatellaan nykypäivän kovia artisteja, tai tämmösiä isoja nimiä tietyllä tavalla, niin sit se räppilista, jossa, en mä tiedä, Billboardilla tai muita tämmösiä perinteisiä klassisia instansseja, joiden kautta arvostetaan sitä, että jos sä olet niillä listoilla, niin sä oot merkittävä artisti, jopa vielä nykypäivänä.

31. 20:01

    Niin siellähän tää vähän katos silleen, että se räppilista näyttää nykyään siltä, että valtaosa niistä laulaa, mitä se ei voinu olla tyyliin kymmenen vuotta sitten. Ja, et no, Fetty Wap on hyvä esimerkki, koska se onnistui olemaan niillä listoilla nyt viimeisen kahden vuoden sisällä aika... Se oli muistaakseni, olikohan se kolmella sinkulla yhtä aikaa Billboardin jollain räppilistalla, ja se isoin keskustelu silloin, mitä musamediat ja muut bloggarit kävi, niin oli just se, että miten toi voi olla räppilistalla. Että onks se enää räppiä, vai onks se sitten kuitenkin R&B:tä tai poppia. Mut ehkä toi sama keskustelu on tavallaan käyty Draken kanssa.

32. 20:40

    Joo. Myöskin. Niin, no myöskin, mutta et tavallaan missä vaiheessa se meni siihen? Tai en mä sano, siis tää on ehkä kans osaltaan... Onks yhtä pistettä, missä se on tullut? Onks se tavallaan ollut just tän viimeisen viiden-kuuden vuoden aikana, kun on tullut, ikävä nyt toistaa näitä kahta nimeä, mutta Kanye ja Drake, joista molemmat on sekä laulanut että räpännyt, ottanut... Kanye on laulanut huonosti. Autotunella. Mut siis joka tapauksessa, että se on... Se varmaan itekin tietää, että se ei osaa laulaa, mut se on laulanu silti. Ootsä nähny sen videon, missä se on lavalla ja vetää Queenia?

33. 21:15

    Oon. Ja siinä ei oo autotunea. Joo, joo, joo. Se on hirveä kokemus. Joo, ja se oli kuulemma 2005 vetänyt a-ha:n Take On Me:n. Uhuh, mikä kokemus. Voin vaan kuvitella, kuinka hienoa se on päästä maksamaan siitä. Mut siis ylipäänsä toi, et kuinka monella macho-räppärillä on ylipäänsä munaa tehdä toi. Se on ihan totta. Et onks se sit tavallaan sitä, että se on tietyllä tavalla pokkaa? Tai et kuka on se, joka ottaa sen ensimmäisen askeleen ja sen riskin siihen, että sut dumataan ihan täysin sen takia, mitä sä teet. Mm. Koska siinä on aika paljon sitä riskiä. Toisaalta sit samaan aikaanhan toi koko Kanye-keskustelu menee taas mun mielestä siihen, että kuka on ollut siellä taustalla se, joka on pelannut sitä peliä.

34. 21:55

    Että Jay-Z on ollut, että Def Jamilta on tullut levy ulos, ja tavallaan, että siellä on ollut kuitenkin kaveri, jolla on aika iso kontaktipinta ja vaikutusvalta siihen, että mikä se on ja missä se on ja miten niitä lähdetään viemään eteenpäin. Että se on nähnyt sen potentiaalin jossain Kanyessakin yhtä lailla, että okei, tää on artisti, jota meidän kannattaa lähteä viemään eteenpäin. Tää artisti, jolla on todennäköisesti näkemyksiä, ja tästä voi jalostua jotain. Mut et onks se niin, että jos Jay-Z ei ois ollut viemässä Kanyea siinä vaiheessa eteenpäin, niin oisko räppi nykypäivänä siftannut siihen R&B:hen ja poppiin? Oisko se sitä, mitä se on nykyään? Se on tosi vaikea sanoa, kun tavallaan jossittelu on hirveän vaikeeta, koska en mä muista niiltä ajoilta toista tyyppiä, joka ois jotenkin ajatellut, että näillä raja-aidoilla, genrien välillä, ei oo mitään merkitystä.

35. 22:43

    Että jos mä haluun Daft Punkin vetää mulle taustat teknotyyliin, niin antaa tulla. Jos mä haluun indiehebo Jon Brionin tulevan executive produceriksi, niin tulkoot. Jos mä haluun Chris Martinin laulaa mun biisille, niin tulkoot. Niin. Mut et se on ollut varmaan just sitä taiteellista näkemystä, että sä sanoit tossa, et se ei ollut vaan räppäri, vaan kokonaisvaltainen artisti. Ja siinä suhteessa just se jotenkin näkemys siitä, että miten mä teen mun taidetta, on ollut ehkä määrittelevämpi kuin niinkään se, että mä teen nyt tästä räppiä. Ja nimenomaan se, että sellainen tyyppi on tullut ja ollut esimerkkinä ja esikuvana uusille tekijöille, niin se on ehkä uusille räppäreille antanut sen ajatuksen, että mä voin tehdä tätä muutenkin.

36. 23:26

    Niin. Ja siis kyllä se ajatus siitä nörttiräpin tulemisesta, niin onhan se selkeästi nähtävissä nykypäivän räppäreissä se jatkumo. Että onko se nyt sit osaltaan ollut Kanye, vai onko se ollut sitten Kanyen ja kaikkien sen mukana tuotujen tälleen erityyppisten räppäreiden yhteissumma, joka on sitten antanut niitä vaikutteita ja tuonut sinne tavallaan mahdollisuuden yhdistää vähän enemmän ehkä sitä indietä ja vähän erilaista genrekulmaa. Niin. Ja sitten kumminkin ollut Lil Wayne, joka tavallaan on rikkonut sen vanhan ajatuksen siitä, että räppärin pitää olla tosi teknisesti taitava ja räppärin pitää näyttää ja kuulostaa joltain.

37. 24:03

    Että sehän on niin kuin, Lil Wayne ei ole teknisesti hyvä räppäri. Ei, eikä myöskään macho-kulttuuriin kovin uskottava. Joo, ei todellakaan. Vaikka se tosi kovasti Tha Carter kolmosella hokeekin sitä no homoa joka väliin. Joo, mä muistan, että siitä syntyi aika isoja läppiä kanssa siihen aikaan, koska siitä tuli tämä tämmöinen kysymys siitä, että mitä sä koitat peitellä tällä. Niin, ja jossain vaiheessa väitettiin, että silleen Birdmanilla oli joku... Joo, mä muistan. Siitä kiersi jotain kuvia, missä ne halaili tai tyyliin poskisuudelmia tai jotain. Sitten oli hyviä juttuja Lil Waynen synttäreistä, minne Birdman oli hyvänä ystävänä tuonut hänelle kakun, mikä oli täynnä dollarinseteleitä, ja siellä oli miljoonan verran dollarinseteleitä.

38. 24:42

    Miljoona dollaria. Kyllä. One million dollars. Mutta ne oli siihen aikaan aika kova juttu, ja mä muistan, että Cash Moneyn kuitenkin tietty kulma oli osaltaan just tuo fyrkka. Niin oli. Että ne toi sitä semmoista vähän jotenkin, niin ehkä se on sitten sitä samaa rockstar-ajankohtaa ja tällaista rokkarielämää, telkkareita hotellihuoneesta tyyppisesti, ja että isosti, mennään isosti ja silleen, että se raha saa näkyä. Niin olisiko se yksi juttu tuossa, että räppärit omi rokkarien elämän, tai että nyt miettii, että Kanye uhoaa olevansa se greatest living rock star? Niin, on se varmaan osaltaan se, että mitä rock on ollut, niin se kulttimaine, sen omiminen, niin se onkin tullut vähän siihen räppiin.

39. 25:25

    Ja sitten toisaalta samaan aikaan mä uskaltaisin väittää, että 2000-luvun alusta lähtien räpin kaupallistuminen on tuonut myös sen, että se fyrkka, mikä siellä on liikkunut, niin se on moninkertaistunut. Että ne on saanut tavallaan rahan, jota ne on pistänyt sitten poikimaan myös osaltaan. Ja se on luonut niille sen, että se kokonaisraha-arvo tai mitä ne on oikeasti saanut niillä tuotteillaan tehtyä rahaa. 50 Centhän oli tosi hyvin kaupallistettu tuote, joka sitten vielä sijoitti uudelleen kaikki rahat eteenpäin. Joskin nyt viimeiset tarinat ei ole ollut niin positiivisia, koska hän on... Mä en ihan tarkkaan muista, mistä tämä lähti. Siinähän oli näin, että se hajautti sitä tosi paljon. Sillä oli joku vitamiinivesifirma, mihin se pisti fyrkkaa, ja sitten nythän se haastettiin oikeuteen sitten koskien...

40. 26:07

    Se oli joku huoltajuuskiista tai jonkun naisen joku juttu. Joo, ja sitten mun mielestä Rick Ross oli vielä jotenkin osallisena tähän samaan keskusteluun. Mä en muista, oliko se sama juttu, mutta siis joo, jossain vaiheessa oli biiffiä, että jompikumpi olisi kiksauttanut toisen naista ja siitä olisi seksivideoita. Ja jos et maksa tiettyä rahaa tai pidä turpaasi kiinni, niin videot leviää. Mutta joo, se on jotenkin... Mutta 50 Cent on ihan hyvin mun mielestä pelannut myös tän, että jos ajattelee, että sä oot räppäri, joka näyttäytyy julkisuudessa periaatteessa vararikossa olevana, niin sillä kuitenkin oli niitä Instagram-kuvia, missä se makailee rahatukkojen kanssa. Joo, siis sehän on ihan vaan silleen, että sen ei tarvitse maksaa silleen vielä tyypille mitään.

41. 26:47

    Että tavallaan 50 Cent on kovempi bisnesmies kuin se on räppäri. Niin, mutta Jay-Z yhtä lailla.

42. 26:53

    Onks Jay-Z sitten ollut tavallaan niin kova räppäri, että se on sillä tehnyt rahansa, vai onks se pointti, että siihen on luotu se imperiumi ympärille? Mitä mieltä sä oot Jay-Z:sta räppärinä? No, mä oon tykännyt. Mulle se on, jos joillekin Nas oli aikoinaan kova, niin Jay-Z on ollut mulle tosi kova. Ja se tuli itse asiassa, mä tulin vähän myöhäisheränneenä kokonaisuudessaan artistiin, että mä en oo kuunnellut niitä vanhoja. 90-luvun levyt on ollut vähän haastavia, että mä oon tullut vasta siinä just tässä kaupallistumisen vaiheessa. Se johtuu ehkä osaltaan varmaan omasta iästäkin, että se on vasta siinä vaiheessa avautunut, tavallaan edellisessä jaksossa käsitelty suomiräppi ja se kasvu sen kautta. Niin sen jälkeen tuli vasta sitten se jenkkiräppi.

43. 27:32

    Ja Jay-Z on ollut kyllä mulle ehkä yksi isoimmista jotenkin siihen vieneistä artisteista. Toisaalta Kanye on ollut yhtä lailla kyllä merkittävä. Ja kun mä vaan tässä, pitää ehkä tehdä paljastus, että mullahan Jay-Z ei juuri värkkää räppärinä siis. Niin, koska Lauri on niin kova Kanye-fanboy, että Jay-Z ei ole mitään hänelle. No siis tää menee ehkä enemmän just siihen, että millainen räppi puhuttelee mua. Jay-Z:n tyyli, tai se, mitä räppiä Jay-Z teki, siellä on hyviä juttuja, joo, mutta sitten taas, että onko Jay-Z kiinnostava hahmo, onko Jay-Z:n räpit kiinnostavia, niin ei se mua hirveästi kiinnosta.

44. 28:16

    Niin. En mä voi kiistää, etteikö se olisi lyyrisesti tosi kova ja että se ei olisi teknisesti kova, vaan enemmän se tulee siihen, että mua ei vaan kiinnosta Hard Knock Life. Joo, sen mä tavallaan ymmärrän, tavallaan en. Sitten mä joudun vetää siinä just ehkä kotiin päin omien ajatusteni kanssa, että se Jay-Z:n kokonaisvaltainen vaikutus. Ei pelkästään se, että mitä se on musiikillisesti tehnyt, mutta jos se ei olisi onnistunut breikkaamaan itseään jossain välissä riittävän hyvin läpi ja luonut Def Jamia ja sitä koko levy-yhtiökulttia sen ympärille.

45. 28:48

    Ei kyllä, että jos Jay-Z ei olisi kyennyt tavallaan luomaan sitä koko levy-yhtiötä ja Def Jam -kulttia ympärilleen, niin meillä ei nykypäivänä olisi niin paljon isoja artisteja. Tai siis se on jossittelua, mutta olen edelleen sitä mieltä, että Def Jamin vaikutus kokonaisvaltaisesti siihen, mitä räppi nykypäivänä on, on aika suuri. On. Ei sitä mitenkään voi kiistää. Ja sitten jos miettii, että kuinka Jay-Z kaupallisti itse asiassa, mitä se on tehnyt räpin ulkopuolella vaatemerkkeineen ja levy-yhtiöineen ja ties mitä kaikkea se on tehnyt. Niin sinänsä, että nyt suunnilleen joka toisella räppärillä on oma levy-yhtiö, on oma vaatemerkki, on ties mitä, että se räppäri kaupallistaa tosi äkkiä, niin ihan varmasti Jay-Z on ollut pioneereja siinä hommassa.

46. 29:35

    Joo, mutta sitten samaan aikaan myös ajankuva on muuttunut, tai aika on muuttunut. Myös se kaupallistaminen ja muu on ollut mahdollista internetin myötä huomattavasti helpommin. Että en mä usko, että tavallaan Jay-Z... Että sä et näe artistien esikuvastatusta niin isona kuin sitä, että aika on muuttunut niin, että se on vaan mahdollista. Niin, musta tuntuu, että esikuvat nykypäivänä mahdollistaa tiettyjä asioita. Ne voi mahdollistaa sen tavallaan, tää menee vähän markkinoinnin puolelle, mutta tämmösen vaikuttajamarkkinoinnin kulman. Sen, että jos joku sanoo, että tää on hyvä, niin sä pystyt sillä jo tuomaan tosi paljon uutta porukkaa sille artistille.

47. 30:15

    No, sanotaan vaikka, että Jay-Z haluaa nostaa nousevaa kykyä ylös, niin se sanoo sen ääneen jossain, Twitterissä tai jossain, mitä kanavaa käyttääkään. Ja sitten sen jälkeen me ollaankin siinä, että se nouseva artisti saattaa saada aika ison boostin sen takia. Että jos me ajatellaan vaikka nykypäivänä jotain GoldLinkiä, niin se on hyvä esimerkki siitä, että nuori, se on parikymppinen jäbä, jolta tuli muutamia irrotuksia ja sinkkuja ja muuta. Ja sitten sen jälkeen jossain vaiheessa tuli se klikki, että Rick Rubin otti sen allensa, siis suuri merkittävä tuottaja koko räppigenressä ja siinä tuotantoprosesseissa ja muissa. Myös muun muassa taitaa olla Jay-Z:n ja Kanyen yhteislevyn taustalla aika vahvasti.

48. 30:53

    Ei ollut kyllä sen. Mutta Yeezuksen taustalla oli, ja Jay-Z:n 99 Problemsin ainakin Rick Rubin. Ootko varma, että ei ole? Kun mulla on semmoinen hämärä mielikuva, että Rick Rubinilla olisi ollut aika iso rooli myös siellä. Tai ainakin kuka on tuottanut sen niiden yhteislevyn. Tämäkin on ehkä nyt kysymys, joka joudutaan esittämään, koska en ole varma. Fact check, fact check. Fact check, joo. Siis mun mielestä tässä vaiheessa tuli jo se Kanyen tuotantoprosessi, että se on hajauttanut kaikkea mahdollista. Sanonut eri tyypeille, että tehkää mulle jotain ja me mäsätään. Mä näin jonkun haastattelun jossain vaiheessa siitä, kun sieltä tuli se autotune-levy. Niin, että T-Pain oli ollut silloin se kaveri, kenet se halusi sinne tekemään sitä tukiprosessia hänelle, että miten tämä homma toimii tämän autotunen kanssa.

49. 31:36

    Mutta siis se on tehnyt tota aina, että Strongerin rumpuraidat tehtiin uusiksi sinkusta levylle, ja Timbaland tuli tekemään ne rumput omalla syntikalla, ja mä oon nähnyt videon, missä se hinkuttaa sitä yhtä rumpusoundia siellä tunteja. Tunteja. Mä oon nähnyt sen saman videon, joo. Joo. Mutta siis Yeezus on tuon koko homman se kulminaatiopiste, että sitähän on tehnyt lukuisat tyypit siellä jossain Pariisin hotellihuoneessa. Ne on tehnyt vaan aihioita, ja sitten lopulta kaikki on dumpattu Rick Rubinille ja sanottu, että tee mulle levy näistä. Ja sit Rick Rubin menee saunaan ja tekee levyn siellä. Se on kova kaveri saunaan.

50. 32:13

    Niin on. Kuulemma. Isot pojat on kertonut. Niin, isot pojat on kertonut, että sillä on iso parta ja se on kova kaveri saunaan. Nyt mulla on tässä edessä Watch the Thronen tuottajalista. Anna tulla. 88-Keys, Jeff Bhasker, Mike Dean, Hit-Boy, Don Jazzy, Shama Sak Pase Joseph, Anthony Kilhoffer, Ken Lewis, The Neptunes, Q-Tip, Lex Luger, RZA, Swizz Beatz, S1, Kanye West. Okei. Ei lainkaan tullut Rick Rubinia. Ei. Ehkä sä sekoitit sen Yeezukseen. Se voi olla, tai sit mun faktat on vaan ihan kujalla. Sen takia me luotetaan siihen, että Lauri kertoo jatkossa aina nämä kaikki musiikilliset faktat ja mä heittelen vaan semmosia knoppeja, mitkä ei pidä paikkaansa.

51. 32:54

    Mutta siis Rick Rubin on tehnyt molempien kanssa yhteistyötä. Ja palatakseni ehkä nyt siihen alkuperäiseen lähteeseen sen kanssa, että Rick Rubin ja GoldLink tekee tällä hetkellä yhdessä. Eli GoldLinkin tuorein on Rick Rubinin tavallaan ohjaama. Ja siinähän me ollaan, että sillä tuottajalla ja tavallaan taustavaikuttajalla on kuitenkin aika iso rooli siihen, että mitä tästä saadaan. Että ehkä nyt pitkänä aasinsiltana palaten takaisin siihen aiheeseen, että mikä se Jay-Z:n rooli on ollut. Niin sit myös yhtä lailla se, että Jay-Z on se kaveri, joka on tuonut Rihannan. Ja että Pon de Replayt ja muut on tullut tavallaan isosti sieltä, että siellä on ollut Def Jamia, siellä on ollut Jay-Z, ja sitten on ollut kaikki se juoru sen ympärillä. Ja sitten, että missä vaiheessa tavallaan tuli sitten tämä tämmöinen, miten sen sanoisi, että naisartistit nousi tietyllä tavalla tiettyyn pisteeseen.

52. 33:40

    Että Rihannakin oli yli 18-19. Joo joo, ja sikanuori. Ja että nyt se on aikuisuuteen kasvaessa, niin hänestä on tullut kuitenkin mun mielestä pop-idoli. On, no joo, olihan se jo silloin, mutta tavallaan myös laajemmin. Ja uskottavammin. Se lähentelee Beyoncé-statusta sellaisena Queen of Poppina. Niin, mutta että tavallaan just se, että se on tullut R&B:stä. Onks se? Se on, no siinä oli tää twisti, kun silloin jotain... Eiks Pon de Replay oo aika lähellä jotain dancehallia? Niin, mä olin just, että sieltä tulee, ja mä en muista, mistä se Rihanna, koska mä en voi tiputtaa enää mitään faktoja, kun ne kaikki on ihan valeita. Niin muistelen, että Rihannallahan on siis jostain muualta kuin jenkeistä myöskin taustaa, joka on sitten tää, että se saa sen...

53. 34:22

    Silloin tää kulma, että se voi tuoda siihen tämmösiä vaikutteita, mihin se nyt menee, Välimerelle jonnekin. Karibia. Karibia. Eiks se oo Jamaikalta, jos se on jostain? Fact check tähänkin. Joo, no niin, nyt me saadaan tää fact check mukaan tähän, niin tästä podcastista tulee next level. Barbadokselta. Barbados, kyllä. Missä Barbados on? Haluutsä, että mä fact-checkaan senkin? Ei, mä vaan mietin, että... Näin sivistymättömiä me ollaan. Me ei tiedetä, mistä Rihanna on. Me ei tiedetä, mitä Rick Rubin on tuottanut. Me ei vittu tiedetä, missä on Barbados. Nää kaksi muuta voi antaa anteeksi, mutta se, että ei tiedä, missä on Barbados, niin eikö tässä pitäisi olla jotain peruskoulutietoa. Perus bucket listillä olevat asiat: haluan käydä Barbadoksella. Mutta palatakseni nyt takaisin alkuperäiseen aiheeseen koskien sitä, että tavallaan Rihanna on ollut kuitenkin mun mielestä R&B:stä tullut.

54. 35:07

    Ja sit tavallaan tässä on siftattu siihen, että miten paljon se räppi on ollut kuitenkin käsi kädessä sen R&B:n kautta, ja sit se R&B on tavallaan tullut popiksi. Et Beyoncé on niinku nykypäivän Madonna. Niin. Tavallaan. No, joo. Kyllä mä sen tavallaan sen statuksen osalta ostan. Minkä osalta sä et sitä osta? Musiikillisesti, mut siis se ei tavallaan ollut keskustelun pointtikaan. Mut mä oon vaan tällänen musiikkinörtti, joka haluu nostella rillejä ja... Niin, knoppailla. Mut et siis, mä sanoisin silti, että kyllä se tavallaan nykypäivänä Beyoncén rooli on aika lähellä sitä, mitä Madonnan rooli oli jossain vaiheessa.

55. 35:45

    Joo, siis onhan se esikuva, ja mitä asioita se tuo esiin, niin jos Madonna oli avoimen seksuaalisuuden ja sellaisen naiseuden esille nostaja, niin Beyoncé on mustien oikeuksien ja naisten oikeuksien puolesta puhuja, joka nostaa feminismiä tosi isosti esille. Miten se tavallaan just tämmöset arvokysymykset ja poliittinen juttu? Joo, että tavallaan se ei oo näyttäytynyt jenkkiräpissä ehkä mun mielestä niin vahvasti. Tietyllä tavalla, että se on ollut silleen, että on yksi kantaa ottava kappale, mutta ei niinkään, että... Niin, isoista räppäreistä ei oo mitään poliittisia, tai Public Enemy on varmaan ainoa sellainen tosi avoimesti poliittinen menestynyt rap-poppoo jenkeissä.

56. 36:23

    Onko se sitten niin, että se on vaan siinä kulttuurissa, että siellä on vaikea breikata semmoisilla asioilla, jotka on vähän vaikeita? Ehkä. Ehkä ne on myös olleet sellaisia aiheita, mistä kannattaa vaieta. Tai niistä on haluttu vaieta.

57. 36:36

    Foliohattu päähän. Illuminatin silmä tuijottaa. Niin. Joo, mutta... Tai että jos miettii ylipäänsä poliittisuutta jenkeissä, niin sehän on aika karnevalisoitua ja... No mustien oikeudet on aina ollut esillä, että kyllähän Kanyekin on räpännyt esimerkiksi Crack Musicilla siitä, mikä on mustien oikeuksissa pielessä ja mikä mustien maailmassa on pielessä. Että ehkä se uppoo just tohon, että suositut räppärit on voinut tehdä jotain kantaa ottavaa, mutta se ei ole niiden koko kulma. Kyllä. Niin. Että sitä artistia ei rakenneta tavallaan siihen, että sä otat pelkästään kantaa, vaan että sulla on tietynlainen jotenkin väkisin kaupallinen elementti aina mukana, tai sellainen asia, että jenkki...

58. 37:15

    Onko se sitten tavallaan just se, että jenkeissä on vaan vaikea breikata sillä, että sä räppäät politiikkaa? Ehkä. Kun ei mulle tule mieleen suosittuja jenkkiräppäreitä, jotka olis poliittisia, että jos miettii jonkun Lupe Fiascon nykysuosiota, tai että se oli niinku Kick, Push. Niin. Kick, Push oli aika hyvä ja suht suosittu. Nyt se on marginaalinimi ja nyt se räppää salaliitoista ja vasemmistopolitiikasta ja Bernie Sandersista. Niin. Se on varmaan just sit tietyllä tavalla. Ehkä tullaan lopputulemaan siihen, että se on vain jenkeissä vaikea kulma ottaa sitä tavallaan. Ja sit se sanavapaus ja kaikki muu, ehkä silleen äänessä oleminen tämmöisistä vaikeista asioista on vaikeampaa.

59. 37:56

    Tai sit siellä on tosi vahvoja kuplia, mistä me ei tiedetä mitään, koska ne ei tuu tänne saakka. Mut toisaalta jos miettii Kendrick Lamarin To Pimp a Butterflyta, se on tosi poliittinen. Miettii Vince Staplesia, se on siinä, mitä se räppää, että millaista on asua lähiössä, niin siinä on poliittinen kulma. Vic Mensalta tuli just tosi poliittinen EP, että ehkä se on muuttumassa. Se voi hyvin olla. Tavallaan just Black Lives Matter -liikkeen ja ylipäänsä mustien oikeuksien keskustelun myötä, että kun se on enemmän framilla, niin on myös enemmän korvia, jotka kuulee sen, ja korvia, jotka ottaa sen tosissaan. Kyllä. Ja onhan se tavallaan musiikki kuitenkin liikuttava voima mun mielestä myös yleiselle keskustelulle.

60. 38:39

    Että se voi tavallaan, Beyoncén vaikkapa tuoreimmat on ollut kuitenkin kantaa ottavia kappaleita. Ja sit siihen ehkä on tuotu nyt viime aikoina varsinkin tää tämmönen taideaspekti tietyllä tavalla mukaan, että musiikkivideot tuo vielä lisää kulmaa tietyllä tavalla. Siis semmoista, että siinä otetaan kantaa taiteen kautta. Ootsä nähnyt sen Lemonaden? En oo kokonaan. Mä oon jotain niitä irrotuksia katellut, mutta en mä... Mut ootsä levyn kuullut? En oo sitäkään. Okei. No siis siinä... No siitä on vaikea keskustella, mutta mä voin nyt heittää sen silleen, että Lemonade levynä itsessään on enemmän levy miehen uskottomuudesta ja siitä, että mikä on vaimon rooli.

61. 39:20

    Että pitääkö sen vaan niellä kiukkunsa ja katsoa sitä kaikkea. Varsinkin jos sun mies on Jay-Z. Niin. Ja kuka Becky with the long hair on: Rita Ora, niinku juorulehdet väittävät. Mut sit taas se videoteos sit taas vie sen yleisemmälle tasolle. Et siellä on jo mustien oikeuksia, siinä ollaan aggressiivisia, siinä on kuvastoa, mikä tavallaan limittää sen aiheen nykypäivän politiikkaan. Et ne tavallaan ruokkii toisiaan, se levy ja se videoteos. Mut tää on mun mielestä kans ehkä osaltaan sellainen asia, mikä ei ollut mahdollista kymmenen vuotta sitten.

62. 39:59

    Et tavallaan sillä videolla ei oo tuotu mitään uusia elementtejä siihen musiikkiin, mikä nykypäivän... Et Kanye on, niinku sä sanoit, kokonaisvaltainen artisti. Se on enemmän mun mielestä jopa taiteilija kuin artisti, koska tavallaan siellä on paljon elementtejä sen ympärillä. 2000-luvun Michelangelo, 2000-luvun Steve Jobs, 2000-luvun Walt Disney, mitä kaikkea se nyt on sanonutkaan, mut siis joo. Et siinäkin Kanye on tavallaan rikkonut raja-aitoja, ja sen kiertueistakin on tullut, et ne ei oo pelkästään keikkoja, niissä on aina joku isompi juttu, ne muuttuu showsta joksikin niinku statementiksi. Et Yeezus-kiertueella se saarnas siellä helvetin pahvivuoren päällä Jeesus-patsaan kanssa, ja Glow in the Dark Tourilla oli jotain nukkeja ja videoteoksia, ja nyt tää Pablo-tour, sillä on leijuva lava, missä se leijuu yleisön yllä, ja alla oleva yleisö ei näe koko artistia.

63. 40:56

    Kyllä, tästä minä maksoin. Niin, mut se oli tavallaan siistii, mä katoin videon siitä, ja oli jotenkin siistii nähdä, et se yleisö, siellä oli hirveät moshpitit päällä, kun lähti joku Freestyle 4 soimaan. Mut eiks tää oo nyt tavallaan myös sama keskustelu siitä, että Kanye on silloin, et jos Applella on fanboy-kulttuuri, joka on ollu vahva, niin Kanyella on tää sama musiikin puolella. Kyllä me fanit otetaan siltä ihan mitä tahansa vastaan, ja Kanye on myös tosi ristiriitainen artisti, et sitähän syytetään tosi paljon misogyniasta, ihan avoimesta naisvihasta, mikä on ihan validi fakta. En sitä oikein voi mitenkään sanoa, ettei se ois, koska se Life of Pablokin on niin jotenkin täynnä sitä bitchiä ja hoeta, et jne.

64. 41:41

    Ja sit ajatellen vielä, et kenen kanssa hän jakaa arkea. Niin, niin, sekin. Kim Kardashian, niin meneekö se tavallaan, tukeeko se tätä väitettä?

65. 41:54

    Tää on tosi vaikea keskustelu, ja mä en tavallaan osaa siihen ottaa kantaa riippumatta siitä, et oonks mä fanboy vai ei. Mut sä oot fanboy. Joo joo, ei siitä oo kahta sanaa. Sä oot ollu aika pitkään jo kuitenkin. Koska mun mielestä tässä tullaan myös siihen, että jos sä kuljet artistin mukana pitkän matkan, niin kyllähän se silloin kertoo siitä jotenkin semmosesta tietyllä tavalla onnistumisesta. Sitähän kuka tahansa artisti haluaa, että sen mukana kuljetaan. Mut sehän on kans vaikeeta, koska niinku mä sanoin, niin siihenhän on tullut tosi paljon ristiriitaisuuksia, artistiin on tullut sellasia säröjä, joita mä en haluis siihen tulevan.

66. 42:33

    Et sitä on niin helppo kyseenalaistaa, et onks Kanye kusipää. Et totta kai se on ollu, mut nyt se on jotenkin kusipää väärillä tavoilla. Niin onks se väärinymmärretty taiteilija? Ei se enää oo. Kyll se joskus vielä oli silleen, et ei jengi oikein hiffannu, et mikä oli huumori ja mikä oli provo ja mikä oli mitäkin. Se Twitterhän on ihan... Se on kultaa. Siellä on paljon hyvää tavaraa, suosittelen tutustumaan. Joo, niin mäkin. Kannattaa muuten kans etsiä niitä Kanyen Twitter-alkuaikojen twiittejä, mitä on tallennettu. Siellä on muun muassa sellainen edelleen mun sydäntä lämmittävä, että I get emotional over fonts.

67. 43:12

    Joo, suosittelen. Nyt kuulitte, että Kanye-fanboy kehotti teitä etsimään Kanyen alkuajan twiittejä, että mä en oo ihan varma, miten paljon tästä kuulijakunnasta tulee reagoimaan tän pohjalta, mutta me uskotaan, että moni. Mä nyt voin tämänkin paljastaa, siis olin aikoinani Tinderissä. Oho, sä oot ollut Tinderissä. Joo. Swaippasitko oikealle? Swaippasin oikealle, varsinkin jos tuli Kanye. Mutta siellä oli mulla pitkään, siihen saa sellaisen profiilitekstin, niin mulla oli itse asiassa yks Kanye-lainaus siinä, ja se toimi helvetin hyvin. Se herätti keskustelua. Sä avasit pelin sillä. Joo. Se oli sun väylä Tinder-menestykseen, Kanye. Eli nyt toisin sanoen sä voit taputtaa Kanyea selkään siitä, että se on tuonut sulle naisia.

68. 43:50

    Jos mä joskus tapaisin sen, niin joo, sanoisin, että lainauksesi on saanut paljon hyvää aikaan. Jopa Suomessa. Jep. Mutta siis tää lainaus oli Bret Easton Ellisin podcastissa, missä se jostain syystä halusi sanoa, että lentokentillä, kun kysytään ammattia, niin siihen hän haluaisi kirjoittaa creative genius. Mutta siinä on kaksi syytä, miksi se ei tee sitä. Toinen on se, että se on liian pitkä, ja toinen on se, että se ei osaa tavata genius. Joo. Kyllä mä ymmärrän tavallaan, miksi tää on purrut naisiin, että sä oot tuonut näin sun heikkouksia esiin. Joo. Miksiköhän mä paljastin? No mutta se on hyvä, pitää olla näitä paljastuksia, että tehdään tästä jotenkin kiinnostava.

69. 44:28

    Tuon itselleni säröjä. Oon pehmeä poika. Kyllä. Emotio puree kuuntelijoihin. Sad boys for life. Mutta ehkä tietyllä tavalla palatakseni meidän alkuperäiseen aiheeseen ja pois tästä rönsyilevästä Kanye-keskustelusta, joka käy hyvin pitkällä ja ottaa kieppejä. Niin jos me palataan siihen, että mitä räppi, R&B ja poppi nykypäivänä on, niin mun ajatuksena tavallaan se kulminaatio, mikä on tullut siitä, että kymmenen vuotta sitten tosissaan Kanyet ja se perinteinen semmoinen macho-räppäri on tuonut tietyn elementin siihen, niin ne on ollut kuitenkin se mahdollistava voima, että se poppi on tullut mukaan. Mä haluan tuoda pöytään Justin Bieberin.

70. 45:06

    Joo. Tuo vaan. Se on mun mielestä ollut määrittelevä siinä, että mitä on tapahtunut. Se on kuitenkin Usherin lapsia, että se on elänyt sen viraliteetin ja YouTube-menestyksen kautta tietyllä tavalla tiettyyn pisteeseen, mutta Usher on ollut se kaveri, joka on tuonut sen siihen, että hei, nyt me tehdään musaa. Me tuodaan tämä musa oikeasti esiin. Ja tavallaan on tehnyt ehkä sen saman, mitä Jay-Z on tehnyt Kanyelle aikoinaan tai Rihannalle myöhemmin tai muuta. Tai Lil Wayne Drakelle. Niin, toi on aika surullinen ajatus, mutta se on kyllä tavallaan fakta, että sillä yhdellä vaikuttavalla suurella henkilöllä, tai suurella ja suurella, mutta sillä, joka on jo saanut menestyksensä, sanotaan näin, niin sillä on aika iso rooli siinä, että mitä voidaan tehdä toisaalta.

71. 45:46

    Sitten musta tuntuu, että siinä on myös se linkittävä voima, että jos me ajatellaan nyt sitä, että Justin Bieber on tullut isosti Usherin kautta, niin mulla on semmoinen mutu, en mä tiedä, onko tämä faktaa, mutta Ludacris ei sattumalta ole tullut sinne fiittaamaan. Ei varmasti. Mutta mikä vuosi oli se, kun Bieber breikkasi? Kysyinkö mä väärältä henkilöltä? Sä kysyit väärältä henkilöltä, ei sillä, että Justin Bieberistä kovin paljon pitäisi, mutta fact checkit on vähän heikoissa kantimissa kyllä tämän osalta, ja toisaalta sanotaan, että silloin kun Justin Bieber on breikannut, niin en mä oo sitä kyllä silloin kuunnellut. Mä oon herännyt hänen hienouteensa vasta myöhemmässä vaiheessa, että Boyfriendin akustinen versio oli silleen, että mä olin, että ai jaa, tää osaakin oikeasti laulaa, ja tässä onkin jotain tällaista kulmaa.

72. 46:29

    Sehän on todella kaukana siitä, siis se on akustista poppia periaatteessa. Mutta sitten kuitenkin loppujen lopuksi se on ollut kaveri, joka on tullut Usherin kautta, vähän semmoisen piimäisen R&B-jätkän tuomana. Hei! Mutta ollaanko me tavallaan just siinä, että ne, jotka oli kymmenen vuotta sitten isoja räppäreitä, niin nykypäivänä ne on siirtynyt taustavaikuttamaan. No Ludacrisilta tuli viime vuonna levy, mutta kuka sitä kuunteli? Kaikki katsoi sitä Fast and Furiousta. Niin, mutta se on siis... Se vaan vahvistaa tätä, että se on siirtynyt räpistä muualle.

73. 47:09

    Niin. Että sen pääjuttu enää ei ole räppääminen. Mutta mun mielestä tämä on tavallaan mielenkiintoinen keskustelu, että mitä tapahtui niille kaikille isoille nimille siltä ajalta? DMX:lle? Ei ole näkynyt. Sillä on ollut muistaakseni hirveästi huumeongelmia ja jonkun verran rahaongelmia. Joo. Mitä tapahtui Jadakissille? Ei mitään käryä. Ihan kuin siltä olisi tullut joku featti-biisi vähän aikaa. Se koko pointti on juuri tässä, että ihan kuin. Että sä tavallaan näet niitä nimiä. Kun mäkin olin sillä tavalla, että Justin Bieberin, toi Comedy Centralin Roast.

74. 47:46

    Roast, joo. Niin siinä oli Ludacris. Ja sitten siinä oli hirveä hype, että kun siltä on uusi levy tullut ulos. Mä olin sillä tavalla, että mitä aikaa me nyt oikein eletään tässä. Jouduin tekemään fact checkit siihen. Ja sitten silleen, että viime vuonna on tullut levy. Ja sitten mä muistin hämärästi, että joo, oon mä sen laittanut soimaan, mutta nimeä yksi sinkku tältä levyltä. Ei mitään käryä, koska tavallaan artisti kiinnostaa, mutta sitten ei niin paljon. Mutta onko se just se, että aika on ajanut ohi? Ehkä se tavallaan on. Että vaikka eletään jotain ysäriräppirevivalia, mutta kun ne on ollut niitä 2000-luvun vaihteen, niillä ei tavallaan vielä ees sitä nostalgiakulmaa. Niin, se on varmaan osaltaan just sitä.

75. 48:24

    Että musta tuntuu, että ainakin itteen edelleen puree kaikista lujiten, jos soittaa niitä biisejä, mitä silloin 95-2005 on tehty. Että MTV-kulttuuri, koriskaudet ja jotenkin semmoinen. Ei sillä, että mä mitään korista olisin koskaan katsonut, mutta se on ollut läheisessä roolissa silloin siihen aikaan. Ja että se koko kulttuuri on ollut, sen mukana on tavallaan kasvanut. Että onko se sitten tätä, että kun sä vanhenet, niin sä tietyllä tavalla kadotat sen kyvyn ymmärtää nykymusiikkia samalla lailla. Tai ei sillä, ettenkö kuuntelisi nykymusiikkiakin, tällaista uutta ja hip and cool musaa. Mutta se, että edelleen mielelläni laitan soimaan sen aikakauden musiikkia.

76. 49:05

    Ehkä me ollaan tultu siihen ikään, että se musiikki, mitä me ollaan kuunneltu nuorina, niin se on meille se sydämen asia. Missä vaiheessa tämä tapahtuu? Se on surullista. En mä tiedä. En mä halua vanhentua vielä. Mä haluan olla hip and cool. Käyttää Snapchatia ja mitä näitä on. Sähän teet just podcastia. Tämä on nuorisomedia. Tämä on tosi nuorisomedia: ääniraita ja yli tunnin kesto. Me yritetään pitää tämä alle tunnin. Älkää huoliko. Niin, että vain kolme tuntia myöhemmin.

77. 49:37

    Mutta toisaalta kohta me ollaan siinä pisteessä, että internet ja teknologia mahdollistaa, että me saadaan tämä Spotifyhin myöskin, ja sitten me ollaan Spotify-podcast-kuninkaita. Oh shit. Jussi, we coming at you. Joo, Jussi. Shout-out Jussille. Kyllä. Jussi, joka siis tekee Spotifylla soittolistoja, niin tekee hyvää duunia sen osalta, mitä nykypäivän musiikin kuuntelu onkaan. Kyllä. We love Jussi. Kiitos viikon suosituksesta. Mutta ehkä tästä palatakseni aiheeseen. Me ollaan nyt käsitelty tavallaan Kanye ja Drake, että ne on ollut ehkä vedenjakajia. Ja tietyllä tavalla totta kai siinä on tullut mukana tosi paljon sellaisia artisteja, jotka on ohjannut sitä, että Ayo Technology on ollut kuitenkin jo silleen, että sä vedät Justin Timberlaken mukaan 50 Centin kanssa.

78. 50:18

    Ehkä mä haluan myös vähän palata tuohon Justin Bieberiin, että jos mietitään Chance the Rapperia, niin Chance on tehnyt Justin Bieberille yhden biisin ja Justin Bieber on tehnyt Chancelle yhden biisin. Ja Chance on kumminkin, miten paljon Justin Bieber oikeasti on tehnyt biisejä...

79. 50:34

    Älä nyt, sehän on lahjakas nuorimies. On, on. Usherin kanssa. Kyllä. Mutta siis joka tapauksessa, että tavallaan Chance the Rapper, en mä tiedä, voiko sanoa, että breikkas Justin Bieberin kautta, mutta siis, että uusi räppäri ottaa noin näkyvästi yhteistyöroolin popparin kanssa, niin se on aika silleen... Onks Justin Bieber poppari? On, on. Mikä muu se vois olla? No, mutta onks se sitten kuitenkin tavallaan, sen levy, mitä viimeksi oon kuunnellut, jonka nimeä en muista, koska fact check, Believe, niin se on mun mielestä aika R&B.

80. 51:07

    Jaa. No siellä on R&B:täkin, mutta siellä on tavallaan myös niin paljon muuta. Niin, mutta että tässä ollaan niiden elementtien äärellä. Mutta just, että onhan se poppia, mutta tavallaan, että koska rap ja R&B on nyt niin isoja, niin popmusiikki tavallaan vie itsensä niihin suuntiin, koska sen on tavallaan pakkokin muuntautua siihen suuntaan. Pop elää aina siinä, mikä nyt on in. Niin. Että pop ei tavallaan pysty elämään erillään, koska se on populaarimusiikkia. Että jos rap ja R&B elää uutta kukoistuskautta ja ne on listaykkösenä, niin tosi vaikea sun on Britney Spearsille sanoa, että tee teknoa.

81. 51:45

    Niin. Mutta että kohta se kuitenkin Britney tekee jotain tropical housea, mihin on yhdistetty jotain. No varmaan tekeekin, Diplon sumutorvia ja mitä kaikkea muuta. No mutta siis just, että sen Bieberin levy oli just Diplon sumutorvet ja Skrillexin tuotannot, ja että ei sitä voi oikein R&B:ksi sanoa. Niin. Vaikka sitten kuitenkin se on aika lähellä sen kanssa. Mutta että ehkä tämä on just se kela, että onko se R&B sitten muuttunut popiksi. Niin, ja sitten tavallaan se, että mikä on R&B:tä, niin se on kyllä ehkä muuttunut. Että jos miettii Frank Oceania, Miguelia, näitä...

82. 52:25

    Niin. Että tavallaan ne ei kuulosta R. Kellyltä tai Usherilta. Ei. Ja se on ehkä tietyllä tavalla ollut sitten oman aikakautensa tuote myös se R&B, semmoinen Usher-tyyppinen R&B, vaikka siltäkin tuli levy, joka oli hyvä. Niin silti se oli tietyn tyyppinen. Olihan siinä edelleen niitä vanhoja twistejä, mutta että tavallaan ei se silti... Viittaatko sä Usherin uuteen levyyn? Kyllä, tähän tuoreimpaan. Hard II Love. Juuri siihen. Fact check. Kyllä. Ja Lauri on vaan kuunnellut sitä niin paljon. Siis oikeasti, Hard II Love, ihan vitun hyvä levy, vuoden parhaita. Se on kova väite, ajatellen, että kuitenkin musiikkia tulee aika paljon.

83. 53:04

    Että vuoden kovin levy. En mä sanonut kovin, kovimpia. Ai, kovimpia. Siinä oli tämmönen jälkiliite. Kyllä. Okei. Annetaan se sulle anteeksi. Joo.

84. 53:16

    Mut siis, että se, mikä oli silloin, no sanotaan kymmenenkin vuotta sitten R&B, eihän sitä enää tehdä. R&B:kin on tavallaan muuttunut, lähtenyt uusille teille. Uudet R&B-artistit voi olla aivan erilaisia kuin silloin. Tai että jos joku tekee sitä kymmenen vuoden takasta soundia, niin se on silleen, että get the hell out of here, kun sä oot niin vitun ulkona ajastas.

85. 53:41

    Niin tavallaan. Tai siis musta tuntuu, että siinä on ehkä just tää kysymys, että no en mä, jos esitetään kysymys toisinpäin, että kuinka moni nykypäivän artisti tekee musiikkia samoin tavoin kuin se on tehnyt kymmenen vuotta sitten. Niin, eihän musiikki jämähdä. Se on ihan totta. Mutta siis tavallaan, että R&B:hen pätee se sama kuin räppiin, että R&B:ssäkin on nyt ihan ok olla pehmeä, post-alpha. Post-alpha. Ei maskuliinisen minäkuvan kautta. Niin, tai miettii jotain Frank Oceania, että hän on avoimesti homo, hän on biseksuaali muistaakseni.

86. 54:20

    Onko näin? En ole aivan varma. Kyllä, koska mun ei pidä pudottaa näitä faktoja. Niin. No mut silleen, et kumminkin genressä ja kulttuurissa, missä ei se homous ole sellainen, mikä hyväksytään. Sanoihan Lil Waynekin aikoinaan no homo. Niin. Niin. Ja sit The Weeknd räppää siitä, kuinka tunteeton se on, koska se on koko ajan huumeissa, ja Miguel, jotenkin seksuaalisuus on hänelle silleen molemminpuolista, että hän ei ole ainoa, joka on kiimassa jatkuvasti. Miksi muuten tuntuu, että jotenkin noi kaikki nykypäivän R&B-artistit, niin ne on jotenkin ihan hirveen kiimaisia ne kappaleet?

87. 54:58

    No mut olihan ne sitä jo aiemminkin. No oli jo, R. Kelly on ollut kuningas tässä. Niin. Mut tavallaan, et en mä tiedä, onks tääkin sit sitä vanhenemista, että ne tuntuu jotenkin roisimmilta kuin aikaisemmin. Ehkä sitä ajattelee itse asiassa faijana, joka on silleen, että jos lapseni kuulisi tota, niin ho-hoi, ho-hoi, että ei tätä muuten kuunnellakaan. Mut et lapsihan pääsee nykypäivänä siihen ihannetilanteeseen, et se voi kuunnella mitä tahansa, milloin tahansa, miten tahansa. Ja se on ehkä asia, joka on jo meidän elinaikana silleen muuttunut, et meillä ei oo ollut mahdollisuutta tavallaan. No jos sä nyt ajattelet kymmenkesäistä tosta noin, niin sillä on todennäköisesti oma Spotify, vaikka siinä mainokset soi, ja se voi sit soittaa sitä musaa, mitä se haluu, koska...

88. 55:36

    Ja YouTube ja mikä ikinä, mistä ikinä musiikkia saa kulutettua. Snapchatista ja Twitteristä ja mitä näitä nyt on tällä... Kikki. Kikkihiiri.

89. 55:45

    Mutta se kokonaisuudessaan, siis lapset ja nuoret pääsevät nauttimaan eri tavoin sitä musiikkia, ja se johtaa ehkä siihen, että mä toivon, tai tää voi olla taas tämmönen setämiehen ajatus, että minä toivon näin, mutta mä edelleen toivon sitä, että se johtaa entistä suuremmin siihen, että se ei oo enää genre, ja ne genret hajoilee toisiinsa tavallaan vertikaalisesti niin, että ne yhdistyy. Ja et sit ei aatella enää sitä, että mä kuuntelen räppiä. Musta tuntuu jopa, että nykypäivän nuoriso, niin ei niille sillä genrellä oo enää silleen roolia, että ne kuuntelee sitä, mikä tuntuu hyvältä. Mä olin just tulossa tohon, että eikö toi tilanne tavallaan oo jo, että me voidaan väitellä, että onks Justin Bieber poppari vai R&B-artisti, ja kumminkin argumentit puoltaa kumpaakin, ja sitten, että onks sillä lopulta mitään väliä.

90. 56:31

    Ei, mut se on keinotekoinen asia, johon me halutaan se viedä. Meidän pitää lokeroida ihmisiä, artisteja, musiikkia. Niin pitää, mutta tavallaan, että onks se menneisyyden tuote.

91. 56:41

    Mut et sit samaan aikaan tää nykypäivän musiikki, niin mä oon kokenut jotenkin hirvittävän haastavaksi sen, että jos käy musiikkikeskusteluita ja ajattelee vaikka niitä artisteja, jotka on tavallaan viime aikoina noussut silleen isoksi räpin ja R&B:n saralla, että jos mietitään, että meillä on siellä Fetty Wapia, ja meillä on Post Malonea, ja meillä on Young Thugia, ja meillä on siellä Future, Desiigner, kaikki muut, niin sit se, että tavallaan se on joo räppiä, mutta sit kuitenkin se yhteinen nimittäjä niille kaikille, että tää ois nyt räppiä, on tosi huono, koska ei ne oo vaan räppiä.

92. 57:18

    Niin. Post Malone on kuitenkin tosi melodista ja laulavaa, Fetty Wap yhtä lailla. Young Thugista ei saa mitään selvää. Paitsi, että siellä on nyt biisejä, missä se räppää varmaan ei-kodeiinin vaikutuksen alaisena. Se voi olla ihan selvä. Tuorein levy, tiputa nimi, en muista. No en mä sitä muista. Mä yritin. Sillä on se mekko päällä. Niin on, ja mä olin tulossa just tähän mekkoon, että sillä on siinä levyn kannessa se mekko päällä, että onko se poliittinen kannanotto vai onko se? No mut tääkin on varmaan just tää post-alpha-keskustelu, että mikäs tää Will Smithin poika nyt, Jaden, joka lakkaa kynsiä ja pitää mekkoja päällä ja on silleen, että mitä väliä.

93. 57:58

    Niin. Ehkä se on. Niin, ehkä just tääkin ollaan rikkomassa, että räppäri voi olla mekko päällä kannessa ja silti se on Young Thug. Mut se on tietyllä tavalla tullut aika nopeasti. Tai siis, että mä edelleen palaan internetiin ja musiikin helppoon saatavuuteen siinä, että asiat on tapahtunut tosi tosi paljon nopeammin kuin ne aikaisemmin tapahtui. Ja se, että kun ei enää eletä ehkä samanlaisessa genrekuplassa, niin se johtaa sitten siihen, että rokkarit ei oo enää vaan rokkareiden kanssa tai muuta. Mut et must tuntuu, että räpissä ja sen kaikissa niissä sivugenreissä on kaikista eniten tapahtunut tällaista jotenkin riippumattomuutta siihen legacyyn viime aikoina.

94. 58:38

    Niin. Ehkä sellaista tietoista haluakin rikkoa se legacy. Joo. Et se kokeellisuus on ollut jotenkin tosi läsnä siinä. Että se on ehkä tuonut myös osaltaan sitten sen, minkä takia tää tämmönen siirtymä pois genreistä on tapahtunut. Että me ollaan tavallaan siinä pisteessä, että musiikki, että se on vaan musiikkia. Ja valtaosalle kuuntelijoista se on vaan musiikkia. Mut se johtaa mun mielestä siihen, että on vaikea, noita on tosi vaikea yleistää. Että ajatellen nyt näitä juuri äsken lueteltuja nimiä, joista keskusteltiin, niin valittavia miesääniä. Niin. Mut se ei ole genre.

95. 59:16

    No sit voi tehdä genren. Näin halutessaan. Itse asiassa sit ollaan artistikattauksessa, niin se alkaa olla jo niinku, että se voidaan tulkita omaksi genrekseen. Mut siis tavallaan, ajatellen nyt vaikka sit Spotifyn genrelistoja, mitkä tulee joka vuosi, kun sä vedät sen, että mä haluun nähdä, että mitä mä oon kuunnellut eniten, ja mihin ryhmään sä tavallaan meet. Siitä oli niitten Discover Weekly -algoritmista jossain vaiheessa juttua, että miten tavallaan, kun se luokittelee sut tiettyihin genreihin, ja sä saat sen koko genrelistan, eli sun periaatteessa pitäisi pystyä käyttämään sitä hakumoottoria niin, että sä etit sieltä tätä juuri jotain tosi alagenreä. Ja sieltä muistelen, että kun olen sen oman genrelistani nähnyt, niin yksikään niistä ei soita mulle kelloja.

96. 59:54

    Okei. Siis silleen suoranaisesti, tai että mä osaisin nimetä, että okei, itse asiassa tämä artisti menee nyt tähän genreen. Et koska ne on niin subgenrejä tavallaan jo jonkun, et siellä on se kattotason semmonen genre, et mä voin sanoa, et tää on räppiä, mut sit siitä löytyy ne kaikki polut alaspäin, joka on silleen, et mä en itse asiassa tiedä, mä en osaa määritellä näin tarkkaan tätä, mut joku sen tekee kuitenkin. Niin, ehkä niitä genrejä pidetään just joidenkin Spotify-algoritmien takia pystyssä. En mä tiedä, onko siinä mitään muuta merkitystä enää. Niin, onks genreillä koskaan oikeastaan ollut merkitystä? On, varmaan jos miettii sitä, et millaiseen alakulttuuriin itsesi määrität, mut sit taas, kun puhutaan nuorisokulttuurin pirstaloitumisestakin, niin sit tavallaan se musiikin merkitys jonain alakulttuurin yhteisenä nimittäjänä on niin pieni, että sillä ei tavallaan enää mitään merkitystä.

97. 1:00:43

    Niin, musta tuntuu, et se on ehkä just muuttunut, et tavallaan nykypäivänä sen minäkuvan ja identiteetin osalta, niin sillä ei oo enää roolia, et se on ollut ehkä just tavallaan aiemmassa vaiheessa tarve, et sun pitää määrittää itsesi jonkun genren alaiseksi ja fanittaa sitä ja rakentaa sitä sellaista, et mä edustan tätä tyyppisesti, mut nyt ehkä ollaan sit siinä, että nuorempi polvi on sen verran paljon varmempia itsestään, tai eri tavoin varmempia itsestään, ei välttämättä sen varmempia kuin mekään koskaan ollaan oltu, mutta tavallaan se ei oo enää se määrittävä tekijä, määritellä itseäsi musiikin kautta. Ja just sen takia ehkä voidaan rikkoa niitä genrerajoja, ja sen takia niillä genrerajoilla ei ole mitään väliä.

98. 1:01:24

    Niin, mutta me ollaan tultu tavallaan siihen, että onks loppujen lopuksi tilanne jossain vaiheessa niin, että meillä ei enää oo räppiä genrenä. Varmaan, niin, miten määritetään räppi genrenä? Räppihän määritetään siinä, että se on puhelaulua riimeillä, mutta siis... Niin, en mä tiedä, toi on aika mielenkiintoinen ja vaikea kysymys. Niin, että mulla tuli jotenkin tämän keskustelun pohjana se ajatus, että tullaanko me jossain vaiheessa siihen kulminaatiopisteeseen, että on vaan musiikkia.

99. 1:01:54

    Niin, että loppujen lopuksi, jos se nyt tapahtuu jonkun yhden... Tai siis varmaan, jos mietitään, mun on jotenkin vaikea nähdä, että... Rock ja rap on edelleen aika silleen kahden tien vastakkaiset päät. Siinä, että miten ne musiikillisesti edustaa toisia ja tyylillisesti jne., jne. Että mun on vaikea nähdä, että miten ne yhdistyy. Mutta tavallaan se, että jengi voi yhdistellä niitä silleen, että joku, joka haluaa olla rokkari, niin tekeekin sen rapin kautta ja ottaa jotain rockin elementtejä, ja toisin päin.

100. 1:02:33

     Koska nythän tavallaan tämä sama keskustelu on jo tapahtunut tietyllä tavalla niin, että just tämä Justin Bieber, Skrillex, Diplo -kombinaatio, siinä on yhdistetty aika paljon konemusaelementtejä ja tiettyjä asioita ihan tavallaan eri genreistä. Ja musta tuntuu, että me entisestään mennään siihen, että se lainailu eri perinteisten genrejen välillä tulee kasvamaan. Mutta sitten, että johtaako se tavallaan siihen, että me mennään entistä enemmän siihen, että se kuuntelu tapahtuu täysin omassa kuplassa riippumatta. Että onhan tämä osaltaan myös tapa, miten musiikkia nykypäivänä kulutetaan. Siis, että me ollaan tultu siihen, että meillä on se oma Spotify, meillä on omat soittolistat siellä.

101. 1:03:11

     Meillä on Discover Weekly, joka pohjautuu siihen, mitä me ollaan kuunneltu ja mitä ne ihmiset, jotka kuuntelevat samantyyppistä musiikkia, kuuntelevat. Ja että se ei ole enää kollektiivinen se kokemus kuunnella sitä musaa samalla lailla. Siis totta kai sitä jaetaan ja sillä on tietty rooli, mutta se ei ole enää just sitä, että se samalla tavalla tapahtuu siinä jossain omassa kuplassa sen porukan kanssa, joka siinä on, vaan nykyään se tapahtuu niin, että se oma kupla on periaatteessa minä itse ja kuulokkeet päässä. Niin, ehkä sä oot oikeassa. Että räppiä ei enää tulevaisuudessa ole?

102. 1:03:40

     Ei alakulttuurina. Musiikkigenrenä ehkä, mutta ei alakulttuurina. Ehkä vielä yksi kysymys, mikä mulla heräsi tämän pohjalta, niin se, että mikä se kulttuurivaikutus tavallaan sitten tällä on. Onko sillä, että kun räpillä on ollut kuitenkin iso vaikutus tavallaan populaarikulttuuriin ja tietyllä tavalla kaupallistumiseen ja siihen, että just koris oli jossain vaiheessa kova juttu, ja se johtuu osaltaan siitä, että Nike oli aktiivinen siinä, ja siinä on kuitenkin sitten kosiskeltu tosi paljon sitä tietyllä tavalla brändiyhteistyötä, ja brändit on ollut osana räppiä tosi paljon, ja tavallaan kaupallinen elementti on pysynyt siinä. Niin, mitä sille tapahtuu tulevaisuudessa?

103. 1:04:20

     No, mä en jotenkin osaa vastata, kun mä oon tosi huono näkemään tollaisia yhteyksiä, tai että mulle niillä ei ole hirveästi väliä. En mä niihin kiinnitä huomiota. Se on varmaan jo osaltaan sitten. Tai että jos miettii, no kun mä seuraan tosi huonosti räppärien vaatemerkkejäkin, mä tiedän Yeezyn, mutta en muuta. Joo. Mutta ne on kuitenkin mun mielestä mielenkiintoisia siinä suhteessa, että on tämä merchandise, että Justin Bieberillä esimerkiksi on nyt ollut omat, myös sit mitä on kaupattu, kusisia Championin verkkareita tyyppisesti, joihin on läimitty oma logo mukaan.

104. 1:04:57

     Ja että silloin silti niitä myydään, ja sitten se on tavallaan osa sitä kaupallistamista ja osa sitä kulttuuria ja musiikkia, ja tavallaan tämä sivutuote siinä, mikä siihen tulee. Mutta tavallaan merchandise taas menee enemmän sinne, että musateollisuus on ollut kriisissä. Että levyt ei myy, niin sitten pitää keikkoja myydä, ja sitten, niin sitten pitää tehdä merchandisea ja sitten jotenkin brändätä se. Niin. Että en mä näe, että Justin Bieberin merchandise olisi itsessään joku vaatebrändi. Se vähän näyttelee semmoista tietyn tyyppistä kulttiasemaa. Nyt Thrasher sanoi tällä viikolla, että he ei todellakaan lähetä Rihannalle eikä Justin Bieberille näitä paitoja.

105. 1:05:35

     Että voisipa ne lopettaa sen käyttämisen. Niin. Että näen vähän tämmöisiä tietyllä tavalla, mun mielestä, että tavallaan siihen musiikkiin liittyy niin olennaisesti kuitenkin se kaupallistaminen. Ja se, että miten tästä tehdään tietyllä tavalla rahaa. Sitä ei välttämättä artisti samalla lailla mieti, vaikka osa miettiikin. Osa tekee tavallaan taidetta, mutta osa miettii sitten myös sitä kaupallista kulmaa, riippumatta siitä, että puhutaanko me mistä genrestä. Ja mun mielestä tämä on tavallaan keskustelu, joka vaatii oman jaksonsa. No luultavasti joo. Sä oot eri mieltä.

106. 1:06:07

     En mä tiedä. Jos sä haluut, että me tehdään jakso, niin tehdään vaan. Joo, leasing-bemareista yksi jakso. Joo, mutta edelleen mä en ole niin hyvä keskustelemaan tuosta, kun en mä kiinnitä niihin niin huomiota. Se on semmoinen monologijakso sitten. Sä voit, mä voin heitellä knoppeja siitä, kun mä olin katsomassa Yeezy Season 1:n lanseerausta Kinopalatsissa. Ja sit sä voit keskustella yksin siitä, kuinka Lauri oli siellä salissa katsomassa sitä. Tai sä puhut leasing-bemareista ja brändiyhteistyöstä, ja mä kerron siitä, että kuinka outoa oli kattoa Kinopalatsin kankaalta, kun Yeezy Boost -lenkkaria mainostettiin jollain vitun hienoilla ominaisuuksilla, että siinä on joku automatic lace.

107. 1:06:48

     Mä en enää ees muista, mitä siinä oli, mutta se oli jotenkin niin hämmentävä kokemus. Niin, että se on niin kuin kenkä on viety tosi pitkälle. Joo, ja se oli vaan uggi, jossa oli nauhat. Miesten uggi. Joo, mutta sitä on sallittua pitää, koska se on katu-uskottavaa. Kyllä, niitä voi jonottaa Beamhillin edessä pari päivää. Kyllä. Mutta edelleen mä oon sitä mieltä, että se on ollut niin vahvasti kuitenkin osana tuota kulttuuria kokonaisuudessaan. Ja sitten mun mielestä se mielenkiintoisin ajatus on se, että jos... Tuosta mä mietin, että kun mä väitin, että musa genrenä tulee säilymään, mutta alakulttuurina ei. Niin jos se alakulttuuri kuolee ja vaatteilla ei ole niin isoa merkitystä siinä, että sä edustat mitä sä oot, niin voiko toi elää?

108. 1:07:33

     Niin, vai onko se sitten niin, että niistä artisteista, että se musa ei ole enää määrittävä tekijä siihen, että artisti johtaa tavallaan sitä liidiä siitä, että mistä tehdään suosittua ja mistä ei. Että se on vaikuttava hahmo eikä niinkään enää kiinni siitä, että mitä se musa on. Niin. Niin, ehkä.

109. 1:07:56

     Mulla on vaan ajatus sitten karkaa paitoihin. Niin. Mutta että sekin on kaupallista. Niin on. Että siinähän me tavallaan ollaan just siinä ytimessä, että... Ehkä tämä vaatii sen jakson. Ehkä mäkin pääsen tuohon ajatukseen sisään. Kyllä mä veikkaan, että sä pääset. Mun pitää vaan hakea ne oikeat kulmat tähän, koska siis tämä on keskusteluna asia, että mun mielestä se on... Siis musiikki on kosiskellut niin paljon kuitenkin loppujen lopuksi tavallaan kaupallista arvoa. Varsinkin räppi, hiphoppi, R&B. Ja sitten just tämä aiemminkin sivuttu aihe siitä, että mitä Jay-Z on omistanut, mihin 50 Cent on sijoittanut ja muuta. Että jostain tehdään rahaa, joka hajautetaan, joka on sitten osaltaan vaikuttamassa siihen.

110. 1:08:36

     Että jossain vaiheessa jokaisella isolla räppärillä oli oma joku alkoholijuoma.

111. 1:08:44

     Osalla ehkä on edelleen. En osaa sanoa. Tämä on nyt tämä jakson vaihe, kun mulla tulee vaan anekdootteja. Mielestäni on siis Ansarilla se läppä siitä, että se oli klubilla ja Jay-Z joi omaa vodkaa. Ja sitten, että kuinka siistiä on juoda omaa vodkaa ja silleen tilata paukkuja ja olla silleen, että tämä raha menee suoraan mun omalle pankkitilille. Niin, totta. Kotiutetaan nämä dollarit takaisin tästä yhdellä kierroksella. Mutta summa summarum ehkä tästä jaksosta oli mun mielestä se, että kattotasolla räppi on muuttunut, R&B on muuttunut, poppi on muuttunut, koko hiphop-kulttuuri on muuttunut. Ja ne on universaalisti siftautunut yhteen tietyllä tavalla.

112. 1:09:25

     Ja tietyllä tavalla ehkä omiin alagenreihinsä vielä tässä vaiheessa, mutta ne alkaa olemaan jo niin spesifejä, että niitä ei voi enää nimittää. Ja sitten tavallaan niiden suosiokin alkaa olemaan niin iso, että sillä alakulttuurilla ei ole sellaista merkitystä, mikä jollain marginaaligenreillä on joskus ollut. Joskin sitten kuitenkin samaan aikaan me ollaan siinä keskustelussa, että edelleen se genre ja tietyn musiikin kuuntelu elää, jos ajatellaan vaikka tapahtumia ja muita, niin ne on läsnä. Sä valitset tietyt festarit tai tietyt keikat sen pohjalta, että sitä universaalisti tykätään, mutta sitten samaan aikaan se ei ole enää sitä, että mä edustan itse itseäni sen musiikin kautta.

113. 1:10:02

     Ja tässä me ehkä tullaan just siihen, että aika näyttää, mitä tapahtuu todellisuudessa sitten sille musiikille itselleen, koska siis musiikin kuluttaminen muuttuu yhtä lailla. Ja sen kautta me tullaan just siihen, että räppi ei ole nykypäivän poppia, eikä R&B:kään ole nykypäivän poppia, eikä poppi ole päinvastoin kumpaakaan näistä, vaan ne elää symbioosissa. Niin, räppi elää nykypäivänä, hiphop-kulttuuri, räppi elää nykypäivänä symbioosissa kaikkien eri genrejen kanssa.

114. 1:10:34

     Tämä kuulosti ihan ympäristöopin tunnilta. Kuulosti Kummelin ympäristönurkalta vai mikä helvetti se oli. Mut mä nyt katsoin ton Young Thugin levyn nimen, jota te ootte varmaan viimeisen vartin miettinyt, se on JEFFERY. JEFFERY, jes. No niin, nyt on fact checkit tehty vielä tälle jaksolle, ja mä veikkaan, että Tuplariimi on tästä nyt ulos. Kiitos. Hei. Kiitos, kiitos. Moi moi.

Puhe on litteroitu koneellisesti (Whisper) ja korjattu tekoälyn avulla, joten virheitä voi olla. Täytesanat ja aloitusten toistot on jätetty pois. Aikaleimat ovat suuntaa antavia: litterointi on tehty alkuperäisestä nauhoituksesta, ja julkaistusta jaksosta on leikattu noin kuusi minuuttia pois.