Edellisvuoden Flow oli sen verran kallis viikonloppu, että tämän vuoden osalta päätin sijoittaa saman summan matkailuun, elämyksiin ja kokemuksiin. Päätettiin siis lomakaudella hypätä viideksi päiväksi Tanskan Kööpenhaminaan. Pitkällisen Momondo-pyörittelyn* jälkeen paras hinta (silti kallis) oli Finnairilta menopaluulennot 160€ per naama, johon tartuttiin.
Viime kesäisen ison trendin pohjalta nyhtöporsas (pulled pork), eli nyhdetty porsas tuo helposti mieleen ajatuksen ruokamätöstä – loputtomasta feastista johon parhaimmillaan sisältyisi kylpytakki päällä sohvalla makaaminen samalla kun joku ruokkii nyhtöporsasta suuhun. Miten se menikään, mieluumin överit kuin vajarit?
Olen ottanut itselleni tavoitteen tulevaisuutta varten, että niin kauan kun asumme E:n kanssa Jätkäsaaressa ja Länsisatama sijaitsee samalla etäisyydellä kuin lähin sporapysäkki, niin kauan koitamme pitää tiukasta Viron matkailutahdista kiinni. Nyt oli 7 kuukauden sisään kolmas kerta. Osaltaan toki myönnän, että reissut tapahtuvat myös osaltaan varastontäyttöä varten.
Muutama vuosi takaperin olin töissä Ruoholahden alueella ja tällöin kävin satunnaisesti kanavarannassa olleessa Bistro Del Mar -ravintolassa, joka oli hyvin viihtyisällä paikalla kävelymatkan päässä Ruoholahden kauppakeskuksesta. Paikasta sai todella maukkaita ja inhimillisen hintaisia lounassalaatteja joita tuli useita kertoja mutusteltua. Paikka ajautui sittemmin konkurssiin ja liiketila oli pitkään tyhjillään.
Syksyn aikana kuitenkin törmäsin uutiseen, että kyseinen liiketila on vuokrattu ja Lauttasaaressa sijaitsevan Blue Peterin omistajat ovat perustamassa paikkaan uutta Faro nimistä ravintolaa.
Faron avaamisen jälkeen olen parikin kertaa käynyt paikassa istahtamassa alas etätöiden ja palavereiden merkeissä. Faro on siitä mukava, että sisustuksen osalta kaikki on kohdallaan korkkituoliensa, viimeisteltyjen pintojen ja erittäin nätin valaistuksen myötä.
Päätettiin tällä viikolla käydä hyvien säiden kunniaksi piipahtamassa Farossa vihdoinkin E:n kanssa yhdessä. Otin omaan pikkunälkääni kylmäsavulohta ja Hoegaardenin vehnäoluen.
Ja E nautti miniburgerin ranskalaisten kanssa.
Paikan hintataso on melko lähellä keskustahintoja sekä ruokien osalta hinnoittelu on fine dining -luokassa, mutta miljöön fiiliksen ja sisustuksen myötä on hinta toisarvoinen tekijä. Erityisesti tyynenä kesäpäivänä suosittelen liikkumaan kohti Ruoholahtea ja Faron terassia – kanavarannassa on todella ulkomaan tunnelmaa ja sitä jos mitä Suomen kesään kaipaakin.
Koska syksystä asti on kodin sijaintina on ollut Länsisataman vierusta ja ei-niin-iloisesti olemme myös saaneet nauttia Viharatikan antimista, päätin että kun saan vanhan passini päivitettyä uuteen niin lähdetään E:n kanssa käymään Virossa. Tyhmää olla käymättä, sillä kävelymatka on noin sama etäisyys satamaan kuin sporapysäkille – ja erityisesti huomioiden, että meriteitse 76km Viroon on lyhyempi matka kuin visitoida Hämeenlinnassa.
Oh yeah. E voitti loistavan diilin, joka kulki ensiksi nimellä vappulounas, mutta siirtyi säiden ja olosuhteiden pakosta sitten seuraavalla viikolle. Käytiin nauttimassa lauantaina hieman Street Gastron kanssa läheisesti kulkevaan Bock Terraceen, joka sijaitsee aivan senaatintorin kupeessa Bockin talon sisäpihalla.
Kuva: Bock – Terrace
Ei tarvinnut pettyä. Meikäläinen nautti possuversion leivästä ja muu seurue otti härkää. Makunautinto oli helposti taattu, sillä annos oli iso ja äärettömän maukas. Tällä hetkellä leipien hintalaput ovat 9€ ja saa vaihdettua myös halutessaan salaateiksi. Täysin arvoisensa, hyvä investointi ja tulee myös varmasti Albertinkadun Street Gastrosta tultua haettua take-awayt kotiin saakka. Suosittelen kuitenkin nauttimaan tulevan Helsingin kesän aikana Bock Terracen sijainnista, sen tunnelmasta ja erittäin hyvästä safkasta (aukioloajat: to 11.00 – 20.00, pe-la 12.00 – 24.00, su 12.00 – 20.00.).
Joulunalusaikaa vietellään ja viimeisetkin lahjaostokset alkaa olemaan taputeltuina jo. Joudun kyllä myöntämään, että olen päässyt E:n takia näistä aivan liian helpolla ja sen kyllä näkee, oikeastaan olen joutunut käymään vain kaksi kertaa ns. lahjaostoksilla ja muuten asiat ovat tuntuneet hoituvan kuin itsestään. Toinen näistä ostoskerroistakin tapahtui, jotakuinkin niin, että Stockmann kutsui ja reissupläni oli 1.5h sisään ja ulos – meni niin kivuttomasti, että teki mieli kysyä minkä vuoksi ihmiset valittavat jouluostoksistaan?
Ajattelin ottaa pienen recapin tästä joulukuusta, kun on tullu taas mentyä haipakkaa sinne sun tänne ja tarkka keskittyminen siihen mitä onkaan tapahtunut on lievästi herpaantunut blogin osalta.
Tässä vielä itsenäisyyspäivää edeltävät kevyehköt after workit, joiden myötä Tukholman reissu oli tavallistakin raskaampi. Huom. mustikkashotit eivät olleet minun, mutta E:n suuresta pyynnöstä huolimatta jaan ne myös tänne.
Pidettiin myöskin viime viikonloppuna vihdoinkin tuparit. Ne lyötiin tosin jo lukkoon heti muuton jälkeen, sillä haluttiin varmistaa että mahdollisimman moni meidän tutuista hyvistä tyypeistä pääsisi paikalle. Saatiin nauttia vajaan 40 hengen kanssa meidän uudesta kämpästä ja selviydyttiin myöskin ilman ihan älyttömän suuria vahinkoja, joka on vain positiivista.
Mikä parasta, että meiltä löytyi näin paljon ihmisiä jotka olivat valmiita lahjomaan E:tä ja minua meidän asunnon johdosta – tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että porukka oikeasti panostaa näin paljon. Plus erityishuomio artikkelikuvassa olevaan piparkakkutaloon, joka varmasti on vienyt tekijältään mielenterveyden: kattotiilet on tehty veitsellä väännellen fudgesta – ei mitään lisättävää.
E:n hoitamat sisustustaulut, jotka ulkoistettiin sen faijan asennettavaksi. Sekin oli ihan hyvä veto, menipähän taulut suorempaan kuin meikäläisen timpurin taidoilla.
Koska näihin koostepostauksiin kuuluu aina ruoka, niin tottakai myös ruokakuvat mukaan! Alta löytyy E:n tekemä thaimaalainen ruoka, josta muistan tässä vaiheessa ainoastaan, että lehdestä revitty resepti pyöri meidän keittiössä pitkään, siinä oli ehkä kookosta ja se oli todella maukasta.
Tupareihin saatiin E:n tekemänä Rocky Roadia, joka oli sikäli uusi tuttavuus meikäläiselle, mutta joudun valitettavasti myöntämään, että tupareiden tarjoilupuoli keskittyi osaltani vahvemmin nestepitoiseen antiin, niin en päässyt tätä maistamaan. Kaikki jotka maistoivat, kertoivat olleen hyvää – olen kevyesti kateellinen.
Tortillavuoka. Silloin kun saa toivoa, että mitä syödään niin tortillavuoka on korkealla siinä listassa, sillä tässä ruoassa yhdistyy se kaikki hyvä mitä tortilloissa on ja vielä se, että sen saa syödä luvallisesti haarukalla ja veitsellä jolloin myös sotkeminen on poissa. Suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan reseptin ja kokeilemaan!
Viimeisimpänä todiste siitä, että Töölössä on jouluisempaa kuin Jätkäsaaressa. On suorastaan epäreilua, että meidän rappukäytävässä ei ole joulukuusta, ihan vaan sen vuoksi, että joulukuuset tekee joulun, jopa rapussa! Lukijat – olkaa hyvät, Töölön joulukuusi:
Moi. En kerro olevani huono bloggaaja, mutta välillä prioriteetit paukkuu johonkin muuhun. Silti täytyy kuitenkin sanoa, että tämä miltei kahden kuukauden jakso, kun on ollut oma julkaisukanava johon tuutata niitä siistejä juttuja sekä kuulumisia on ollut oikein antoisaa. Kiritään siis pari viime viikkoa kiinni teksti- ja kuvamateriaalilla (erityisesti toi ruokapuoli, ihan muuten vaan)! Huomaa myöskin, että näin pimeyden saavuttua tuntuu kuvien määrä heti vähentyneen kumman paljon, joka siis kertonee samalla siitä, että lumen pitäisi jo sataa.
Postauksen pääkuvana on meidän tuorein investointi – alle 4 euroa maksanut seinätarra jostain Aasian perähikiältä. Ensimmäisen tilauksen kanssa kävi niinkin yllättävästi, että kyseistä tarraa ei koskaan meidän postilaatikkoon asti saapunut, joten tämä lie aiemman kaksonen.
Tässä meidän soma neiti näyttää ”kauniimman” puolensa.
Jatkettiin E:n kanssa tätä talven ja joulun odottamisen tematiikkaa, osui ja upposi.
Tää oli ensimmäinen resepti, jota koitin imitoida Pinterestin pohjalta mahdollisimman paljon. Tähän tähdättiin ja tälläistä siitä sitten tuli:
Duunissa sisäisen palaveripäivän + pikkujoulujen kunniaksi pääsin kokeilemaan Ravintola Rullan rullia, jotka oli ihan mielenkiintoinen kokemus ja varmaan tulevaisuudessa tulee pyörähdettyä toistekin ravintolan listan äärellä.
Ja koska kovin vahvalla ruokateemalla mentiin tämä postaus niin tässä edeltävän sunnuntain nautintoainekset, jotka meni meidän perheen työnjaolla ”pese sinä Dina niin mä laitan meille brunssia” ála E. Sehän sopi enemmän kuin hyvin.
Perjantaina luvassa pitkästä aikaa pientä reissaamista, kun otan nokan kohti isoäitiäni ja matkustelen kohti Mouhijärveä. Mutta nyt kutsuu ensimmäisen kunnon pakkaspäivän iltaulkoilut hurttien kanssa, mukavaa viikkoa!
PS. Tässä tämän illan biisi:
Viikonloput on mahtavia. Tykkään todella paljon työstäni, mutta sen vastapainoksi vapaat viikonloput antaa hyvin paljon omalle jaksamiselle ja hyvinvoinnille. Erityisesti silloin näitä osaa arvostaa, kun E on yhtä aikaa (toim. huom. E:llä viitataan avopuolisooni) vapailla ja voidaan viettää aikaa kunnolla yhdessä.
Otettiin lauantai leppoisasti kotosalla, jossa sainkin nauttia gourmeeta kotikokin tekemänä:
Illalla koirien kanssa lenkillä saatiin tuta ensimmäinen kerta se miltä Jätkäsaaressa tuntuu, kun mereltä oikeasti tuulee. Esimerkiksi sisäpihalla olleet metalliaidat kaatuu, eli kyllä täällä varmasti pääsee kokemaan miltä Mordorin maa pahimmilla keleillä tuntuu. Jatkettiin koirateemalla myös tänään, kun vuorostaan säät helli todella. Otettiin illan kunniaksi suunta kohti Rajasaarta, joka on siis ns. ”koirasaari” ihan Taka-töölön tuntumassa. Jos ulkona näyttää lokakuun alussa vielä tältä, ei voi kun tykätä:
