Edellisvuoden Flow oli sen verran kallis viikonloppu, että tämän vuoden osalta päätin sijoittaa saman summan matkailuun, elämyksiin ja kokemuksiin. Päätettiin siis lomakaudella hypätä viideksi päiväksi Tanskan Kööpenhaminaan. Pitkällisen Momondo-pyörittelyn* jälkeen paras hinta (silti kallis) oli Finnairilta menopaluulennot 160€ per naama, johon tartuttiin.

Olen ottanut itselleni tavoitteen tulevaisuutta varten, että niin kauan kun asumme E:n kanssa Jätkäsaaressa ja Länsisatama sijaitsee samalla etäisyydellä kuin lähin sporapysäkki, niin kauan koitamme pitää tiukasta Viron matkailutahdista kiinni. Nyt oli 7 kuukauden sisään kolmas kerta. Osaltaan toki myönnän, että reissut tapahtuvat myös osaltaan varastontäyttöä varten.

Muutama vuosi takaperin olin töissä Ruoholahden alueella ja tällöin kävin satunnaisesti kanavarannassa olleessa Bistro Del Mar -ravintolassa, joka oli hyvin viihtyisällä paikalla kävelymatkan päässä Ruoholahden kauppakeskuksesta. Paikasta sai todella maukkaita ja inhimillisen hintaisia lounassalaatteja joita tuli useita kertoja mutusteltua. Paikka ajautui sittemmin konkurssiin ja liiketila oli pitkään tyhjillään.

Syksyn aikana kuitenkin törmäsin uutiseen, että kyseinen liiketila on vuokrattu ja Lauttasaaressa sijaitsevan Blue Peterin omistajat ovat perustamassa paikkaan uutta Faro nimistä ravintolaa.

Faron avaamisen jälkeen olen parikin kertaa käynyt paikassa istahtamassa alas etätöiden ja palavereiden merkeissä. Faro on siitä mukava, että sisustuksen osalta kaikki on kohdallaan korkkituoliensa, viimeisteltyjen pintojen ja erittäin nätin valaistuksen myötä.

Päätettiin tällä viikolla käydä hyvien säiden kunniaksi piipahtamassa Farossa vihdoinkin E:n kanssa yhdessä. Otin omaan pikkunälkääni kylmäsavulohta ja Hoegaardenin vehnäoluen.

Ja E nautti miniburgerin ranskalaisten kanssa.

Paikan hintataso on melko lähellä keskustahintoja sekä ruokien osalta hinnoittelu on fine dining -luokassa, mutta miljöön fiiliksen ja sisustuksen myötä on hinta toisarvoinen tekijä. Erityisesti tyynenä kesäpäivänä suosittelen liikkumaan kohti Ruoholahtea ja Faron terassia – kanavarannassa on todella ulkomaan tunnelmaa ja sitä jos mitä Suomen kesään kaipaakin.

Koska syksystä asti on kodin sijaintina on ollut Länsisataman vierusta ja ei-niin-iloisesti olemme myös saaneet nauttia Viharatikan antimista, päätin että kun saan vanhan passini päivitettyä uuteen niin lähdetään E:n kanssa käymään Virossa. Tyhmää olla käymättä, sillä kävelymatka on noin sama etäisyys satamaan kuin sporapysäkille – ja erityisesti huomioiden, että meriteitse 76km Viroon on lyhyempi matka kuin visitoida Hämeenlinnassa.