Gasellit edustavat yhtyeenä sukupolvikokemusta, joka on jalkautunut mukana vuodesta 2011 julkaistujen Ime huiluu ja Pillist Kii -kappaleiden kautta. Vuodelle 2012 asemoitu Kiittämätön -levy on ollut julkaisusta lähtien soitossa, paljon.

Olen aina pitänyt Gaselleista, sillä nuorten miesten musiikki jossa on samaistuttavuutta omaan elämään kutittelee kuunteluhermoja. Samaan aikaan taas on viihdyttävää huomata, että kuitenkin lähiöpiiri-ympäristöt jossa Gasellit-heimo on elänyt nuoruuttaan on hyvin kaukana omasta tarinasta.

Gasellit on kuitenkin kasvanut yhtyeenä mukanani viimeisen viiden vuoden aikana. Tällä jonkinlaisella taipaleella käsittelemään arkisen elämän oikeita haasteita, mutta samaan aikaan pitäen kiinni nuoruudesta jota ei tahdota menettää.

Musiikkilajien osalta olen pitkään diggaillut R&B:stä, joten aikoinaan on tullut kuunneltua rapakon tapaa tullutta ärränbeetä erityisen paljon. Suomessa R&B on ollut aina jotenkin vähän noloa. Johtuu osaltaan myös siitä, että täällä peräpohjolassa genre ei ole ollut kovin vahva tai vakaa.