Musiikkilajien osalta olen pitkään diggaillut R&B:stä, joten aikoinaan on tullut kuunneltua rapakon tapaa tullutta ärränbeetä erityisen paljon. Suomessa R&B on ollut aina jotenkin vähän noloa. Johtuu osaltaan myös siitä, että täällä peräpohjolassa genre ei ole ollut kovin vahva tai vakaa.

Reino Nordin on jostain syystä osunut mun herkkään paikkaan (nohomo) ja saanut aikaiseksi ylimääräisen kovaa mehustelua. Muistelen ensimmäisenä noteeranneeni Bongo Rockin Kallion, joka oli pelkkää yläfemmaa koko kappale. Parisuhteessa E:n kanssa ollaan myös rakennettu meidän koko suhteen teemabiiseiksi useampaakin kappaletta, joten jos musiikin pääasiallisena tarkoituksena on herättää tunteita, on artisti siinä onnistunut. Myös muutaman kerran Siltasen livekeikat kokeneena uskallan väittää, että herra Nordin ja aisaparina toimiva Herra Herkules saa otettua Bongo Rock -keikkayleisönsä mukaan hyvää fiilikseen paremmin kuin hyvin.