Takkia on aina vähän ikävä kääntää, mutta olen edelleen sitä mieltä että jos sitä käännetään – se on myönnettävä.

Jossakin vaiheessa muodin parista oli huomattavissa miehillä revittyjä farkkuja, ylipitkiä paitoja, legginsejä ja mustaa ehkä ripauksella valkoista. Tätä tyyliä kutsutaan käsitykseni mukaan vapaasti suomennettuna katugoottimuodiksi (urban goth fashion). Vannoin. Ihan oikeasti vannoin, että ei tule päälleni. Hetki eteenpäin, missäpä sitä nyt ollaankaan taas?

Itseäni viihdyttääkseni ajattelin tappaa aikaa ja koostaa hieman omien Pinterest-taulujeni pohjalta ajatuksia siitä, mitä lahjoja toivoisin saavani ylianteliaan joulupukin visiitillä. Lisäksi näin suhteellisen tuoreena yrittäjänä lompakkoni ei aivan anna vielä myöten ostella älykelloja tai satasen laakia olevia Nikejä – silloin siis sopii leikkiä eskapismilla ja tehdä toivelistoja vähän niinkuin lapsena.

Olen viime aikoina alkanut käyttämään käveltävän työmatkani oikeasti hyödyllisesti, sillä olen siirtynyt podcastien ihmeelliseen maailmaan ja saanut todeta, että jo näin lyhyellä kartoituksella olen päässyt kiinni erityisen mielenkiintoisiin ja antoisiin tuotoksiin. Viime aikojen isoimmaksi lemppariksi on noussut Monoclen The Entrepreuners, joka on tehty todella laadukkaasti ja nostaa viikottain esiin mielenkiintoisia yrityksiä ja bisnespuolta. Parisen jaksoa taaksepäin yhtenä aiheista oli niin ns. alppimuoti ja sen siirtyminen entistä vahvemmin suuren yleisön ylle. Olen saanut huomata saman ilmiön osaltaan itsessäni, sillä Patagonia on jäänyt kummittelemaan Pinterestistä aikoinani bongaaman kuvan vuoksi.

#Muuten: hieman ohi aiheen: Patagonia on hyvin mielenkiintoinen brändi siitä, että Black Fridayn aikana, yhtenä kuumimpina myyntipäivinä mitä maailmasta löytyy, he laittoivat mainoksen, jossa kehoittivat jättää ostamatta heidän takkiaan (katso mainos). Se miten käänteispsykologia tämän mainoksen osalta toimii on sitten toki taas toinen juttu.

Itseni lisäksi onkin ollut hyvin silmiinpistävää kuinka vahvasti aiemmin ulkoiluun, hiihtoon tai lasketteluun ja lämpimänä pysymiseen tarkoitetut vaatteet ovat saaneet oikeasti jalansijaa kaupunkikuvassa. Jos ajatellaan Canada Goosen takkia ulkonäöltään, ei sitä voida kovin helposti laskea kategoriassaan suoraan katumuotiin, mutta siinäpä se juju taitaakin juuri olla. Helsingin katukuvassa CG:n Arctic Program -logoa näkee toistuvasti ja mikä tietyllä tavalla on silmiinpistävintä on se, että takki saattaa yhtä hyvin olla teini-ikäisen päällä kuin yli 30-vuotiaankin. Ilmiössä on mielestäni hieman samaa kuin Niken Air Maxeissa, joissa ns. ”juoksukengistä” muodostui monelle katumuotia seuraavalla henkilölle täysin vakavasti otettavat käyttökengät. Niitäkin tarinoita on kuultu, ettei baarin ovimies päästä sisään lenkkareissa.

Mitä vanhemmaksi itse olen tullut sitä enenevissä määrin on oppinut arvostamaan vaatteissani käytännöllisyyttä, mukavuutta, lämpöä ja pitkäikäisyyttä. Monet näistä alppimuotimerkeistä, kuten Peak Perfomance, North Face, Patagonia, Moncler tai Penfield vielä edustavat kaikkea edellämainittua. Eikä lie ihan poissuljettua, että tähän asennemuutokseen on saattanut vaikuttaa viime aikoina lähelle tullut meri sekä tuuliset ja sateiset säätilat. Uskallan kuitenkin nähdä itseni käyttämässä joitain näistä vaatemerkeistä ja silti kokevani itseni tyylikkääksi, ainakin ilman ihan mahdottoman suurta Espoo/perheenisä/Volvo-kuski-leimaa.

Koska tämän kuun aikana olen päässyt jo hypettämään Niken toimistotiloja niin jatketaan samalla merkillä.

Nike julkaisi tänään uuden version FuelBandistaan ja samalla nimeen lisättiin jälkiliite SE. FuelBandin idea pohjautuu siihen, että se toimii ranteessa kellonkaltaisena rannekkeena, joka mittaa päivittäistä aktiivisuuttasi. Liikkuminen kerryttää Nikefuelia (joka on jokseenkin tuttu kaikille Nike+ -toimintaan perehtyneille).

Meikäläisen juoksuharrastus on vähän jumahtanut siihen alkuinnostukseen, vaikka investoinkin kunnon juoksukengät silloin suurimmassa innostusvaiheessa. Pitäisi taas aloittaa, on toki sanonut useampikin harrastaja jo aiemmin. Nyt kuitenkin pyöräilyn myötä pieni liikuntainto nostaa päätään ja erityisesti nautin suuresti asioiden pelillistämisestä (gamification). Joskin vaikuttaa siltä, että aiemmat Fuelbandit ei ole osanneet kerätä dataa oikein pyöräilyssä, sillä ne ovat toimineet toimii laskemalla askeleita. SE-mallin myötä luvassa pitäisi kuitenkin olla parannusta, joten hyvin mielenkiinnolla täytynee aloittaa satunnainen Googlettaminen jenkkiläisten käyttökokemuksista.

Kuvat: Nike Press

Tulevaisuudessa, vielä kun Eurooppa otetaan huomioon tämän kanssa on mahdollisuus, että jopa me Suomessa päästäisiin kiinni lisäpalveluihin ja ominaisuuksiin, kuten mm. unen laadun seuraaminen. Lisäksi hauskana knoppina Nike lanseerasi Fuel Labin, joka on 12-viikkoinen ohjelma, johon valitaan 10 yritystä kehittämään integraatioita Nike+:aan ja NikeFueliin.

Seurantaan menee. Katsotaan milloin tätä olisi luvassa myös meille pohjolaan.

Nike on yksi niistä tuotemerkeistä, joihin on syntynyt sellainen suhde, jota harvat merkit saa itsellä aikaiseksi. Koko paketti kengistä vaatteisiin ja kokonaisvaltaiseen mainontaan on niitä asioita, joista tämä herra syttyy todenteolla.

Siihen, kun voidaan vielä lisätä vähän sisustusta ja jostakin syystä erityisesti toimistosisustusta niin fiilistelyn määrä on jokseenkin korkealla. Lontoolainen luova toimisto Rosie Lee suunnitteli Nikelle Lontoon pääkonttorin sisustuksen ja teki kieltämättä todella siistiä jälkeä kokonaisuuden suhteen. Lisää kuvia löytyy täältä. Alla vielä videota kokonaisuudesta.

Voisin kyllä ottaa palasia tuosta kotiinkin.