Törmäsin tänään sattumalta Thin King -nimiseen korttikotelomerkkiin ja olipas virkistävä tuttavuus. Hyvännäköisellä brändäyksellä varustettu merkki sisältää tällä hetkellä 12 eri tuotetta ja mikä parasta – on Suomesta. Perustuotesarjaan oletukseni mukaan kuuluu alumiinivalmisteiset korttikotelot, mutta brändi toteutti myös yhteistyössä Tapio Kangasniemen kanssa käsin valmistetun Heritage -mallin, jonka puumateriaali on vielä Skandinaavisen tapaan hankittu Lapista. Niin siisti.

Törmäsin eilen illan tunteina Facebookissani siihen, että Brittien UNIQLO:n FAQ-sivuilla kerrotaan kyseisen kaupan toimittavan tavaraa myös Suomeen 10 punnan kustannuksella. Pienestä sitä ihminen voikin tulla iloiseksi, koska tämähän tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa mm. sukat, alusvaatteet ja t-paidat tulee turvallisesti hankittua UNIQLOsta ja H&M:lle voi sanoa hei-hei.

Ostin muutama vuosi takaperin käytettynä HYPEBEAST:in forumeilta UNIQLOn kevättakin ja sillä on ikuisesti ollut paikka sydämessäni, vaikka E meillä sitä hyvin vahvasti vihaakin ja ilman kovaa estelyäni olisi sen saattanut ”kadottaakin”. Nyt on orastavana mahdollisuutena saada siis ihan kotiinkuljetuksella uusi vaihtoehtoinen rakkausrotsi päälleni. Orastavaa kutitusta herättelee myös pyöräilyä ajatellen nämä Suomen kevään ja syksyn kovin kylmät ilmat joihin UNIQLOn HEATTECH-vaatetus voisi istua kovinkin hyvin.

Ja jos vielä kaivetaan lisää positiivisia juttuja niin Pharrell Williamsin kanssa huhtikuussa julkaistava yhteistyö laittaa ostoskorin täyttymään varmasti kesää ajatellen.

Tähän vielä tämän aurinkoisen lauantain ja naistenpäivän kunniaksi Outkastin todella timanttinen kappale:

Eh-heh, ajattelin että kehitän kuivimman otsikon mitä Makian tuotemerkistä nyt kykeneekään ja onnistuin mielestäni aika hyvin. Joulu on aina mukavaa ja rentouttavaa aikaa. Ollaan oltu useampi vuosi putkeen E:n porukoilla ja siellä joulun tunnelma on jotenkin ”oikeasti” läsnä ja sen myötä olenkin toistuvasti päässyt enemmän kuin loistavasti irti arjesta ja saanut nauttia vaan olemisesta. Koska meidänkin kulttuuriin kuuluu joululahjojen antaminen, niin olenkin saanut onnellisena koostella omia toivelistojani vuosittain kasaan, johon tänä vuonna kuului vain kevyesti Mad Menin 6. kausi Blu-Rayna, kosketusnäyttöhansikkaat ja aiemmin postaamani Tuomas Vimman Ruutukymppi.

Tämän joululahjalistan lisäksi, kun yleensä tulee saatua myös paljon muutakin, jotka ainakin itselleni tuntuu vain mukavalta lisältä kaiken muun päälle. Rakasta avopuolisoani onkin siunattu onneksi lahjojen ostamisen taidolla ja tänäkään jouluna ei tarvinnut pettyä sillä yksi pankin räjäyttäneistä lahjoista oli Makian reppu, jonka päämateriaalina toimii farkku ja nahka. Ymmärrän myös, että tällä lahjalla lyötiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä edellinen reppuni on n. 7 vuoden takaa ja E ei erityisemmin enää arvostanut kyseistä yksilöä. Muistan vielä, kun tilasin repun jostakin Aasialaisesta nettikaupasta, joka oli vähän harmaalla alueella, että oliko järkevää laittaa tilaus rahoineen menemään sinne, mutta reppu ja tilauksen muut tavarat tuli ja sikäli reppu erityisesti onkin palvellut aikansa. Nyt työmatkan myötä tulee päivittäin käveltyä muutama kilometri niin käytännöllinen ja ennenkaikkea hyvännäköinen reppu osui maalitauluun.

Repun plussapuoliksi pitää vielä nostaa hyvän materiaalin ja tärkeiden yksityiskohtien lisäksi myös sisällä ollut läppäripussi, tai laukku, tai millä jotenkin järkevällä nimityksellä sitä nyt haluaakaan kutsua. Helpottaa myös omaa arkipäivääni, kun voin lopettaa ahdistumisen jokseenkin huonoimmasta ja epäkäytännöllisimmästä läppärilaukusta, jota tähän asti on tullut käytettyä. Kyllä taas arki hymyilee!

Olen viime aikoina alkanut käyttämään käveltävän työmatkani oikeasti hyödyllisesti, sillä olen siirtynyt podcastien ihmeelliseen maailmaan ja saanut todeta, että jo näin lyhyellä kartoituksella olen päässyt kiinni erityisen mielenkiintoisiin ja antoisiin tuotoksiin. Viime aikojen isoimmaksi lemppariksi on noussut Monoclen The Entrepreuners, joka on tehty todella laadukkaasti ja nostaa viikottain esiin mielenkiintoisia yrityksiä ja bisnespuolta. Parisen jaksoa taaksepäin yhtenä aiheista oli niin ns. alppimuoti ja sen siirtyminen entistä vahvemmin suuren yleisön ylle. Olen saanut huomata saman ilmiön osaltaan itsessäni, sillä Patagonia on jäänyt kummittelemaan Pinterestistä aikoinani bongaaman kuvan vuoksi.

#Muuten: hieman ohi aiheen: Patagonia on hyvin mielenkiintoinen brändi siitä, että Black Fridayn aikana, yhtenä kuumimpina myyntipäivinä mitä maailmasta löytyy, he laittoivat mainoksen, jossa kehoittivat jättää ostamatta heidän takkiaan (katso mainos). Se miten käänteispsykologia tämän mainoksen osalta toimii on sitten toki taas toinen juttu.

Itseni lisäksi onkin ollut hyvin silmiinpistävää kuinka vahvasti aiemmin ulkoiluun, hiihtoon tai lasketteluun ja lämpimänä pysymiseen tarkoitetut vaatteet ovat saaneet oikeasti jalansijaa kaupunkikuvassa. Jos ajatellaan Canada Goosen takkia ulkonäöltään, ei sitä voida kovin helposti laskea kategoriassaan suoraan katumuotiin, mutta siinäpä se juju taitaakin juuri olla. Helsingin katukuvassa CG:n Arctic Program -logoa näkee toistuvasti ja mikä tietyllä tavalla on silmiinpistävintä on se, että takki saattaa yhtä hyvin olla teini-ikäisen päällä kuin yli 30-vuotiaankin. Ilmiössä on mielestäni hieman samaa kuin Niken Air Maxeissa, joissa ns. ”juoksukengistä” muodostui monelle katumuotia seuraavalla henkilölle täysin vakavasti otettavat käyttökengät. Niitäkin tarinoita on kuultu, ettei baarin ovimies päästä sisään lenkkareissa.

Mitä vanhemmaksi itse olen tullut sitä enenevissä määrin on oppinut arvostamaan vaatteissani käytännöllisyyttä, mukavuutta, lämpöä ja pitkäikäisyyttä. Monet näistä alppimuotimerkeistä, kuten Peak Perfomance, North Face, Patagonia, Moncler tai Penfield vielä edustavat kaikkea edellämainittua. Eikä lie ihan poissuljettua, että tähän asennemuutokseen on saattanut vaikuttaa viime aikoina lähelle tullut meri sekä tuuliset ja sateiset säätilat. Uskallan kuitenkin nähdä itseni käyttämässä joitain näistä vaatemerkeistä ja silti kokevani itseni tyylikkääksi, ainakin ilman ihan mahdottoman suurta Espoo/perheenisä/Volvo-kuski-leimaa.

En varmaan (vielä) ole kerennyt kertomaan, että olen virallisesti farkkufriikki. Se meinaa sitä, että farkuissa on meikäläisen heikko kohta, joka aiheuttaa hyvin usein sen, että ostan denimiä vaikken sitä oikeasti tarvitsekaan. Intohimoinen suhteeni farkkuihin on alkanut useamman vuoden takaa ja kiertokulku oman ikääntymisen mukana on johtanut siihen, että lahkeiden koko on pienentynyt sen myötä kuin muutamia vuosia on vierinyt. Nykyään kaapista löytyykin parisenkymmentä kappaletta farkkuja – eivätpähän kerkeä kulumaan, kun päivittäin vaihtaa. Merkkivalinnoissa en sikäli ole ihmeemmin määritellyt, että mitä puetaan tai mitä ei pueta, mutta olen huomannut, että mm. Nudie ja Tiger Of Sweden ovat onnistuneet tekemään allekirjoittaneen jaloille hyvinkin istuvia farkkuja.

Ja kun farkuista on puhe: tässä todella kiinnostava video siitä kuinka Nudien farkkujen valmistus tapahtuu, alkulähteiltä lopputuotteeksi.

Nudiella on lisäksi aivan törkeän siisti Wear & Tear -osio, jossa verrataan alkuperäisiä farkkuja esimerkiksi kolme vuotta käytettyihin. Todella hyvännäköisiä housuja, joskin omalla vaihtovälilläni voin vaan unelmoida, että omat farkut muuttuisi jossain vaiheessa niin kulutetuiksi. Tai ehkä pitkässä juoksussa, mutta pelkään että vuosien aikana saattaa myös paino heittää jokusia kiloja, jolloin voi olla että kovassa käytössä olleet farkut jäävät pieniksi.

Kuva: Nudie Jeans

En ole koskaan ollut erityisen suuri Jack & Jones -fani, mutta meikäläisen pistekirjaan kirjataan plussia melko pienilläkin asioilla, nimittäin hyvillä mainoksilla. Ensimmäisen kerran telkkarista nähdessäni mainoksen oli miltei kevyiden kylmien väreiden paikka, mutta vain melkein. Christopher Walken osuu mainoksessa kuitenkin maaliinsa, tunnelma vangitaan hyvin ja meininki on muutenkin väkevä. Katso alta. Ei lisättävää.

PS. Toinen asia, josta Jack & Jones (itsestään riippumatta) on saanut isoja pisteitä on Palles Nya Kläder -blogista, jossa merkkiedustus on vahva. Herääkin kysymys, että milloin löydän itseni ostamasta sieltä farkkuja? Plus onhan niillä merkissäkin nykyään ranskanbulldoggia. Milloin J&J:stä on tullut näin cool?!

Kuva: Jack & Jones / Bestseller

Nostan hattua päivän myöhässä uutiseen nähden, mutta nostan silti. Allekirjoittaneen nuoruusvuosina todella kovassa nosteessa olleen Bathing Apen (aka BAPE) perustaja NIGO on nimitetty Uniqlon U.T:n luovaksi johtajaksi. NIGO:n kättenjälkiä päästään ihailemaan kevät/kesä 2014 -malliston kanssa, ikävä kyllä vain verkon puolella. Plus sen vuoksi, että Uniqlo ei edelleenkään ole rantautunut meidän skandinaavien iloksi pohjoiseen eurooppaan, joka on kieltämättä surullista sillä vaateketjun tarjooma on huomattavasti H&M:ää parempaa sekä enemmän allekirjoittaneen makuun.

Odotan mielenkiinnolla NIGO & Uniqlo -yhteistyön tuloksia, sillä uskaltaisin olettaa, että väreillä tullaan leikittelemään.

Makia on yksi allekirjoittaneen lempibrändeistä, harmi vaan että heidän mitoituksensa hyvin usein lyö omaan makuun vähän liian isoksi. Fanitan kyseistä merkkiä kuitenkin pitkälti myös kyseisen vaatemerkin tarinan vuoksi, sillä uskallan väittää, että Makia on onnistuneesti tehnyt itsestään vakavasti otettavan vaatemerkin myös vanhemman sukupolven keskuudessa. Vaatteissa esiintyvät printit, ilme, graafinen suunnittelu ja yleinen kokonaisuus kättelee mielestäni niin hyvin, eikä sitä oikeanlaista ”suomalaista raakuutta” pilaa yhtään se, että lookbookkeihin on valittu Kimi Räikköstä, Graciasta ja viimeisimpänä eritoten Vesa-Matti Loiria.

Hyviä ylilyöntejä sattuu kaikille ja uskallan sanoa, että tätä seuraavaa vaatetta en omaan vaatekaappini haalisi. Mietin, että enkö ymmärrä vain trendiä vai onko tämä extreme-kokeilu mitkä markkinat herää tälle tuotteelle?

Herder Poncho
Kuva: Makia Clothing

Muutoin jatkan edelleen Makian fanittamista ja odotan innolla milloin vaatteiden mitat istuu allekirjoittaneen kropalle.