Se on aina jännä, kun kovasti suunnittelee niin kaikki menee jotakuinkin pieleen. Tänään mun piti olla tähän aikaan jo kovaa vauhtia ajamassa kohti Hämeenlinnaa viemään meidän hurttia hoitoon, mutta kohtalo päätti toisin. Tämä kuitenkin johti siihen, että nyt olen leikkinyt vapaapäivän projektipäällikköä ja koittanut selvittää ratkaisuja miten koirat saadaan Hämeenlinnaan sekä miten saan vielä viimeiset joulun ruokaostokset tehtyä. Jos jotain positiivista, niin lahjat on jo ostettu.

Kerään tällä hetkellä voimia siihen, että kohta Kampin kauppakeskuksen ruokakaupat kutsuvat ja sen jälkeen toivottavasti pikainen piipahdus hermoja lepuuttamaan yhden kaljan ajaksi johonkin sopivaan olutravintolaan.

Lisäksi löysin juuri ratkaisun joulusta selviämiseen ja uskon vakaasti, että se on tämä video.

Itseasiassa jouluhan on rauhan aikaa, mutta tämä ns. ennakoiva vaihe on aina vähän henkistä kuormitusta lisäävää ajanjakso. Uskon kuitenkin vakaasti, että valkoinen maa sekä joulumieli voittaa ruuhkan ja ärsyyntyneet ihmiset.

Hyvää joulua sinulle!

Eh-heh, ajattelin että kehitän kuivimman otsikon mitä Makian tuotemerkistä nyt kykeneekään ja onnistuin mielestäni aika hyvin. Joulu on aina mukavaa ja rentouttavaa aikaa. Ollaan oltu useampi vuosi putkeen E:n porukoilla ja siellä joulun tunnelma on jotenkin ”oikeasti” läsnä ja sen myötä olenkin toistuvasti päässyt enemmän kuin loistavasti irti arjesta ja saanut nauttia vaan olemisesta. Koska meidänkin kulttuuriin kuuluu joululahjojen antaminen, niin olenkin saanut onnellisena koostella omia toivelistojani vuosittain kasaan, johon tänä vuonna kuului vain kevyesti Mad Menin 6. kausi Blu-Rayna, kosketusnäyttöhansikkaat ja aiemmin postaamani Tuomas Vimman Ruutukymppi.

Tämän joululahjalistan lisäksi, kun yleensä tulee saatua myös paljon muutakin, jotka ainakin itselleni tuntuu vain mukavalta lisältä kaiken muun päälle. Rakasta avopuolisoani onkin siunattu onneksi lahjojen ostamisen taidolla ja tänäkään jouluna ei tarvinnut pettyä sillä yksi pankin räjäyttäneistä lahjoista oli Makian reppu, jonka päämateriaalina toimii farkku ja nahka. Ymmärrän myös, että tällä lahjalla lyötiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä edellinen reppuni on n. 7 vuoden takaa ja E ei erityisemmin enää arvostanut kyseistä yksilöä. Muistan vielä, kun tilasin repun jostakin Aasialaisesta nettikaupasta, joka oli vähän harmaalla alueella, että oliko järkevää laittaa tilaus rahoineen menemään sinne, mutta reppu ja tilauksen muut tavarat tuli ja sikäli reppu erityisesti onkin palvellut aikansa. Nyt työmatkan myötä tulee päivittäin käveltyä muutama kilometri niin käytännöllinen ja ennenkaikkea hyvännäköinen reppu osui maalitauluun.

Repun plussapuoliksi pitää vielä nostaa hyvän materiaalin ja tärkeiden yksityiskohtien lisäksi myös sisällä ollut läppäripussi, tai laukku, tai millä jotenkin järkevällä nimityksellä sitä nyt haluaakaan kutsua. Helpottaa myös omaa arkipäivääni, kun voin lopettaa ahdistumisen jokseenkin huonoimmasta ja epäkäytännöllisimmästä läppärilaukusta, jota tähän asti on tullut käytettyä. Kyllä taas arki hymyilee!

Joulunalusaikaa vietellään ja viimeisetkin lahjaostokset alkaa olemaan taputeltuina jo. Joudun kyllä myöntämään, että olen päässyt E:n takia näistä aivan liian helpolla ja sen kyllä näkee, oikeastaan olen joutunut käymään vain kaksi kertaa ns. lahjaostoksilla ja muuten asiat ovat tuntuneet hoituvan kuin itsestään. Toinen näistä ostoskerroistakin tapahtui, jotakuinkin niin, että Stockmann kutsui ja reissupläni oli 1.5h sisään ja ulos – meni niin kivuttomasti, että teki mieli kysyä minkä vuoksi ihmiset valittavat jouluostoksistaan?

Ajattelin ottaa pienen recapin tästä joulukuusta, kun on tullu taas mentyä haipakkaa sinne sun tänne ja tarkka keskittyminen siihen mitä onkaan tapahtunut on lievästi herpaantunut blogin osalta.

Tässä vielä itsenäisyyspäivää edeltävät kevyehköt after workit, joiden myötä Tukholman reissu oli tavallistakin raskaampi. Huom. mustikkashotit eivät olleet minun, mutta E:n suuresta pyynnöstä huolimatta jaan ne myös tänne.

Pidettiin myöskin viime viikonloppuna vihdoinkin tuparit. Ne lyötiin tosin jo lukkoon heti muuton jälkeen, sillä haluttiin varmistaa että mahdollisimman moni meidän tutuista hyvistä tyypeistä pääsisi paikalle. Saatiin nauttia vajaan 40 hengen kanssa meidän uudesta kämpästä ja selviydyttiin myöskin ilman ihan älyttömän suuria vahinkoja, joka on vain positiivista.

Mikä parasta, että meiltä löytyi näin paljon ihmisiä jotka olivat valmiita lahjomaan E:tä ja minua meidän asunnon johdosta – tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että porukka oikeasti panostaa näin paljon. Plus erityishuomio artikkelikuvassa olevaan piparkakkutaloon, joka varmasti on vienyt tekijältään mielenterveyden: kattotiilet on tehty veitsellä väännellen fudgesta – ei mitään lisättävää.

E:n hoitamat sisustustaulut, jotka ulkoistettiin sen faijan asennettavaksi. Sekin oli ihan hyvä veto, menipähän taulut suorempaan kuin meikäläisen timpurin taidoilla.

Koska näihin koostepostauksiin kuuluu aina ruoka, niin tottakai myös ruokakuvat mukaan! Alta löytyy E:n tekemä thaimaalainen ruoka, josta muistan tässä vaiheessa ainoastaan, että lehdestä revitty resepti pyöri meidän keittiössä pitkään, siinä oli ehkä kookosta ja se oli todella maukasta.

Tupareihin saatiin E:n tekemänä Rocky Roadia, joka oli sikäli uusi tuttavuus meikäläiselle, mutta joudun valitettavasti myöntämään, että tupareiden tarjoilupuoli keskittyi osaltani vahvemmin nestepitoiseen antiin, niin en päässyt tätä maistamaan. Kaikki jotka maistoivat, kertoivat olleen hyvää – olen kevyesti kateellinen.

Tortillavuoka. Silloin kun saa toivoa, että mitä syödään niin tortillavuoka on korkealla siinä listassa, sillä tässä ruoassa yhdistyy se kaikki hyvä mitä tortilloissa on ja vielä se, että sen saa syödä luvallisesti haarukalla ja veitsellä jolloin myös sotkeminen on poissa. Suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan reseptin ja kokeilemaan!

Viimeisimpänä todiste siitä, että Töölössä on jouluisempaa kuin Jätkäsaaressa. On suorastaan epäreilua, että meidän rappukäytävässä ei ole joulukuusta, ihan vaan sen vuoksi, että joulukuuset tekee joulun, jopa rapussa! Lukijat – olkaa hyvät, Töölön joulukuusi:

Lähdin viikonlopuksi karkuun Helsinkiä osoitteenani Mouhijärvi, jossa isoäitini asuu. Ajatuksena oli saada pieni lepoviikonloppu ennen joulua ja samalla myös hengähtää hetki ajatuksien kanssa. Mikä teki matkasta vielä itselle uutta (aiemman oman autoilun sijaan) oli se, että nappasin perjantaina junan kohti Hämeenlinnaa, josta jatkoin autolla Mouhijärvelle.

Välillä tekee ihan hyvää ottaa aikaa ja erityisesti itse koen, että haluan pitää suhteeni isovanhempiin lämpimänä, sillä se kaikki kokemus ja tieto, jota heiltä saa on suoraa perimää itselle. Nämä asiat eivät välttämättä muutamia vuosia sitten ole olleet läheskään niin tärkeitä, kun ne nyt ja tulevaisuudessa tulevat olemaan. On ilmeisesti valitettavan luontevaa, että mitä vanhemmaksi tullaan sen enemmän omaa perimäänsä rupeaa miettimään – joskin sukututkimukset jääköön vielä ihan muille sukulaisille.

Lauantain lehdenhakumatkalla intouduin vielä vloggaamaan. Yrityksenä oli saada video julkaistua jo silloin kun se oli ajankohtaista, mutta sijainnin ollessa jotakuinkin keskellä ei mitään, niin mobiiliverkko ei sitten jaksanut kantaa videota YouTubeen saakka. Nyt takaisin ”sivistyksen” pariin saapuessani sain videon perille saakka:

Mittasin viikonlopun onnistumista muutamilla ranskalaisilla viivoilla:
– Laatuaikaa isoäidin kanssa
– Sauna
– Hiljaisuus ja omat ajatukset
– Hetken hengähdys koirien lenkittämisestä
– Lumisade ja joulufiilis
– Diana Krallin joululevy

Voiko tälläiseltä viikonlopulta muuta odottaakkaan? En usko.

Koska myönnän laiskuuteni, vloggasin. Hyvää maanantaita!

PS. Arvostan muuten todella paljon näitä YouTuben kaikkia kolmea thumb-kuvavaihtoehtoa, jotka on kaikki about yhtä hanurista