Kirjoitin aiemmin autoilevan ihmisen muutoksesta, johon liittyi aktiivisesti se käsityksen muovautuminen siihen, että nykyhetkessä ei autoilulle ole enää tarvetta. Vaihtoehtoisiin kulkuvälineisiin siirtyminen johti jossakin pisteessä ajatusten kääntymisen myös siihen mahdollisuuteen, että pyöräkin on olemassaoleva väline liikkumiseen.

Ajatukseen liittyi pohdinta siitä, että suostunko astumaan lahkoon nimeltä hipsterit, joiden vakiovarustukseen kuuluu fiksit (fixie/fixed gear) tai sinkulat, yleisesti kiteyttäen voidaan näitä nimittää termillä yksivaihteiset (viisaammat korjatkoon kommenteissa). Kun pääsin yli siitä lopputulemasta, että pyöräni tulee olemaan jokin edellämainituista alkoi inspiraatio ja metsästäminen.

Tapani yleisesti on, että kun innostun kovasti, niin paino on tällöin sanalla kovasti. Saatan aloittaa asiaan paneutumisen useita kuukausia ennen itse ostoajankohtaa tai konkreettisen päätöksen tekemistä. Tämän pyöräinvestoinnin osalta taisin käyttää aikaa noin parisen kuukautta, johon sisältyi fiksifoorumit, Pinterest-boardit ja myyntipalstat.

Tavoitteena kaunis pyörä

Kuva: Velospace

Kuva: FFFFOUND

Kuva: FFFFOUND

Kuva: Frank Chemotti Madison / Fixed Gear Gallery

Yksinkertaisena tavoitteenani oli saada kaunis pyörä. Lopputulemaan vaadittiin loppujen lopuksi vain se yksi oikea kohde, joka herättää ostohalun ja riittävästi tunteita.

Löysinkin muutaman viikon hakemisen jälkeen Fillaritorilta itselleni juuri sopivan kohteen. Helkaman Kulkurin -runkoon toteutettu sinkula-projekti, jonka runko oli hiekkapuhallettu ja polttomaalattu. Lisäksi asiaan ei niin vihkiytyneelle ilmoituksesta löytyi riittävästi tärkeitä avaintekijöitä:

• Keskiö, ohjainlaakeri ja navat avattu ja rasvattu
• Kiekot kiillotettu ja suoristettu
• Lokasuojat, jarrut, kehät ym. kiillotettu ja hapettumat poistettu
• Uutena ostettu kammet, polkimet, tavarateline, renkaat, tanko, jarrukahvat, rattaat, ketjut ja jarrupalat

Ei vaadittu kovinkaan paljoa enempää, että minut oli myyty ja lähdin noutamaan pyörää.

Ensimmäinen hetki, kun istahdin pyörän satulaan jouduin toteamaan, että olin edellisen kerran pyöräillyt noin 7 vuotta sitten, vanhalla ”mummopyörällä” parin kilometrin etappeja osana koulumatkaa. Joten pientä hapuilua oli ilmassa liikkeellelähtöjen ja jarrutusten kanssa, mutta näin pari viikkoa pyöräilyä takana on pahimmat vaikeudet kadonneet. Fiilis on ollut loistava, sillä 1,5 kilometrin työmatka sekä allaoleva yksivaihde takaa nopeita siirtymiä ilman liiallista hikoilua. Nyt vaan toiveissa, että säät pysyy pyöräilyyn soveltuvina vielä mahdollisimman pitkään.

En ole mitenkään kauhean kova katselemaan leffoja, vaikka niitä katsellessa sitä miettiikin usein, että miksen? Usein sitä kuitenkin ajankäytön kannalta sekä jotenkin ”varmasti toimivan” sisällön vuoksi tulee avattua HBO tai Netflix ja katseltua jotakin sarjaa, josta tietää lähtökohtaisesti mitä saa.

Satunnaisia leffakertoja tulee kuitenkin harrastettua ja itse teattereissa on aina siistiä käydä, joskin nykypäivän yli kymmenen euron lippuhinnat kyllä rajoittaa sitä intoa melko ronskisti. Silti, enemmän pitäisi käydä. Tämä orastava syyskausi (eletään siis jo lokakuuta, miltei talvea!) on aina hyvä aloittaa to-do-listan täyttämisellä leffoista, jotka täytyy käydä visitoimassa punaisissa penkeissä ison kankaan edessä.

Mitäs sitten katsottaisiin?

Runner Runner

Justin Timberlake on kova kaveri, niin musiikillisesti (kuka enää edes muistaa, että kaveri oli osana ’N Sync:iä?) kuin myös näyttelijänä. Yksi niistä monilahjakkuuksista, joiden suhteen voi vaan katsella, kun kaveri menee, tekee ja porskuttaa. Heittelin kotona, että tämä leffa voi hyvinkin olla yksi niistä mikä tulee breikkaamaan todella lujaa Justinin osalta.

The Wolf Of Wall Street

Toisena esimerkkinä, kun lapsenkasvoisesta pojasta kasvaa mies isolla ämmällä. Leonardo Dicaprio on yksi niistä näyttelijöistä, joka on omassa leffakerhossani lunastanut paikkansa tuoreimmissa elokuvissaan poikkeuksetta. Viimeisimpänä oli The Great Gatsby, jossa roolisuoritukset oli kyllä niin allekirjoittaneen kuppi teetä. Lisäksi ao. leffan tuotantopuolesta vastaava Martin Scorsese ei vähennä odotusarvoja yhtään. Kirjastakin on tullut kuultua kehuja, joten jos leffa vakuuttaa niin eiköhän sitä tule kirjakaupoillakin käytyä.

Leijonasydän

Me tykätään E:n kanssa katsella paljonkin suomielokuvia, vaikka ne ei välttämättä läheskään aina ole laadullisesti kovinkaan kummoisia – on silti mukava tukea kotimaista elokuvatuotantoa, koska ilman sitä ei täällä koskaan kehitykään tämän enempää hyviä näyttelijöitä. Suomileffoissa lähtökohtainen ongelma usein on näyttelijäkaartin kierrättäminen, joka tarkoittaa siis sitä, että Laura Malmivaara ja Samuli Edelmann on vähintään joka toisessa leffassa alasti. Dome Karukoski on kuitenkin tehnyt omaan makuun onnistuneita tuotoksia ja kyllä, Peter Franzén tietää mitä kameran edessä tekee. Leijonasydämen aihe on sopivasti tulenarka sekä samalla mielenkiintoisella kulmalla, eli kiinnostus on herätetty.

Artikkelikuva The Wolf Of Wall Street behind the scenes: Paramount Pictures

Olen niitä miehiä, jotka lämpeää keskustelunaiheelle kun puhutaan autoista. Aiempi työpaikkani edellytti työn puolesta autoa käytettäväksi sekä 90 kilometriä työmatkoja päivittäin lisäsi sitä tarvetta. Impulsiivisella miesnäkökulmalla mentiin toki valinnoissa hyvin kauas järjestä.

Artikkelin pääkuvassa on elämäni ensimmäinen Audi. Enkä epäile vaikka olisikin viimeinen. Miehet tekevät autovalintojaan usein tunnepohjaisesti ja tällöin päätöksentekoon vaikuttaa lähinnä se ulkonäkö, tekniset tehot ja lisävarusteet. Toinen vaihtoehto on ajatella järjellä ja lähteä autokaupoille ostamaan kulkuvälinettä, joka kuljettaa paikasta A paikkaan B. En voi sanoa olleeni autokaupoilla jälkimmäisen ajatuksen kanssa.

Audi on hyvä auto ajaa, pidin nahkapenkeistä, nykypäivän tasolle hyvälaatuisesta ajotietokoneesta sekä yleisesti A4:n mukavuustasosta. Siihen kun kuitenkin huomioidaan se, että vuoden sisään kyseisestä autosta on vaihdettu kuluvia osia lähes kahdella tuhannella eurolla, tehty perinteinen kytkin- ja kaksoimassapyörän vaihto-operaatio (kuluttajansuojan piikkiin, onneksi), vaihdettu toisen puolen valojen ohjausyksikkö sekä korjattu toistuvia tunteja EGR-systeemeitä ja hakattu päätä seinään kaasuläpän anturi-whatever-kotelon kanssa ollaan siinä pisteessä, että kaikki järkiperusteinen syy auton omistamiselle on kadonnut. Sen lisäksi siitä vielä maksetaan kuukausittain rahaa pankille ja polttoaineyhtiöille siitä, että pysytään liikkeessä.

Tämä MTV3 Maxin mainosvideo kuvastaa hyvin sitä minkälaiseksi olen itseäni tähän asti laskenut:

Nyt kuitenkin asennemuutoksen myötä autosta tulikin enemmän päänsärky ja ärsyke, että onkin todella mukava päästä vaihteeksi julkisten varaan ja lisäksi päästä tekemään tiukkoja pyörävalintoja (joista lisää tulevaisuudessa), jotta liikkuminen tapahtuu kuitenkin itselle miellyttävällä tavalla. Ostin matkakortin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen ja totesin, että kahden kuukauden korttihinnalla saisin yhden tankillisen dieseliä, joka nykytahdilla on riittänyt noin puoleksitoista viikoksi. En voi kieltää, onneksi on HSL.

Kuva: Timo Soasepp

Nike on yksi niistä tuotemerkeistä, joihin on syntynyt sellainen suhde, jota harvat merkit saa itsellä aikaiseksi. Koko paketti kengistä vaatteisiin ja kokonaisvaltaiseen mainontaan on niitä asioita, joista tämä herra syttyy todenteolla.

Siihen, kun voidaan vielä lisätä vähän sisustusta ja jostakin syystä erityisesti toimistosisustusta niin fiilistelyn määrä on jokseenkin korkealla. Lontoolainen luova toimisto Rosie Lee suunnitteli Nikelle Lontoon pääkonttorin sisustuksen ja teki kieltämättä todella siistiä jälkeä kokonaisuuden suhteen. Lisää kuvia löytyy täältä. Alla vielä videota kokonaisuudesta.

Voisin kyllä ottaa palasia tuosta kotiinkin.

Uusi blogi, uudet kujeet. Tein pienen videopostauksen aiheesta. Jännää.

Tehdään lyhyestä tarinasta pitkä ja kerrotaan, että mitä, kuka ja miksi tämä kyseinen blogi on olemassa. Olen siis Eetu, 23-vuotias, jo hetken helsinkiläistyneenä ollut nuori mies. Tämän blogin tarkoituksena on kertoa elämästäni, kuvastaa asioita jotka kiinnostaa sekä tarjota itselle väylä välittää itselle tärkeitä juttuja myös muille ihmisille. Vähän silleen niin kuin henkilökohtaisena mediana. Olen intohimoinen digitaalisuuden puolestapuhuja, rakastan sosiaalista mediaa sekä yksinkertaisesti kauniita asioita – oli kohteena sitten muoti, tekniikka, elektroniikka tai ihan vaan ne visuaaliset asiat.

Syy blogin aloittamiselle on myös osaltaan se, että olen seurannut suomalaista ”blogikulttuuria” useamman vuoden ajan ja siinä välissä myös satunnaisesti itsekin bloggaillut. Nyt kuitenkin koin ajan olevan kypsä sille, että kiteytän omaa elämääni teksti- ja kuvamuotoon. Osasyynä on toki myös se, että olen saanut tuulettaa henkilökohtaisen elämäni puolella suhteellisen railakkaasti niin työpaikkani kuin kodinkin suhteen, kun kummatkin edellä mainituista asioista ovat onnistuneesti vaihtuneet.

Asumme siis tällä hetkellä Helsingin Jätkäsaaressa rakkaan avopuolisoni ja kahden ranskanbulldogin kanssa. Muutos on sen suhteen vielä tuore, että asumista Jätkäsaaressa on keretty katselemaan vasta viikon verran, joten tarinoita muuttoon liittyen tulee varmasti vielä lisää lähiaikoina.

Kuka olen olevinaan?

Kuten yllä kirjoitinkin, pidän visuaalisista asioista, oli ne sitten vaatteita, taidetta, tatuointeja, autoja, pyöriä, mitä ikinä – kauniissa asioissa kiteytyy mielestäni se ajatusmalli, että niistä pienistä yksityiskohdista hioutuu täydellisyyttä. Senpä vuoksi yksi lempipalveluistani onkin Pinterest, joka mahdollistaa visuaalisten asioiden kiteyttämisen (sekä ajan kuluttamisen).

Uskon, että tämän ensimmäisen kirjoituksen osalta on hyvin vaikea kiteyttää sitä kaikkea mitä yhteen ihmiseen mahtuukaan, joten tämä kirjoitus palvelee lähtökohtaisesti niitä ihmisiä jotka eksyivät tämän blogin pariin vasta ensimmäistä kertaa.

Olen todella intohimoinen sosiaalisten medioiden käyttäjä, joten on lie luonnollista, että olen myös työni puolella myös alalla. Tämä blogi kuitenkin painottuu henkilökohtaiseen elämääni ja ns. työminääni (joka loppujen lopuksi on se sama kuin täälläkin) voi seurata paremmin henkilökohtaisen kotisivuni puolella, jossa satunnaisesti bloggaan itseäni ammatilliseen sävyyn herättelevistä aiheista. Parhaiten omaan maailmaani pääsee kuitenkin kiinni, joko tässä blogissa, blogin Facebook-sivulla tai Pinterestissä.

Tulen pysymään äänessä, toivon sinun pysyvän kuulolla.