Kategoria: Horina

Kun työt kaipaavat paikkaa

keskiviikko 02.07.2014 klo 15:28

En tästä pahemmin ole jaksanut huudella tämän blogin puolella, mutta olin tosiaan hetkellisesti muuttuneiden olosuhteiden vuoksi työttömänä koko maaliskuun, jonka jälkeen olen toiminut huhtikuusta asti heinäkuun loppuun saakka yrittäjänä oman digitaalisen osaamiseni puitteissa. Tämän jälkeen seuraava etappi on elokuun alusta siirtää osaamiseni taas palkkatyöhön, jota myöskin kovin innokkaasti odotellessa.

Olen kuitenkin päässyt löytämään ehkä hieman pakotetustikin “etätyön” hienouden ja erityisesti sen, että työtä on mahdollista tehdä myös miellyttävissä paikoissa. Joissa saa hyvää kahvia. Nyt kun vaihtoehtoina on pitkälti ollut koti tai kaupunki. Olen onnistunut viihtymään todella mainiosti mm. Kauppakeskus Kluuvin Fratello Torrefazionessa, Stockmannin yläkerrassa olevassa Fazerin 8th Floorissa.

Joten hello cappucino, latte, icelatte ja muut kahvijuomat. Olette hyviä.

Kirjoittanut: Eetu

Korttipelin takaa löytyy politiikkaa

keskiviikko 12.02.2014 klo 18:55

House of Cards on sarja, joka jolkottaa takaraivossani vähän jopa häiritsevästi jo. Netflix julkaisee tänä perjantaina kokonaisuudessaan toisen tuotantokauden kyseistä sarjaa ja tämä jos mikä tekee meikäläisen hyvin iloiseksi. Viime aikoina kovasti katsottu Suits jäänee nyt hetkeksi täysin toissijaiseksi, sillä Kevin Spaceyn ja David Fincherin kädenjälki sarjassa on ollut kovin koukuttavaa.

Jos siis politiikka, valtapeli, hyvät roolisuoritukset ja intensiivisen salaa koukuttava tv-viihde kiinnostaa – suosittelen tarttumaan joko ensimmäiseen tai tähän toiseen kauteen Netflixissä.

Kirjoittanut: Eetu
Kategoria: Horina
Aiheet:

Impulssiostos kuuluu ja näkyy

maanantai 10.02.2014 klo 22:59

No nyt se sitten tapahtui, pitkäaikaisen ja vakavan harkinnan alla olleet kuulokkeet saapuivat tänään kotiin. Tarinahan menee perinteisesti niin, että ei pitäisi lainata pomon kuulokkeita, sillä ne todennäköisesti ovat niin laadukkaat, että päädyt muutaman tunnin sisään kuulokekaupoille. Löysinkin itseni kuulokekaupoilta töiden jälkeen, jossa viimeiset varmistelut vielä sen suhteen, että oma ostopäätös on ainoa ja oikea. Viimeinen tiukka taisto käytiin näiden kahden kuulokevaihtoehtojen välillä:

akg-490

AKG 490

Vastamelukuulokkeet joiden kanssa oli hyvin lähellä sitä tunnetta kun saa sukeltaa omaan maailmaan yksin. Toisena kilpailevana yksilönä oli jo aiemmasta kirjoituksestani tutut Sennheiser Momentum On-Earit.

20140210-2014-02-10 21.13.11

Sennheiser Momentum On-Ear

Pitkäaikaisen testaamisen jälkeen totesin, että kyseiset kuulokkeet soivat parhaiten kilpaileviin yksilöihinsä nähden. Suuret lisäplussat tulee myös siitä, että kuulokkeiden johto on vaihdettavissa, sillä kotona oleva vaaleampi ranskanbulldoggi on aika hanakka syömään “vahingossa” suun ulottuville jääneitä johtoja. Lisäksi myös handsfree ei ole lainkaan pahitteeksi kotimatkoilla kuin töissäkin.

Ja kyllä soivathan ne ihan hemmetin hyvin ja näyttääkin vielä kovin komeilta. Lupaan valittaa tänne jos jostakin syystä en viikon käytön jälkeen ole tyytyväinen kyseiseen kuulokkeisiin. Kuulokkeita on myynnissä mm. Stockmannin verkkokaupassa*.

* Affiliate-mainoslinkki, jonka pohjalta blogin pitäjä voi saada rahallista hyötyä.

Kirjoittanut: Eetu

Sutsi Sotshi ja mitä näitä nyt onkaan?

sunnuntai 09.02.2014 klo 17:38

Sain todistaa perjantaina televisiosta pätkän tätä suuren urheilujuhlan taikaa, jossa ensiksi käytiin läpi kaikki talviolympialaisiin osallistuvat maat, sisältäen joukkueet ja ihan pirusti lippuja. Sen jälkeen seremoniaan kuului kovalla rahalla toteutettuja valospektaakkeleita jotka saivat välillä pohtimaan, että miten tämä juhlistaminen liittyy itse tapahtumaan. Suurin ilon aihe showsta oli se kun Venäjän tullessa kentälle DJ soitti t.A.T.u:n remiksiä, joka ei vain taustoiltaan istunut siihen, että kamera kohdistui yhtäaikaa Putiniin.

Eikä toki kannata ymmärtää väärin, annan kaikkien kukkien kukkia, niin myös urheilufanien ja niiden jotka haluavat sitä seurata. Itseäni vain hieman ottaa pannuun se, että muuten suhteellisen laadukkaat Twitter ja Facebook -fiidini pilataan erilaisilla Sotshi- ja urheiluaiheisilla päivityksillä. Juon mitalikahveja vasta sitten, kun maailmasta loppuu kaikki muu mielenkiintoinen. Pienenä sivukaneettina pakko muuten linkittää tämä kuva Sotshin olympialaisten rahankäytöstä:

sotsji_budjetti

Ehkä tämä ahdistuminenkin on osaltaan vain sitä, että ärsytykset syntyy helposti siitä, kun asioita tuppaa tulemaan liikaa vähän joka puolelta. Ei siis pelkästään olympialaiset aiheuta tätä vaan ihan yhtälailla Putous tai Anneli Auer. Uhraan mielelläni aikaa sellaiseenkin missä ei välttämättä ole mitään järkeä, mutta urheilu harvemmin tähän listaan kuuluu. Ehkä joskus sitten, onhan sitä tullut opittua juomaan oluttakin.

Kirjoittanut: Eetu
Kategoria: Horina
Aiheet: ,

Mitä kun design alkoi kiinnostaa?

keskiviikko 29.01.2014 klo 21:41

Olen saanut parin viime viikon aikana puuhastella työn puolella erään mielenkiintoisen projektin parissa ja tähän on sisältynyt aktiivisesti sisustus, astiat ja keittötarvikkeet. Ajattelinkin innostukseni pohjalta tuoda esiin muutamia takaraivooni tallentuneita erittäin tyylikkäitä lopputuotteita.

Menu Multi Basket

Menu – Multi Basket

Toinen monikäyttöinen tuote Menulta jonka tuoterepertuaariin kannattaa kyllä tutustua jos ylläolevien tuotteiden muotokieli miellyttää. Multi Basketia löytyy ainakin Finnish Design Shopista. *

Menu Flip Around

Menu – Flip Around

Tarjotin/pöytä/tuoli -kombinaatio takaa tyylikkään yhdistelmän monikäyttöisyyttä sekä designia. Löytyy ainakin Piristeestä.

Foscarini & Diesel - Cage Mic
Kuva: MOHD

Foscarini x DIESEL – Cage Mic

Valaisimet on aika herkkä kohta itselleni, erityisesti silloin kun niissä on jotain teollista ja jotain urbaania. Foscarinin ja Dieselin yhteistyössä on juuri sitä mitä valaimisilta omaan makuuni kaipaan. Parhaimpana esimerkkinä yhteistyöstä toimii mielestäni Cage Mic, jota ainakin Suomessa Designverkkokauppa myy.

Tescoma Fondue Siesta

Tescoma – Fondue Siesta

Myönnän pitäväni fonduesta, joka on jäänyt kummittelemaan “ihan älyttömän mahtavana” juttuna jostain lapsuudestani. Tescoman Fondue Siesta on tuote, joka voisi hyvinkin tarttua matkaani sopivassa mielenhäiriössä.

Bodum Chambord

Bodum Classic

Bodum – Teepannut (Classic & Marcel)

En todellakaan juo teetä, enkä erityisemmin fanitakkaan sitä juomana, mutta täytyy sanoa että Bodum on onnistunut muotoilemaan teepannunsa jotenkin todella houkuttelevan näköiseksi. Menisi vaikka koristeenakin.

* Affiliate-mainoslinkki, jonka pohjalta blogin pitäjä voi saada rahallista hyötyä.

Kirjoittanut: Eetu
Kategoria: Horina
Aiheet: , , , ,

Mitä kun radiolla voikin olla roolinsa?

tiistai 14.01.2014 klo 10:11

Radio Helsinki. Voisin lopettaa kirjoittamisen jo ensimmäiseen kahteen sanaan, mutta jatkettakoon. En ole koskaan ollut erityisen innostunut radiosta mediamuotona, joskin edellisen työpaikkani työmatkojen myötä 1,5 tunnin viettäminen autossa, päivittäin, aktivoi kuuntelemaan radiota huomattavasti. Koska pidän erityisen paljon urbaanista rytmimusiikista ja kaupunkikulttuurin välittämisestä, oli tällöin vahva valintani Bassoradio.

Basso on ollut sikäli mahtava, että kun pääsi kiinni siihen ei totutun kaltaiseen radiotoimittamiseen, niin Jaako Hurmeen aamushow ja positiivisuuden välittyminen oli ehdottoman isossa roolissa omissa aamuissa. Yhtä lailla Hikinen Iltapäivä Jusan ja Tuken kanssa taas tuki kotimatkaa usein mielenkiintoisten aiheiden seurana. Basson isoin ongelma lienee ollut tähän asti kaupallistamisen heikkous ja ehkä juuri se pieni vivahde kotikutoisuudesta, joka tavallaan teki kanavasta juuri sen että sitä myöskin tahtoi kuunnella.

Jos puhutaan hetki ohi aiheesta ja pohditaan pikaisesti Basson muita palveluita, niin verkossa media ei jostakin syystä ole onnistunut rooliutumaan lähellekään niin hyväksi lopputuotteeksi journalismin osalta kuin mitä lehti ja myöskin radio on ollut. Sosiaalisen median myötä jutuille olisi ollut kysyntää ja näin ulkopuoliselta tuntuu, että Basso Medialla on ollut mahdollisuus kasvaa oikeasti yhdeksi Suomen ensimmäisistä alakulttuuria ja musiikkia edustavista yhteisöistä, joka vielä parhaimmillaan olisi voinut olla taloudellisesti kannattavaa. Nyt tulevaisuuden osalta vaikuttaa toiminta vaikuttaa hieman hapuilevalta ja johtuen varmaan osaltaan siitä etten ole radiota kuunnellut niin en tiedä mediassa tapahtuneista muutoksista kovinkaan paljon. Sunnuntaina onnistuin kuitenkin todistamaan Facebookista Jan Zapasnikin toimivan nykyään median päätoimittajana.

Pohdinta tähän kirjoitukseen syntyi, tuli Radio Helsingin julkaisemasta ohjelmakartasta, joka oli allekirjoittaneelle hyvinkin innostava ja herätti heti toiveen ohjelmien tulemisesta kuunneltavaksi verkossa. Nostan listalta muutamat erityisen kovat ohjelmaslotit, joiden takia saatan jopa avata radion:

Noronen ja Hurme
Ruudolf – Asfalttisoturi (avasin jo)
Paula Räty & Reetta Salovaara – Vain työelämää
Miika Särmäkari, Koko Hubara, J-Laini – Uusi Legacy (täysin Särren takia)
Matti Nives & Teppo Mäkynen – Jazz Kiinnostaa

Nämä kaikki kiinnostaa. Onkin mielenkiintoista seurata ja nähdä mihin Radio Helsingin päätoimittaja Maria Veitola onnistuu tätä “monimediaa” luotsaamaan. Odotan paljon ja toivon todella, että radio saadaan kannattavaksi monin tavoin. Loppuun vielä tunnustus: en ole koskaan kuunnellut Radio Helsinkiä radiosta. Uhrasin neitsyyteni puolittain muutama viikko sitten kuuntelemalla jälkikäteen netissä Kaarle Hurtigin vetämää Kaikkea saa kysyä -ohjelmaa.

Kirjoittanut: Eetu

Coca Colaa Riedelin laseista!

torstai 09.01.2014 klo 20:54

Törmäsin tänään päivän parhaimpaan uutiseen, ihan vain hifistelyn nimissä. Yksi lempibrändeistäni Coca Cola löytyy jatkossa myöskin Riedel-nimisen lasivalmistajan valikoimasta. Onko tähän lainaukseen mitään lisättävää?

Inspired by the iconic curves of the original Coca-Cola contour bottle, this glass is designed to enhance the drinking experience. Shaped by trial and error by a panel of industry experts and Coca-Cola lovers, this form captures the distinct spices, aroma, and taste of Coca-Cola and creates a magical sensorial experience. A unique glass for a taste like no other. Iconic taste. Exquisite glass. It‘s the real thing.

Vastaan puolestasi: ei. Nyt jää selvitettäväksi vielä, että saakohan näitä Suomen maahantuojalta jossakin vaiheessa vai pitääkö turvautua verkkokauppojen tarjontaan.

Kuva: Riedel

Kirjoittanut: Eetu
Kategoria: Horina
Aiheet: ,

Sarjat pelastaa päiviä

keskiviikko 08.01.2014 klo 20:16

Hyvät tv-sarjat pelastavat päiviä. Nautin siitä eskapismista, jolla voin juosta hetkeksi arkielämää pakoon. Parhaita hetkiä ovat ne, kun huomaa oikeasti joutuvansa työstämään pään sisällä ajatuksia joita jonkun sarjan johdosta herää. Koostinkin muutamia sarjoja, jotka on oikeasti onnistunut herättämään itsessä näitä suuria fiiliksiä.

Mad Men

Mainosmaailma, 50-60-luku, karismaattisia miehiä ja naisia. Donald Draper, Jon Hamm, mies joka ei tule pääsemään roolistaan enää koskaan eroon, vähän kuten James Gandolfinille (Sopranosin Tony Sopranos) kävi. Sarja kertoo siis vanhan ajan mainosmaailmasta New Yorkissa ja siitä kuinka ongelmissa hyvin toimeentuleva mies voi rikkinäisen lapsuutensa jälkeen olla. Sarjan puvustus ja lavastus on valehtelematta parasta mitä olen itse nähnyt, sillä kaikki pienet nyanssit trendeistä ja muodista on osattu poimia myöskin mukaan. Sen lisäksi heti kun puheenaiheena on mainosmaailma voi oman pääni sisällä kuulla kiinnostuksen herättämän kohahduksen. Ehdottomasti oma lempisarjani ja jouduinkin taas harmistelemaan sitä, että sarjan tuleva 7 kausi jaetaan kahteen eri vuoteen, joten toki – ensi jouluna taas lie joululahjalistalla seitsemännen kauden bluray.

Game Of Thrones

Olin Game Of Thronesista pitkään sitä mieltä, että “minähän en mitään lorukirja/lohikäärme/keskiaika/fantasiasoopaa aio katsoa” ja jossain vaiheessa HBO:n videopalveluun liittymisen jälkeen katselin huvikseni kaksi jaksoa ja en silti kokenut olevani vaikuttunut sarjasta. Ennen kuin huomasin päässäni pohtivan, että mitähän sarjassa seuraavaksi tapahtuu. Siitä se sitten lähtikin, ensiksi suhteellisen nopealla tahdilla kiritin kiinni sen tahdin missä sarjaa näytettiin ja taisin puolitoita kautta seurata sarjaa sen mukaan kun sitä julkaistiin, kunnes kolmas kausi oli ohitse. Sarja on fantasiaa, mutta sisältää todella loistavasti kirjoitettuja hahmoja sekä äkillisen yllättäviä juonenkäänteitä. Ja se on LOISTAVA. Erityisesti uskallan kehua Peter Dinklagen roolihahmoa, joka kertoo kovinkin inhorealistisesti rikkaaseen sukuun syntyneestä lyhytkasvuisesta, jonka ainut heikkous on pituus, ei äly. Jossakin vaiheessa, kun jaksan innostua niin tulen investoimaan myöskin kirjoihin, joiden on kehuttu olevan sarjaakin parempia. Jos sarja ei ole vielä tuttu, suosittelen katsomaan vaikkei genre ehkä olisikaan juuri sitä ominta itseään.

Newsroom

Kokeilin huvikseni ja huomasin innostuneeni. Will McAvoy on uutisankkurina News Night -nimisessä uutisohjelmassa ja sarja pohjautuu kronologisesti News Nightin ympärille. Sarja käsittelee ronskisti politiikkaa, nykyjournalismin tilaa ja ihmissuhteita. Todella älykkäästi kirjoitettu sarja, jonka ainoat miinuspuolet on dialogin nopeus (ihmiset vastaavat salamannopeasti), johon ei kukaan ihminen rehellisesti kykene. Sarjaa on verrattu hyvin paljon West Wingiin, joskin itse en tätä voi kompata, sillä West Wing on itseltä jäänyt näkemättä.

House of Cards

Oh-hoh, toinen kausi alkaa Netflixissä helmikuun puolen välin tienoilla ja ensimmäinen oli juuri sitä mitä hyvälaatuinen tv-sarja onkaan. Sarjan taustathan löytyy siitä, että Netflixillä todettiin oman datapankkinsa ansiosta, että ihmiset jotka katsoivat House of Cardsin aiemmin ilmestynyttä brittiversiota, katsoivat myös Kevin Spaceyn ja ohjaajan David Fincherin tuotoksia. Sarjan pääidea pohjautuu siihen, että Kevin Spaceyn näyttelemä Frank Underwood ei saa haluamaansa nimitystä ja lähtee määrätietoisesti murentamaan pohjaa kollegoiltaan saavuttaakseen haluamansa. Lopputuloksena House of Cards, joka sisältää todella karskin paljon politiikkaa ja juonittelua.

Sopranos

Ikiaikojen klassikko. Mafia, ruokaa ja italilaista kulttuuria. Sarja on musertavan lähellä liian hitaasti kirjoitettua, mutta samalla pitää koukussaan loppuun saakka. Sopranos oli minulle useamman vuoden projekti ennenkuin sain käytyä kaikki tuotantokaudet läpi, mutta on se valehtelematta niin hyvä, että se kestää kaikki miinuspuolensa. Nyt jo edesmennyt James Gandolfini suoritti Tony Sopranos -roolinsa niin hyvin, että se hivelee täydellisyyttä. Tämä on myös yksi niistä sarjoista, joka tulee varmasti katsottua vielä kertaalleen uudestaan.

Viime aikoina olen HBO:n* myötä siirtynyt kuluttamaan aikaani The Wiredin ja Entouragen kanssa, koska kummankin kanssa on käynyt vähän niin, että olen nukkunut nämä aika lahjakkaasti ohi. Parhaiten on näiden tuttujen vakiosarjojen lisäksi onnistunut vakuuttamaan Getting On, joka sisältää parodisen ja todella mustan huumorin yhdistelmän siitä minkälaista sairaalan vanhustenosastolla on. Suosittelen!

Onneksi nykyään löytyy videotoistopalveluita, jotka mahdollistaa sarjojen katsomisen putkeen, aktiivisesti ja helposti. On jokseenkin elämä helpottunut verraten siihen aikaan, kun kaikki piti metsästää torrent-tiedostoina koneelle ja pahimmillaan vielä etsiä subeja, jotta pysyy aksenttien myötä matkassa.

Artikkelikuvan oikeudet: Frank Ockenfels / AMC

Kirjoittanut: Eetu

Arkipäivien odotus

maanantai 06.01.2014 klo 16:18

Pitkät pyhät ja paljon vapaita saa oikeastaan odottamaan konkreettisesti sitä, että arkipäivät aloittaisi jo oikeasti saapumaan. On toki oikeasti siistiä viettää aikaa yhdessä perheen kanssa, mutta samalla tietää, että jollei se arki sieltä saavu, ei saavu kevätkään tai puhumattakaan ne kaikki odottavat uudet kokemukset. Näin yhtenä pimeimmistä ajankohdista sitä kummasti kaipaisi edes lunta maahan, mutta myös kevät ja lämpö on houkutuksen alla. Kohta se on toivottavasti jo sitä aikaa, kun pääsee suunnittelemaan pääsiäisen vapaita, vapun skumppia, juhannusrellestämisen sijaintia, kuoharia Mattolaiturilla ja tulevaa parin viikon kesälomaa.

Kuohuvista puheenolleen, käytiin hieman ennen vuoden vaihtumista E:n kanssa nauttimassa Kappelissa kahvit ja muutama lasi kuohuvaa sekä samalla päivitettiin, että miten maailma makaa. Myönnettäköön myös, että oli elämäni ensimmäinen kerta Kappelissa ja onnistui hyvin vakuuttamaan. Mukava tunnelma, hyvät kahvit ja talon oma kuohuva ei ollut yhtään pöllömpää.

eduardo

Vuosi 2013 oli edeltäjään parempi, mutta ei siltikään täysin sitä minkälaisena todella hyvää vuotta pidän. Rustailinkin uudenvuoden aattona mitä hyvää tänä vuonna oli tapahtunut ja sain jonkinlaisen listan kasaan siitä, totesin kuitenkin että tälle vuodelle 2014 ei suunta voi olla kuin eteen- ja ylöspäin. Lisää hyviä asioita listalle. Osaltaan kun milteinpä kaikkiin niistä asioista vaikuttaa se kuinka paljon itse asioiden eteen tekee. Toivotankin hyvää uutta vuotta (ja loppiaista) kaikille lukijoille – tehkää omasta vuodestanne edeltävääkin parempi!

Kirjoittanut: Eetu
Kategoria: Elämää

Ruutukymppi: Joululahjaksi Tuomas Vimmaa

perjantai 27.12.2013 klo 17:54

Onneksi joulu koitti, sillä jo muutaman kuukauden ajan ostos/lukulistallani on ollut yhden suosikkikirjailijoistani, Tuomas Vimman tuorein kirja Ruutukymppi. Heräsin Tuomas Vimmaan vasta kolmisen vuotta sitten, kun kirpputorilta käteeni sattui kirjailijan kirjoista Toinen. Kyseisen kappaleen lukemisen jälkeen ja armottoman metsästyksen myötä kasasin itselleni Helsinki 12 ja Gourmet -kirjat joiden luonnolliseksi jatkumoksi pyysin kaksi vuotta sitten joululahjaksi Raksaa. Ja nyt Ruutukymppiä, joka pukinkontista myöskin putkahti.

Kirja tuli luettua perinteiseen tapaan jo jouluna, joskin ensimmäisenä iltana sain säännösteltyä ensimmäisen lukukerran vain noin sataan sivuun ja joulupäivänä korjaavan liikkeenä annoin palaa sitten loput 250. Kirjan aihepiiri pyöri tutuissa maisemissa edeltäjästään Raksasta, jonka keskipisteessä on Hyperborea niminen arvokiinteistöjä korjausremonteeraava rakennusalan yritys ja henkilöhahmot sen ympäriltä. Kirjan päähenkilön Samin kyllästyessä työnantajaansa, Hyperborean toimitusjohtaja Danikaan ja erityisesti Danikan lämpenevään suhteeseen hollantilaisen arkkitehdin van der Dickin kanssa, päättää Sami tarttua aiemmin tarjottuun mahdollisuuteen päästä televisioon näyttämään kyntensä Uskomattomassa Urakassa, tuttavallisemmin “Uskiksessa“. Homma ottaakin sivuillaan Tuomas Vimmamaisesti hyvät lennot ja sfäärit kasvaa uusiin ulottuvuuksiin (joskaan ei aivan niin överisti kuin edeltäjässään), mutta pääkaneettina kuitenkin kirjasta jää mieleen se, että ne jotka Vimmasta tykkää, varmasti tykkää.

Kirjan kanteen on lyötävissä 4/5 Eduardon kädenjälkeä.

Se miksi hypetän johtuu myös siitä, että harvoin tulee sellaista tunnetta kirjasta, että sen parissa viihtyy samalla tavalla kuin hyvän tv-sarjan. Tällä koitan tarkoittaa siis sitä, että hyviä kirjoja on paljon ja niiden parissa kyllä viihtyy, mutta lukemisesta sen saman fiiliksen saaminen kuin hyvästä sarjasta on huomattavasti vaikeampaa. Vimma on onnistunut kirjoillaan hyvin herättämään tätä tunnetta. Eikä sitä tunnelmaa lievennä yhtään myöskään se, että kirjat kuvataan tutuissa ympäristöissä ja kielellisesti erityisen vahvalla Stadin nykyslangi-painotuksella, joista kaltaiseni Helsinkiläistynyt nuori urbaani aikuinen vain nauttii. Vimman kirjat ovat hyvinkin sellaisia, että monet ihmiset joille kirjojen lukeminen ei kuulu ykkösharrastuksiin, voi hyvinkin saada Vimman kirjoista kiinni.

Jos aikeinasi on tarttua tuotantoon, suosittelen toki kronologista järjestystä vanhimmasta uusimpaan, mutta tarpeen vaatiessa toimivat myös irrallaankin.

Kirjoittanut: Eetu
Kategoria: Horina
Aiheet: ,
« Edellinen sivuSeuraava sivu »