Huomenna on taas merkittävä päivä. Olen tunnustautunut aiemminkin viihtyväni erityisen hyvin sarjojen parissa ja yksi luottopartnereistani tässä on ollut heti palvelun lanseerausvaiheesta asti HBO Nordic*. Se kuitenkin miksi nyt ollaan taas perimmäisten viihdykkeiden äärellä on kuitenkin Game of Thrones.

On se. Vaikka onkin hieman samankaltainen ”tehdään ilosta tuottojen vuoksi” -elokuva, kuten Sinkkuelämää ja pitkään huhuttu Frendit. Sain kuitenkin HBO:lta katseltua kaikki 7 kautta Entouragea kesällä loppuun ja sarjan helppous sekä viihdyttävyys on yksi merkittävä syy, jonka vuoksi uskon elokuvan olevan arvoisensa. Lisäksi myös leffan olisi tarkoitus jatkaa sarjan juonta eteenpäin, joten oletan että tästä ei tule irrallista sivujuoksua.

Elokuvahan on virallisesti lyöty lukkoon jo syyskuussa 2012, jonka jälkeen monestakin syystä on tuotanto ja toteutus ollut seisahtunut. Elokuvan valmistuminen lienee myös pyörinyt hyvinkin vaakalaudalla moneenkin kertaan, mutta virallisten tietojen mukaan Entourage -elokuva ilmestyy jenkkiteattereihin kesällä 2015, joten hyvissä odotuksissa olisi että loppukesästä tuota pätkää saattaisi myös Suomessa päästä näkemään. Odotuksissa siis on.

Luulin vakavasti muutama vuosi takaperin, että olen perin aikaisin keski-ikäistynyt. Koin vähän samalla tavalla kuin Laura Grönqvist kirjoitti Hesarin kolumnissaan Tuliko minusta tylsä, koska en oppinut dokaamaan?. En jotenkin jaksanut sen kummemmin miettiä lähteväni baariin ja koin, että ilta on osaltaan onnistunut myös kotona. Tämä on edelleen osaltaan totta, mutta olen saanut huomata iloisen tekijän, että ulos lähtiessä sitä väkisin sosialisoituu.

Itseäni viihdyttääkseni ajattelin tappaa aikaa ja koostaa hieman omien Pinterest-taulujeni pohjalta ajatuksia siitä, mitä lahjoja toivoisin saavani ylianteliaan joulupukin visiitillä. Lisäksi näin suhteellisen tuoreena yrittäjänä lompakkoni ei aivan anna vielä myöten ostella älykelloja tai satasen laakia olevia Nikejä – silloin siis sopii leikkiä eskapismilla ja tehdä toivelistoja vähän niinkuin lapsena.

Meni melko kauan ennenkuin elämässäni astuin ensimmäisen kerran sushiravintolaan, joka sekin itseasiassa tapahtui Ruotsissa joskus vuoden 2010 alussa. Sen jälkeen olen käynyt lähinnä satunnaisesti nauttimassa sushia siellä täällä. Trendin osaltahan on selkeästi ollut nähtävissä sushin nousu, sillä sushiravintoloiden laajentuminen ympäri pääkaupunkiseutua antoi jo omaa osviittaansa aiheesta.

Koska mikään valtakunnan media ei ole vielä ottanut vinkistä onkeensa ja kirjoittanut Eläinvideokerhosta mitään, päätin ottaa median roolin käsiini ja korjata tuon vääryyden nyt. Eläinvideokerho siis on Facebook-ryhmä, joka palvelee noin 9000 jäsentä tällä hetkellä (28.2.2015). Sekä lukijoille valitettavasti on tällä hetkellä asetettu salaiseksi ryhmäksi juuri yhteisöllisyyden säilyttämisen vuoksi.

Ryhmän clue. Se syvin olemus ja ydin on yksinkertaisuudessaan siinä, että ihmiset postaa (suht aktiivisella) syötöllä eläinvideoita sekä nimestä poiketen myös eläinkuvia. Hyvin yksinkertaista, mutta äääääärimmäisen viihdyttävää. Viimeiset puoli vuotta olen todennut, että kyseinen ryhmä saa sateisen syyspäivän vaikuttamaan pitkälti värimerelliseltä auringonnousulta.

Koska ryhmä on suljettu niin en voi antaa muita kuin oman vahvan suositteluni, erityisesti jos vaikkapa jokin allaolevista sisällöistä kolisee.

”scary”

”Suloisia kissoja”

”pöwwöiwet alpakat”

Uskallan myös olettaa, että EVK on pelastanut vähintään ihmishenkiä. Pidetään siis hommat edelleenkin rullaamassa.

Jos siis löydät oikean tahon, on mahdollisuus jopa päästä yhteisöön sisälle, mutta mitään takeita tästä ei ole.

Ajatuksena siis: jos sä annat ihan kaiken, ni voiks mitään katua?

Olen aina ollut kova unelmoimaan asioista. Usein saanut kuullakin E:ltä siitä, että tykkään vähän haihatella ja elää elämää vähän unelmat edellä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että omia tavoitteitaan ei voi saavuttaa ellei selkeästi näe jotain merkittävää maaliviivaa päässään. Yrittäjyys on ollut yksi sellainen juttu josta olen unelmoinut ja tiennyt jo pitkään, että se tulee olemaan työurani suunta. Se että milloin ja miten on ollut vielä hetken auki.

Tanstore syntyi siitä ajatuksesta, että halusin verkkokaupan. En vain useaan vuoteen tiennyt että minkä alan. Vaatekauppa oli pitkään haaveissa, mutta tiedostin sen kanssa realiteetin, että se on myös monen muun haaveena sekä kilpailutilanne jopa urbaanin katumuodin kanssa on todella haastava. Idea syntyi eräs aamu vessan pöydällä olleista E:n itseruskettavista purkeista. Niissä oli sellainen punainen tarroitettu hintalappu ja siitä se valmistelutyö sitten lähti. Hieman yli 8 kuukautta ideasta oli yritys pystyssä ja siitä kuukauden päästä myös verkkokauppa. Tanstorekin on ollut olemassa jo yli puolitoista vuotta, joten aika on mennyt tavallaan hitaasti, mutta samalla todella nopeasti.

Oman palkkatyöni hieman heitellessä satuin kuitenkin törmäämään oikeisiin kontakteihin jotka mahdollisti sen, että uskalsin vihdoin ottaa askeleen täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Vielä digitaalisen markkinoinnin parissa joka on ollut yksi merkittävimmistä harrastuksista ja intohimoista. Tulevaisuus jännittää, mutta maailma on auki ja fiilis on loistava.

Olen koittanut aktiivisesti tahkota HBO Nordicin* tarjontaa, sillä koen että tuo kuukausimaksu on hinta-laatusuhteeltaan hyvä ja myös sisältöjen osalta palvelu on alusta pitäen palvellut minua hyvin. Viimeisin spontaani aloitus oli kun alettiin E:n kanssa katsomaan The Leftovers nimistä sarjaa.

Sarjan lähtökohtana on se, että koko maailman väestöstä on kadonnut 2% eikä tapahtuneelle ole suoranaista selitystä. Sarja käsittelee aikaa kolme vuotta eteenpäin tapahtuneesta ja hyvin käsitteleekin. The Leftoversia voisi sanoa hyvin draamapainoitteiseksi sekä jos ohutta peilipintaa samankaltaisesta sarjasta etsii niin tämä on moninkertaisesti The Lostia (jonka yksi luojista on myös tämän takana) parempi. Vahvassa pääosassa pyörii Justin Therouxin näyttelemä poliisipäällikkö Kevin Garvey, jolla on hieman haastavaa aikaa johtuen katoamisista, oman perheen hajoamisesta, isänsä hulluksi tulemisesta ja muutenkin vaan paineenalaisena olemisen osalta. Toisessa merkittävässä roolissa on ainakin itselleni Amyn Lailla -sarjasta kasvoiltaan tuttu Amy Brenneman, jonka rooli on kirjoitettu tässä em. poliisipäällikön vaimoksi.

Lähtökohdat sarjalle on hyvät ja aihe itsessään mielestäni mielenkiintoinen. Myöskin juonen kannalta merkittävimmän mysteerin osalta ollaan edelleen ns. järkevien kirjoissa eikä fantasian roolia ole viety läheskään samankaltaiselle tasolle kuin esimerkiksi aiemmin mainitun Lostin osalta oli. Näin ensimmäisen kauden jälkeen kiteytesti, sarja pitää otteessaan. Kohtaukset on kirjoitettu todella pitkiksi, mutta silti huomasin ettei tylsää hetkeä onnistu tulemaan koska ennakoitavuus juonenkäänteiden osalta on liki mahdotonta. Lisäksi kohtausten osalla on jätetty hyvin paljon asioita katsojan mietittäväksi, joka pakottaa näiden aikana, että jälkeen miettimään omat johtopäätökset asioista sarjan puolella. Kaikki tämä on tuotettu ja kirjoitettu erittäin onnistuneesti.

Eduardo siis suosittelee. Suosittelen muuten myös ylläolevan trailerin Retrograde -biisiä, joka on todella timanttinen veto James Blakelta. Itselläni on seuraavaksi kova paini siirrynkö Boardwalk Empiren vaiko Just Detectiven pariin. Joka tapauksessa molemmat varmasti tulee tahkottua lävitse.

Kirjoittelin blogin alkuvaiheissa ilostani, kuinka ilman autoa olevan ihmisen elämä on huomattavasti helpompaa. Oivoi, jos olisin tiennyt syksyllä mitä vielä onkaan autokaupan kanssa tulossa vastaani. Tämä kirjoitus on pitkä, paatostava ja sisältää hyvin vahvaa pettymyksen makuista tilitystä siitä kuinka autokauppias ja autoja maahantuova Autoimport (nykyisin myös nimellä Scandic Car Service Oy) ei onnistunut hoitamaan tehtäväänsä läheskään niin hyvin kuin heidän olisi pitänyt.

Taustaksi siis se, että kyseinen autoliike maahantoi meikäläisen Audin Belgiasta oletettavasti hyvillä papereilla elokuussa 2012. Auto oli aiemmin ollut Electroluxin myyntiedustajan käytössä liisattuna, joten suurehkot kilometrit (vajaa 170 000km) ja huoltokirjat pitivät ainakin heidän sanojensa mukaan molemmat paikkansa. Vaihdossa autoliikkeelle meni aiempi Mercedekseni ja hieman välirahaa, jotta saatiin uudempi Audi sisään. Tästä autonvaihdosta alkoihin päätäpakottavia aikakausia autoilun kanssa.

Tuon vuoden aikana kun ajoin autolla, siitä korjattiin kaksoimassapyörä ja kytkin, joka tyyppivikana kosahti keskellä Helsingin Sturenkatua. Ei onneksi pahimpaan ruuhkaan, mutta kuitenkin keskelle tietä. Autoimport tuli sikäli vastaan, että vaihtoivat sen takuutyönä ja saatiin asia kuntoon. Lisäksi tapeltiin EGR:n ja kaasuläpän kanssa aktiivisesti mutta ei liian häiritsevästi.

Audi vaihtoon – ongelmat alkakoon Autoimportin kanssa

Loppukesästä 2013 kuitenkin alkoi olla töidenkin osalta ajankohta laittaa Audia hiljalleen myyntiin joten teetin Autoimportin alle kuuluvalla Autorepairilla sitten perinteisen määräaikaishuollon, jossa myös korjailtiin etupään olka-akselia ja kaikki tukitangot, joten loppusumma olikin sitten ”kevyehköt” 1600 euroa. Aikalailla puskista sillä tuohon en itse varautunut. Sovittiin kuitenkin siinä vaiheessa, että laitetaan Audi heille myyntitiliin ja he luotottavat minulle työn osuuden, eli noin puolet summasta.

Myyntitilin ideana on se, että Autoimport saa 10% auton myyntihinnasta ja hoitaa käytännössä muutoin kaiken avaimet-käteen-palveluna. Veinkin autoni pois Helsingistä heille myytäväksi lokakuussa 2013 ja siitähän ne unettomat yöt vasta alkoivatkin. Itse halukkaana pääsemään autosta eroon, sain alustapitäen hoitaa viestintää täysin itse. Tämän lisäksi lokakuun lopussa tiedustellessani auton tilanteesta, käy ilmi että autosta on hajonnut kaksoismassapyörä joka todella vaihdettiin muutama kuukausi takaperin.

Eikä siinä mitään, jos asiat hoituisi niinkuin niiden kuuluisi. Kaksoismassapyörän vaihtamiseen meni heillä käytännössä tammikuun alkuun saakka (kun huomioidaan, että heillä on omat korjaamot) eikä lisäksi osan valmistaja tullut kustannuksissa kuulemma ollenkaan vastaan.

Tammikuussa auton myynnin osalta vastaan tulikin sitten katsastus. Tähän väliin sivuhuomautuksena, että tämän aikajänteen lokakuu 2013 – tammikuu 2014 väliin mahtuu useita yhteydenottoja, jossa tiedustelen auton tilannetta. Sitten siihen katsastukseen. Kaasuläppä. Murheen murtamana moottorin vikavalo syttyy kaasuläpän takia eikä autoa saa katsastettua tämän vuoksi. Tässä vaiheessa pyydän erittelyä kaikista kustannuksista joita korjausten osalta on syntynyt.

13.3.2014 olen lähettänyt seuraavan viestin:

Mikä tilanne? Kolmatta viikkoa edellisen puhelun jäljiltä mennään ja auto ei edelleenkään ole myynnissä? Tässä nyt oikeasti alkaa olemaan suhteellisen epämiellyttävä olo Audin myynnin suhteen.

24.3.2014 saan vihdoin vastauksen tilannekyselyviestiini, jonka pohjalta sovitaan että kaasuläppä vaihdetaan. Tiedustelen edelleen kustannuserittelyä kaikista korjauksista, jonka vihdoin saan – hintalappuna 2600-2900 euroa. Tässä vaiheessa totean, että on parempi edelleen odottaa että auto yleensäkin olisi kunnossa, saisin jotakin viestintää Autoimportilta ilman että aina asiakkaan roolissa tarvitsee kysellä sekä vielä jokseenkin tuon kuluerän kanssa olisi mahdollista elää.

7.4.2014 oli ihmeellinen päivä, sillä auto saatiin takaisin myyntiin! Marraskuun 2013 lopusta huhtikuun 2014 alkuun saakka auto on erinäisistä syistä ollut pois myynnistä, koska autoliike jolla on oma korjaamo ei saa asiaa hoidettua?!

Eikä tässä vielä kaikki…

5.5.2014 joudun taas olemaan itse yhteydessä Autoimporttiin ja tiedustelemaan, että mikä auton tilanne on kun sitä ei enää näy Nettiautossa. Saan vastauksen kolme päivää myöhemmin (puhelimitse!) jossa vahvistetaan, että auto on ostettu ja rahojen siirtymiseen odotetaan enää rahoitusyhtiön viivettä. Pyydän tässä vaiheessa taas kerran kokonaiskustannuksista erittelyä ja toimitan samalla tilinumeroni maksua varten. Huomiona myös, että auton lopullinen myyntihinta oli 1000€ halvempi kuin sovittu, eikä tätä minulle missään vaiheessa ilmoitettu.

22.5.2014 tiedustelen rahojen tilittämisen aikataulua, sillä myyntitilisopimuksessa lukee, että rahat tilitetään 2 viikon sisään auton myynnistä. Sama tilanne jatkuu edelleen 11.6. useiden yhteydenottoyritysten jälkeen. 19.6. tulee vihdoin erittely kaikista kustannuksista, jossa myös kaikki työt on eritelty jollekin kovin epämääräiselle tarjouspohjalla niin, että kustannuksena kaikista korjauksista on 3935,20€. Voitte vaan kuvitella, että en aivan purematta niele. Laitan heti juhannuksen jälkeen soittaen ja käymme hyvässä hengessä reklamaationi puhelimessa läpi. Sen pohjalta sovimme, että toimitan oman ehdotukseni summista ja laitankin puhelun päätteeksi sähköpostissa oman versioni tilitettävästä summasta. Tässä vaiheessa erotukseni heidän antamaansa erittelyyn on 1840€.

Seuraavan kerran saan usean soittoyritykseni jälkeen vastauksen omaan ehdotukseeni 1.7. jossa he ehdottavat kustannusten kompensointia 1146 euron erotuksella. Vastaan kyseiseen viestiin kompromissilla, jossa tulen vastaan puoliksi erotuksesta, jolloin lopullinen ero heidän ensiksi antamaansa olisi 1493€ (vrt. ensimmäinen reklamaationi 1840€).

Ja taas homma jatkuu. Eli ei. Seisoo paikallaan ja tässä vaiheessa homma menee jo jossain määrin surkuhupaisaksi ja samalla henkilökohtaisen talouteni osalta pelottavaksi kun autosta on ollut rahaa sisällä lähemmäs 12 000 euroa jo puolentoista kuukauden ajan.

Seuraavan kerran saan vastauksen 17.7.2014 lukuisien soittoyrityksieni jälkeen kun Kuluttajavirastosta suositellaan suoraan olemaan yhteydessä polisiin ja viestitän tämän myös Autoimportille. Sen jälkeen saan vahvistuksen, että rahat lähtevät liikkeelle seuraavan viikon tiistaina ja vahvistan samalla, että ovathan rahat sitten perjantaihin mennessä perillä. Onhan ne, pikasiirrolla tekstiviestin jälkeen. Ja vielä väärällä summalla mihin en itse suostunut missään vaiheessa. Onneksi erotus oli pieni joten tällä hetkellä olen edelleen vakavasti sitä mieltä, että myyjäliike on velvollinen maksamaan oman ehdotukseni mukaisesti erotuksen (346,90€).

Harvoin sitä tarvitsee olla yhteydessä Poliisiin asioiden tiimoilta, mutta tässä tapauksessa kun tilityksen jälkeen ei vastausta tule tekstiviestiin, puheluihin tai sähköpostiin on seuraavat toimenpiteet olla yhteydessä Polisiin ja juristiin. Ihan vain periaatteesta sekä osaltaan siksi, että tämä koko autokauppa on hoidettu (omaa tyhmyyttänikin) Autoimportilta aivan liian huonosti ja vielä täysin olemattomalla viestinnällä asiakkaalle. Tässä lie pätkän verran Autoimport -kokemuksia ja siitä kuinka autokauppa voi mennä vain ja ainoastaan pieleen.

Edit. 13.2.2015: BTCF:llä, eli BMW -forumilla erään käyttäjän Autoimport / Scandic Car Service -vinkkiä lainaten:

Te, jotka tällä hetkellä purette hiljaa kotona hammasta ja toivotte parasta ja pelkäätte pahinta: Ottakaa yhteyttä suoraan asianajajaan, poliisiin tai kuluttajaoikeusneuvojaan ja pyytäkää apua. Se helpottaa heti kun saa jostain apua casen eteenpäin viemiseksi. Tehkää casestanne julkiset, se tuo lisää painetta asioiden oikaisuun.

En tiedä, että onko tämä sitten sitä hyvää palvelua josta haluaa maksaa?

Muutama vuosi takaperin olin töissä Ruoholahden alueella ja tällöin kävin satunnaisesti kanavarannassa olleessa Bistro Del Mar -ravintolassa, joka oli hyvin viihtyisällä paikalla kävelymatkan päässä Ruoholahden kauppakeskuksesta. Paikasta sai todella maukkaita ja inhimillisen hintaisia lounassalaatteja joita tuli useita kertoja mutusteltua. Paikka ajautui sittemmin konkurssiin ja liiketila oli pitkään tyhjillään.

Syksyn aikana kuitenkin törmäsin uutiseen, että kyseinen liiketila on vuokrattu ja Lauttasaaressa sijaitsevan Blue Peterin omistajat ovat perustamassa paikkaan uutta Faro nimistä ravintolaa.

Faron avaamisen jälkeen olen parikin kertaa käynyt paikassa istahtamassa alas etätöiden ja palavereiden merkeissä. Faro on siitä mukava, että sisustuksen osalta kaikki on kohdallaan korkkituoliensa, viimeisteltyjen pintojen ja erittäin nätin valaistuksen myötä.

Päätettiin tällä viikolla käydä hyvien säiden kunniaksi piipahtamassa Farossa vihdoinkin E:n kanssa yhdessä. Otin omaan pikkunälkääni kylmäsavulohta ja Hoegaardenin vehnäoluen.

Ja E nautti miniburgerin ranskalaisten kanssa.

Paikan hintataso on melko lähellä keskustahintoja sekä ruokien osalta hinnoittelu on fine dining -luokassa, mutta miljöön fiiliksen ja sisustuksen myötä on hinta toisarvoinen tekijä. Erityisesti tyynenä kesäpäivänä suosittelen liikkumaan kohti Ruoholahtea ja Faron terassia – kanavarannassa on todella ulkomaan tunnelmaa ja sitä jos mitä Suomen kesään kaipaakin.