Pitkät pyhät ja paljon vapaita saa oikeastaan odottamaan konkreettisesti sitä, että arkipäivät aloittaisi jo oikeasti saapumaan. On toki oikeasti siistiä viettää aikaa yhdessä perheen kanssa, mutta samalla tietää, että jollei se arki sieltä saavu, ei saavu kevätkään tai puhumattakaan ne kaikki odottavat uudet kokemukset. Näin yhtenä pimeimmistä ajankohdista sitä kummasti kaipaisi edes lunta maahan, mutta myös kevät ja lämpö on houkutuksen alla. Kohta se on toivottavasti jo sitä aikaa, kun pääsee suunnittelemaan pääsiäisen vapaita, vapun skumppia, juhannusrellestämisen sijaintia, kuoharia Mattolaiturilla ja tulevaa parin viikon kesälomaa.

Kuohuvista puheenolleen, käytiin hieman ennen vuoden vaihtumista E:n kanssa nauttimassa Kappelissa kahvit ja muutama lasi kuohuvaa sekä samalla päivitettiin, että miten maailma makaa. Myönnettäköön myös, että oli elämäni ensimmäinen kerta Kappelissa ja onnistui hyvin vakuuttamaan. Mukava tunnelma, hyvät kahvit ja talon oma kuohuva ei ollut yhtään pöllömpää.

Vuosi 2013 oli edeltäjään parempi, mutta ei siltikään täysin sitä minkälaisena todella hyvää vuotta pidän. Rustailinkin uudenvuoden aattona mitä hyvää tänä vuonna oli tapahtunut ja sain jonkinlaisen listan kasaan siitä, totesin kuitenkin että tälle vuodelle 2014 ei suunta voi olla kuin eteen- ja ylöspäin. Lisää hyviä asioita listalle. Osaltaan kun milteinpä kaikkiin niistä asioista vaikuttaa se kuinka paljon itse asioiden eteen tekee. Toivotankin hyvää uutta vuotta (ja loppiaista) kaikille lukijoille – tehkää omasta vuodestanne edeltävääkin parempi!

Joulunalusaikaa vietellään ja viimeisetkin lahjaostokset alkaa olemaan taputeltuina jo. Joudun kyllä myöntämään, että olen päässyt E:n takia näistä aivan liian helpolla ja sen kyllä näkee, oikeastaan olen joutunut käymään vain kaksi kertaa ns. lahjaostoksilla ja muuten asiat ovat tuntuneet hoituvan kuin itsestään. Toinen näistä ostoskerroistakin tapahtui, jotakuinkin niin, että Stockmann kutsui ja reissupläni oli 1.5h sisään ja ulos – meni niin kivuttomasti, että teki mieli kysyä minkä vuoksi ihmiset valittavat jouluostoksistaan?

Ajattelin ottaa pienen recapin tästä joulukuusta, kun on tullu taas mentyä haipakkaa sinne sun tänne ja tarkka keskittyminen siihen mitä onkaan tapahtunut on lievästi herpaantunut blogin osalta.

Tässä vielä itsenäisyyspäivää edeltävät kevyehköt after workit, joiden myötä Tukholman reissu oli tavallistakin raskaampi. Huom. mustikkashotit eivät olleet minun, mutta E:n suuresta pyynnöstä huolimatta jaan ne myös tänne.

Pidettiin myöskin viime viikonloppuna vihdoinkin tuparit. Ne lyötiin tosin jo lukkoon heti muuton jälkeen, sillä haluttiin varmistaa että mahdollisimman moni meidän tutuista hyvistä tyypeistä pääsisi paikalle. Saatiin nauttia vajaan 40 hengen kanssa meidän uudesta kämpästä ja selviydyttiin myöskin ilman ihan älyttömän suuria vahinkoja, joka on vain positiivista.

Mikä parasta, että meiltä löytyi näin paljon ihmisiä jotka olivat valmiita lahjomaan E:tä ja minua meidän asunnon johdosta – tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että porukka oikeasti panostaa näin paljon. Plus erityishuomio artikkelikuvassa olevaan piparkakkutaloon, joka varmasti on vienyt tekijältään mielenterveyden: kattotiilet on tehty veitsellä väännellen fudgesta – ei mitään lisättävää.

E:n hoitamat sisustustaulut, jotka ulkoistettiin sen faijan asennettavaksi. Sekin oli ihan hyvä veto, menipähän taulut suorempaan kuin meikäläisen timpurin taidoilla.

Koska näihin koostepostauksiin kuuluu aina ruoka, niin tottakai myös ruokakuvat mukaan! Alta löytyy E:n tekemä thaimaalainen ruoka, josta muistan tässä vaiheessa ainoastaan, että lehdestä revitty resepti pyöri meidän keittiössä pitkään, siinä oli ehkä kookosta ja se oli todella maukasta.

Tupareihin saatiin E:n tekemänä Rocky Roadia, joka oli sikäli uusi tuttavuus meikäläiselle, mutta joudun valitettavasti myöntämään, että tupareiden tarjoilupuoli keskittyi osaltani vahvemmin nestepitoiseen antiin, niin en päässyt tätä maistamaan. Kaikki jotka maistoivat, kertoivat olleen hyvää – olen kevyesti kateellinen.

Tortillavuoka. Silloin kun saa toivoa, että mitä syödään niin tortillavuoka on korkealla siinä listassa, sillä tässä ruoassa yhdistyy se kaikki hyvä mitä tortilloissa on ja vielä se, että sen saa syödä luvallisesti haarukalla ja veitsellä jolloin myös sotkeminen on poissa. Suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan reseptin ja kokeilemaan!

Viimeisimpänä todiste siitä, että Töölössä on jouluisempaa kuin Jätkäsaaressa. On suorastaan epäreilua, että meidän rappukäytävässä ei ole joulukuusta, ihan vaan sen vuoksi, että joulukuuset tekee joulun, jopa rapussa! Lukijat – olkaa hyvät, Töölön joulukuusi:

Lähdin viikonlopuksi karkuun Helsinkiä osoitteenani Mouhijärvi, jossa isoäitini asuu. Ajatuksena oli saada pieni lepoviikonloppu ennen joulua ja samalla myös hengähtää hetki ajatuksien kanssa. Mikä teki matkasta vielä itselle uutta (aiemman oman autoilun sijaan) oli se, että nappasin perjantaina junan kohti Hämeenlinnaa, josta jatkoin autolla Mouhijärvelle.

Välillä tekee ihan hyvää ottaa aikaa ja erityisesti itse koen, että haluan pitää suhteeni isovanhempiin lämpimänä, sillä se kaikki kokemus ja tieto, jota heiltä saa on suoraa perimää itselle. Nämä asiat eivät välttämättä muutamia vuosia sitten ole olleet läheskään niin tärkeitä, kun ne nyt ja tulevaisuudessa tulevat olemaan. On ilmeisesti valitettavan luontevaa, että mitä vanhemmaksi tullaan sen enemmän omaa perimäänsä rupeaa miettimään – joskin sukututkimukset jääköön vielä ihan muille sukulaisille.

Lauantain lehdenhakumatkalla intouduin vielä vloggaamaan. Yrityksenä oli saada video julkaistua jo silloin kun se oli ajankohtaista, mutta sijainnin ollessa jotakuinkin keskellä ei mitään, niin mobiiliverkko ei sitten jaksanut kantaa videota YouTubeen saakka. Nyt takaisin ”sivistyksen” pariin saapuessani sain videon perille saakka:

Mittasin viikonlopun onnistumista muutamilla ranskalaisilla viivoilla:
– Laatuaikaa isoäidin kanssa
– Sauna
– Hiljaisuus ja omat ajatukset
– Hetken hengähdys koirien lenkittämisestä
– Lumisade ja joulufiilis
– Diana Krallin joululevy

Voiko tälläiseltä viikonlopulta muuta odottaakkaan? En usko.

Moi. En kerro olevani huono bloggaaja, mutta välillä prioriteetit paukkuu johonkin muuhun. Silti täytyy kuitenkin sanoa, että tämä miltei kahden kuukauden jakso, kun on ollut oma julkaisukanava johon tuutata niitä siistejä juttuja sekä kuulumisia on ollut oikein antoisaa. Kiritään siis pari viime viikkoa kiinni teksti- ja kuvamateriaalilla (erityisesti toi ruokapuoli, ihan muuten vaan)! Huomaa myöskin, että näin pimeyden saavuttua tuntuu kuvien määrä heti vähentyneen kumman paljon, joka siis kertonee samalla siitä, että lumen pitäisi jo sataa.

Postauksen pääkuvana on meidän tuorein investointi – alle 4 euroa maksanut seinätarra jostain Aasian perähikiältä. Ensimmäisen tilauksen kanssa kävi niinkin yllättävästi, että kyseistä tarraa ei koskaan meidän postilaatikkoon asti saapunut, joten tämä lie aiemman kaksonen.

Tässä meidän soma neiti näyttää ”kauniimman” puolensa.

Jatkettiin E:n kanssa tätä talven ja joulun odottamisen tematiikkaa, osui ja upposi.

Tää oli ensimmäinen resepti, jota koitin imitoida Pinterestin pohjalta mahdollisimman paljon. Tähän tähdättiin ja tälläistä siitä sitten tuli:

Duunissa sisäisen palaveripäivän + pikkujoulujen kunniaksi pääsin kokeilemaan Ravintola Rullan rullia, jotka oli ihan mielenkiintoinen kokemus ja varmaan tulevaisuudessa tulee pyörähdettyä toistekin ravintolan listan äärellä.

Ja koska kovin vahvalla ruokateemalla mentiin tämä postaus niin tässä edeltävän sunnuntain nautintoainekset, jotka meni meidän perheen työnjaolla ”pese sinä Dina niin mä laitan meille brunssia” ála E. Sehän sopi enemmän kuin hyvin.

Perjantaina luvassa pitkästä aikaa pientä reissaamista, kun otan nokan kohti isoäitiäni ja matkustelen kohti Mouhijärveä. Mutta nyt kutsuu ensimmäisen kunnon pakkaspäivän iltaulkoilut hurttien kanssa, mukavaa viikkoa!

PS. Tässä tämän illan biisi:

Hieman yli kuukauden päivät ollaan saatu asuttaa uutta kotia ja nyt myös virallisesti ensimmäinen yö nukuttu jo jossain muuallakin kuin Jätkäsaaressa. Fiilis on ollut kämpästä kyllä älyttömän hyvä. Vaikka neliöt Vallilaan nähden ei kasvaneet kuin sen 7 neliötä, niin pohjaratkaisun merkityksen huomaa kyllä vahvasti arjessa. Sen lisäksi myöskin pintamateriaalien ja koko taloyhtiön uutuuteen ”yllättyy” toistuvasti. Onhan se kieltämättä mukava imuroida, kun näkee oikeasti mistä pöly ja koirankarvat katoaa.

E on ollut kiitettävän aktiivinen sisustamaan kotia ja löytämään huonekaluja Tori.fistä ja Huuto.netistä ja pitkälti sen vuoksi meidän koti alkaakin olemaan jo mallillaan. Viime viikolla käytiin hakemassa käytännössä viimeiset suurimmat huonekalut ja muutamaa muuta pienempää tavaraa. Tämän viikon operaatioihin sisältyy tee-se-itse-miehenä toimimista ja eri asioiden seinään kiinnittämistä.

Muutot on toki aina raskaita, mutta tällä kertaa täytyy kyllä nostaa hattua E:n tekemisen meiningille, jonka myötä isoimmat ongelmakohdat on ollut lähinnä allekirjoittaneen kädettömyys omien kaiuttimien kanssa (ongelma tosin selvisi entisen kollegan avulla, onneksi). Vedän koosteen tästä koko kämpästä ja sisustuksesta heti, kun saadaan viimeiset asiat seinälle. Meillä on onneksi tuparipäivät lyöty jo lukkoon, joka on ehdoton takaraja kodin valmiina olemiselle.

Pika-analyysina Jätkäsaaresta itsessään: koko alue on vielä aivan kesken, Verkkokauppa.comin varjoissa on ihan mukava olla, mutta kyllä sitä odottaa sitä, että lähimmät talot valmistuu ja oikoreitit lähimpään kauppaan avautuu kunnolla. Säätilat on täällä pahimmillaan ihan täyttä horroria, mutta taas päivänvalossa ja hyvällä säällä ihanteelliset. Kuljen omat työmatkani kävellen, joten sen puolesta kelillä on hieman merkitystä (ainakin aamukahdeksalta). Ensi kesää erityisesti odotellessa, sillä meri ja aurinko on yhdistelmänä timanttinen. Ysin linja kulkee kuitenkin todella nätisti, joskin osuessaan sopivasti laivanlähtöaikaan se on täyttä Viharatikkaa koko raitiovaunu. Jos siis lasketaan plussia ja miinuksia niin aika vähiin miinusten kanssa jäädään ja uskonkin, että koko Jätkäsaari tästä vain paranee vielä.

Hei. Täällä puhuu dagen efter, tuttavallisemmin kraappa also known as krapula. Tai ei se krapula puhu, mutta mies joka kärsii siitä. Koska aivojeni kyky käsitellä ajatuksia, kehittää tekstiä ja tuottaa todella laadukasta bloggaamista tänään on hieman heikoissa kantimissa, ajattelin mieluumin koostaa kuvapainotteisen postauksen siitä mitä viime viikkojen aikana puhelimeeni on tallentunut.

Uusin lounaspaikkatuttavuus, Bulevardilla sijaitseva Makki Makki, jonka keittiöstä löytyy ruokalajeja Korea/Japani-maailmasta. Erittäin hyvällä maulla sisustettu, mukava tunnelma ja hyvä palvelu.

Pääsin hetkellisesti auton rattiin, kun lainattiin Chryslerin 300C:tä Ikea-reissun ajaksi. Pitihän sitä kuvalla fiilistellä!

Asennuskalja. Sain pöydän kasaan ja tuntui miehiseltä.

Ikea-reissun ja pöydän kasaamisen jälkeiset iltadataukset vielä joskus aivan liian myöhään arki-illaksi.

As you can see. Sängyn kokoomista, sain muuten hukattua tunteja tuohon ja unohdettiin lisäksi keskipalkki Ikean kärryihin, joten päästiin nukkumaan parit yöt E:n kanssa patjalla olohuoneessa.

Tein ekan aamiaissetin Jätkäsaaressa, pinkit serverit E:lle – tietenkin.

Salaattisetit joltakin illalta.

E loihti iltapalaa.

Eilisillan vietossa mukanaollut seuralainen, tyttökissa nimeltä Ville.

Vallila jäi taakse. 4,5 vuotta meidän elämästä nitoutui Sturenkadulle, josta viihdyttiin noin 3 vuotta hyvin antoisasti. Tykkäsin Vallilasta kyllä, joskin siihen ajankohtaan, kun muutettiin sinne, oltiin etsitty aiemmilta kotiseuduilta Etu- ja Taka-töölöstä kämppää jo lähes vuosi. Käytiin E:n kanssa useassa näytössä katsomassa kämppiä ja oltiin valmiita ottamaan useampikin niistä, mutta jostain syystä ne vain aina onnistui kariutumaan ihan niillä loppumetreillä.

Olinkin tässä vaiheessa erittäin iloinen, kun edellisen kämpän vuokraemäntä tarjosi paikkaa sähköpostilla, vaikkei se meidän hakualueeseen kuulunutkaan. Epäonnistuneiden näyttöjen johdosta Vallilan kämpästä innoissamme päätettiin se ottaa. Vallilan kämpässä oli mukava tunnelma, vanhat puulattiat, korkeat katot, suuret ikkunalaudat, remontoitu vessa ja keittiö, eli kokonaisuudessaan niin paljon positiivista että sen vuoksi siinä varmasti näin pitkään viihdyttiinkin.

Keskusteltiin Vallilassa asuessa oikeastaan koko viimeinen vuosi E:n kanssa melko vakavasti siitä, että lähdetäänkö investoimaan omistusasuntoon vai jatketaanko vielä vuokralla, johon minä (omistusasumisen kannattajana) totesin useamman kerran ettei vuokra-asuntoon vaihtamisessa ole mitään järkeä.

Jokunen hetki eteenpäin, käänsin sitten kuitenkin takkini, osaksi sen vuoksi, että väärän maalin johdosta kämpän katosta tippui ihan kunnon kokoinen lohkare pois ja muutenkin samat seinät alkoivat hiljaa ahdistamaan. En kuitenkaan periaatteellisesti vähän jääränä voinut olla ehdottamatta uuteen asuntoon muuttamista sillä ehdolla, että uuden asunnon on oltava lähempänä Helsingin keskustaa kuin nykyinen ja näin me sitten loppujen lopuksi löydettiin itsemme Jätkäsaareen.

Muutto on aina vähän hanurista

Meidän Vallilan muuttohan koostui katastrofin aineksista, joihin sisältyi muuttopäivän ajankohta (vappuaatto), muuttoavun vähyys (minä, E ja E:n äiti) sekä avainten saaminen kello 19:30. Onneksi tuohon aikaan meidän parisuhteessa ei ollut kertynyt läheskään yhtä paljon tavaraa kuin mitä nykyään on. Muistelen, että patja kutsui tässä muutossa n. klo 02:30 yöllä, joten hetki sitä tuli muutettua.

Ludde Vallilaan muuton jälkeisissä tunnelmissa

Haluttiinkin varautua nykyiseen muuttoon astetta paremmin ja sainkin lyötyä kalenteriin kiinni lisäkseni kolme frendiä ja pakun. Koska mikäänhän ei muutoissa mene niin kuin Strömsössä, niin loppujen lopuksi yksi ystävistäni (juuri se pakettiauton omistaja) tuli kipeäksi eikä päässyt muuttamaan. Suomalaisena miehenä sitä kipua pideltiin toki sen verran visusti pienenä, että sain tietää tästä vasta muuttopäivän aamuna, joka aiheutti sitten sen, että allekirjoittanut lähti aamutuimaan hakemaan pakua alle Keravalta jotta saatiin muutto alkamaan. Säädöksihän se alku meni, mutta onnistuneesti saatiin koko homma paketoitua jo ennen 23:00 kyseisen päivän iltana. Onneksi on olemassa ystäviä, jotka jeesaa.

Tässä se taisi nyt tulla, kiteytys siihen, että syksy on oikeasti tullut, joskin sallittakoon se nyt näin lokakuun puolessa välissä. Pyhitettiin E:n kanssa tämä sunnuntai ja meidän yhteinen vapaa-aika aamulla pitkään nukkumiselle, sunnuntaibrunssille ja E:n perhevisiitillä (joka toki on miltei joka viikonloppuinen). Tälläiset päivät antaa älyttömästi virtaa tuleviin arkipäiviin.

Brunssin osoite kävi tällä kertaa kohti Sinebrychoffinpuistoa, jonka kulmalta Bulevardin vierestä löytyy pienikokoinen Fanny – Baari ja keittiö. Fannyn brunssi lohkesi hintaan 17€, eli ihan käypä hinta noin Helsingin keskustan tuntumassa olevan aamiaistarpeen tyydyttämisestä. Ruokapuoli palveli ongelmitta, joskin saapuessamme hieman 13:30 jälkeen (brunssi on klo 15:00 asti) oli tarjonnassa havaittavissa jo hieman vajautta, eikä henkilökunnan alttius näiden täyttämiseen ollut liioin kehuttava. Palveli kuitenkin, joskin tarve istahtaa uudestaan Fannyn pöytään ei tuskin tule syntymään aivan lähikuukausien sisällä.

Käytiin brunssin jälkeen pyörähtämässä pikaisesti Stokkan Hullut Päivät (syyslehtien ja yhteisen värin kunniaksi), josta matkaan tarttui tällä kertaa vain pientä ja kevyttä, eli Bulldogin kasvokuorinta. Tähtäyksessä oli alunpitäen myös saada kosmetiikkapakkiin matkaan Tigin Bed Head shampoo & conditioner -combosta, joka on ollut meikäläisen hiustenhoidon puolella jo useamman vuoden ykkösvalinta.

Kirjoitin aiemmin autoilevan ihmisen muutoksesta, johon liittyi aktiivisesti se käsityksen muovautuminen siihen, että nykyhetkessä ei autoilulle ole enää tarvetta. Vaihtoehtoisiin kulkuvälineisiin siirtyminen johti jossakin pisteessä ajatusten kääntymisen myös siihen mahdollisuuteen, että pyöräkin on olemassaoleva väline liikkumiseen.

Ajatukseen liittyi pohdinta siitä, että suostunko astumaan lahkoon nimeltä hipsterit, joiden vakiovarustukseen kuuluu fiksit (fixie/fixed gear) tai sinkulat, yleisesti kiteyttäen voidaan näitä nimittää termillä yksivaihteiset (viisaammat korjatkoon kommenteissa). Kun pääsin yli siitä lopputulemasta, että pyöräni tulee olemaan jokin edellämainituista alkoi inspiraatio ja metsästäminen.

Tapani yleisesti on, että kun innostun kovasti, niin paino on tällöin sanalla kovasti. Saatan aloittaa asiaan paneutumisen useita kuukausia ennen itse ostoajankohtaa tai konkreettisen päätöksen tekemistä. Tämän pyöräinvestoinnin osalta taisin käyttää aikaa noin parisen kuukautta, johon sisältyi fiksifoorumit, Pinterest-boardit ja myyntipalstat.

Tavoitteena kaunis pyörä

Kuva: Velospace

Kuva: FFFFOUND

Kuva: FFFFOUND

Kuva: Frank Chemotti Madison / Fixed Gear Gallery

Yksinkertaisena tavoitteenani oli saada kaunis pyörä. Lopputulemaan vaadittiin loppujen lopuksi vain se yksi oikea kohde, joka herättää ostohalun ja riittävästi tunteita.

Löysinkin muutaman viikon hakemisen jälkeen Fillaritorilta itselleni juuri sopivan kohteen. Helkaman Kulkurin -runkoon toteutettu sinkula-projekti, jonka runko oli hiekkapuhallettu ja polttomaalattu. Lisäksi asiaan ei niin vihkiytyneelle ilmoituksesta löytyi riittävästi tärkeitä avaintekijöitä:

• Keskiö, ohjainlaakeri ja navat avattu ja rasvattu
• Kiekot kiillotettu ja suoristettu
• Lokasuojat, jarrut, kehät ym. kiillotettu ja hapettumat poistettu
• Uutena ostettu kammet, polkimet, tavarateline, renkaat, tanko, jarrukahvat, rattaat, ketjut ja jarrupalat

Ei vaadittu kovinkaan paljoa enempää, että minut oli myyty ja lähdin noutamaan pyörää.

Ensimmäinen hetki, kun istahdin pyörän satulaan jouduin toteamaan, että olin edellisen kerran pyöräillyt noin 7 vuotta sitten, vanhalla ”mummopyörällä” parin kilometrin etappeja osana koulumatkaa. Joten pientä hapuilua oli ilmassa liikkeellelähtöjen ja jarrutusten kanssa, mutta näin pari viikkoa pyöräilyä takana on pahimmat vaikeudet kadonneet. Fiilis on ollut loistava, sillä 1,5 kilometrin työmatka sekä allaoleva yksivaihde takaa nopeita siirtymiä ilman liiallista hikoilua. Nyt vaan toiveissa, että säät pysyy pyöräilyyn soveltuvina vielä mahdollisimman pitkään.

Viikonloput on mahtavia. Tykkään todella paljon työstäni, mutta sen vastapainoksi vapaat viikonloput antaa hyvin paljon omalle jaksamiselle ja hyvinvoinnille. Erityisesti silloin näitä osaa arvostaa, kun E on yhtä aikaa (toim. huom. E:llä viitataan avopuolisooni) vapailla ja voidaan viettää aikaa kunnolla yhdessä.

Otettiin lauantai leppoisasti kotosalla, jossa sainkin nauttia gourmeeta kotikokin tekemänä:

Spagetti och lihapullat ála E.

Illalla koirien kanssa lenkillä saatiin tuta ensimmäinen kerta se miltä Jätkäsaaressa tuntuu, kun mereltä oikeasti tuulee. Esimerkiksi sisäpihalla olleet metalliaidat kaatuu, eli kyllä täällä varmasti pääsee kokemaan miltä Mordorin maa pahimmilla keleillä tuntuu. Jatkettiin koirateemalla myös tänään, kun vuorostaan säät helli todella. Otettiin illan kunniaksi suunta kohti Rajasaarta, joka on siis ns. ”koirasaari” ihan Taka-töölön tuntumassa. Jos ulkona näyttää lokakuun alussa vielä tältä, ei voi kun tykätä: